Talven valkoinen suojaväri voi koitua kiirunan kohtaloksi
Kiiruna vaihtaa puvun väriä vuodenajan mukaan. Siitä voi tulla vielä ongelma.
Kiiruna viihtyy pohjoisissa oloissa.
Kiirunan kesä on lopuillaan. Tunturipaljakoiden ja puuttoman vyöhykkeen lintu ahtaa elokuussa kupuunsa tunturikasvien kukkia ja lehtiä kasvattaakseen rasvakerrostaan höyhenpukunsa alla.
Kiiruna on maailman pohjoisin paikkalintu, eli se elää koko elämänsä samalla alueella eikä muuta vuodenaikojen mukaan elinympäristöään. Kiiruna on sopeutunut vaativiin olosuhteisiin. Rasvakerroksen lisäksi paksu höyhenpeite suojaa sitä kylmyydeltä. Kaikkein ankarimmilla pakkasilla kiiruna hakeutuu suojaan hangen alle lumikieppiin.
”Kiirunan kylmänsietokyky on luontaisen evoluution tulosta”, kertoo erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta.
”Maan pohjoisimmat kolkat ovat kiirunalle kuitenkin suotuisia elinympäristöjä. Tunturiylängöillä se ei joudu kilpailemaan muiden lajien kanssa elintilastaan.”
Suuri poikaskuolleisuus
Kevättalvella kiirunakoiraat lentävät soidinlentonsa. Koiras nousee liki pystysuoraan 20 metrin korkeudelle ja laskeutuu hitaasti, narisevaa ääntä pitäen takaisin maan kamaralle. Soidinlennollaan koiraat yrittävät houkutella naaraita puoleensa.
”Koiras on soitimella henkensä kaupalla, sillä kiirunalla on vielä soidinaikanaan valkoinen höyhenpuku ja se on hyvin erottuva saalis paljakoiden pedoille kuten tunturihaukalle”, Helle kertoo.
Naaras munii maahan kaivamaansa pesään toukokuun puolen välin tienoilla 5–10 munaa. Kuoriuduttuaan untuvikot syövät vahvistuakseen ensin selkärangattomia ja hyönteisiä ja siirtyvät sitten kasvisravintoon.
Kiirunan verrattain suuri poikaskuolleisuus johtuu ravinnonpuutteesta ja kylmyydestä.
”Poikasten höyhenpeite ei pidä lämpöä yhtä tiivisti kuin täysikasvuisten lintujen. Emo suojaa poikasiaan kylmyydeltä pitämällä niitä siipiensä ja kehonsa alla.”
Parvia ja puvunvaihtoja
Talvisin kiirunat kerääntyvät useamman kymmenen yksilön parviksi.
”Parvessa kiirunat löytävät paremmin ylänköjen niukat ravintopaikat ja pystyvät havaitsemaan helpommin niitä mahdollisesti uhkaavat pedot”, Helle kertoo.
Kiirunan pyrstösulat ovat talvella mustat, muuten se on valkoinen. Keväällä se vaihtaa suojavärinsä harmaanruskeaan höyhenpukuun. Naaraan kesäinen suojaväri vaihtelee jopa elinympäristön värisävyjen mukaisesti.
Kiirunan talvipuvun vaihto ajoittuu syys-lokakuulle.
”Riekon ja metsäjäniksen tavoin kiirunan otaksutaan käynnistävän höyhenen- ja suojavärinvaihtonsa päivän pituuden perusteella.”
Väärä suojaväri
Pohjoisena lajina kiiruna on erittäin altis ilmaston lämpenemisen myötä tapahtuville muutoksille. Lämpenemisen myötä kiirunan elintila kutistuu vielä nykyisestään, eikä lintu pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti elinympäristönsä muutoksiin.
Jos talventulo siirtyy nykyistä myöhemmäksi, jo valkoisen suojavärin vaihtanut kiiruna on lumettomassa maassa entistä helpompi petojen saalis.
”Sama vaara odottaa kiirunaa keväällä, jos lumipeite alkaa sulaa nykyistä aikaisemmin.”