Oho! Parisenttiset äyriäiset pyörittävät valtameren sekaisin

Krillit lienevät biomassaltaan suurin eläinryhmä maapallolla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Krilliäyriäiset liikkuvat valtavissa parvissa.

Krillit lienevät biomassaltaan suurin eläinryhmä maapallolla.
Teksti:
Jani Kaaro

Krilleistä puhutaan usein vain valaiden ravintona, mutta niiden ekologinen merkitys näyttää olevan tätä paljon suurempi.

Kun krillit sahaavat ylös ja alas, ne sekoittavat meriveden eri kerroksia ja tuovat ravintoa muiden eliöiden saataville.

Krillit ovat pieniä, vain parisenttisiä äyriäisiä, joilla yksin esiintyessään tuskin on erityistä vaikutusta ekosysteemiin. Mutta sen, minkä ne häviävät koossa, ne voittavat määrässä.

Krillien on ajateltu olevan biomassaltaan suurin eläinryhmä maapallolla.

Krillien valtava määrä itse asiassa mahdollistaa sen, että valaiden kokoiset eläimet voivat saada riittävästi ravintoa merestä.

Kerrostuneisuuden hajoaminen tärkeää

Stanfordin yliopiston tutkijat osoittavat tuoreessa tutkimuksessa, että krillit sekoittavat meriveden eri kerroksia.

Merivedellä on tapana kerrostua siten, että vähäsuolaisempi vesi lepää suolaisemman veden päällä.

Kerrostuneisuuteen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten lämpötila.

Kerrostuneisuus estää hapen ja ravinteiden kulkeutumista kerrosten välillä, minkä vuoksi kerrostuneisuuden hajoaminen on tärkeää merten elinvoimaisuuden kannalta.

Krillit voivat olla tässä prosessissa tärkeämpiä kuin tähän asti on tiedetty.

Yöllä krillit laskeutuvat syvemmälle

Tutkijat selvittivät krillien roolia laboratoriossa.

He lisäsivät tankkiin suolaa, kunnes saivat veteen aikaan kerrostuneisuuden, joka vastasi meriveden kerrostuneisuutta.

Tämän jälkeen tankkiin lisättiin krillejä siten, että niitä oli 20 000–140 000 kuutiometriä kohti. Vaikka määrä kuulostaa korkealta, tällaisia määriä on mitattu luonnostakin.

Krilleillä on tapana sahata vedessä ylös ja alas siten, että päivällä ne nousevat pintakerrokseen ja laskeutuvat yöllä syvemmälle.

Laboratoriossa krillit saatiin sahaavaan liikkeeseen valojen avulla. Sininen valo ylhäällä houkutteli ne ylöspäin ja vihreä valo alhaalla houkutteli ne alaspäin.

Kauhoo, kauhoo!

Tutkijat havaitsivat, että ylösalainen liike muodosti virtauksen, joka oli riittävän voimakas sekoittamaan toistensa päälle asettuneet kerrokset keskenään.

Vaikka yksittäisen krillin vaikutus on häviävän pieni, virtaus syntyi, kun valtava määrä krillejä kauhoi samanaikaisesti ylös.

Tutkijat kuitenkin korostavat, että laboratoriossa saatu tulos ei aina ole yksi yhteen sen kanssa mitä tapahtuu luonnossa.

Merellä vastaavien mittausten tekeminen olisi kuitenkin todella haasteellista.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa Nature -tiedesarjassa.

X