Afganistanissa murhatun rauhanturvaaja-Petrin äiti suree yhä: Miksi Suomi unohti poikani?

Toukokuussa 2007 Immosten perhe odotti Petriä Suomeen lomalle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

LKS 20070531 Afganistanissa kriisinhallintatehtävissä menehtyneen kersantti Petri Immosen arkku vastaanotettiin sotilaallisin kunniansoituksin torstaina 31. toukokuuta 2007 Helsinki-Vantaan lentoasemalla LEHTIKUVA Martti Kainulainen

Toukokuussa 2007 Immosten perhe odotti Petriä Suomeen lomalle.
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Afganistan 23. toukokuuta 2007.

Rauhanturvaaja Petri Tapio Immonen tietää työnsä vaarat.

Levottomuudet alkavat näkyä yhä enemmän asemapaikkana toimivassa Maimanan kaupungissa. Alueella pelätään erityisesti tienvarsipommeja.

Toivoton paikka, Kosovo on lastenleikkiä tähän verrattuna, Petri Immonen luonnehtii itse palveluspaikkaansa.

Tiukentuneiden turvallisuusmääräysten mukaan sotilaat vetävät päällensä raskaat luotiliivit – niin myös kersantti Immonen tuona toukokuisena keskiviikkoaamuna. Vyölle pistooli ja rinnalle rynnäkkökivääri.

Kokenut rauhanturvaaja ei ilmeisesti osaa pelätä, sillä kypärä ei ole hänen päässään. Vartiotehtävä on tavanomainen ja se noudattaa rauhanturvaajien tuttua reittiä.

Petri Immonen kulkee jalkapartion kärjessä varmistaakseen norjalaisen lääkärin, lääkintämiehen, kahden upseerin sekä paikallisen tulkin matkan läheiselle terveysasemalle.

Väijytys

Tykistökranaatista rakennettu pommi räjähtää yllättäen. Petri Immonen on vain parin metrin päässä öljysäiliöstä, johon se on kätketty.

Isku on suunnattu tahallaan vahingoittamaan rauhanturvaajia vain sadan metrin päässä heidän tukikohdastaan.

Petri Immonen ei todennäköisesti näe pommin räjäyttäjää kapealla kadulla, sillä pommi toimii radio-ohjattavalla kaukolaukaisulla. Mitään ei ole tehtävissä, sillä 22-kiloisen kranaatin tuhovoima on suuri. Pommiin ei olisi auttanut edes kypärä, koska sirpaleet osuvat vartaloon.

Immonen kuolee melkein heti.

Kaikki muut partiosta säilyvät hengissä, sillä Petrin ruumis suojaa heitä.

Kiitos, pelastit henkeni. Tulen muistamaan sinut aina, iskussa loukkaantunut norjalainen rauhanturvaaja kirjoittaa Immosen muistokirjaan.

Hänen tapaansa muutkin partion jäsenet kokevat loppuelämänsä kiitollisuutta Immoselle.

Kotiin elokuussa

Petri Immonen

Anjalankoskelainen Petri Immonen muistetaan reiluna miehenä, jolle suomalaiset perusarvot olivat tärkeitä.

Petri Immonen syntyi Anjalankoskella 6. lokakuuta vuonna 1977 esikoispojaksi perheeseen, johon kuului myös kaksi pikkusiskoa.

Maatalon poikana ”Petestä” kasvoi urheilullinen. Erityisen lahjakas hän oli lapsena hiihtämään ja luistelemaan.

200 asukkaan Enäjärven kylän muiden nuorukaisten tavoin hän liittyi varhain metsästyskerho Enäjärven Erään. Hänellä oli hirvimetsällä mukana oma metsästyskoira, vuonna 2006 vuoden koirana palkittu Karhunkeitaan Eppu.

Petrillä oli paljon kavereita, mutta hän oli oman tiensä kulkija.

Rakas harrastus oli 22-vuotiaana aloitettu laskuvarjohyppy. Utin laskuvarjokerholaiset muistavat urheilijamaisen ja huippukuntoisen Peten mukavana miehenä, joka ei lörpötellyt turhia.

Hän aloitteli työuransa turvetyömaalla Haukkasuolla. Sen jälkeen mies kouluttautui rajavartijaksi.

Poikamies asui Kouvolan keskustassa ja kävi töissä Vaalimaan rajavartioasemalla. Matkan varrella oli Enäjärvi, jossa hän kävi auttelemassa vanhempiaan tilan töissä.

Jo pian armeijan jälkeen Petri oli kertonut rauhanturvaajan haaveestaan, joka sitten toteutuikin. Ennen Afganistania hän palveli Bosniassa ja Kosovossa, jonne hän olisi halunnut palata.

Afganistanin palvelusajan pituus sopi kuitenkin paremmin suunnitelmiin. Hän löysikin itsensä vaarallisemmasta Maimanasta.

Toukokuun lopulla 2007 Immosten perhe odotti Petriä Suomeen lomalle.

Kotijoukkoihin oli juuri liittynyt myös yhdeksänviikkoinen karjalankarhukoiran pentu Doris, jonka ensikohtaamista intohimoinen jahtimies odotti.

Immosen loma olisi alkanut kahden viikon kuluttua ja palvelus olisi loppunut kokonaan elokuussa.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Petri palasi kotiin Suomen lipun verhoamassa sinkkiarkussa.

Tekijät vapautettiin

Petri Immosen omaiset surevat edelleen, vaikka ovatkin päässeet pahimman yli.

”Ei me pystytty edes pitämään arkkua auki ja katsomaan, koska oli oma lapsemme. Eihän lapsen kuolemasta selviä koskaan. Pittää vain elää eteenpäin”, äiti sanoo ääni liikutuksesta murtuen.

Iskusta kuultuaan äidistä tuntui, ettei kenenkään rauhanturvaajan paikka ole Afganistanissa. Tapelkoon keskenään, hän miettii edelleen.

”Rauhanturvaajat pitäisi kerta kaikkiaan saada pois sieltä.”

Omaisilla on ollut paljon kestämistä suru-uutisen jälkeenkin, sillä Petri Immosen surmaa on seurannut erittäin loukkaava tapahtumaketju. Ensin Taliban-ääriliike ilmoittautui Immosen murhan tekijäksi, mutta väite osoittautui epäuskottavaksi.

Sittemmin Petri Immosen murhasta otettiin kiinni seitsemän miestä, jotka tuomittiin kuolemaan. Rangaistus kuitenkin lieveni ensin 20 vuoden vankeudeksi, mutta Afganistanin presidentti Hamid Karzai päästikin tuomituista viisi vapaaksi jo surmavuoden lokakuussa – kun he olivat suorittaneet vankeusrangaistuksestaan vain muutaman kuukauden.

Vapautuksen piti olla väliaikainen, mutta siitä tuli pysyvä. Asia ei palannut enää koskaan oikeuden käsittelyyn.

Syyksi arvailtiin perinteistä tapaa vapauttaa vankeja islamilaisen paastokauden loppumisen kunniaksi järjestetyn juhlan takia – tai muuta satunnaista syytä.

lmiö on afganistanilainen. Monilla muillakin mailla, esimerkiksi Yhdysvalloilla on ollut Afganistanissa ongelmia omien rauhanturvaajiensa murhaajien kiinnisaamisessa.

Korruptio jyllää

Suomalaiset poliitikot vaativat tuoreeltaan kattavaa selvitystä tapahtuneesta Immosen murhasta ja tekijöiden vapauttamisesta. Ulkoministeriö lähetti asiasta nootin Afganistanin lähetystöön.

Afganistanin vastaus oli vaatimaton: koska vangitut eivät olleet saaneet oikeudenmukaista rikostutkintaa ja heitä oli pahoinpidelty, heidät oli vapautettava.
Luvattua uutta selvitystä, oikeudenkäyntiä ja tuomiota ei ole kuulunut vieläkään – ei edes kestävää selitystä vangittujen vapauttamiselle.

Silti Suomesta lähetetään edelleen kehitysapurahaa Afganistaniin. Se jos mikä loukkaa aivan erityisesti Immosen lähipiiriä.

”Pitäköön herransa siellä. Ei tänne tartte tulla enää yhtään pokkuroimaan lisää rahaa. Sillä rahalla on käyttöä täälläkin”, Immosen äiti sanoo.

Suomen kehitysrahoitus nousee tämän vuoden jälkeen 30 miljoonaan euroon vuodessa.

Afganistanin raha-apua on kritisoitu kansainvälisesti, sillä siitä on löytynyt hyvinkin epäilyttäviä piirteitä. New York Times -sanomalehti raportoi eräästäkin tapauksesta, jossa Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA oli jättänyt kymmeniä miljoonia dollareita Afganistanin presidentille Hamid Karzaille laukuissa ja muovikasseissa.

Valtaosan rahoista epäillään menneen sotapäälliköille ja poliitikoille, joilla joissain tapauksissa on ollut yhteyksiä jopa Talebaniin.

Ulkoministeriö tiesi 
ja salasi

Selitys Immosen murhasta tuomittujen miesten vapautumiseen tuli yllättävältä taholta vuosia myöhemmin, kun vuotosivusto Wikileaks julkaisi vuonna 2011 salaisen sähkeen.

Sen mukaan totuus Petri Immosen murhaajien vapauttamisesta on erittäin karu: kyse oli juuri korruptiosta.

Sähkeen on lähettänyt Yhdysvaltain Helsingin-lähetystö. Viestin tietolähteenä ovat suomalaiset ulkoministeriön virkamiehet.

Mikä kaikkein järkyttävintä, raha vaihtoi omistajaa vapautukseen liittyen — siitä kaikkein selkein todiste oli, että kaksi tuomituista jäi vankilaan, sillä heidän perheillään ei ollut riittävästi rahaa, sähkeessä kirjoitetaan Suomen ulkoministeriön Keski-Aasian yksikön päällikköä lainaten.

Ulkoministeriö ei koskaan julkistanut tätä murhaan liittyvää korruptioepäilyä, koska se olisi vahingoittanut sähkeen mukaan virkamiesten omaa etua.

Suomessa on käyty kuukausia julkista väittelyä siitä, pitäisikö Suomen lisätä sitoutumisiaan Afganistanissa — ja hallitus on tässä syvästi jakautunut. Joka tapauksessa lisäämistä kannattavat puolustus- ja ulkoministeriön virkamiehet eivät halua rauhanturvaajan vapauttamisen tulevan osaksi julkista väittelyä, sähkeessä jatketaan.

Nato toivoi Suomelta joukkojen lisäämistä Afganistaniin vuonna 2008, mihin myös Suomessa suostuttiin. Kannatuksen saaminen hankkeelle olisi voinut olla sähkeen mukaan hankalaa, jos rauhanturvaajan murhaan liittyvät korruptioepäilykset olisivat vuotaneet julkisuuteen tuoreeltaan.

”Meillä ei ole varmuutta, olivatko vapautetut miehet syyllisiä vai ei. Afganistanissa halutaan toisinaan osoittaa päättäväisesti, että asia hoidetaan, joten voidaan vangita myös syyttömiä”, ulkoministeriön Aasian ja Oseanian yksikön päällikkö Johan Schalin sanoo.

Prup, prup?

Yhdysvaltain lähetystön sähke on lähetetty alunperin joulukuussa 2007.

Ulkoministerinä oli silloin kansanedustaja Ilkka Kanerva. Asia ei tule heti Kanervan mieleen, joten hän päättelee sen osuneen seuraajiensa aikakausille.
Kanerva päristelee huuliaan ja muodostaa sanantapaisia tavuja kuultuaan sähkeen tarkan ajankohdan: ”Prup, prup, prup.”

”Nyt Ilkka ei muista”, Kanerva saa lopulta sanotuksi.

Entinen ulkoministeri väittää kuulevansa sähkeen asiasisällön ensimmäistä kertaa Seuralta.

”Sähke ei ole ainakaan minun pöydälleni tullut. Mutta hiukan näen vaikeana tuon tulkinnan, koska iät ajat meillä on rauhanturvaajia kuollut. Kyseessä on iso kansainvälinen operaatio. En usko, että yksittäistapaus olisi ratkaissut siihen osallistumista”, Kanerva sanoo.

Ulkoministerinä Ilkka Kanerva piti Petri Immosen murhan selvittämistä esillä julkisessa keskustelussa, mutta nyttemmin asian yksityiskohdat ovat jo unohtuneet.

”Niin, Petri Immonen se nimi olikin, totta. Minulla oli joku neuvottelukin tuon Afganistanin ulkoministerin kanssa, jos oikein muistan. Mutta ei minulla ministerikauden jälkeen ole ollut mitään erillistä otetta asiaan.”

Liian kiire?

Kanervan seuraajaksi ulkoministeriksi nousi Aleksander Stubb. Hän pesee kätensä ja kieltäytyy sanomasta asiasta mitään. Ulkoministeriön viestintä vetoaa asian kuuluvan puolustusministeriölle.

Silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies ei tiedä vieläkään, miksi tuomitut vapautettiin. Hän kertoo kuitenkin yrittäneensä ministerikaudellaan parhaansa selvittääkseen tapausta. Hän otti asian puheeksi sekä Afganistanin puolustus- että ulkoministerin kanssa vuonna 2008.

”Ilmaisin heille tyytymättömyytemme tutkinnan tilaan”, Häkämies sanoo.

Häkämies osallistui kuolleen rauhanturvaaja Petri Immosen hautajaisiin ottaakseen osaa koko kansan suruun. Osallistuminen ei tosin mennyt ihan mallikkaasti, vaan omaiset muistelevat tapausta loukkaantumista äänessään:

”Häkämies lähti luikkimaan kesken hautajaisten, vaikka ilman muuta hänen olisi pitänyt olla loppuun saakka”, Petri Immosen äiti sanoo.

Häkämies osallistui siis vain kirkossa pidettyyn siunaustilaisuuteen ja arkun hautaamisseremoniaan, mutta ei ollenkaan seurakuntatalolla pidettyyn muistotilaisuuteen.

”Ministerin osallistuminen hautajaisiin on poikkeuksellista. Menin sieltä ystäväni hautajaisiin Kotkaan, joista myöhästyin”, entinen puolustusministeri puolustautuu.

Kehitysapua kiitokseksi

Toinen suomalainen rauhanturvaaja Jukka Kansonen kuoli Afganistanissa vuonna 2011. Tuolloin ulkoministeriö lähetti vuosien tauon jälkeen nootin Afganistanin lähetystöön Immosen murhasta – taas laihoin tuloksin, eivätkä tapaamisetkaan johtaneet mihinkään.

Viime vuoden huhtikuussa Afganistanin presidentti Karzai vieraili Suomessa. Samalla Suomi ja Afganistan allekirjoittivat sopimuksen, jossa Suomi vahvisti jatkavansa Afganistanin vuosittaista miljoonatukea.

Presidenttivierailu olisi tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden käsitellä Immosen surmasta vangittujen miesten vapauttamista ilman välikäsiä, sillä käytännössä ilmeisesti juuri presidentti Karzai päästi vangitut vapaalle jalalle.

Karzain Suomen vierailu kesti päivän, mutta sen aikana kukaan suomalaisisännistä ei ottanut Immosen murhan tutkintaa esille: Ei presidentti Sauli Niinistö, ei pääministeri Jyrki Katainen eikä puhemies Eero Heinäluoma.

”Asia on ollut vuodesta 2011 kuolleessa pisteessä. Enempään ei olla pystytty. Afganistanin valtio on mennyt vain huonompaan suuntaan. Presidentinkanslia päätti Karzain vierailun sisällöstä, joten en silloin ottanut asiaa esille”, nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoo.

Presidentinkansliassa asiasta on toisenlainen näkemys:

Ulkoministeriöstä ei esitelty rauhanturvaajan surmaa presidentille menevissä taustapapereissa. Näin ollen presidentti Sauli Niinistö ei edes tiennyt Immosen murhatutkinnan olevan edelleen kesken.

Niinistö kuuli asiasta ensimmäisen kerran Seuralta.

Kuin koira veräjästä

Petri Immonen

Petri Immosen hautakumpu peittyi kukkaseppeleisiin Hirvelän hautausmaalla Anjalankoskella 9. kesäkuuta 2007. Kuva: Marja Airio/LK.

Rauhanturvaaja Immosen hautaamisesta on kulunut nyt jo kuusi vuotta.

”Immosen kuolema oli korvaamaton menetys. Oikeudenmukaisuuden puuttuminen loukkaa tietenkin omaisia”, Immosen ruumisarkun Suomeen rauhanturvaajaveljien kanssa saattanut kenttärovasti Vesa Aurén sanoo.

Ulkoministeriö yrittää vielä palata Immosen asiaan keväällä. Myös presidentti Niinistö lupaa nyt ottaa surman esille Afganistanin seuraavan presidentin kanssa, ”mitä pikimmin vaalien jälkeen”, viestitään presidentin kansliasta.

Omaiset eivät kuitenkaan usko oikeuden voittavan.

”En usko, että murhaajat selviää koskaan. Ne pääsee kuin koira veräjästä. Ei poliitikot varmaan pysty minkään. Eihän niillä ole varmaan haluakaan, koska ne ei heti alkuunsa tehneet mitään. Mitä ne enää tekisi? Ei mitään”, Immosen äiti sanoo pettyneenä.

Tämän vuoden lopulla Suomen joukot poistuvat Afganistanista.

Petri Immosen murhan salaisuus on hautautumassa Kabulin kujille.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 5/2014.

 

Petri Immosen perheen kuulumiset nyt: Äiti yhä katkera

Afganistanissa kuolleen rauhanturvaaja Petri Immosen äiti korostaa, että Peteä jäi kaipaamaan koko perhe eli äidin lisäksi isä ja kaksi siskoa.

”Se on koko perheen yhteinen suru, joka on päivittäin mukana elämässämme. Ei surusta pääse mihinkään, sillä Petellä olisi pitänyt olla elämä edessä”, äiti sanoo.

Perheen surutyötä on hidastanut selvittämätön murhatutkinta.

”Ei valtaapitäviä kiinnosta tavalliset ihmiset. En suosi ketään heistä.”

Äidin katkeruutta lisää nykyinen turvapaikanhakijatilanne, jossa Suomeen on tullut aikaisempaa enemmän maahanmuuttajia. Täyttyvät vastaanottokeskukset tuovat mieleen Petrin kuolinmaan sekasorron.

”Tänne otetaan elätettäviä Afganistanista, vaikka ei ne tee mitään Afganistanissakaan.”

Immosen äiti vastasi Seuran puheluun keskellä metsätöitä, joita hän on tekemässä miehensä kanssa. Metsätöistäkin tulee mieleen rakkaan pojan muisto, joka herkistää äidin.

”Pete olisi voinut olla nyt tässä meidän kanssa. Olimme aina yhdessä vapaa-ajalla metsässä.”

X