Pahka kasvaa puuhun kuin syöpä ihmiseen

Pahkan irrottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pahka on sitä kookkaampi mitä pitempään se saa kasvaa.

Pahkan irrottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Teksti:
Ville Vanhala

Isoon ja vanhaan puuhun voi kasvaa niin iso pahka, että siitä saa koverrettua tv-tuolin.

Pahkasta tulee sitä kookkaampi, mitä kauemmin se kasvaa puun kyljessä. Suurimmat Suomesta tavatut pahkat ovat olleet läpimitaltaan yli metrin mittaisia.

”Pahkasta on hankala nähdä vuosilustoja, joten sen ikää on vaikea arvioida”, kertoo Luomuksen kasvitieteen yksikön projektikoordinaattori Vanamo Salo.

Puun syyt kulkevat pystysuoraan, mutta pahkan häiriintyneessä solukossa ne kulkevat sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti ja niissä on äkkinäisiä käännöksiä.

”Syiden tiheys ja kuviot muodostavat kuoritulle pahkalle kauniin, valoa taittavan pinnan.”

Infektio ja mutaatio

Pahkaa esiintyy kaikissa Suomessa kasvavissa puissa, mutta yleisin se on koivussa, männyssä ja kuusessa.

Pahka syntyy yleensä puun vauriosta, oksan katkeamiskohdasta tai pakkashalkeamasta. Vaurio on altis infektioille, jotka kiihdyttävät puun jälsisolukon lisääntymistä. Pahkan kasvu on verrattavissa syöpään, joka myös aiheuttaa epänormaalin voimakasta solujen jakautumista.

Puu ei kärsi rungollaan kasvavista pahkoista. Pahka on puulle pikemminkin sen vaurioituneen osan päälle kasvanut suojakerros.

”Pahkan syntyä on tutkittu varsin vähän, eikä infektion aiheuttajaa voida varmuudella nimetä. Mahdollisesti pahkan kasvun käynnistää bakteeri tai sieni”, Salo kertoo.

Pahka voi olla myös puun geneettinen häiriö tai mutaatio. Silmupahka taas kasvaa puussa uinuvien silmujen paikoille. Silmupahkoja voi esiintyä kymmenien pahkojen ryppäissä, kun taas infektiosta syntyneet pahkat ovat yleensä yksittäisiä tai muutaman pahkan kyttyröitä puun rungolla.

Juuripahkat puolestaan kasvavat nimensä mukaisesti juurissa eikä niitä nähdä ennen kuin puu on kaatunut tai kaadettu.

Pahkat eroavat ulkonäöltään huomattavasti toisistaan. Osa niistä on kuorensa alla sileitä ja osa taas ryhmyisiä ja uurteisia.

Maanomistajan luvalla

Pahkaa käytetään yleisnimityksenä puiden epämuodostumille. Jos muhkuroita esiintyy koko rungon pituudelta, ne eivät ole pahkoja, vaan jälsisolukon häiriöitä aivan kuten visakoivun visakin.

Pahkan irrottaminen puusta ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, vaan sitä varten on saatava maanomistajan lupa.

”Jos pahka irrotetaan, puuhun saattaa syntyä vaurio, mikä on taas altis infektioille”, Salo kertoo.

”Yleensä pahkat otetaan irti kaadetuista tai itsekseen kaatuneista puista.”

Pahka vai pakuri?

Myös pakurikääpää sanotaan erheellisesti pahkaksi, ja ne myös sekoitetaan usein toisiinsa.

”Pakurin aiheuttaja on lahottajasieni ja pakuri muodostuu pääosin puusolukosta”, Salo kertoo.

Pakurikääpä on väriltään tumma tai hiilenmusta ja sen pinta on rosoinen ja hilseilevä.

”Pahkat ovat erittäin kovaa puuainesta, kun taas pakurikäävän rakenne on korkkimainen ja mureneva.”

X