Suolapulssi elvyttää Itämerta

Suolapulssi osuu Itämerelle vain kerran vuosikymmenessä. Se elvyttää merenpohjan eliöstöjä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suolapulssi osuu Itämerelle vain kerran vuosikymmenessä. Se elvyttää merenpohjan eliöstöjä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Kyllä sitä on odotettukin.

Viime joulukuussa Tanskan salmien kautta alkoi virrata suolapitoisuudeltaan runsasta Atlantin vettä Itämereen.

Ilmiötä kutsutaan suolapulssiksi, joka tapahtuu Itämerellä ainoastaan noin kerran kymmenessä vuodessa.

Suolapulssi vaatii syntyäkseen oikeat olosuhteet. Ilmanpaineen, tuulensuunnan ja vedenkorkeuden täytyy olla suolaisen veden virtaukselle oikeat.

”Tällä kertaa suolapulssi on jopa poikkeuksellisen voimakas. Sen on arvioitu olevan jopa kaikkien aikojen kolmanneksi suurin koskaan mitattu suolapulssi”, kertoo Maailman luonnonsäätiön (WWF) meriasiantuntija Sanna Kuningas.

Murtoveden kerrokset

Itämeri on murtovesiallas, jossa suolainen vesi on sekoittunut makeaan. Itämeren ja myös Suomenlahden pohjaan on muodostunut rehevöitymisen ja veden heikon vaihtuvuuden vuoksi hapettomia ja kuolleita alueita.

Suolapulssin myötä syvänteisiin leviää suolaisempaa ja hapekkaampaa vettä, mikä elvyttää merenpohjan kuolleiden alueiden eliöstöjä.

”Pohjaeläimet ovat äärimmäisen tärkeitä koko Itämeren ekosysteemille. Ne ovat esimerkiksi kalojen ravintoa”, Kuningas kertoo.

Itämeren vesimassa on kerrostunut siten, että makea vesi on kevyempänä pinnassa ja suolainen raskaampana lähempänä pohjaa. Vuodenaikojen mukaan vaihtuvat lämpötilat muodostavat makeaan veteen myös omat kerroksensa.

Suolapulssi etenee pohjan tuntumassa hitaasti. Sen vaikutuksia on mahdollista havaita aikaisintaan ensi kesänä.

Ravinteista leviksi

Suolapulssilla voi kuitenkin olla myös lyhytaikainen huono vaikutus etenkin Suomenlahden veden laatuun. Suolainen vesi työntää edetessään pohjasedimentistä ravinteita edestään ja ne päätyvät mahdollisesti Suomenlahden rannikoille. Auringon lämmittäessä ravinteet kiihdyttävät sini- ja myös rihmalevien kasvua.

”Sinilevä kuuluu luontaisesti Itämeren lajistoon. Lisääntyneiden ravinteiden aiheuttama rehevöityminen on kuitenkin nopeuttanut sen kasvua ja lisännyt kukintoja, jolloin syntyy runsaita sinilevälauttoja”, Kuningas kertoo.

Rihmalevät taas vievät elintilaa rakkolevältä, joka on yksi Itämeren avainlajeista.

”Rakkolevillä on tärkeä rooli Itämeren lajistossa. Ne toimivat turvana ja suojapaikkoina esimerkiksi useille selkärangattomille.”

Yhä makeampaa vettä

Tulevaisuudessa Itämeren suolapitoisuuden voidaan olettaa laskevan vielä nykyisestään. Makeaa vettä kulkeutuu Itämereen joista ja sateiden mukana. Ilmaston lämpenemisen myötä sateiden odotetaan lisääntyvän.

Meriasiantuntija Sanna Kuningas on kuitenkin Itämeren tulevaisuuden suhteen toiveikas.

”Ympäristömyrkyt ovat vähentyneet ja myös rehevöitymisen estämiseksi on saatu paljon aikaan. Jos luonnolle antaa mahdollisuuden toipua, se osoittaa myös kykynsä toipua.”

X