Varpuspöllö on kevättalven viheltelijä

Jos metsästä kuuluu vislailua, siellä saattaa oleilla pikkuinen varpuspöllö.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Varpuspöllö on melko pari- ja paikkauskollinen lintu.

Jos metsästä kuuluu vislailua, siellä saattaa oleilla pikkuinen varpuspöllö.
Teksti:
Ville Vanhala

Äänen perusteella sitä ei uskoisi pöllöksi.

Vähän ennen aamun sarastusta kuusikonreunasta saattaa kuulua pitkä sarja muutaman sekunnin välein toistuvia lyhyitä vihellyksiä.

Vislailevan varpuspöllön ääni erottuu selvästi kaikkien muiden pöllölajiemme soidinääntelystä. Varpuspöllö on myös kooltaan poikkeuksellinen petolintu. Täysikasvuisenakaan se ei paina 70 grammaa enempää ja pituutta pikkuisella pöllöllä on vain 16–19 senttimetriä.

”Varpuspöllöä esiintyy Suomessa aina Sodankylän korkeudelle saakka. Laji on kuitenkin paljon yleisempi maan eteläosissa kuin pohjoisessa”, kertoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen lintujärjestö BirdLife Suomesta.

Nuoriso vaelluksella

Varpuspöllö alkaa viheltää Etelä-Suomessa helmikuun lopulla ja pohjoisemmassa hieman myöhemmin. Soidinaika kestää huhtikuulle saakka. Naaras munii linnunpönttöön tai puunkoloon rakennettuun pesään 4–9 munaa, joista poikaset kuoriutuvat kuukauden kuluttua pesinnän aloittamisesta.

”Pesinnän aikana vain koiras käy saalistamassa. Naaras ottaa saaliin vastaan pesän ulkopuolella ja pilkkoo sen nokallaan poikasille”, Toivanen kertoo.

Poikaset ovat lentokykyisiä viimeistään kuukauden ikäisinä, mutta ne jäävät vielä emolintujensa huollettavaksi pesän lähistölle. Loppukesästä poikaset itsenäistyvät ja lähtevät hakemaan omia elinalueitaan. Varpuspöllö saattaa reviiriä etsiessään vaeltaa jopa satojen kilometrin matkan.

”Varpuspöllö on melko pari- ja paikkauskollinen lintu. Poikasten lähdettyä etenkin koiraat, ja useimmiten myös naaraat jäävät entisille reviireilleen.”

Ruokalistalla jopa rastaita

Varpuspöllö viihtyy vanhoissa kuusikoissa ja sekametsissä. Talvisin pieni petolintu saatetaan kuitenkin nähdä myös lähellä ihmisasutusta vaanimassa saalista lintujen ruokintapaikoilta.

”Muiden pöllöjen tavoin myös varpuspöllö saalistaa myyriä, mutta yhtä lailla tiaisia ja muita pikkulintuja”, Toivanen kertoo.

Varpuspöllö väijyy saalistaan, kunnes katsoo hetken tulleen sopivaksi ja iskee kyntensä saaliinsa selkään. Pikkulintujen lisäksi varpuspöllö saattaa napata kynsiinsä jopa itseään kaksi kertaa kooltaan suurempia rastaita.

Varpuspöllö ei syö koko saalistaan kerralla, vaan se varastoi itselleen ravintoa pahan päivän varalle puunkoloihin ja linnunpönttöihin.

Peto nappaa pedon

Varpuspöllö on petolinnuksi lyhytikäinen. Vanhin suomalainen rengastettu yksilö on ollut vain vajaan kuuden vuoden ikäinen.

”Luonto toimii siten, että pienet, isoja poikueita tekevät linnut elävät vähemmän aikaa kuin suuret ja hitaammin lisääntyvät lajit”, Toivanen kertoo.

Pienestä koostaan johtuen varpuspöllö on samaan aikaa sekä saalistaja että saalis. Etenkin suuremmat petolinnut saattavat tilaisuuden tullen pyydystää myös varpuspöllöjä.

Pöllöjen pesäpuiden alta löytyy usein pieniä, miltei pyöreitä ja pehmeitä palloja. Ne ovat tulleet pöllöjen vatsasta.

”Pöllöt syövät saaliinsa nahkoineen ja karvoineen. Se, mikä ei niiden suolistossa sula, poistuu oksennuspalloina nokan kautta ulos.”

X