Professori Alf Norkko: ”Peli ei ole vielä pelattu” – Kolme hyvää uutista Itämerestä

”Itämeren peli ei ole pelattu. Se ei ole, eikä tule olemaan sama meri, mikä se oli 50 vuotta sitten. Mutta me voimme yhä vaikuttaa siihen, millainen siitä tulee”, toteaa Itämerta Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla tutkiva professori Alf Norkko.

Esimerkiksi veden kirkkauteen voidaan vaikuttaa pitämällä Itämeren rehevöityminen kurissa. Vaikka moni vaikuttamisen keino on tiedossa, Itämereen liittyy vielä paljon asioita, joista emme tiedä.

Yksi vielä melko tuntematon tekijä on ilmastonmuutos. Norkon mukaan nyt tiedetään, että Itämeren suolapitoisuus on todennäköisesti laskemassa. Lisäksi tiedetään, että jos suolaisuus laskee edes hieman, sinisimpukat tulevat häviämään Helsingin edustalta. Tästä taas seuraa se, että niitä syövät haahkat häviävät.

Se miten nämä muutokset vaikuttavat koko Itämeren ekosysteemeihin, on vielä tuntematon. Tähän Norkon ratkaisu on tutkimus ja tieto.

“Jos emme ymmärrä, miten Itämeri toimii, emme pysty tunnistamaan ongelmia. Silloin niitä ei voi myöskään ratkaista. Aivan sama kuin jos auto menee rikki ja sen vie korjaamoon, mutta siellä ei tiedetä, mikä on vikana. Silloin autoa ei voida korjata”, Norkko summaa.

Vaikka ilmastonmuutoksen myötä Itämeressä on edessä suuria muutoksia, Norkko haluaa puhua myös niistä asioista, jotka ovat nyt hyvin.

1. Ihmiset tietävät ja välittävät Itämerestä

Mistä ei tiedä, ei voi välittää. Norkko toistaa virkkeen useampaan otteeseen. Jotta Itämerta voitaisiin suojella ja auttaa, ihmisten tarvitsee tietää siitä. Täytyy siis antaa välittämisen aiheita.

”Vaikka ongelmista puhutaan paljon, Itämeri on kaunis ja tärkeä meri. Meillä on esimerkiksi mahtavia rakkoleväyhteisöjä, jotka ovat kuin merten viidakoita. Itämeren rannikko taas toimii tärkeänä ravinteiden suodattimena.”

Aallot lyövät Pohjois-Itämerellä. © KARI SANTALA/SKOY

Kun ihmisille on annettu syitä välittää Itämerestä, kiinnostus ja tietämys on Norkon mukaan kasvanutkin. Etenkin nuoret ovat hänen mukaansa kiinnostuneita siitä, miltä meri näyttää nyt ja tulevaisuudessa.  Itämerikeskustelua ovat vauhdittaneet sen ongelmista puhuminen. Ongelmien kautta meri on ollut paljon esillä, mutta keskittymällä vain niihin, vaikutukset voivat olla muita kuin toivottuja.

”Koska ongelmia on niin paljon, voi alkaa ajatella, että on liian myöhäistä tehdä mitään. Näinhän ei tietenkään ole ja jotta näin ei kävisi, haluan puhua myös positiivisesta ympäristötietoudesta. Pelkät kauhukuvat eivät varmaankaan kiinnosta”, Norkko pohtii.

2. Rehevöityminen: Yhä ongelma, muttei enää paheneva

Yksi Itämeren suurimmista ongelmista on yhä rehevöityminen. Jo 60-luvulla rehevöitymisen tila oli paha ja 2000-luvun alussa koitti rehevöitymisen kriisivaihe. Nyt rehevöityminen ei kuitenkaan enää pahene.

”Rehevöitymisen hillitsemiseksi tehdyillä toimilla on ollut vaikutuksia. Analyyseissä on näkyvissä selvä trendimuutos. Positiivisten vaikutusten aikaansaaminen vain vie aikaa”, Norkko kertoo.

Rehevöitymisen suhteen Itämeren kriittisimpiä alueita on muun muassa Suomenlahti. Norkon mukaan esimerkiksi Pietariin rakennetuilla uusilla puhdistamoilla on havaittu olleen hyviä vaikutuksia rehevöitymisen tilaan.

Rehevöitymiseen voidaan puuttua, koska tiedetään, mistä se johtuu ja mitä se aiheuttaa. Veden samentuminen, suuret leväkukinnot ja happikato ovat kaikki esimerkkejä rehevöitymisen vaikutuksista. Niitä syntyy, kun ylimääräisiä ravinteita leviää muun muassa jätevesien mukana vesistöihin.

Sinilevää Utön saaristolla. Vesistöjen rehevöitymisen
yksi seuraus on runsastuneet leväkukinnot. © SUVI LAINE/KUVARYHMÄ SKOY

”Haaste on siinä, että Itämeri ei ole staattinen, ja uusia ongelmia tulee koko ajan lisää. Eihän kukaan puhunut mikromuovista kymmenen vuotta sitten, mutta yht’äkkiä se on agendalla. Jotta pystymme reagoimaan näihin uusiin haasteisiin, tarvitsemme tutkimusta ja tietoa.”

Esimerkiksi mikromuovista tiedetään, että se on ongelma suurissa merissä ja että sitä on myös Itämeressä. Ilmastonmuutoksen tapaan mikromuovinkaan mahdollisia vaikutuksia koko Itämeren ekosysteemeihin ei tiedetä. Siksi taistelu mikromuovia vastaan on vaikeaa.

3. Yhteistyö meren hyväksi on tiivistynyt

Professori Alf Norkon mukaan vanhat rakenteet, joissa tutkijat olivat vain tutkijoita, ovat muuttuneet. Itämeren tilaan ei voida vaikuttaa, jos eri toimijat eivät tee yhteistyötä.

”Meille tutkijoilla tämä on haaste. Jotta osaamistamme voidaan hyödyntää paremmin, meidän täytyy tuoda sitä enemmän esille.”

Yksi mahdollisuus ovat yhteiset hankkeet yritysten kanssa. Se ei Norkon mukaan tarkoita sitä, että tutkimus ei olisi yhä tutkijoiden tärkein työ. Osaamista ja tietoa pitää kuitenkin jakaa. Esimerkki Tvärminnen aseman tutkijoiden ponnistuksesta jakaa Itämeri-tietoutta on yritys tuoda meren pinnan alainen maailma tavallisten ihmisten koettavaksi. 

Norkko osallistuu parhaillaan käynnissä olevaan Science Under the Ice -virtuaalitodellisuushankkeeseen. Tavoitteena on tuoda Etelämantereen jään alainen maailma koettavaksi virtuaalilasien läpi. Ensi vuonna edessä on vastaavanlaisen projektin tekeminen Itämeren pinnan alaisesta maailmasta.

Muun muassa sen mahtavista rakkoleväyhteiskunnista.

Lue myös:

Länsimetron muoviroska kertyy Helsingin rannoille – ja eläimiin

Saariston jätekeräys kriisissä: Roska- ja kakkavuori ylittää pikkuisen Roope-aluksen voimat