Supikoira levittää tauteja – huono maine silti liioiteltu

Supikoira ei ole silmitön linnunpesänryöstäjä, mutta se saattaa levittää vaarallisia tauteja.
Ville Vanhala
Tiede & luonto 16.7.2015 07:00

Supikoiralla on huono maine.

Sitä pidetään haitallisena vieraslajina, vesilintujen saalistajana ja taudinlevittäjänä.

Supikoira ei kuitenkaan ole silmitön pesänryöstäjä.

Vaikka supikoira luokitellaan pedoksi, se on kaikkiruokainen nisäkäs. Supikoiran ravinnosta puolet koostuu pikkunisäkkäistä, myyristä, hiiristä ja päästäisistä. Loppukesästä supikoira ahmii myös marjoja. Lisäksi sille kelpaavat hyönteiset ja raadot.

Kettu saalistaa sorsanpesillä hanakammin kuin supikoira.

”Supikoira voi aiheuttaa vesilinnustolle paikallisia tuhoja, mutta sen merkitystä petona on liioiteltu”, toteaa erikoistutkija Kaarina Kauhala Luonnonvarakeskuksesta.

”Tutkimusten mukaan supikoiran lisääntymisen myötä myös sorsakanta on kasvanut. Jos supikoirat metsästetään alueelta, ketut lisääntyvät ja ne taas verottavat sorsien määrää.”

Tusinan pesue

Supikoira synnyttää touko-kesäkuussa pesäänsä jopa tusinan verran pentuja. Ensimmäisen talven jälkeen niistä on hengissä keskimäärin ainoastaan yksi.

Suurin osa supikoirista ei elä puolta vuotta vanhemmaksi. Luonnossa vain prosentti niistä saavuttaa viiden vuoden iän.

”Heikommat poikaset kuolevat jo pesään. Pentuja menehtyy nälkään, tauteihin, liikenteen uhreina ja loisiin. Kömpelönä ja avuttoman eläimenä supikoiria päätyy myös suurempien petojen saaliiksi”, Kauhala kertoo.

Supikoirien määrä on Suomessa suurimmillaan syksyllä ennen metsästysajan alkua, jolloin niitä elää reilut 300 000.

”Kannasta pyydetään yli puolet ja muun hävikin myötä supikoirien määrä laskee kevääseen mennessä alle sataantuhanteen.”

Pariuskollinen supikoira elää saman kumppanin kanssa koko ikänsä.

Tulokas Siperiasta

Supikoira alkoi levittäytyä Suomeen Laatokan pohjoispuolelta ja Karjankannakselta 1950-luvun puolivälin tietämissä.

”Suomen supikoirat ovat lähtöisin Siperiasta. Entisessä Neuvostoliitossa supikoirasta haluttiin tehdä metsästettävä turkiseläin istuttamalla sitä myös maan Euroopan puoleisin osiin”, Kauhala kertoo.

Supikoira viihtyy kosteissa ja rehevissä sekametsissä. Lajia tavataan myös jokien ja purojen läheisyydessä, peltojen laitamilla ja rakennetun maalaisympäristön liepeillä.

Supikoira kaivaa pesänsä mäenrinteeseen, kivien ja rakennusten alle tai asettuu luolaan. Supikoira käyttää usein myös ketulta tai mäyrältä tyhjäksi jäänyttä pesää.

”Supikoira pysyy päivät pesänsä suojassa ja lähtee liikkeelle vasta hämärän aikoihin.”

Vesikauhun levittäjä

Jos maahan saadaan paksu lumikerros, supikoira vetäytyy talviunille.

”Lyhytjalkaisena eläimenä, jolla on kaiken lisäksi pienet tassut, supikoiran on vaikea liikkua lumessa”, Kauhala kertoo.

Viimeisinä leutoina talvina supikoiria on nähty eteläisessä Suomessa kuitenkin jo tammikuussa.

Supikoira ei ole verenhimoinen peto, mutta sen maine taudinlevittäjänä pitää paikkansa. Supikoirista saattaa tarttua trikiiniä, myyräekonokokkia ja ketun kääpiöheisimatoa.

Supikoira tunnetaan erityisesti rabieksen eli vesikauhun levittäjänä.

”Suomen viimeisimmän rabiesepidemian aikana 1980-luvulla suurin osa tautitapauksista todettiin supikoirista.”

Keskustelu