Nyt on hyvä aika bongata sammakoita - mutta miksi pitäisi?
Sammakoiden vaellus kesäalueilta talvehtimispaikoille on menossa.
Sammakot ovat taas liikkeellä, sillä ne ovat parhaillaan siirtymässä kesäympäristöistään – niityiltä, metsistä, kosteikoilta ja puutarhoista – kohti talvehtimispaikkojaan.
”Kun lämpötila laskee lähelle nollaa, sammakot hakeutuvat lähteiden, lampien, järvien ja purojen pohjamutiin horrostamaan”, kertoo tutkijabiologi Päivi Sirkiä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Varsinkin rupikonnat talvehtivat myös routarajan alla olevissa maakoloissa.
”Lisäksi horrostavia sammakoita on löydetty kaivoista, maakellareista ja muista talvehtimiseen sopivista, rakennetuista ympäristöistä.”
Poikasten maihinnousu
Sammakkonaaraan alkukesästä veteen munimat kuorettomat munat ovat hyytelömäistä ainesta, jota vesi suojaa hajoamiselta. Munista kuoriutuu kiduksilla hengittäviä sammakonpoikasia eli nuijapäitä.
Heinä–elokuun aikana muodonmuutos on tapahtunut. Poikasille on kasvanut raajat, ja ne pystyvät jo hengittämään keuhkoillaan ja ihonsa kautta.
”Samaan aikaan lammikosta voi nousta maalle satoja sammakonpoikasia”, Sirkiä kertoo.
”Poikaset hakeutuvat aikuisten sammakoiden tavoin kesäalueille saalistamaan. Sammakot syövät selkärangattomia, hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja.”
Suurin osa poikasista menehtyy ensimmäisen elinvuotensa aikana.
”Liikkeellä olleessaan sammakot ovat alttiimpia petojen hyökkäyksille. Kuivina kesinä poikasten lammikot voivat myös kuivua, ennen kuin poikaset ehtivät nousta maihin.”
Säästöliekillä
Sammakon horrostaminen kestää eteläisessä Suomessa puolisen vuotta ja pohjoisessa noin kolme kuukautta kauemmin.
Horrostavan sammakon ruumiinlämpötila laskee ja elintoiminnot hidastuvat.
”Sammakko ei juuri kuluta energiaa talvella, vaan säästää sitä kevään kutuvaellusta varten”, Sirkiä kertoo.
Sammakon elinalue on verrattain pieni. Paikkauskolliset sammakot talvehtivat ja kutevat useimmiten samoissa vesistöissä. Keväisin ne siirtyvät vain muutaman sadan metrin tai enimmillään parin kilometrin mittaisen matkan talvehtimispaikoista lisääntymisalueiden kautta kesäympäristöihin.
Sammakot heräävät horroksestaan, kun ilman lämpötila on reilusti nollan yläpuolella. Etelässä se ajoittuu huhti–toukokuulle, ja pohjoisemmassa horrostaminen päättyy myöhemmin.
Sammakkobongausta
Jos haluaa bongata sammakoita, vielä elo–syyskuun taiteessa kannattaa suunnata illan hämärtyessä taskulamppu mukanaan sammakon elinalueille.
”Täysikasvuiset sammakot ovat enimmäkseen yöaktiivisia, mutta nuoria yksilöitä voi nähdä myös päivänvalon aikana”, Sirkiä kertoo.
Miksi sammakoita sitten pitäisi bongata?
”Ne ovat jännittäviä eläimiä, maan ja veden salaperäisiä asukkeja.”
Tiesitkö?
Ruskosammakko on maamme runsaslukuisin sammakkoeläin. Se on tyypillisen sammakon muotoinen, ja sen väritys vaihtelee ruskehtavan punertavasta harmahtavaan, vihertävään tai kellertävään. Ruskosammakolla on usein tummia laikkuja.
Viitasammakko muistuttaa ulkonäöltään ruskosammakkoa. Ruskosammakosta viitasammakko eroaa terävämmän kuonon, pienemmän kokonsa ja tasaisen vatsansa avulla. Varmoja tuntomerkkejä ovat myös suuri metatarsaalikyhmy ja pulputtava ääntely.
Rupikonna on maamme ainoa konnalaji. Rupikonnan kuivassa ihossa on runsaasti nystyröitä, joita on kutsuttu myös ruviksi. Rupikonnalla on niskassaan ja silmiensä takana suuret korvallisrauhaset. Rakenteeltaan rupikonna on hyvin tanakka.