Tulossa tylsimmät presidentinvaalit ikinä? Ei sentään - yhdet olivat vielä tylsemmät, sanoo politiikan tutkija

Vaikka presidentinvaalien voittaja tiedetään jo nyt, jotain kiinnostavaa niistä sentään löytyy, vakuuttaa politiikan tutkija Erkka Railo.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kuvattuna virka-asunnollaan Tamminiemessä. 15.4.2014

Vaikka presidentinvaalien voittaja tiedetään jo nyt, jotain kiinnostavaa niistä sentään löytyy, vakuuttaa politiikan tutkija Erkka Railo.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miia Saari

Sauli Niinistö ilmoitti pyrkivänsä presidentiksi ja asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Koska Niinistön voitto on varma, tuleeko seuraavista presidentinvaaleista tylsimmät ikinä, politiikan tutkija Erkka Railo?

En usko, mutta kyllä ne vuoden 1978 vaalit taisivat olla vielä tylsemmät.

Mitäs tylsää niissä oli?

Vakavasti otettavia ehdokkaita oli vain Urho Kekkonen, ja kaikki puolueet kristillisdemokraatteja lukuunottamatta olivat asettuneet Kekkosen taakse.

Mikä tulevissa vaaleissa muka kiinnostaa, kun voittaja on selvillä?

Vaalikamppailun aikana käytävä ulkopoliittinen keskustelu on kiinnostavaa. Meillähän on nyt sellainen poikkeuksellinen tilanne Suomen poliittisessa historiassa, että ulkopolitiikasta voidaan käydä aika värikästä keskustelua. Ei ole mitenkään itsestään selvää, millaisia latuja pitkin tämä keskustelu käydään. Ulkopolitiikka on se sektori, jossa presidentillä on vielä aidosti valtaa.

Onko muiden ehdokkaiden nyt  helppo hiillostaa Sauli Niinistöä vaaliväittelyissä, koska heidän ei tarvitse aidosti kamppailla voitosta?

Se on mahdollista, mutta pitäisin sitä epätodennäköisenä. Istuvan presidentin haastaminen on aina hiukan hankalaa. Häneen liittyy symbolista arvokkuutta, joka voi tehdä keskustelusta kankeaa. Mutta onhan värikäskin keskustelu ulkopolitiikasta toki mahdollista, riippuu keitä muita on ehdokkaina.

Mistä asioista Niinistö voitaisiin laittaa tiukoille, jos joku uskaltaisi?

Yhteistyö Naton, Ruotsin ja Baltian maiden kanssa ovat kaikki asioita, joista Sauli Niinistö voidaan laittaa tiukoille, jos halutaan. Samoin siitä, minkälainen tulkinta meillä on Venäjän tämänhetkisestä kehityksestä ja millaisia johtopäätöksiä Suomen siitä pitäisi vetää. Siitäkin riittäisi keskusteltavaa.

Näissä vaaleissa tullaan todennäköisesti näkemään kaikilla puolueilla oma ehdokas. Vaalit ovat kuitenkin puolueille tilaisuus kohottaa omaa profiiliaan ja näkyä julkisuudessa. Tilanne on siis 70-luvun presidentinvaaleihin verrattuna paljon kiinnostavampi.

On vaikea uskoa, että yksikään puolue jättäisi tilaisuuden mainostaa itseään käyttämättä. Toinen asia on, että monella puolueella on haasteita löytää itselleen ehdokasta. SDP:llä on hapuilua, kuka suostuisi lähtemään ehdolle. Mutta olisi aika uskomatonta, jos omaa ehdokasta ei asetettaisi.

Ketkä uskaltavat lähteä Sauli Niinistön kanssa kilpasille?

Villi veikkaus, kuka nousee demareiden ehdokkaaksi?

Eero Heinäluoma, todennäköisesti.

Hänhän kieltäytyi.

Niin teki.

Entä Perussuomalaiset, kuka lähtee heiltä ehdolle?

Ehkä Jussi Niinistö.

Hänkin jo kieltäytyi.

Kyllä.

Voi olla siis mahdollista, että tässä nähdään vielä monta kieltäytymisen kieltäytymistä?

On se mahdollista. Mutta hankalaahan se on, jos pitää kysyä uudestaan heitä, jotka ovat jo kieltäytyneet. Vaalikamppailuun lähtö on kuitenkin kova päätös, sillä se on niin raskas urakka ja vaatii niin paljon työtä.

Eikös se ole jännittävää, kuka saa tässä kisassa hopeaa ja pääsee ehkä toiselle kierrokselle?

Niin kauan kuin meillä on ollut suora kansanvaali eli vuodesta 1994 lähtien, toisella kierroksella on aina painottunut joko sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen. Asetelma on ollut vähemmistö vastaan enemmistö. Ehdokkaiden ulkopoliittiset arvot eivät ole eronneet toisistaan merkittävästi.1994 oli Rehn vastaan Ahtisaari ja siinä oli vahvasti sukupuolinäkökulma. Tarja Halonen sai revanssin naisille vuonna 2000 voittamalla Esko Ahon, 2006 hän jatkoi. Pekka Haavisto taas edusti vuonna 2012 suvaitsevaista ja liberaalia Suomea ja se antoi hänelle nostetta.

Onko aika ajanut Haaviston ohi, onko hänellä mahdollisuutta uuteen nousuun?

On hänellä mahdollisuuksia uuteen nousuun, mutta ei se helppoa ole. Toisaalta Haaviston mahdollisuuksia parantaa se, ettei hänelle tahdo löytyvän edes kilpailijoita.

Nyt kun naiskortti ja homokortti on käytetty, mikä kortti on jäljellä?

Edelleen se konservatismi vastaan liberalismi –akseli on olemassa. Siksi Matti Vanhasen mahdollisuudet nousta toiselle kierrokselle ovat äärimmäisen huonot tilanteessa, jossa hän kilpailee Sauli Niinistön kanssa samoista äänestäjistä. Tässä tilanteessa Haavisto on Vanhasta vahvemmilla.

 

X