Kuhakanta kasvussa - kalastajat saavat jopa kymmenkiloisia vonkaleita

Lämpimissä ja sameissa vesissä viihtyvä petokala hyötyy ilmastonmuutoksesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kutuajan lähestyessä kuhat hakeutuvat syvänteistä rantavesiin ja matalikoille

Lämpimissä ja sameissa vesissä viihtyvä petokala hyötyy ilmastonmuutoksesta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Kuha alkaa olla kudulla. Kuhan kutu ajoittuu yleensä kesäkuulle, kun veden lämpötila nousee +14–15 celsiusasteeseen.

Kuluneen kevään viileiden säiden takia vesi on kuitenkin lämmennyt ainakin osassa Suomea tavanomaista hitaammin, mikä saattaa hieman lykätä kudun käynnistymistä.

Kutuajan lähestyessä kuhat hakeutuvat syvänteistä rantavesiin ja matalikoille.

”Matala vesi lämpenee nopeammin, ja rannan läheisyydessä on tarjolla runsaasti ravintoa kuteville pareille ja kuoriutuville poikasille”, Tapio Gustafsson Kalatalouden keskusliitosta kertoo.

Maamme kuhakannat ovat viime vuosina kasvaneet, ja kalastajat ovat saaneet saaliikseen entistä suurempia, jopa kymmenkiloisia kuhia.

Gustafssonin mukaan viime vuosien lämpimät kesät ovat kohentaneet kuhan elinolosuhteita.

”Kuha on yksi niistä lajeista, jotka hyötyvät ilmaston lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen häviäjiä ovat viileissä ja puhtaissa vesissä elävät lohikalat.”

Koiras vartiossa

1960–70-luvuilla kuhakannat romahtivat sisävesiltä. Yhtenä syynä pidetään pyyntivälineiden kehittymistä, mutta tuolloin Suomessa oli myös keskimääräistä kylmempiä kesiä.

Keskikokoinen kuhanaaras tuottaa parhaimmillaan jopa 100 000–200 000 mätimunaa.

”Kylmässä vedessä poikaset eivät kasva tarpeeksi selvitäkseen seuraavasta talvesta. Heikko poikastuotto näkyy sitten muutaman vuoden viiveellä kuhakannan laskuna”, Gustafsson sanoo.

Kuhan poikaset kuoriutuvat noin reilun viikon kuluttua kudusta. Tällöin naaras siirtyy syvempiin vesiin saalistamaan, ja koiras jää vartioimaan kutua sitä uhkaavilta muilta kaloilta.

Kuoriutunut poikanen elää ensin ruskuaispussinsa ravinnolla, minkä jälkeen se syö eläinplanktonia ennen kuin aloittaa saalistamisen.

”Lämpiminä kesinä ja otollisissa olosuhteissa poikanen saattaa kasvaa kesän aikana vajaan kymmenen senttimetrin pituiseksi.”

Kiilusilmä saalistamassa

Kuhat liikkuvat yleensä pienissä parvissa tai yksittäin. © 123RF

Lämmenneet vedet eivät yksin selitä kuhakantojen runsastumista.

”Viime vuosituhannen puolella sisävesille tehtiin merkittäviä istutuksia, jotka ovat luoneet pohjan järviemme nykyisille kuhakannoille”, Gustafsson kertoo.

Kuhat liikkuvat yleensä pienissä parvissa tai yksittäin. Kuhalla on silmien verkkokalvon takana kissan tapaan heijastava kalvo, ja erinomaisen näköaistinsa ansiosta se pystyy saalistamaan myös hämärässä.

Kuhan pääasiallinen ravinto muodostuu särkikaloista, jotka keräävät ravintoa maatalouden valumavesien sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien typpi- ja fosforipäästöjen rehevöittämien vesistöjen pohjasta. Samalla särkikalat vapauttavat sedimentistä veteen ravinteita, mikä lisää ja nopeuttaa rehevöitymistä.

Gustafssonin mukaan kuhan lisääntymisestä ei siis ole haittaa vaan pikemminkin hyötyä vesistöillemme.

Syksyllä syvänteisiin

Syksyn myötä kuha vetäytyy talvehtimaan syvempiin vesiin. Vaihtolämpöisenä kuhan elintoiminnot hidastuvat, eikä se talven aikana saalista aktiivisesti. Ravinnonsaanti jää vuoden kylmimpien kuukausien aikana vähäiseksi.

Suomessa kuhaa kalastetaan vuosittain noin kolme miljoonaa kiloa. Aiemmin kuha oli rauhoitettu kesäkuussa, mutta nykyään sitä saa pyytää ympäri vuoden.

Kalastusasetuksen mukainen, pyydettävän kuhan alamitta on 42 senttimetriä. Alamitassa voi kuitenkin olla vesistökohtaisia eroja.

Tiesitkö?

» Kuha elää Suomen vesistöissä levinneisyysalueensa äärirajoilla. Maassamme kuhan pohjoinen levinneisyysraja kulkee lännessä Lapin Miekojärven kautta itärajan taakse Äänisjärvelle. Noin kolmasosa kuhajärvistä on istutustoiminnan ansiota.

» Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa laji. Se viihtyi erityisen hyvin happirikkaissa ja sameavetisissä järvissä, ja sitä tavataan myös humuspitoisssa vesistöissä. Kuha on melko yleinen laji myös Suomen merialueilla.

» Kuhan pituus on yleensä 30–60 senttimetriä ja paino 0,4–2,5 kiloa. Suotuisissa olosuhteissa kuha saattaa kasvaa yli viisikiloiseksi, ja yli kymmenkiloisiakin kuhia on saatu. Suomen suurin, 16,7-kiloinen kuha pyydettiin Piikkiöstä.

X