Ossi Saarisen luontokuvilla on miljoonia ystäviä: ”Kun luonto tulee lähelle ihmistä, ihminen ei vieraannu luonnosta”
Ossi Saarinen tekee luontokuvillaan uraa sosiaalisessa mediassa. Kun kuvat näyttävät hauskoilta, ovelilta, haaveilevilta tai surullisilta, ihmisen on helppo samaistua niihin.
Jokainen retki on luontokuvaaja Ossi Saariselle seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä erikoista kameran eteen ilmaantuu.
Orava istuu kuusenoksalla ja tuijottaa kameran silmään.
Se ei säiky kameran laukaisimen naksumista vaan pyörittelee ruokinta-automaatista hakemaansa pähkinää eturaajojansa välissä.
Oravan korvatupsut vipattavat ja pörröhäntä heilahtaa. Se puraisee makupalastaan ja alkaa narskuttaa.
Espoolainen luontokuvaaja Ossi Saarinen, 21, laskee kameran käsistään kaulaansa roikkumaan. Hän sai oravasta onnistuneet otokset.
Vasta reilut kolme vuotta luontokuvausta harrastanut Saarinen on niittänyt nopeasti kansainvälistä mainetta sosiaalisessa mediassa. Hänen eläin- ja lintukuviaan seuraa Instagramissa yli 90 000 ihmistä, joista vain kolmasosa on suomalaisia.
Nuoren kuvaajan otoksia katsotaan ympäri maailman. Saarinen on saanut kuvistaan kehuja aina Intiasta ja Indonesiasta saakka.
Luontokuvaajana menestyminen edellyttää sitä, että kuvat erottuvat lukemattomien muiden internetissä kuviaan esittelevien kuvaajien otoksista.
Saarisella on tiukasti oma linjansa: hän tallentaa eläinten ja lintujen ilmeitä.
Kun kuvat näyttävät hauskoilta, ovelilta, haaveilevilta tai surullisilta, ihmisen on helppo samaistua niihin. Kuvat herättävät vahvoja tunteita.
Syksyinen kettu vuodelta 2017. © OSSI SAARINEN
Seurasaaren tunnettu oravatrio – ostoskärryorava jo klassikko
Keskipäivän toukokuinen aurinko helottaa Helsingin Seurasaaressa täydeltä terältään. Linnut ovat vetäytyneet puiden katveisiin, mutta oravia pujahtelee sorakäytävän varressa ja metsiköissä.
Saarinen on ottanut tunnetuimmat oravakuvansa Seurasaaressa. Pieniä ostoskärryjä tyrkkäävä kurre on jo klassikko, jota on yritetty myös jäljitellä.
”Ostin lelukärryt ja täytin ne pähkinöillä. Kesti pitkään, ja orava ehti kaataakin kärryt kerran ennen kuin se tarttui kärryjen kahvaan ja sain otettua sen kuvan, mitä olin hakemassa”, Saarinen kertoo legendaarisen kuvan taustoista.
Ostoskärryorava loppusyksyllä 2017. © OSSI SAARINEN
Vantaalla syntynyt mutta maaseutumiljöössä Hollolassa järven rannalla kasvanut Saarinen pitää kaupunkia itselleen otollisempana kuvausympäristönä kuin metsää ja erämaata.
”Kaupungissa elävät eläimet ja linnut ovat tottuneita ihmisiin, joten niitä on helpompi lähestyä.”
© OSSI SAARINEN
Seurasaaren oravat voivat olla kuvauksiin jopa liiankin kesyjä. Kameraa pitelevän Saarisen päälaella on istunut yksi orava samaan aikaan, kun toinen asettui repun päälle ja kolmas kiipesi housunlahjetta ylös.
”Kuvat jäivät ottamatta, koska kohteet tulivat iholle.”
Valokuvaaja metsästää kameralla
Ossi Saarisen äiti on lukion maantieteen ja biologian opettaja. Geologian professorina Turun yliopistossa toimiva isä harrastaa luontokuvausta, ja hän on opettanut pojalleen kamerankäyttöä ja valokuvauksen tekniikkaa.
Saarinen on ollut lapsesta asti kiinnostunut luonnosta. Kun hänen kaverinsa selailivat pieninä autokirjoja, Saarisella oli edessään luontoa käsitteleviä teoksia.
Nykyään kuvaaminen on hänelle kameralla metsästämistä.
”Koen kohdetta vaaniessani samanlaista jännitystä kuin metsästäjät, mutta minun on mahdotonta edes kuvitella, että tappaisin eläimiä.”
Saarinen ei ole perinteinen luontokuvaaja. Hän käyttää vain harvoin kauko-objektiiveja, sillä hän yrittää päästä mahdollisimman lähelle kuvattaviaan.
Kun Seurasaaren kuusikkoon ilmestyy toinen orava, Saarinen alkaa edetä hitaasti hieman kyyryssä astellen oravaa kohti. Kuvaaja liikkuu lähes äänettömästi, nostaa kameran kaulaltaan ja tähtää.
Kameraan tallentuu kuvia itseään rapsuttavasta oravasta.
”Eläimiä ja lintuja lähestyttäessä on vältettävä äkkinäisiä liikkeitä”, Saarinen painottaa.
Kokemuksen kautta saadun lajituntemuksen myötä Saarinen on oppinut, miten lähelle tiettyä eläintä ja lintua voi mennä, ettei kohde säntää pakoon.
”Myös se täytyy muistaa, että kuvaaminen ei saa millään tavoin häiritä eläimiä.”
Vaikka kohde olisi sama, siitä saa hyvin erilaisia kuvia. Orava on yksi Ossi Saarisen suosikkikuvattavista. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Pyrstötiainen maailmalla
Ossi Saarinen näyttää puhelimestaan pyrstötiaisen kuvan. Hellyttävän pörröisen linnun muotokuva alkaa hymyilyttää.
Pyrstötiainen on kenties laajimmalle levinnyt Saarisen luontokuva. Sitä on jaettu useille sadoille sivustoille, joilla on maailmanlaajuisesti miljoonia seuraajia.
Pyrstötiainen syksyllä 2016. © OSSI SAARINEN
Kuvaaja itse ei osaa määritellä, mikä kuvista nousee suosituksi.
”Itse asiassa en ole pitänyt menestyneimpiä kuviani kovin kummoisina, mutta katsojat ovat olleet eri mieltä.”
Hän on kuvannut myös karhuja ja maakotkia kojuista, mutta haaskoille houkuteltujen eläinten ja lintujen kuvaaminen ei ole Saarisesta yhtä palkitsevaa kuin kohteiden etsiminen ympäristöstään.
”Kojulla ja haaskoilla muut ovat tehneet kuvausta valmistelevan prosessin. Mieluummin teen kuvieni eteen itse kaiken niiden vaatiman työn.”
Tekniikan kehittymisen myötä luontokuvaus on helpottunut ja samalla siitä on tullut yhä useamman harrastus. Älypuhelimilla saadaan myös luonnosta tasokkaita otoksia.
Kuvankäsittelyohjelmien avulla kuvia voidaan parantaa jälkikäteen ja kuvaan voidaan lisätä elementtejä, joita siinä ei ole kuvaushetkellä ollut.
Internetin kuvapalstoilla ei voi olla törmäämättä manipuloituihin luontokuviin.
Saarisen mielestä luontokuvien värejä ja kontrasteja tuleekin käsitellä, mutta manipulointia hän ei hyväksy, ellei sitä kuvan yhteydessä mainita.
”Manipuloitu kuva ei ole aito. Se on väärennös, joka on mahdollisesti sijoitettu aitoon ympäristöön.”
Kirjoihin ja kansiin
Ossi Saarinen opiskelee maantiedettä Helsingin yliopistossa. Hän oli yksi Suomen neljästä edustajasta maantieteen olympialaisissa Pekingissä vuonna 2016, ja vaikka menestystä ei tullutkaan, hänet palkittiin osaamisestaan opiskelupaikalla.
Sorsanpojat kesällä 2017. © OSSI SAARINEN
Saarisen tavoitteena on maantieteenopinnoistaan huolimatta saada luontokuvauksesta itselleen ammatti.
”Jos aikoo erottua ja kasvattaa yleisön määrää, Instagramiin on tuotettava jatkuvasti uutta materiaalia. Mikäli näkyvyyttä on riittävästi, työtä pystyy rahoittamaan mainostuloilla.”
Saarisen luontokuvia ilmestyy piakkoin postikorteissa. Lisäksi hän on jo solminut kustannussopimuksen ensi vuonna ilmestyvästä kirjasta, joka sisältää kuvien lisäksi tunnelmia ja ajatuksia luonnosta ja sen kuvaamisesta.
Saarinen on uuttera kuvaaja. Keväällä hän saattaa tehdä ensimmäisen kuvausretkensä aamulla auringonnousun aikaan ja toisen illalla auringon laskiessa.
Nykyään hän lähtee useimmiten kotoaan kamera kaulassa siltä varalta, että silmien eteen ilmestyisi mielenkiintoista kuvattavaa.
”Mikään ei harmittaisi niin paljon kuin hyvä kuva, joka jäisi ottamatta.”
Lähellä mutta piilossa
Kamera pysyy hihnansa varassa rintamuksella. Auringossa kylpevästä Seurasaaresta ei juuri nyt löydy enempää kuvattavaa.
Illalla Saarinen aikoo palata samalle ketunpesälle, missä hän turhaan odotti edellisenä iltana viisi tuntia, että pennut tulisivat esiin.
”Hukkareissuihin on jo tottunut. Se kuitenkin harmittaa yhä, kun kohde ei tule esille, vaikka tietää sen olevan ihan lähellä.”
Omista kuvistaan Saarinen katsoo onnistuneensa parhaiten juuri kettupesueesta ottamassaan kuvassa.
Ketunpennut keväällä 2017. © OSSI SAARINEN
”Neljä pentua tuli ladon alta aivan parin metrin päähän kamerasta. Ne olivat enemmän uteliaita kuin pelokkaita.”
Saarinen kuvaa mieluiten nisäkkäitä ja lintuja, mutta hänen kameraansa tallentuu myös matelijoita ja maisemia.
Nuoren kuvaajan suosikkikohde on kuitenkin kettu.
”Se on kaunis, elintavoiltaan mielenkiintoinen ja kuvaajalle haastava eläin. Ketuilla on myös usein hyvin inhimillisiä ilmeitä.”
Saarinen ei näe suurempia ongelmia siinä, että ketut ovat levittäytyneet kaupunkeihin cityketuiksi.
”Kun luonto tulee lähelle ihmistä, ihminen ei vieraannu luonnosta.”
Ossi Saarinen on napannut useita onnistuneita otoksia Helsingin Seurasaaresta. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Tähtäimessä ilves
Nuori luontokuvaaja uskoo, että hän pystyy kuvillaan myös vaikuttamaan niiden katsojiin.
”Jos joku kiinnostuu valokuvien kautta luonnosta, todennäköisesti hän kiinnostuu myös luonnon suojelemisesta.”
Yksi Saarisen haaveista on kuvata ilves.
Ilvesten reviirit ovat suuria. Ne liikkuvat saalistaessaan laajalla alueella ja karttavat parhaansa mukaan ihmistä.
Ilvestä pidetään erittäin vaikeana kuvattavana, mutta Saarinen aikoo vielä tehdä haaveestaan totta.
Nuoren kuvaajan kykyjä ei ole syytä epäillä.
Ennen pitkää ilves on Instagramissa.