Tiesitkö tämän villisioista? Laumaa johtaa vanha emakko, karjut elävät erakkoina
Hanakka lisääntyminen ja Venäjältä vaeltavat villisiat kasvattavat villisikakantaa tehokkaasti.
Villisikaemakot alkavat olla viimeisillään. Lauman kantavat emakot jäävät pian metsän päivälepopaikoille porsimaan kevään poikueitaan.
Vuoden ikäinen emakko synnyttää harvoin enemmän kuin kolme porsasta, mutta yli kolmen vuoden ikäinen emakko saattaa hyvinkin porsia kuudesta kahdeksaan porsasta.
”Porsaiden määrä riippuu siitä, miten hyvin emakot ovat selvinneet kuluneesta talvesta. Jos ravintoa on ollut saatavilla riittävästi, syntyy myös enemmän porsaita”, kertoo riistasuunnittelija Ohto Salo Suomen Riistakeskuksesta.
Suomessa elää noin 1 500 villisikaa. Jos porsiminen onnistuu hyvin, määrä voi peräti tuplaantua kevään aikana.
Tammikuun pakkasjakso veti lumettoman maan routaan ainakin eteläisessä Suomessa, mikä vaikeutti jopa lähes kaikkiruokaisten villisikojen ravinnonsaantia.
”Tänä vuonna villisika ei ehkä porsi yhtä tehokkaasti kuin parina edellisenä keväänä.”
Hanakkaa lisääntymistä
Luujäännösten perusteella tiedetään, että villisika on elänyt nykyisen Suomen alueella jo ennen jääkausia. Nykyään villisika on Suomessa tulokaslaji.
Villisikaa esiintyi maassamme pitkään vain satunnaisesti, mutta 2010-luvulla kanta on noussut nykyiselleen.
Tiheimmät villisikakeskittymät ovat Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla. Etelä-Savossa ja Hämeessä on omat populaationsa, ja lajia tavataan harvinaisena aina Lapin perukoilla saakka.
”Yhä leudommat talvet ovat muuttaneet olosuhteet villisialle suotuisammaksi”, Salo kertoo.
”Tehokkaana lisääntyjänä villisika on myös tehokas levittäytyjä. Yhä suurempi kanta vaatii yhä uusia elinalueita.”
Ei tartu ihmiseen
Suomen villisikakantaa kasvattaa luontaisen lisääntymisen ohella myös Venäjän puolelta vaeltavat villisiat.
Sekä Venäjällä että Baltian maissa villisioista on tavattu afrikkalaista sikaruttoa.
”Kysymyksessä on herkästi leviävä virustauti. Nykyinen epidemia käynnistyi Georgiasta vuonna 2007”, Salo kertoo.
”Tauti tarttuu siasta toiseen. Mitä suurempi kanta on, sitä todennäköisemmin tauti leviää.”
Virus ei tartu ihmiseen eikä muihin eläimiin.
Lähes puolet Suomessa kaadetuista villisioista on tutkittu afrikkalaisen sikaruton varalta. Meiltä ei ole löydetty yhtään afrikkalaista sikaruttoa sairastavaa villisikaa.
Afrikkalainen sikarutto aiheuttaa sioille sisäelinkuumetta ja verenvuotoa. Yli 90 prosenttia tartunnan saaneista eläimistä menehtyy.
Afrikkalaisen sikaruton leviäminen sikaloihin on Salon mukaan mahdollista ainoastaan ihmisen välityksellä.
”Matkailu ja erityisesti Venäjälle ja Baltiaan suuntautuva metsästysmatkailu kohottaa tartuntariskiä.”
Tautia vastaan kampanjoidaan aktiivisella tiedottamisella.
Tullut jäädäkseen
Villisikakannan säätely metsästämällä on verrattain hankalaa, sillä öisin liikkuva ja piileskelevä villisika on haasteellinen saaliseläin.
Villisika on lisääntyessään aiheuttanut viljelys- ja metsävahinkoja. Kun villisika tonkii hyönteisiä päivälepopaikkojensa kuusikoista, se vaurioittaa puiden juuria. Villisialle maistuu myös puiden juurten kuori.
”Nykyisestä kannankehityksestä voidaan päätellä, että villisika on tullut meidän luontoomme jäädäkseen.”
Tiesitkö?
Villisiat ovat liikkeellä enimmäkseen yöllä. Ne puolustautuvat vihollisiaan vastaan torahampaillaan ja voivat esimerkiksi autoon törmättyään olla haavoittuneina ihmisellekin hengenvaarallisia.
Villisikakarju voi kasvaa jopa 200 kilon painoiseksi. Villisian ruumis on vahva, pää suuri ja jalat melko lyhyet ja kapeat. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän ja käyristyvät ylössuuntautuviksi torahampaiksi.
Villisikaemakko on laumaeläin, ja laumaa johtaa vanha emakko. Se osaa piilotella taitavasti ja johdattaa porsueensa turvallisille alueille lepo- ja ruokailupaikoille. Villisikakarjut elävät erakkoina ja kohtaavat emakoita ainoastaan kiima-aikana.