Naakasta tuli lainsuojaton – Tuholaiseksi leimatun linnun rauhoitus purettiin ja sen aiheuttamista vahingoista ei enää makseta korvauksia
Naakat eivät enää ole rauhoitettuja. Lintujärjestön mukaan naakkaongelmaa ei voida ratkaista vainoamalla.
Naakkoja on yritetty karkottaa äänekkäillä kaasutykeillä, mutta ne ovat oppineet, ettei tykeistä ole vaaraa. Enää ne eivät kaikkoa kuullessaan kaasutykin äänen.
Kun kirkonkello lyö, tapulista lehahtaa siivilleen mustanharmaita lintuja, jotka jäävät kaartelemaan kirkon ylle, kunnes laskeutuvat puiden oksille.
Naakka tunnetaan myös nimellä kirkhakkinen, koska laji on perinteisesti elänyt kirkkojen läheisyydessä.
Vielä 1900-luvun puolivälissä naakan levinneisyys rajoittui maamme lounaisosiin ja pesimäkannan kooksi arvioitiin noin 17 000 paria. Tällä hetkellä maassamme pesii reilut 100 000 naakkaparia. Samalla ilmaston lämpenemisestä hyötyvä laji on levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi.
”Naakan paikalliset tiheydet eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kannankasvun myötä”, kertoo lintujärjestö BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
”Nyt naakka on kuitenkin leimattu tuholaiseksi, ja siltä on poistettu lain antama suoja.”
Vapaasti ammuttava
Maa- ja metsätalousministeriön esittämän lakiehdotuksen mukaisesti naakkojen rauhoitus purkautui elokuun alussa.
Naakkaa voidaan nykyään metsästää vapaasti variksen, harakan, harmaa- ja merilokin, kesykyyhkyn ja räkättirastaan tavoin muulloin kuin linnun pesimäaikana. Rauhoitusajan päivämääristä ei ole vielä tehty tarkkaa päätöstä, mutta rauhoitusaika sijoittunee muiden varislintujen tavoin maaliskuun puolivälistä heinäkuun loppuun.
Teemu Lehtiniemen mukaan rauhoituksen purkamisen sijasta olisi kuitenkin pitänyt miettiä ensisijaisesti keinoja naakkojen aiheuttamien vahinkojen estämiseksi kuin ruveta metsästämään lintuja.
”Sitä paitsi rauhoituksen purkaminen tuskin vaikuttaa kovinkaan merkittävästi nykyisen naakkakantamme kokoon.”
Naakat viihtyvät Fiskarsin ruukin kellotornissa Raaseporissa. © EERO VILMI
Linnut laitumella
Naakkojen valtaosin maataloudelle aiheuttamista vahingoista maksettiin vuosien 2012–2016 välillä yli 400 000 euron korvaukset.
Naakat rikkovat säilörehupaaleja ja aiheuttavat satovahinkoja taittamalla viljankorsia ja syömällä tähkiä. Naakat kaivavat myös ravinnokseen perunoita pellosta.
Teemu Lehtiniemen mukaan naakan aiheuttamat vahingot viljelyksille ovat marginaaliset, jos niitä verrataan esimerkiksi hirvien aiheuttamiin vahinkoihin.
”Paalit voitaisiin sijoittaa siten, että naakat eivätkä muutkaan linnut pääse niihin käsiksi. Myös paalien muovipinnoitetta voitaisiin vahvistaa.”
Jos naakkaparvi lehahtaa avointen kotieläinrakennusten kuten nautapihattojen ruokintapöydille, lintujen mahdollisesti kantamat sairaudet saattavat levitä koti- ja tuotantoeläimiin.
”Tuotantoeläimet voidaan ruokkia siten, etteivät linnut pääse ulostamaan ruokintapöydille. Karjalaitumilla on aina ollut lintuja, ja niiden aiheuttamat tautiriskit ovat vähäisiä ja teoreettisia.”
Kaasutykin laukauksia
Ampumisen on jo todettu häätävän naakkoja viljelysmailta varsinkin, jos ammuttuja lintuja on jätetty näkyville pelotteeksi naakkaparville.
Naakkoja on yritetty karkottaa myös äänekkäillä kaasutykeillä, mutta ennen pitkää naakat oppivat, että kaasutykistä ei ole niille varsinaista vaaraa eivätkä enää kaikonneet sen laukauksista.
Naakan tavoin säilörehupaalivahinkoja aiheuttaneita variksia on viime vuosina ammuttu kymmeniä tuhansia, mutta siitä huolimatta vahinkoja ei ole pystytty estämään.
”Kuten variksen kohdalla on nähty, ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan vainoamalla”, Teemu Lehtiniemi toteaa.
Piipunhattu sateensuojana
Naakat pesivät tyypillisesti kymmenien parien muodostamissa yhdyskunnissa.
Naakka rakentaa pesänsä usein savupiippuun tai tuuletuskanavaan ja koko ikänsä yhdessä elävä naakkapari rakentaa joka kevät uuden pesän mielellään aina samaan paikkaan.
Kun savupiipuihin on muodostunut jopa parin metrin kerros naakanpesistä, piippu ei ymmärrettävästi enää vedä.
Nopeimmillaan yhdessä yössä pesänsä rakentavaa naakkaa ei aina edes piipunhattu estä, vaan se saa siitä pesälleen sateensuojan.
Naakkojen pesimistä savupiippuihin ja tuuletuskanaviin voidaan estää peittämällä pesäpaikat varhain keväällä paksulla metalliverkolla.
Lehtiniemen mielestä savupiippujen ja hormien suojaaminen linnuilta pitäisi sisältyä rakennusmääräyksiin.
”Jos piipussa on linnunpesä, se on jo paloturvallisuusriski.”
Naakat ovat levinneet yhä pohjoisemmaksi. Tällä hetkellä Suomessa pesii reilut 100 000 naakkaparia. © RAQUEL PEDROSA PEREZ
Pulinaa puistoissa
Kaupunkien puistoalueilla elävät naakkayhdyskunnat kokoontuvat syksy- ja talvi-iltoina suuriksi parviksi ennen kuin ne laskeutuvat puihin yöpymään.
Naakkojen on katsottu aiheuttavan kaupungeissa meluhaittojen lisäksi hygieniahaittoja, mutta naakan ulosteesta aiheuttamaa tautiriskiä ei pidetä ihmiselle kovin merkittävänä.
”Mikä tahansa lintu aiheuttaa teoriassa ihmiselle tartuntariskin, mutta se on niin vähäinen, että asiasta ei kannata huolestua”, Teemu Lehtiniemi sanoo.
”Huomattavasti todennäköisemmin ihminen saa tartunnan toisesta ihmisestä kuin linnusta.”
Lehtiniemen mukaan naakan leimaaminen haittalinnuksi on perua niiltä ajoilta, jolloin linnut ja eläimet jaettiin hyviin ja pahoihin. Kuikkaa vainottiin, koska se syö kalaa, ja haukoista maksettiin tapporahaa, koska se saalistaa osittain samoja eläimiä kuin ihmiset metsästävät.
”Keskuudessamme elää yhä ihmisiä, joiden mielestä luonto ei kuulu kaupunkeihin. Suurelle osalle meistä linnut tuottavat kuitenkin myönteisiä elämyksiä.”
Kun naakan rauhoitus purettiin, sen aiheuttamista vahingoista ei enää makseta korvauksia.
”Vapaa tappaminen vähentää tahtoa kehittää toimenpiteitä naakan aiheuttamien haittojen estämiseksi. Samalla se luo negatiivista suhtautumista lintuihin ja ylipäätään luontoon.”