Kun pölyttäjähyönteiset vähenevät, marjasato pienenee

Pölyttäjähyönteiset ovat vähentyneet. Se yksipuolistaa maataloutta ja pienentää satoja pelloilla sekä marjametsissä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mehiläinen on pölyttäjähyönteinen. © ISTOCK

Pölyttäjähyönteiset ovat vähentyneet. Se yksipuolistaa maataloutta ja pienentää satoja pelloilla sekä marjametsissä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Puolukankukkia oli tänä kesänä keskimääräistä enemmän. Viileän kesän takia marjat kypsyivät kolmisen viikkoa keskimääräistä myöhemmin, mutta puolukasta saadaan antoisa marjasato.

Mustikan osalta vaikutti alkukesällä vielä siltä, että eteläiseen Suomeen saadaan parempi sato kuin pohjoiseen.

”Mustikankukkien pölytys oli kuitenkin pohjoisessa tehokkaampaa, mikä tasasi pohjoisen ja eteläisen Suomen eroa”, sanoo erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta.

Mustikan tärkein pölyttäjä on kimalainen. Puolukan pölyttäjiä ovat kimalaisen lisäksi erilaiset mesipistiäiset. Soilla kasvavan hillan pölytyksestä puolestaan huolehtivat kaksisiipiset kärpäslajit.

Suomessa pölyttäjäpopulaatiot ovat elinympäristöjen ja maaseutujen rakennuskantojen muutosten myötä pienentyneet.

Pölyttäjien väheneminen ei kuitenkaan vielä vaikuta ainakaan merkittävästi Suomen marjasatoihin.

”Mustikan väheneminen johtuu mustikan kasvuympäristöjä kaventaneista metsänhoitotoimenpiteistä.”

Hillojen silmät

Kasvien pölyttyessä siitepölyä kulkeutuu hedekukinnoista emikukintoihin. Siitepöly siirtyy joko tuulen tai pölyttäjähyönteisten mukana.

Kimalaisella on siitepölyn kuljettamista varten jaloissaan jopa pienet pussit.

”Pölytys tapahtuu, kun hedekukinnosta pölyttäjähyönteiseen tarttunutta siitepölyä tarttuu edelleen emikukinnon kukkapohjaan”, Peltola selittää.

Pölyttäjähyönteiset saavat kukkien medestä hiilihydraatteja ja siitepölystä proteiineja.

Pesäpaikkojaan etsivät kimalaiskuningattaret ovat keväisin ensimmäisiä lentäviä pölyttäjähyönteisiä. Kuningattarien ensimmäisten munintojen jälkeen kuoriutuvat työläiset kasvattavat merkittävästi pölytysvoimaa.

Kimalainen olisi myös hillalle ihanteellinen pölyttäjä, mutta hillan kasvusoilta ei juuri löydy pesimäpaikkoja maassa pesivälle kimalaiselle.

”Hillan jokaiseen emiluottiin syntyy hillansilmä. Iso karvainen hyönteinen pölyttäisi paljon emiluotteja, jolloin marjoistakin tulisi suurempia.”

Pölyttäjähyönteiset kärsivät tehometsätaloudesta

Suomen pölyttäjäpopulaatioiden elintilaa kaventaa tehometsätalous. Suomessa elää esimerkiksi noin 150 puunkoloissa pesivää mesipistiäislajia, jotka eivät perusta yhteiskuntia.

”Emo munii puunkoloon, kuljettaa sinne evääksi mettä sekä siitepölyä ja peittää kolon lehtimassalla ja hiekalla. Aikanaan pesästä kuoriutuu uusi sukupolvi”, Peltola kertoo.

Mesipistiäiset tarvitsevat pesäpaikoikseen kuollutta ja lahonnutta puuta, jota metsistämme löytyy entistä vähemmän.

Salaojituksen myötä ovat kadonneet lähes kokonaan myös hyönteisten suosimat kukkivat ojanpientareet.

Maaseudun hirsirakennusten vaihtuminen peltiseiniin on puolestaan vähentänyt hyönteisten pesimäpaikkoja.

Lounais-Suomen viljellyimpiä alueita lukuun ottamatta kasvinsuojeluaineiden merkitys maamme pölyttäjäpopulaatioiden pienentymiseen on verrattain vähäinen.

Korvaamaton kimalainen

Pölyttäjähyönteisten merkittävän vähenemisen myötä maanviljelyn, puutarhojen ja luonnonmarjojen sadot pienenisivät nykyisestään.

”Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo, mutta monimuotoisuudesta on myös selkeää hyötyä ihmiselle”, Rainer Peltola sanoo.

Hänen mukaansa metsänomistajien tulisi pohtia yhdessä asiantuntijoiden kanssa, miten monimuotoisuus huomioitaisiin nykyistä paremmin metsäsuunnittelussa.

”Varsinkin kimalaispopulaatioiden väheneminen olisi kohtalokasta, sillä mikään muu hyönteinen ei pysty korvaamaan tehokkaasti pölyttävää kimalaista.”

Lue myös:

Tästä syystä ampiaisia on nyt reilusti viime vuotta vähemmän

Suomesta tavataan noin 30 kimalaislajia, joiden ravinto muodostuu medestä ja siitepölystä. Kimalainen on Suomen merkittävin pölyttäjähyönteinen. Kimalainen pistää ainoastaan silloin, kun se kokee tulevansa uhatuksi.

Erakkomehiläiset ovat villimehiläisiä. Ne elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa mutta vailla samanlaista sosiaalista luonnetta kuin mehiläiset ja kimalaiset. Suomessa on tavattu noin 190 erakkomehiläislajia.

Kukkakärpäset muistuttavat ulkomuodoltaan pistiäisiä, mutta niillä ei ole pistintä. Kukkakärpäsiä on Suomesta satoja lajeja. Ne nauttivat kukista mettä, ja niillä on oma roolinsa pölyttäjinä.

X