Varo valkohäntäpeuraa: Etelä-Suomessa peurakolarit ovat yleisempiä kuin hirvikolarit

Suomen valkohäntäpeurakanta on kaksikertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Valkohäntäpeuroja on 120 000 yksilöä.

Suomen valkohäntäpeurakanta on kaksikertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Valkohäntäpeuralla on nyt vasat vierellään. Alkukesästä vasat piilottelivat vielä heinikoissa, mutta nyt ne kulkevat emojensa mukana syömässä ja kasvattamassa rasvakerrostaan tulevaa talvea varten.

Viljelysten ja metsien liepeillä elävien valkohäntäpeurojen määrä on kasvanut Suomessa rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Nykyisin maamme valkohäntäpeurakannan kooksi arvioidaan touko–kesäkuussa syntyneet vasat mukaan lukien reilut 120 000 yksilöä.

Valkohäntäpeura elää Suomessa sopeutumiskykynsä äärirajoilla. Käytännössä peuran elinalue rajoittuu siihen osaan maata, jossa lumensyvyys ei talvisin ylitä 40 senttimetriä.

”Heiniä, lehtiä ja marjoja syövän peuran on hankala kaivaa ravintoa lumen alta. Korkeat hanget vaikeuttavat myös sen liikkumista”, sanoo erikoistutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta.

Asumusten liepeille

1930-ja 40-luvuilla Suomeen tuotu valkohäntäpeura on levinnyt Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Uudellemaalle ja Etelä-Hämeeseen. Länsirannikolla valkohäntäpeuroja tavataan aina Kokkolan korkeudelle saakka.

Puseniuksen mukaan kannankasvu selittyy parantuneilla elinolosuhteilla, ruokinnalla sekä kannan kokoon ja vasatuottoon nähden varsin vähäisellä metsästyksellä.

Valkohäntäpeuran yleistyessä sitä näkee yhä enemmän myös ihmisasutuksen lähistöllä.

Valkohäntäpeura syö hirven tapaan metsäpalstoilta taimien latvuksia ja aiheuttaa vahinkoa myös viljapelloilla.

Viljelysten syöntiä suurempi ongelma on kuitenkin viljan sekaan kulkeutuva ulostemassa.

”Valkohäntäpeuroja on tavattu jopa mansikkamailta, jossa ne ovat taimia syödessään repineet viljelysten muovisuojauksia.”

Eniten valkohäntäpeuroja on Varsinais-Suomen saaristossa. © COLOURBOX

Liikaa laiduntajia

Maamme tiheimmät valkohäntäpeuraesiintymät ovat Varsinais-Suomen saaristossa, missä tuhannen hehtaarin alueella saattaa elää enimmillään jopa sata valkohäntäpeuraa.

Paikoitellen liian tiheäksi päässeen peurakannan takia saariston kasvillisuuden kasvu on hidastunut.

”Samoilla alueilla on havaittu hirvenvasojen koon pienentymistä. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, johtuuko se ylilaiduntamisesta seuranneen ravinnon vähenemisestä ja yksipuolistumisesta”, Pusenius sanoo.

Valkohäntäpeurojen runsastumisen myötä myös niiden aiheuttamat liikenneonnettomuudet ovat lisääntyneet. Peurojen aiheuttamien kolareiden määrästä ei ole vielä käytössä vertailukelpoisia lukuja.

”Etelä-Suomessa peurakolarit ovat kuitenkin jo yleisempiä kuin hirvikolarit. Toisaalta peurakolareissa vahingot jäävät eläimen pienemmän koon vuoksi vähäisemmiksi.”

Valkohäntäpeura on puutiaisen isäntä

Puutiainen eli punkki leviää tehokkaasti valkohäntäpeuran kautta.

”Puutiainen ei saa borrelioositartuntaa hirvieläimistä, vaan tartunta tulee maassa pesivistä pikkulinnuista ja jyrsijöistä. Tartunnan saanut puutiainen leviää isännäkseen valitsemansa hirvieläinten mukana uusille elinalueille”, Pusenius kertoo.

Ilmaston lämpeneminen tulee osaltaan parantamaan valkohäntäpeuran elinolosuhteita Skandinaviassa ja Suomessa. Viime metsästyskaudella Suomessa kaadettiin noin 26 000 valkohäntäpeuraa, mutta kanta jatkoi silti kasvuaan.

Puseniuksen mukaan Suomessa ollaan nyt luomassa valkohäntäpeuralle kattavaa seurantajärjestelmää, jonka avulla kantaa voidaan jatkossa hoitaa tavoitteellisesti.

Lue lisää:

Suomen metsäpeurakantaa elvytetään tarhauksella – Venäjällä peuroja salametsästetään

 

Tiesitkö?

  • Valkohäntäpeurasta on aiemmin käytetty suomenkielistä nimeä Laukon peura, koska ensimmäiset maahan tuodut yksilöt sijoitettiin Laukon kartanon maille. Lajin nimeksi on ehdotettu myös valkohäntäkaurista.
  • Valkohäntäpeura nostaa häntänsä ylös, kun se tuntee itsensä uhatuksi tai kiihtyneeksi tai kun se pakenee. Pitkän hännän valkoinen alapuoli ja sen alta paljastuva vaalea peräpeili toimivat kauas näkyvänä varoitusmerkkinä.
  • Valkohäntäpeura on Suomessa riistaeläin, jonka metsästysaika kestää syyskuun viimeisestä lauantaista tammikuun loppuun. Naaras, jota seuraa alle vuoden ikäinen jälkeläinen, on kuitenkin aina rauhoitettu
X