Miljoonia vuosia vanha kakkakikkare paljasti muinaisen koiran ruokavalion

Koirat tykkäävät kaluta luita, mutta niiden leuat eivät riitä murskaamaan niitä. Toisin oli koiran ja suden esi-isällä, joka eli 16–2 miljoonaa vuotta sitten.

Tutkijat löysivät Kaliforniasta lukuisia muinaisen koiran jälkeensä jättämiä fossiloituneita ulosteita ja niiden sisältä runsaasti luunkappaleita.

Löytö lisää tietämystä koiraeläinten ruokavalion kehityksestä.

Nykyisistä koiraeläimistä ainoastaan hyeenat kykenevät murskaamaan suurten saaliseläinten luita ja syömään niitä.

Tutkijat epäilivät, että sama pätisi sukupuuttoon kuolleeseen koiraan nimeltä Borophagus parvus, koska se muistutti anatomialtaan hyeenaa.

Borophagus oli kooltaan dalmatiankoiran luokkaa ja painoi noin 25 kiloa.

Epätietoisuus asiasta ratkesi vasta nyt, kun tutkijat löysivät 14 fossiloitunutta kakkakikkaretta ja löysivät niistä peuran luita. Kikkareet oli pyöräytetty mioseenikaudella 5–6 miljoonaa vuotta sitten.

Koirat metsästivät yhdessä

Fossiloituneet kikkareet paljastivat muutakin tietoa muinaisen koiran elämästä.

Ensinnäkin kaikki ulosteet löytyivät samasta paikasta, mikä viittaa siihen, että koirat käyttivät yhteistä ”vessaa”. Ne elivät siis sosiaalisissa ryhmissä kuten nykypäivän sudet.

Toiseksi, ulosteista löytyneet luunpalat kuuluivat huomattavan kookkaalle saaliseläimelle, jollaista koiran olisi ollut mahdotonta kaataa yksin. Ne siis myös metsästivät yhdessä.

Mielenkiintoinen seikka oli sekin, että luut olivat ulosteiden sisällä kappaleina. Tässä ne poikkeavat täplähyeenoista, jotka sulattavat syömänsä luunkappaleet täydellisesti, ja näin niiden ulosteet ovat täynnä luujauhoa.

Kaksi muuta hyeenalajia – juovahyeena ja ruskohyeena – ovat tässä mielessä lähempänä Borophagusta, sillä niidenkin ulosteissa luut ovat kappaleina.