Täplärapu toi rapuruton mukanaan Pohjois-Amerikasta – nyt se uhkaa tuhota oman jokirapukantaamme

Täplärapu ei aiheuta hallaa itselleen, mutta jokirapuja kuolee rapuruttoon joukoittain.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Miltei jokainen täplärapu kantaa rapuruttoa.

Täplärapu ei aiheuta hallaa itselleen, mutta jokirapuja kuolee rapuruttoon joukoittain.
Teksti:
Ville Vanhala

Täplärapu alkaa olla täpinöissään.

Vielä syyskuun alussa täplärapu kasvaa vauhdikkaasti ja saattaa vaihtaa myös kuortaan.

Parin viikon kuluttua ravut kuitenkin aloittelevat jo kosiomenoja, jolloin rapupari hakeutuu omaan rauhaansa. Parittelun jälkeen naaras alkaa kantaa hedelmöityneitä munasolujaan pyrstönsä alla.

Yleensä poikaset kuoriutuvat seuraavana kesänä juhannuksen tienoilla, mutta tämän kesän viileys viivytti kuoriutumista paikoittain pitkälle heinäkuun puolelle saakka.

Täplärapu saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 3–4 vuoden iässä. Sitä ennen se vaihtaa kuortaan useita kertoja kesän aikana.

”Iäkkäimmät noin 15 senttimetrin pituiset ja 6–7-vuotiaat yksilöt vaihtavat kuorensa enää kerran kesässä”, kertoo tutkija Jouni Tulonen Luonnonvarakeskuksesta.

Emorapu laskee veteen noin 200 poikasta, joista vain muutama kasvaa aikuiseksi.

”Kaikki kalat syövät ravunpoikasia ja rapu on myös kannibaali”, Tulonen kertoo.

”Pienempi lajitoveri kelpaa sille hyvin ravinnoksi.”

10 miljoonan saalis

Täplärapuja tuotiin ensimmäisen kerran Pohjois-Amerikasta Suomeen 1960-luvun loppupuolella, kun luontainen jokirapukantamme alkoi taantua.

Nykyään täplärapu voi maassamme hyvin. Sitä pyydetään vuosittain 5–10 miljoonaa kappaletta. Jokirapujen saalismäärä jää yhdestä kahteen miljoonaan yksilöön.

Voimakkaampana lajina täplärapu on vallannut elintilaa jokiravulta.

Miltei kaikki täpläravut kantavat rapuruttoa. Täpläravut eivät menehdy tautiin, mutta jokirapukannoissa rutto aiheuttaa joukkokuolemia.

”Jos täplä- ja jokiravut elävät samassa vesistössä, ennen pitkää jokirapu joutuu väistymään tulokaslajin tieltä.”

Kahden ravun ongelma

Täplärapu on tullut Suomen vesistöihin jäädäkseen. Maassamme pyritäänkin nyt jakamaan rapuvesistöjä täplä- ja jokiravun kesken.

”Kun jokirapuvesistöä suojellaan täpläravulta, pystytään jokirapukantojen taantumista ainakin hidastamaan”, Tulonen sanoo.

Täplärapuja päätyy vesistöihimme kuitenkin myös luvattomina siirtoistutuksina, jolloin ne uhkaavat jokirapukantoja.

”Rapurutto leviääkin usein myös ihmisen välityksellä. Omin päin tehdyt istutukset ovat vastuuttomia ja tuomittavia tekoja.”

Takaperin uintia

Hämärissä aktivoituvat ravut kömpivät auringon laskiessa esiin suojakoloistaan syömään pohjan toukkia, pieneliöitä, kasveja ja kasvijätettä. Kalat jäävät ravuilta useimmiten tavoittamattomaksi saaliiksi.

Jos rapu joutuu uhatuksi, se pystyy pyrstöään heilauttamalla uimaan lyhyen matkan turvaan hyvinkin nopeasti.

”Täplärapu pakenee aina, jos se on mahdollista. Viimeisenä keinonaan se yrittää käyttää saksiaan sitä saalistavaa petokalaa vastaan. Useimmiten saksiniekka kokee lähitaistelussa tappion.”

X