Tunnetko urpiaisen? Oikullinen pikkulintu suojautuu lumikieppiin
Urpiaiset yllättivät taas. Niitä on nähty tänä talvena poikkeuksellisen paljon etenkin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kauhajokelaiselta pellolta laskettiin taannoin peräti noin 18 000 urpiaisen jättiläisparvi.
Urpiainen on esiintymiseltään hyvin oikullinen pikkulintu.
Vaikka niitä on tänä talvena paljon, ensi talvena urpiaiset voivat jälleen olla vähissä.
Tänä vuonna urpiaisten joukkoesiintymiset selittyvät lyhyeksi jääneellä kasvukaudella ja syksyn sateisuudella.
”Viljasato jäi huonojen olosuhteiden vuoksi osittain korjaamatta, mikä takaa urpiaisille runsaasti ravintoa talveksi”, kertoo Lintujärjestö BirdLifen suojeluasiantuntija Tero Toivanen.
Suomessa myös pesi menneenä kesänä harvinaisen paljon urpiaisia.
”Maamme pesimäkanta on keskimäärin 400 000 paria, mutta viime kesänä urpiaisia oli Suomessa huomattavasti enemmän.”
Pesästä parveen – Suomesta Ukrainaan
Urpiainen on vaeltava lintu, joka muuttaa kulloisenkin ravintotilanteen mukaan. Suomesta urpiaisia muuttaa enimmäkseen Länsi-Eurooppaan ja itään aina Ukrainan aroille saakka.
©JAAKKO VÄHÄMÄKI/VASTAVALO
Takaisin Suomeen urpiaiset palaavat huhtikuussa.
Suomen rajojen sisäpuolella urpiaiset vaeltavat kevään koittaessa maan eteläisistä osista pohjoiseen pesimään. Osa urpiaisista suuntaa myös Pohjois-Ruotsiin ja Venäjälle.
”Pohjoisessa riittää enemmän hyönteisiä poikasten ravinnoksi. Hyönteisten lisäksi urpiainen syö kesällä myös puiden ja heinäkasvien siemeniä”, Toivanen sanoo.
Urpiainen rakentaa pesänsä puuhun tai pensaaseen, ja naaras munii kolmesta seitsemään munaa.
Huhtikuusta heinäkuun loppuun kestävällä pesimäkaudella naaras saattaa munia kahdesti.
Haudonta-aika on kymmenisen päivää, ja poikaset lähtevät pesästä noin parin viikon ikäisinä.
”Ne ovat silloin jo miltei emolintujensa kokoisia, mutta eivät vielä lennä kovin hyvin. Poikaset ovat ensin emojen huostassa ja jäävät yleensä niiden kanssa samaan parveen.”
Pikkulintu suojautuu lumikiepissä pakkasilta
Syksyisin urpiaiset palaavat maamme eteläosiin, mistä ne jatkavat muuttomatkaansa tai jäävät Suomeen talveksi.
Urpiainen pärjää ankarissakin olosuhteissa, sillä se osaa vetäytyä kireillä pakkasilla kanalintujen tavoin lumikiepin suojaan.
Urpiainen on sosiaalinen lintu, joka liikkuu harvoin yksin. Talvisin ruokintapaikoilla vierailee kymmenien ja jopa satojen urpiaisten parvia. Urpiaisten lisäksi samassa parvessa saattaa olla sen lähisukulaisia tundraurpiaisia.
”Urpiaista tavataan myös talvella kautta maan, mutta etelässä talvikanta on huomattavasti runsaampi kuin maan pohjoisissa osissa”, Toivanen kertoo.
Urpiainen on petolintujen saalis
Pelloilla ja muissa avoimissa maastoissa ruokailevat urpiaiset ovat vaarassa päätyä petolintujen ravinnoksi. Urpiaisia saalistavat ainakin varpus- ja ampuhaukat.
Pöllöillä on ollut hyvä pesimisvuosi, mutta pohjoisen romahtaneet myyräkannat ovat ajaneet etenkin nuoria pöllöjä ”nälkävaellukselle” eteläiseen Suomeen.
”Varpuspöllö on erikoistunut pikkulintujen saalistamiseen, mutta muutkin pöllöt pyytävät niitä mahdollisuuksiensa ja taitojensa mukaan”, Toivanen kertoo.
Urpiainen on menestynyt Suomessa hyvin. Sen pesimäkanta on säilynyt suunnilleen saman kokoisena.
”Talvikannasta on vaikea sanoa mitään. Urpiainen kun osaa yllättää vuosi vuoden jälkeen”.
Juttu on julkaistu Seurassa 6/2018.
Oletko sinä bongannut urpiaisen?
Tiesitkö?
1. Urpiainen on 11–14 senttimetriä pitkä ja painaa 12–16 grammaa. Höyhenpeite on harmaanruskea, ja siinä on tummia viiruja sekä musta ”leukalappu”. Otsa on punainen, koiraalla on punaista myös rinnassa.
2. Urpiaisen elinympäristöjä ovat pensaikot, tunturikoivikot ja havumetsät. Suomen ja samalla koko Euroopan vanhin rengastettu urpiainen on ollut yli kymmenvuotias.
3.Urpiainen rakentaa maljamaisen pesänsä huolellisesti oksista ja varvuista. Pesän keskikerros muodostuu jäkälistä, ohuista juurista ja puiden kuorista. Urpiainen vuoraa pesänsä pajunvillalla, karvoilla ja höyhenillä.