Saako vankeus orangin luovuuden kukoistamaan? Ainakin siitä tulee yllättävän utelias

Yleisen käsityksen mukaan eläimet ovat eläintarhassa varjo entisestään. Ne eivät kykene harjoittamaan lajityypillistä käytöstään ja tylsistyvät ja masentuvat.

Tämä pitänee usein paikkansakin, etenkin jos eläimelle ei tarjoa muita virikkeitä kuin syöminen ja nukkuminen.

Tuoreet havainnot vangituilla orangeilla viittaavat kuitenkin siihen, että vankeus voi myös tuoda esiin piirteitä, joita harvemmin havaitaan luonnossa.

Vankeudessa elävät orangit vaikuttavat esimerkiksi olevan selvästi luovempia, kekseliäämpiä ja uteliaampia kuin luonnonvaraiset lajikumppaninsa.

Muovibanaani pesässä

Vankeudessa elävien ja luonnonvaraisten orankien käyttäytymistä on selvitetty myös tutkimuksissa. Yhdessä näistä on peräti suomalaista väriä.

Sveitsissä evoluutioantropologiaa opiskeleva Sofia Forss rakensi luonnonvaraisille ja vangituille orangeille tekopesiä, joihin hän laittoi kaikenlaisia esineitä Sveitsin lipuista muovihedelmiin ja oranki-pehmoleluihin.

Orankien seuraaminen eri ympäristöissä osoitti, että niiden käyttäytyminen oli täysin erilaista.

Luonnonvaraiset eläimet eivät osoittaneet mitään kiinnostusta tekopesiin tai niiden sisältöön. Suurin osa kiersi pesät kaukaa, vain pari nuorta yksilöä osoitti lievää kiinnostusta.

Vankeudessa elävät orangit sen sijaan hakeutuivat pesille nopeasti ja tutkivat innolla pesästä löytyneitä esineitä.

Toisessa tutkimuksessa seurattiin 61 vankeudessa elävää orankia ja niiden asennoitumista uusiin esineisiin tai tilanteisiin.

Siinäkin osoitettiin, että mitä kauemmin orangit olivat eläneet vankeudessa ja olleet tekemisissä ihmisten kanssa, sitä uteliaampia ne olivat.

Uteliaisuus on luksusta?

Maallikko on taipuvainen ajattelemaan, että vankeudessa orangit ovat uteliaita, koska niillä ei ole siellä mitään tekemistä.

Luonnonvaraisten orankien käytös puhuu tätä selitystä vastaan: niiden käytös on hyvin stereotyyppistä. Ne kammoavat kaikkea uutta ja tekevät kaiken vanhalla hyväksi koetulla tavalla.

Tutkijat spekuloivat The Atlantic -lehden haastattelussa muilla syillä. Luonnonvaraiset orangit oppivat seuraamalla vanhempia roolimalleja ja jäljittelemällä niiden käytöstä mahdollisimman tarkasti.

Ottavatko vangitut orangit uteliaan ja kekseliään ihmisen roolimalliksi? Vapautuuko orankien luovuus jäljittelemällä luonnostaan uteliasta ihmislajia?

Toinen selitys on, että uteliaisuus on eräänlaista luksusta. Kuten sanonta kuuluu, uteliaisuus kissan tappoi ja luonnon oloissa uteliaisuus voi tappaa oranginkin.

Luonnonvaraiselle eläimelle voi olla viisainta tehdä niin kuin aina on tehty, jos se on siten säilynyt hengissä tähänkin asti. Eläintarhassa eläimet sen sijaan ovat turvassa ja ruokahuoltokin on taattu.

Tutkijat pohtivat, että tämä voi olla selitys myös ihmisen uteliaisuudelle.

Kenties ihmisenkin elämän oli muututtava riittävän turvalliseksi, ennen kuin ihmisen uteliaisuus saattoi vapautua? Saihan ihminenkin suuret aivonsa kauan ennen kuin hän alkoi työstäää työkaluja ja maalailla luolien seiniin.