Stop - älä koske tähän myrkylliseen ötökkään!
Isotoukohärkä ruiskaisee herkästi myrkkyä tunkeilijan päälle.
Isotoukohärkään ei kannata kajota.
Jos noin 3–4 senttimetrin pituista kovakuoriaista sipaisee, niin se erittää nivelistään ihoa ärsyttävää kantaridiinia, minkä seurauksena iho ärsyyntyy ja alkaa syyhytä ja kirvellä.
”Jos kantadriinia päätyy esimerkiksi lapsen suuhun, niin siitä seuraa jonkinasteinen myrkytystila”, kertoo vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta.
Vielä 1970–80-luvuilla isotoukohärän luultiin katoavan maastamme. 1980-luvun alun kartoituksissa lajia löydettiin vain yhdestä paikasta Pohjois-Karjalasta ja toisesta Turun seudulta.
Aivan viime vuosina isotoukohärkää on kuitenkin tavattu useasta eri kohteesta Hämeestä, Kymenlaaksosta ja Uudeltamaalta.
”Isotoukohärkä on varhainen kovakuoriainen. Kun maahan alkaa ilmestyä pälviä, niin isotoukohärät nousevat esiin ja alkavat etsiä kasveja ravinnokseen.
Salamatkustaja yläilmoissa
Isotoukohärkä parittelee keväällä. Useita kertoja muniva naaras saattaa munia yhdellä kerralla kivien alle tai kasveihin jopa tuhat munaa, joista kuoriutuu veneenmuotoisia, kuusijalkaisia toukkia eli triguliineja.
Täysikasvuiset isotoukohärät kuolevat jo alkukesästä, mutta toukat hakeutuvat erakkomehiläisten pesiin.
”Toisinaan toukat kiipeävät kukkiin odottamaan ja takertuvat sitten mettä imemään saapuneen mehiläisen karvoihin ja lentävät sen kyydissä pesään”, Mannerkoski kertoo.
Isotoukohärän toukka muuttuu mehiläisen pesässä matomaiseksi. Se syö mehiläisen munat ja toukat ja alkaa elää mehiläisen mesi- ja siitepölyvarastoilla.
Isohärän toukalla on useita eri toukkavaiheita.
”Lopulta toukka kaivaa itselleen kolon koteloitumista varten. Keväällä kotelosta kuoriutuu täysikasvuinen koppakuoriainen.”
Lentotaidoton taapertaja
Yksittäistä syytä isotoukohärän taannoiseen taantumiseen on Mannerkosken mukaan mahdotonta nimetä.
”Isotoukohärän elinympäristöissä ei ole tapahtunut ratkaisevia muutoksia, mutta ehkä kukkaniittyjen väheneminen ja liikenteen lisääntyminen ovat kaventaneet sen elintilaa”, Mannerkoski kertoo.
Myöskään syyt isotoukohärkäkantojen elpymiselle ja levittäytymiselle eivät ole yksiselitteisiä
Ilmaston lämpeneminen suosii eteläisiä lajeja ja se on mahdollisesti parantanut myös isotoukohärän elinolosuhteita.
”Isotoukohärkä ei ole lentokykyinen, vaan se pystyy kävelemään maassa vain lyhyitä matkoja. Se ei pysty omin voimin siirtymään uusille elinalueille.”
Elinalueet suojeluun
Isotoukohärkä elää aurinkoisilla rinteillä ja niityillä. Viime vuosina sitä on tavattu myös pihoilta.
”Myrkyn erittäminen on isotoukohärälle pätevä suojautumiskeino, jonka ansiosta sillä ei ole luontaisia vihollisia”, Mannerkoski kertoo.
Vaikka isotoukohärkä on yleistynyt, niin se on yhä maassamme uhanalaiseksi luokiteltu, erittäin harvinainen koppakuoriaislaji.
Isotoukohärän populaatioiden kasvua voitaisiin Mannerkosken mielestä edesauttaa suojelemalla sen elinalueita.
”Isotoukohärkä kuten myös muut koppakuoriaiset viestivät omalla tavallaan ympäristömme tilaa. Siitä vaan ei ole mitään varmuutta, mitä isotoukohärällä on sanottavanaan.”
Suomesta on tavattu kolme eri toukohärkälajia. Isotoukohärän lisäksi sini- ja typytoukohärkä, joista sinitoukohärkä on yleisin. Neljänneksi toukohäräksi laskettu huhtihärkä on edellisten lähisukulainen. Isotoukohärkkä erottuu muista kovakuoriaisista kokonsa perusteella. Isotoukohärkä voi kasvaa jopa viiden sentin mittaiseksi. Täysikasvuisen kuoriaisen pää on kokonaan näkyvissä ja sen selkäkilvet voivat olla hyvin värikkäitä. Täysikasvuiset isotoukohärät ovat päiväeläimiä. Ne viihtyvät aurinkoisilla, avoimilla paikoilla, kuten niityillä ja hakkuuaukeilla. Isotoukohärät elävät ryhmissä ja niitä esiintyy keväällä heti lumienlähdön jälkeen.Tiesitkö