Päästäinen on suursyömäri, josta erittyy pahaa hajua

Jos löytää metsäpolun varresta kuolleen päästäisen, se on todennäköisesti nisäkäspedon tai petolinnun saalis, jonka saalistaja on jättänyt syömättä.

”Päästäisestä erittyvä myskinhaju ei houkuttele petoja puoleensa. Jos muuta saalista on tarjolla, pedot jättävät yleensä päästäiset rauhaan”, kertoo professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta.

Syyskuussa päästäiset valmistautuvat talvehtimaan. Päästäiset syövät hyönteisiä, niiden toukkia, kotiloita, etanoita, kastematoja ja pieneliöitä ja ovat todellisia suursyömäreitä: ne voivat ahmia jopa oman painonsa verran ravintoa vuorokauden aikana.

”Päästäiset ovat koko ajan liikkeessä ja niillä on erittäin vilkas ruoansulatus. Jos se ei saa ravintoa parin tunnin välein, se menehtyy.”

Puolentoista vuoden elämä

Suomen yleisin päästäislaji on metsäpäästäinen. Sen lisäksi maassamme elää musta-, idän-, vaivais-, ja kääpiöpäästäinen. Lajista riippuen päästäiset elävät metsissä, aukioilla, niityillä ja jopa tuntureilla.

”Vesipäästäisen elinpiiri taas on vesistöjen välittömästä läheisyydestä”, Henttonen kertoo.

Nuori metsäpäästäinen painaa noin 6–7 grammaa, kun samanikäisen vaivaispäästäisen paino on noin parisen grammaa.

”Vaivais- ja vielä sitäkin pienempää kääpiöpäästäistä luullaan usein suurempien lajien poikasiksi.”

Syksyllä nuoret päästäiset vaihtavat suojakseen paksumman talviturkin.

Vanhemmat, jo talvehtineet urokset eivät vaihda turkkia, sillä ne menehtyvät ennen uutta talvea. Päästäiset elävät enimmillään vain noin puolitoista vuotta.

Rajataisteluita reviireistä

Kesällä syntyneet päästäiset saavuttavat yleensä sukukypsyyden seuraavana keväänä. Huhti-toukokuussa käynnistyvä lisääntymiskausi jatkuu pitkälle loppukesään saakka.

Naaras synnyttää kahdesta kolmeen poikuetta. Kussakin voi enimmillään olla kymmenen yksilöä, ja niissä saattaa olla useammankin koiraan jälkeläisiä.

”Poikasten pesäaika on parisen viikkoa, minkä jälkeen ne lähtevät hakemaan omia elinpiirejään.”

Varsinkin lisääntyvät urokset puolustavat reviirejään aggressiivisesti. Kahden uroksen kohtaaminen päätyy useimmiten voimainkoitokseen.

”Luonnossa heikommalle jäänyt pääsee pakenemaan”, Henttonen kertoo.

”Tutkimusolosuhteissa on todettu, että kahden lisääntyvän uroksen laittaminen samaan terraarioon johtaa toisen kuolemaan.”

Jyrsijä kansan suussa

Myyrien tapaan myös päästäisillä esiintyy luontaista kannanvaihtelua, mutta sykli ei ole yhtä säännöllinen. Kun myyräkanta painuu alas, päästäiset saattavat runsastua huomattavasti ennen, kuin myyräkanta alkaa kasvaa.

”Tänä vuonna päästäisiä ei ole ollut kovin runsaasti ja Pohjois-Suomessa niitä on ollut erityisen vähän”, Henttonen kertoo.

Kansan suussa pitkä- ja suippokuonoisia päästäisiä on kutsuttu myös nokkahiiriksi.

”Toinen kansanomainen nimitys on supiainen. Minusta se on otukselle melkein parempi nimi kuin päästäinen.”