Et näe harhoja, jos bongaat perhosen joulukuussa – se on mittariperhonen

Mittariperhoset saattavat tuhota metsän.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mittariperhoset lentelevät usein pimeän suojissa.

Mittariperhoset saattavat tuhota metsän.
Teksti:
Ville Vanhala

Mittarit ovat marraskuun perhosia.

Halla-, tunturi- ja lumimittarit aloittavat lentonsa syyskuun lopulla, ja niitä voidaan nähdä säistä riippuen vielä jopa joulukuussa.

”Mitä myöhemmin mittarit lentävät ja parittelevat, sitä pienempi riski niillä on päätyä luontaisten vihollistensa lintujen ja lukkien saaliiksi”, kertoo erikoistutkija Seppo Neuvonen Luonnonvarakeskuksesta.

Halla- ja lumimittarinaaraiden siivet ovat surkastuneet tyngiksi, eivätkä ne kykene nousemaan lentoon. Sen sijaan tunturimittarinaaraat ovat koiraiden tavoin lentokykyisiä.

Halla- ja tunturimittareita tavataan lehtipuumetsissä kautta maan, mutta lumimittari elää eteläisessä Suomessa.

Puut puolustuskannalla

Mittarinaaras munii jopa 150–300 munaa lehtipuiden runkojen epätasaisiin kohtiin, tyveen ja oksien hankoihin. Talvehtivat munat kestävät jopa reilun 30 miinusasteen pakkasia.

Kevättalvella ilmojen lämmetessä munissa käynnistyy alkion kehitys, ja toukat kuoriutuvat yleensä samoihin aikoihin, kun puuhun puhkeavat lehdet.

Jos kuoriutuminen myöhästyy, lehtien ravintoarvo on heikompi ja toukkien kasvu hidastuu.

”Liian varhainen kuoriutuminen taas altistaa toukat paleltumiselle, eikä ravintoakaan ole aina saatavilla riittävästi”, Neuvonen kertoo.

Toukkavaiheessa mittarit saattavat aiheuttaa puustolle merkittäviä tuhoja. 1980-luvulla mittareiden Lapissa tuhoamista koivikoista tuli ”luurankometsiä”.

Vuosina 2006–2008 Utsjoella koivikot joutuivat peräkkäisinä jaksoina sekä tunturi- ja hallamittareiden kaluamiksi.

”Puut osaavat kuitenkin myös puolustautuvat mittareita vastaan tuottamalla kemiallisia aineita, jotka heikentävät mittarinaaraiden lisääntymiskykyä.”

Kotelot karikkeessa

Tunturimittarin toukkavaihe kestää kuukaudesta kahteen, minkä jälkeen toukat laskeutuvat puista ja koteloituvat maahan. Syksyllä kuoriutuu sitten uusi mittariperhossukupolvi.

”Halla- ja tunturimittarit ovat runsaimmillaan noin vuosikymmenen syklissä. Huippuvuotta seuraa aina kannan romahdus, mikä johtuu heikentyneestä ravintotilanteesta ja mittareiden luontaisten vihollisten määrän kasvusta”, Neuvonen kertoo.

Lintujen ja lukkien lisäksi loispistiäiset saalistavat toukkavaiheen mittareita ravinnokseen.

”Myös kylmyys verottaa sekä toukkien että täysikasvuisten mittariperhosten määrää, vaikka esimerkiksi hallamittarit voivat lentää vielä pakkastenkin alettua.”

Toukan leija

Mittariperhoset ovat esiintymisalueillaan verrattain yleisiä. Koiraiden lentoaika ajoittuu iltayöhön, ja myös naaraat kiipeilevät puiden rungoilla pimeän suojissa.

Lehtipuumetsiköiden lisäksi mittareita elää myös puistoissa ja puutarhoissa.

Toukkavaiheessaan mittariperhoset tuottavat silkkirihmaa, jolla ne saavat liitettyä ravintokasviensa lehdistä suojapaikan ympärilleen.

”Sopivalla säällä pienimmät toukat voivat nousta oksankärjestä lentoon, jolloin seitti toimii toukkaa kannattavana leijana.”

X