Tunnetko tämän harvinaisen kalan: puristaa naarasta saadakseen mädin ulos
Rantanuoliainen on yksi harvinaisimmista luonnonkaloistamme.
Kotkan lähistöltä pyydetystä, kymmenen senttiä pitkästä rantanuoliaisesta tuli ennätyskala.
Sitä suurempia rantanuoliaisia ei maamme vesistöistä ole tavattu.
Rantanuoliainen on yksi harvinaisimmista luonnonkaloistamme. Se elää maamme vesistöissä levinneisyysalueensa rajoilla. Suomessa lajia on tavattu ainoastaan itäisen Suomenlahden rannikkovesissä Kotkan ympäristössä ja Virolahden ja Pyhtään välisellä merialueella sekä muutamassa Kaakkois-Suomen itään laskevassa joessa.
Rantanuoliainen luokiteltiin Suomessa ensin erittäin uhanalaiseksi, mutta luokitusta on lievennetty vaarantuneeksi lajiksi.
”Rantanuoliaisesta tiedetään vielä verrattain vähän, mutta se on varmistunut, että Suomessa on oma vakituinen rantanuoliaiskanta”, kertoo Tapio Gustafsson Suomen Kalatalouden Keskusliitosta.
Seulontaa ja saalistusta
Rantanuoliainen elää runsashappisissa, hitaasti virtaavissa tai jopa miltei seisovissa vesistöissä. Päivisin se lymyilee kivien alla tai kaivautuneena kaulaansa myöten hiekka-, sora- tai liejupohjaan ja lähtee liikkeelle öisin.
Pohjakalana rantanuoliainen seuloo hiekasta tai saalistaa pohjan tuntumasta ravinnokseen planktonia, pieniä äyriäisiä, hyönteistoukkia ja muita pohjaeläimiä.
”Rantanuoliaisen ravinnonhankinta keskittyy kesäkuukausiin. Lämpimissä vesissä viihtyvä rantanuoliainen on harvoin aktiivinen talviaikana, jolloin se viettää jääkannen alla enimmäkseen hiljaiseloa.”
Rantanuoliainen on puolestaan petokalojen ja erityisesti ahvenen ja hauen saalis.
”Vaaran havaitessaan rantanuoliainen yrittää piiloutua pohjaliejuun tai kivien alle”, Gustafsson kertoo.
Kutuhalaus
Keski-Euroopassa elävät rantanuoliaiset saattavat kutea jopa kymmenen kertaa kesän aikana, mutta Suomessa kutuja tulee todennäköisesti vain yksi tai kaksi.
Kun vesi lämpenee noin 20 celsiusasteeseen, rantanuoliaiset hakeutuvat levien peittämille pohja-alueille.
”Kudun aikana koiras kiertyy naaraan ympärille. Se saattaa jopa puristaa naaraasta mädin ulos ennen kuin hedelmöittää sen omalla maidillaan”, Gustafsson kertoo.
Rantanuoliaisen alkionkehitys kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen kuoriutuvat poikaset ovat noin puolen sentin mittaisia.
”Kun poikasten kantamat ruskuaispussit ovat tyhjentyneet, niiden on opeteltava itse hankkimaan ravintonsa.”
Hengitystä hiekan alla
Rantanuoliainen on ainoa Suomessa elävä piikkinuoliaisten heimoon kuuluva kalalaji. Rantanuoliainen sekoitetaan helposti kivennuoliaiseen, mutta rantanuoliaisen viiksisäikeet ovat lyhyempiä ja pyrstöevä pyöreämpi kuin kivennuoliaisella.
Pohjahiekkaan kaivautunut rantanuoliainen pystyy kiduskantensa kalvon peittämän aukon ansiosta myös hengittämään hiekan alla.
Veden happipitoisuuden laskiessa rantanuoliainen taas pystyy hengittämään happea ilmasta suolihengityksensä avulla.
”Kala varastoi happea suoleensa ja siirtää sitä suolen pinnan kautta verenkiertoonsa.”
Tiesitkö?
Rantanuoliaisen ruumis on litteä ja pitkulainen. Väriltään se on ruskeanharmaa ja marmorikuvioinen. Rantanuoliaisen molemmissa kyljissä on kaksi tummien täplien muodostamaa pitkittäisjuovaa.
Rantanuoliaisen hyviä tuntomerkkejä ovat silmästä kuonon kärkeen kulkeva tumma juova ja silmän alla oleva pieni haarakärkinen piikki, jonka kala voi nostaa pystyyn puolustautuessaan luontaisia vihollisiaan vastaan.
Vaikka rantanuoliainen on Suomessa harvinainen laji, sillä on useita nimityksiä. Rantanuoliainen tunnettiin aiemmin rantaneulana, mutta sitä kutsutaan myös piikkinuoliaiseksi, piikkiposkiseksi kivennuoliaiseksi ja merineulaksi.