Taikasienten taika paljastui – ja se on todellinen yllätys: Hyönteiskarkote!

Taikasieniksi kutsutut psykedeeliset sienet ovat viime vuosina olleet suuren lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena.

Sienten tuottamilla hallusinaatioita aiheuttavilla aineilla on saatu lupaavia tuloksia monien sairauksien, kuten masennuksen, nikotiiniriippuvuuden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.

Lisäksi ne ovat lievittäneet tehokkaasti terminaalivaiheen syöpää sairastavien kuolemanpelkoa.

Sienten tuottamista psykedeelisistä aineista tunnetuin on psilosybiini.

Mutta mikä saa sienen tuottamaan tällaista ainetta? Onko se tarkoitettu nimenomaisesti tuottamaan ihmisille mystisiä kokemuksia?

Onko aineen vaikutus ihmiseen silkka sattuma? Vai onko psilosybiinillä sienelle jokin muu tarkoitus?

Saksalaiset tutkijat ovat selvitelleet asiaa tuoreessa tutkimuksessa, ja heidän mielestään psilosybiini ei kehittynyt ihmisen mystisiä tarkoitusperiä varten.

Sienille hyötyä

Bremenin yliopiston tutkijat lähestyivät asiaa kysymällä, onko psilosybiinillä ylipäänsä mitään merkitystä sienelle. Tätä varten he etsivät psilosybiiniä tuottavista sienistä psilosybiiiniä valmistavia geenejä.

Näitä sieniä olivat madonlakit, kirjoheltat ja karvaslakit. Niitä vertailtiin sieniin, jotka eivät tuota psilosybiiniä.

Vertailu tuotti sen yllättävän tuloksen, että vaikka psilosybiiniä tuottavat sienet eivät ole läheistä sukua toisilleen, niiden psilosybiiniä tuottavat geenit ovat samaa alkuperää.

Ne olivat siis siirtyneet ilmeisesti bakteerien mukana ryhmästä toiseen.

Tutkijoiden mukaan se tosiasia, että sienet ovat tilaisuuden tullessa sisällyttäneet psilosybiiniä koodaavia geenejä omaan perimäänsä, viittaa siihen, että niistä on sienille jotakin hyötyä.

Mikä tuo hyöty sitten on?

Keino selviytyä

Tutkijoiden mukaan kaikki psilosybiiniä tuottavat sienet elävät ympäristössä, jossa on paljon sieniä syöviä selkärangattomia.

He järkeilivät psilosybiinin vaikuttavan selkärangattomien keskushermostoon siten, että ne jättävät sienen rauhaan.

Psilosybiinin vaikutus ihmisen keskushermostoon olisi siten sienen selviämisstrategian tahaton sivuseuraus.

Ajatus ei ole kaukaa haettu, sillä sienet kykenevät vaikuttamaan selkärangattomien keskushermostoon hyvinkin dramaattisella tavalla.

Hyvä esimerkki ovat niin sanotut zombiemuurahaissienet, jotka kykenevät vaikuttamaan muurahaisen käyttäytymiseen.