Syrjäkylien outo uudistus: Ambulanssi maksaa enemmän – tulee hitaammin

Sairaanhoitaja Marko Mietala vääntää avaimesta, ja ambulanssin moottori hyrähtää käyntiin. Auto liukuu ulos Lappajärven paloaseman tallista. Marjo Hintsa sulkee ison liuku-oven ja hyppää apukuskin paikalle.

Hoitotason ensihoitoyksikkö EP333 suuntaa kohti valtatietä 68.

EP – se tarkoittaa, että nyt ollaan Etelä-Pohjanmaalla.

Normaalipäivänä Lappajärven ambulanssi palvelee lähialuetta maakunnan koilliskulmassa. Järviseutu on harvaan asuttua ja välimatkat pitkiä. Esimerkiksi naapurikunnassa Evijärvellä ei ole omaa ambulanssia. Evijärven keskustaan on 22 kilometrin matka.

Hätätapauksen sattuessa matkan pitäisi taittua kahdeksassa minuutissa.

Jos lähtöön laittautumiseen menee yksi minuutti, ajoon jää seitsemän. Päästäkseen ajoissa perille ambulanssin keskinopeuden olisi oltava 189 km/h.

Syrjäkylille pitäisi ajaa vielä nopeammin, F1-vauhtia.

Ensilumi satoi pari päivää sitten, ja peltikolarit ovat työllistäneet ammattiauttajia. Mutta tänään, perjantaiaamuna, päivystyksessä on hiljaista. Mietala ja Hintsa saavat ajella rauhassa.

He ajavat vähän matkaa Evijärven suuntaan ja kääntyvät sitten takaisin.

Me jatkamme matkaa.

Ambulanssi lakkautetaan

Kello näyttää 15 minuuttia. Niin kauan matkaan menee, kun ajetaan nopeusrajoitusten mukaan. Evijärvelle, kahden tien risteykseen, on pystytetty bensa-asema. Sen kahvila tunnetaan myös nimellä kerhohuone, parlamentti ja ST:n tietotoimisto.

Nurkkapöydässä istuu kolme henkilöä.

He haluavat kertoa viime keväänä leimahtaneesta Evijärven ambulanssikapinasta.

Vuoden 2013 alkuun asti 2 700 asukkaan pitäjässä toimi pieni sairaankuljetusyritys, jossa oli yksi hoitotason ambulanssi ja neljä työntekijää.

Yrittäjä Sakari Mikkola oli tehnyt kotikunnassaan töitä vuodesta 1989. Keskimäärin tehtäviä kertyi 600 vuodessa.

Suuri osa potilaista oli Mikkolalle tuttuja.

”Jos käytiin hakemassa mummu, ruokittiin samalla kissa ja katsottiin, että hella on pois päältä ja ovi lukossa”, Sakari Mikkola sanoo.

Vuonna 2013 elämä mullistui. Suomalaisella ambulanssialalla alkoivat puhaltaa uudet tuulet.

Taustalla oli uusi terveydenhuoltolaki.

Aiemmin kunnat olivat vastanneet ensihoitopalveluista itse. Isoilla kunnilla oli omat pelastuslaitokset. Lisäksi markkinoilla toimi parisataa yksityistä yritystä. Moni niistä palveli pieniä kuntia.

Laki muuttui vuoden 2013 alussa. Ensihoidon järjestäminen annettiin 20 sairaanhoitopiirin vastuulle.

Piirit saivat itse päättää, miten toiminta järjestetään. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri päätti järjestää ambulanssikyydit itse.

Mikkolan firma siirtyi liikkeenluovutuksella sairaanhoitopiirin omistukseen. Kuntalaisille ja ambulanssin henkilökunnalle luvattiin, että Evijärven ambulanssi saisi päivystää vanhassa asemapaikassaan 12 tuntia vuorokaudessa.

Kului pari kuukautta.

Maaliskuussa 2013 sairaanhoitopiiri ilmoitti, että Evijärven asemapaikka lakkautetaan.

Ambulanssitehtävien määrä oli romahtanut.

Taistelu

Kun tieto oman ambulanssin lakkauttamisesta levisi kylillä, Sakari Mikkola ei meinannut päästä lähikaupassa eteenpäin. Ihmisillä oli häneltä paljon kysyttävää.

Kuuma asia nostettiin esiin kunnanhallituksessa. Kunnanjohtajan ehdotuksesta laadittiin yksimielinen lausunto, jossa vaadittiin, että sairaanhoitopiiri palauttaa ambulanssin asemapaikan Evijärvelle.

”Evijärven kunta ei pidä tätä kehitystä tasapuolisena ja kokee Evijärven kuntaa kohdeltavan erittäin epäoikeudenmukaisesti”, lausunnossa todettiin.

Kunnanjohtaja toimitti kirjeen perille henkilökohtaisesti, mutta se ei auttanut.

Mikkolan vanha ambulanssi sai siirron Ilmajoelle. Yrittäjä itse lähetettiin Kauhavalle ja muu hoitotiimi siroteltiin ympäri maakuntaa.

”Mua on petetty”, Sakari Mikkola sanoo nyt.

”Olen yrittänyt rakentaa luottamusta ihmisiin. Me tunnetaan ihmiset täällä. Mutta sille ei ole laskettu mitään arvoa.”

Sakari Mikkola teki muutaman kuukauden töitä Kauhavalla ennen kuin otti lopputilin. Sitten hän aloitti työt sairaanhoitajana terveyskeskuksessa.

Entisenä yrittäjänä hän on pettynyt tapaan, jolla yksityiset ensihoitoyritykset on ajettu Suomessa alas. Muutama vuosi sitten maassa oli parisataa ambulanssiyritystä. Ensi vuoden ennuste on 30.

”Harmittaa, ettei edes yrittäjämaakunnassa osata arvostaa yrityksiä.”

Huoli yksityisen puolen näivettämisestä heräsi jo, kun lakia suunniteltiin. Vuonna 2008 Sairaankuljetusliitto kysyi lakia valmistelevalta Paula Risikolta (kok), että ei kai yksityisiä toimijoita olla pudottamassa pelistä pois.

”Silloin Risikko lupasi: Vain minun kuolleen ruumiini yli”, Mikkola muistelee.

Tehostamistalkoot

Viesti on kirjoitettu ruutupaperille iäkkään ihmisen käsialalla.

Eräs tiistaiaamu klo 5:15 soitin 112:een. Se vastasi heti. Ensivaste tuli paikalle melkein heti ja pojat toimivat ripeästi ja asiallisesti.

Avun tarpeessa oli Marjatan mies, joka on kärsinyt pitkään sydämen rytmihäiriöistä. Pienellä kylällä asuva nainen ei halua esiintyä julkisuudessa oikealla nimellään.

Palokunnan jälkeen pihaan karautti kaksi ambulanssia. Hätätilanne saatiin hoidetuksi kahdeksan hengen voimin, ja potilas kuljetettiin Seinäjoen sairaalaan.

”Ennen kun Evijärvellä hoidettiin sairaankuljetukset, siinä oli aina kaksi pätevää henkilöä mukana ja yksi auto”, Marjatta kirjoittaa.

Hän ei vastusta uudistusta, vaan yhteiskunnan tehostamistalkoita, jotka näyttävät ulospäin järjettömiltä.

Reunalla

Sakari Mikkolan entinen työtoveri Juha Alkio on jatkanut ambulanssihommissa uudistuksen jälkeen.

Alkio tuntee evijärveläisten tuskan myös kuntapäättäjän näkökulmasta. Keskustalaispoliitikko istuu Evijärven kunnanvaltuustossa ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa.

Alkio kertoo saaneensa äänestäjiltä paljon vihaista palautetta.

”Se viha on suuntautunut kohti sairaanhoitopiiriä. Ihmiset ovat ihmetelleet, miten tämä näin meni. Kun meillä lähin päivystys on iltaisin 40 kilometrin päässä.”

Kriitikoille on ollut pakko sanoa, että sairaanhoitopiiri määrää tahdin. Pienen kunnan menoista 63 prosenttia on hallitsemattomia. Vaikka kunnat omistavat sairaanhoitopiirin, pienen kunnan päättäjillä ei ole sananvaltaa yhteisissä pöydissä.

Kun ensihoitouudistusta puuhattiin, asiantuntijat esittivät huolensa syrjäseutujen ambulanssien puolesta.

”Pienten kuntien pitää taistella, ettei keskuskunta pääsisi omalla painoarvollaan jyräämään reuna-alueita näistä palveluista tyhjäksi. Ambulanssi on monen pienen kunnan ainoa terveydenhuollon ympäri vuorokauden päivystävä yksikkö”, Sairaankuljetusliiton puheenjohtaja Teuvo Kontio sanoi Ylen haastattelussa vuonna 2009.

Evijärvellä tämä ennustus näyttää käyneen toteen.

Kohtalokas ruutupeli

”Eivät kuntien asukkaat ole tasa-arvoisia!”, Raimo Jokisalo puuskahtaa.

Hän on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin esihoidosta vastaava osastonylilääkäri. Monimutkaisen tittelin takaa Jokisalo vastaa siitä, miten ambulanssien toiminta on järjestetty.

Hän on se mies, joka lakkautti Evijärven ambulanssin asemapaikan.

Mennään syihin ihan pian, mutta selvitetään ensin, miten Jokisalo määrittelee kuntalaisten välisen tasa-arvon. Siihenhän evijärveläiset vetosivat.

”Suomalainen ensihoito perustuu riskialueisiin”, Jokisalo selittää.

Käytännössä maa on jaettu neliökilometrin karttaruutuihin.

Jokaiselle ruudulle on annettu riskiluokka sen mukaan, kuinka paljon ambulanssille on tarvetta. Riskiluokkia on viisi. Kaupungin keskusta on ykkönen, taajama kolmonen. Viitonen merkitsee pöpelikköä, jossa ei ole vakituista asutusta.

”Samannumeroisessa ruudussa asuvat ovat keskenään tasa-arvoisia”, Raimo Jokisalo tiivistää.

Sairaanhoitopiiri on määritellyt jokaiselle karttaruudulle palvelutason, johon pyritään.

Henkesi voi siis olla kiinni ruudusta, missä kotisi sijaitsee.

Otetaan esimerkki.

Kun ihmisen sydän pysähtyy, hän kuolee, ellei elvytystä aloiteta kymmenen minuutin kuluessa.

Eteläpohjanmaalla pyritään siihen, että Seinäjoen keskustassa apu ehtii paikalle 90 prosentissa tapauksista. Evijärven peräkylille apu ehtii ajoissa vain kaksi kertaa kymmenestä. Ja silloinkin paikalle tulee yleensä palokunta eikä ambulanssi.

Syrjäseudun kymmenestä sydänkohtauspotilaasta voidaan menettää kahdeksan. Silti järjestelmä on saavuttanut tavoitteensa.

Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa.

Jokisalo näyttää tilastoja, joiden mukaan Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelut ovat parantuneet uudistuksen myötä.

Samojen tilastojen mukaan palvelut ovat parantuneet myös Evijärvellä.

”Tänä vuonna siellä on ollut viisi kiireellistä hätätapausta. Niistä kolmeen on ehditty kahdeksassa minuutissa”, Jokisalo kertoo.

Hänellä on selvä näkemys siitä, miksi Evijärven ambulanssin asemapaikka piti lakkauttaa.

”Tehtävien määrä romahti vuoden 2013 alussa. Evijärvellä olleelle ambulanssille ei tullut edes yhtä hälytystä päivälle.”

Mutta miten on mahdollista, että tehtävien määrä romahtaa monen kymmenen vuoden jälkeen?

”Ambulanssilla on ollut oma numero, johon ihmiset ovat soitelleet. Mukana on ollut sellaista ajoa, joka ei ole mennyt hälytyskeskuksen kautta. ”

Siis suomeksi sanottuna, onko ambulanssi ollut paikkakunnan asukkaiden taksikäytössä?

”Kyllä. Eikä Evijärvi edes ole näistä tapauksista pahin. Joissain kunnissa ambulanssikyytien määrä putosi puoleen, kun uusi järjestelmä otettiin käyttöön”, Jokisalo sanoo.

Hän on varma siitä, että uudistus on potilaan kannalta selvä parannus.

”Nykyään ambulansseilla on välitön lähtövalmius entisen 15 minuutin sijaan. Keskitetysti johdettu järjestelmä on tehokas. Koko maakunta toimii ”vie mennessäsi ja tuo tullessasi” -periaatteella.”
Lähin yksikkö lähetetään aina potilaan luo.

Kiireapuna palokunta

Uuden ensihoitojärjestelmän tarkoitus oli parantaa palvelua valtakunnallisesti. Tilastojen mukaan niin on käynytkin.

”Joissain paikoissa”, Sakari Mikkola naurahtaa.

Hän ei niele kritiikkiä, jonka mukaan hänen ambulanssinsa olisi ollut taksikäytössä.

”Mutta se on varmaan totta, että ambulanssia käytettiin enemmän potilassiirtoihin”, Mikkola myöntää.

Ammatti-ihmisten mielestä mitkään kalvosulkeiset eivät muuta sitä tosiasiaa, että Evijärven ensihoito on huonommalla tolalla kuin vuosi sitten.

”Käytännössä koko Evijärvellä on vain yksi asuinalue, jonne ambulanssi ehtii kahdeksassa minuutissa”, Juha Alkio sanoo.

Apu on palokunnan varassa. Jatkossa senkin laatu heikkenee.

”Tänä syksynä hälytysjärjestelmä muuttui. Palokunta hälytetään enää kaikkein kiireellisimpiin tehtäviin.”

Juha Alkion mukaan muutos sysää lisää vastuuta kenttäjohtajan harteille.

”Ellei hän erikseen järjestä ensivastetta paikalle, sinne ei ehdi kukaan”, Alkio sanoo.

Hän näkee vaarana, että syrjäkylien tragediat häviävät sairaanhoitopiirin suuriin tilastoihin. Ihmishengistä tulee helposti tilastollisia poikkeamia.

”Kunnanvaltuuston on oltava jatkuvasti hereillä tämän asian kanssa. Meidän on valvottava tarkasti, että evijärveläisistä pidetään huolta.”

Tyytymättömyyttä lisää se tosiasia, että nyt ensihoito maksaa eteläpohjalaisille kunnille 70 prosenttia enemmän kuin ennen. Kuntien maksettavaksi koituva lasku on yhteensä 9,3 miljoonaa.

Evijärvellä jokainen veronmaksaja maksaa 50 euroa vuodessa siitä, että oma ambulanssi lähti.

”Tilanne on vähän kuin Tuntemattoman sotilaan kohtauksessa, jossa Lahtinen sanoo, ettei sotilaalla voi olla nälkä, kun herrat lyövät eteen sellaiset rätingit”, Sakari Mikkola sanoo.

Pois katveesta

Suomalainen ensihoito kuuluu peruspalveluministerin toimivaltaan, mutta istuva sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on lakiuudistuksen allekirjoittaja. Risikolla on niin ikään takanaan työura Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.

Kokoomusministeri ei niele kritiikkiä, jonka mukaan uusi ensihoitoasetus olisi sosialisoinut yksityiset ambulanssiyritykset.

”Sairaanhoitopiireille annettiin vapaat kädet tuottaa itse tai ostaa palvelut muualta. Kunnat itse päättävät sairaanhoitopiirissä. Ei laki tai asetus ole määrännyt yksityisen toiminnan edellytyksiä”, Risikko muistuttaa.

Hän sanoo ymmärtävänsä evijärveläisten murheen. Mutta tilastot puhuvat lahjomatonta kieltään. Palvelu on pysynyt luvatulla tasolla.

”Tässä asiassa mennään asetuksen mukaan.”

Yksi erityinen piirre Evijärveen silti Risikon mielestä liittyy.

Pitäjä sijaitsee aivan oman sairaanhoitopiirinsä nurkassa. Rajan takana olisi naapuripiirin ambulansseja. Mutta niitä nykyinen järjestelmä ei tunnista.

Jokaisella Suomen 20 sairaanhoitopiirillä on omat raja-alueensa.

”Kannatan sairaanhoitopiirien välistä yhteistyötä. Ensimmäisen vuoden aikana järjestelmiä on vasta ajettu sisään. Varmasti kommunikaatio tulee paranemaan”, Paula Risikko sanoo.

Eri juttu on, kauanko meillä on varaa kehittää uutta, kallista järjestelmää. Ensi vuonna kunnat painivat leikkauslistojen kanssa. Palveluista on karsittava.

Risikko sanoo kuulleensa soraääniä, joiden mukaan ensihoidon palvelun tasoa tulisi jatkossa madaltaa.

”Se on keskustelu, jota kuntien on käytävä. Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että ambulanssi on aina hätään tilattu”, ministeri Paula Risikko sanoo.

Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 49/2013.