Espanjan Aurinkorannan varjo: Yhä useampi suomalainen vanhus kuolee siellä yksin, varattomana ja unohdettuna

Espanjan Aurinkorannikolla asuu yli 20 000 suomalaista. Yhä useampi myös kuolee siellä. Jotkut yksin ja unohdettuna.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viimeisellä rannalla – Espanjassa menehtyi viime vuonna yli 200 suomalaista.

Espanjan Aurinkorannikolla asuu yli 20 000 suomalaista. Yhä useampi myös kuolee siellä. Jotkut yksin ja unohdettuna.
(Päivitetty: )
Teksti: Outi Salovaara

Kuolla yksin kaukana kotimaasta niin, että vainajan löytää asuntoon murtautunut poliisi. Se on surullisinta, mihin 11 vuotta Espanjan Aurinkorannikolla pappina ollut Timo Sainio on työssään törmännyt.

”Olen nähnyt sellaisen tilanteen monta kertaa. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä täältä sillä tavalla”, hän sanoo.

Etelä-Espanjassa idän Nerjasta lännen Esteponaan asuu pysyvästi tai osan vuodesta arviolta jo 20 000 suomalaista, pienen kaupungin verran. Määrä kasvaa koko ajan.

Suomen väestöstä noin viidesosa on yli 65-vuotiaita. Espanjan suomalaisista edelleen hieman yli puolet on 65-vuotiaita, vaikka Espanjaan muuttaa entistä enemmän myös nuoria ja lapsiperheitä.

Ikärakenne ja suomalaisten jatkuva kasvu aiheuttavat väistämättä sen, että yhä useampi suomalainen myös sairastelee ja kuolee Espanjan auringossa.

Ulkoministeriön tietoon tuli vuonna 2012 yhteensä 502 suomalaisten kuolemantapausta ulkomailla. Niistä 165 tapahtui Espanjassa.

Vuonna 2017 ulkomailla rekisteröityjä suomalaisten kuolemantapauksia oli yhteensä 519, mikä oli kolmisen prosenttia enemmän kuin vuonna 2012.

Sen sijaan Espanjassa rekisteröityjen suomalaisten kuolemantapausten määrä nousi samassa ajassa lähes neljänneksen, 204:ään.

Mikään ei viittaa siihen, ettei kasvu jatkuisi.

”Minä vähän pelkään, että ilmiö yleistyy täällä”, Sainio sanoo.

Kirkkoherra Timo Sainio Aurinkorannikolla

Kirkkoherra Timo Sainio näkee työssään myös Aurinkorannikon suomalaisten surut.  © Outi Salovaara/Otavamedia

Timo Sainio on pappi ”paratiisissa”

Timo Sainio tuli Aurinkorannikolle papiksi 11 vuotta sitten. Hän sanoo syiden löytyvän ympärille katsomalla: aurinkoa, lämpöä, palmuja, merta.

”Ajattelin, että jos jonkun pitää uhrautua, niin minä voin tehdä sen.”

Seurakunta hoitaa mitä moninaisimpia ongelmia. Sainion luo tupsahtaa kesken haastattelun mies, joka tarvitsee allekirjoituksen Ruotsissa myönnetyn eläkkeensä saamiseksi. Edellispäivänä papin pakeilla kävi kielitaidoton suomalaispariskunta, joka oli ryöstetty lähistöllä keskellä kirkasta päivää.

Seurakuntaan soittavat myös hätääntyneet omaiset Suomesta.

”He sanovat, etteivät ole viikkoon saaneet yhteyttä Espanjassa eläkkeellä olevaan vanhempaansa. Sitten aletaan etsiä tietoja siitä, kenen vuokraamassa asunnossa vanhus asuu ja kenellä sinne ehkä on avaimet”, Sainio sanoo.

Suurin osa suomalaisista on valmistautunut hyvin Espanjaan muuttoon, tietää minne on tulossa ja pärjää hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan ole varautuneet henkisin ja taloudellisin puskurein.

”On liian paljon niitä, jotka ajattelevat auringon korjaavan kaikki muut ongelmat. Auringonpaiste ei muutu rahaksi”, Sainio sanoo.

Espanjassa suomalaiset voivat jäädä yksin

Aurinkorannikolla jotkut suomalaiset jäävät syystä tai toisesta yksin, eikä heillä ole auttajia esimerkiksi sairaustapauksen sattuessa.  © Outi Salovaara/Otavamedia

Mini-Suomi auringon alla

Ensimmäiset suomalaiset muuttivat Espanjan lämpöön jo 1960-luvulla, ja 1970-luvulla Fuengirolan kaupungin kupeeseen rakennettiin Los Pacosin suomalaiskylä.

Toden teolla Aurinkorannikon suomalaisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla. Suurin osa heistä oli lämpöä ja aurinkoa etsiviä eläkeläisiä, joilla alkoi olla varaa ja uskallusta vaihtaa asuinmaata.

”Myös lentoyhteyksien parantuminen lisäsi intoa”, sanoo tutkija Paula Könnilä.

Könnilä on asunut talvet Espanjassa vuodesta 2006 lähtien ja tehnyt Siirtolaisuusinstituutille tutkimusta Aurinkorannikon suomalaisista.

Los Pacosin ohella suomalaisia on erityisen paljon myös viereisessä Los Bolichesin kaupunginosassa, missä myös seurakuntakoti sijaitsee.

Illalla Los Bolichesin Roosters-suomalaisravintolassa katsotaan televisiosta Saipan ja Ässien jääkiekko-ottelua. Paikalla on parisenkymmentä suomalaista.

Tunnelma on mieluummin ankea kuin riehakas. Asiakkaat istuvat lähes puhumattomina lasiensa ääressä. Humalaisia ei näy.

Viereisessä Kukko-ruokaravintolassa näyttää olevan enemmän väkeä ja tunnelmaa, jota kenties nostattaa menossa oleva visailu. Kadulla nuori suomalainen isä paimentaa kahta pientä kolmipyörällä liikkuvaa lasta.

Voisi melkein kuvitella olevansa uneliaassa pienessä suomalaiskaupungissa, jos kulman takana ei olisi rantabulevardia palmuineen ja lempeästi aaltoilevaa Välimerta.

Neljäsosa suomalaisista asuu yksin

Usein suomalaiseläkeläiset ovat lähteneet Espanjaan pariskunnittain. Toisen kuollessa puoliso jää yksin, ja on lesken halusta ja kyvystä kiinni, millainen tuttavaverkosto häntä pitää silmällä. Liki neljäsosa Espanjan suomalaisista asuu yksin.

Sainion mukaan yksinäisyyttä voi ruokkia se, että kyläilykulttuuria ei juuri ole.

”Asunnot ovat yleensä pieniä, ja ihmiset tapaavat toisiaan suomalaisissa kuppiloissa.”

Los Pacosissa Avenida Finlandian suomalaisravintolan terassilla istuu kaksi iloista naista. Tuula Vanni on tullut käymään Aurinkorannikolla työskentelevän tyttärensä Bettina Vannin luona. Bettina Vanni halusi käydä lukion loppuun Aurinkorannikolla, ja äiti asui hänen kanssaan vuodesta 2016 lähtien viime vuoteen saakka.

”Aurinkorannikko oli ennestään tuttu, sillä olimme käyneet täällä lasten kanssa pelaamassa golfia”, Tuula Vanni sanoo.

Lukion jälkeen Bettina Vanni kävi meikkikoulun Aurinkorannikolla ja tekee nyt siellä alan töitä.

”Aion olla täällä ainakin puoli vuotta. Suomalaiset ovat täällä paljon avoimempia kuin Suomessa, ja täältä löytää helposti samanhenkisiä ihmisiä”, Bettina Vanni sanoo.

Suomalaisten on helppo tutustua muihin Aurinkorannikoilla

Suomalaisen seurakunnan uuden seurakuntakodin ravintola toimii vapaaehtoisvoimin. Työvuorossa ovat Hannele Silfvast (vas.) ja Anja Lankinen. © Outi Salovaara/Otavamedia

Etsivä löytää ystävän

Paikalle ilmestyy myös Vannien tuttava, energiaa pursuava eläkkeellä oleva Laura Kekkonen, jolla on menossa jo 21. talvi Aurinkorannikolla. Neljä kesäkuukautta hän viettää Suomessa.

”Kiersin kaikkialla maailmassa, mutta täältä löysin ystäviä ja harrastuksia”, Kekkonen sanoo.

Naiskolmikko tietää myös Aurinkorannikolla menehtyneitä suomalaisia. Kenenkään ei kuitenkaan heidän mukaansa tarvitse jäädä tai kuolla yksin, sillä ystäviä ja tekemistä on tarjolla.

Kekkosellakin on niin paljon harrastuksia, että hengästyttää. On Suomi-seuran kuoroa, näytelmäkerhoa ja käsityökerhoa, on suomalaisten ylläpitämän Sofia-opiston kieli- ja muita kursseja.

”Niissä on iloisia ihmisiä ja saa ystäviä. Täällä pidetään toisista huolta. Jos jotakuta ei pariin päivään näy, aletaan kysellä, missä hän on”, Kekkonen sanoo.

Sairaalassa potilasta hoitavat myös omaiset

Espanjassa vakituisesti asuva ja ilman yksityistä vakuutusta oleva suomalainen saa terveyspalveluja Espanjan julkisen puolen kautta, kun hänellä on Suomesta saatava eurooppalainen sairausvakuutuskortti.

Espanjassa terveydenhuolto perustuu merkittävästi perheen ja omaisten apuun. Kielitaidottomalle yksinäiselle suomalaisvanhukselle sairaalakokemus voi Sainion mukaan olla järkytys, vaikka itse hoito onkin hyvää.

”Yksin huoneen nurkassa on suomalainen, jonka vieressä espanjalaispotilas omaisineen tekee autokauppoja. Suomalainen ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Omaisten oletetaan tuovan potilaalle juomavettä, käyttävän vessassa ja syöttävän tätä. Jos omaisia eikä kielitaitoa ole, ongelmia voi tulla”, Sainio kertoo.

Espanjassa potilaan luona sairaalassa yöpyy aina joku omainen.

”Täällä sairaalassa ollessani hoitajat ihmettelivät, kun olin yksin”, sanoo vapaaehtoisvoimin toimivassa suomenkielisessä, ympärivuorokautisessa SOS-puhelinpäivystyksen työskentelevä Riitta Planting-Tenngren.

Hän on kymmenisen vuotta viettänyt talvet Espanjassa ja kesät Suomessa ja ollut nelisen vuotta toimineen SOS-hätäpuhelimen päivystäjänä lähes alusta asti. Espanjaa osaava Planting-Tenngren sai Fuengirolan sairaalassa erinomaista hoitoa, mutta sitä on osattava vaatia.

”Jos ei osaa espanjaa eikä englantiakaan, tilanne on hankala”, hän sanoo.

Könnilän tutkimuksen mukaan vain noin viidesosa Aurinkorannikon suomalaisista tulee hyvin toimeen espanjan kielellä.

Fuengirolassa vain kaksi verovaroin toimivaa ambulanssia

Aurinkorannikon SOS-puhelin todistaa, että apua tarvitsevia suomalaisia on koko ajan enemmän. Vuonna 2017 hätäpuheluita tuli 520 eli 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Niistä 217 johti ambulanssin tilaamiseen.

Aurinkorannikon suurimmassa suomalaiskeskittymässä Fuengirolassa on noin 75 000 asukasta, mutta vain kaksi verovaroin toimivaa ambulanssia.

”Äskettäin iäkäs rouva sai sairauskohtauksen. Hänellä oli onneksi omaisia, jotka soittivat SOS-puhelimeen. Ambulanssit olivat muualla menossa, ja jonkin ajan kuluttua omaiset hätääntyneinä soittivat uudestaan. Kolmannen soiton jälkeen tarvittiin enää ruumisauto, Planting-Tenngren kertoo.

Yleensä ihmiset kuitenkin ottavat uudelleen yhteyttä hätäpuhelinpäivystykseen kiittääkseen hengen ja terveyden pelastaneesta avusta.

Hätäpuhelinkaan ei auta, jos siihen ei voi soittaa.

”Jos yksin asuva ihminen saa sairauskohtauksen eikä voi soittaa, on tilanne todella ikävä”, Planting-Tenngren sanoo.

Kärjistyneitä tilanteita – kotiutuminen tuo usein haasteita

Espanjassakin sairaalat kotiuttavat potilaat mahdollisimman nopeasti. Sainion mukaan tilanne on äärimmäisen vaikea, jos yksinäinen suomalaisvanhus kotiutetaan eikä hän pysty yksin käymään vessassa tai kaupassa. Turvarannekkeita tai säännöllisesti kotona vierailevaa kotipalvelua ei ole.

Äveriäimmät voivat vakuutustensa turvin ostaa terveys- ja hoivapalveluja, mutta suomalaisen hoidon tasoista hoitoa on vaikea saada.

Ääritilanteissa seurakunta on järjestänyt toimintakyvyttömille vanhuksille vapaaehtoisvoimin lyhytaikaista ystäväpalvelutyyppistä kotikäyntipalvelua, mutta pysyvään palveluun ei ole resursseja.

Tilanteet voivat eri syistä nopeasti kärjistyä. Könnilä tietää nopeasti etenevää muistisairautta potevan, Aurinkorannikolla yksin asuvan suomalaisen, jonka työssä käyvä perheellinen lapsi asuu toisaalla Espanjassa. Lapsella ei ole mahdollisuutta jäädä muistisairaan omaishoitajaksi.

Muistisairas hukkaa tavaroitaan eikä enää löydä itse kotiin. Käytännössä hän on naapurissa asuvan tutun suomalaispariskunnan avun ja valvonnan varassa. Naapuritkin alkavat uupua.

Omaisilla on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: järjestää ummikolle muistisairaalle laitospaikka espanjalaisesta laitoksesta tai järjestää hänelle hoitopaikka Suomesta, kaukana omaisista.

Suomalaisen seurakunnan ravintola toimii vapaaehtoisvoimin

Suomalaisen seurakunnan uuden seurakuntakodin ravintola toimii vapaaehtoisvoimin. Työvuorossa ovat Hannele Silfvast (vas.) ja Anja Lankinen. © Outi Salovaara/Otavamedia

Suomi ei auta kohdemaan sosiaali- ja terveydenhuollon puutteita

Aurinkorannikolla työskenteli vuosina 2012–2013 puolentoista vuoden ajan koeluontoisesti suomalainen sosiaalityöntekijä. Paljon kiitosta kerännyttä kokeilua ei jatkettu.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ulkomaille muuttava kantaa itse vastuun muuttopäätöksestä. Jos kohdemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa on puutteita, se ei ole Suomen vika.

Ministeriö vetosi myös rahapulaan ja tasa-arvoisuuteen: sosiaalisista ongelmista kärsiviä suomalaisyhteisöjä on myös esimerkiksi Virossa, Turkissa ja Thaimaassa, joskin Aurinkorannikon yhteisö on suurin.

”Totta kai tarvitsisimme sosiaalityöntekijän. Meille on kuitenkin moneen kertaan todettu, että siihen ei ole mahdollisuuksia”, Sainio sanoo.

Sosiaalityöntekijä helpotti merkittävästi seurakunnan työtä ja tiesi esimerkiksi ammattinsa puolesta, minkä viranomaistahon puoleen kääntyä erilaisissa ongelmatilanteissa. Nyt seurakunta jälleen korvaa sosiaalityöntekijän puutetta.

Seurakunta ja monet vapaaehtoiset ovat yrittäneet keksiä tavan saada Aurinkorannikon suomalaiset jonkinlaiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen puutetta korvaavaan ystäväverkostoon. Se voisi esimerkiksi kerätä ihmisten puhelinnumerot ja tarkat osoitteet. Kaikki eivät kuitenkaan halua olla tällaisen toiminnan piirissä ja voivat jäädä hätätilanteessa yksin.

”Ja viime kädessä on kuitenkin kyse omasta aktiivisuudesta. Ihmiset ovat itse vastuussa itsestään ja vähän kaveristakin. Millekään taholle täällä ei voi sälyttää vastuuta 20 000 ihmisestä”, Sainio sanoo.

Yksityiset palvelutalohankkeet kariutuneet

Aurinkorannikolla asuvat suomalaiseläkeläiset periaatteessa säästävät Suomen valtion varoja, koska he Espanjassa ollessaan eivät ole Suomen sosiaaliturvan piirissä. Kun yksin asuminen ei enää onnistu eivätkä Espanjan palvelut riitä, eläkeläiset usein palaavat itse tai omaiset järjestävät heidät Suomeen.

Könnilän mukaan monet suomalaiset ovat pieneläkeläisiä. Espanjan edullisemman hintatason vuoksi he pärjäävät terveinä ollessaan taloudellisesti hyvin, mutta vain Espanjassa.

”Joillakin on niin pieni eläke, ettei heillä ole varaa Suomen hintatasoon”, Sainio sanoo.

Könnilä kertoo, että Aurinkorannikolla on ollut muutama yksityinen suomalainen palvelutalohanke, mutta ne ovat lopahtaneet nopeasti kannattamattomina.

”Niiden maksut edellyttävät korkeampia eläketuloja kuin mitä täällä olevilla on”, Könnilä kertoo.

Sainio ja Könnilä pitäisivät viisaana valtiollisen suomalaisen palvelutalon perustamista Aurinkorannikolle, missä sitä voisi pyörittää Suomea edullisemmin.

”Se säästäisi Suomelta isot rahat”, Sainio arvioi.

X