Kaunottaret ja pitkä piina

Kolme ihmistä oli tullut Katia vastaan hotelli Crown Plazan aulaan Helsingissä. Yksi heistä oli suomalainen, ja kaksi muuta mallin näköisiä venäläisnaisia.

Oli heinäkuu vuonna 2010. Katille kerrottiin, että johtaja oli tulossa aivan pian. Naisten katseet harhailivat ja kädenpuristukset olivat velttoja. Kati mietti, olivatko he huumeissa.

Kati oli huomannut työvoimatoimiston verkkosivuilla työpaikkailmoituksen, jossa haettiin esitanssijaa. Työ kuulosti hyvältä, sillä Kati oli tanssinut lapsesta saakka. Hän lähetti hakemuksen yritykseen ja sopi yrityksen johtajan kanssa työpaikkahaastattelun hotelliin. Tämä kertoi, että Kati tarvitsisi haastatteluun ainoastaan bikinit.

Johtaja saapui aulaan. Hän oli hermostunut ja hikoili paljon. He nousivat hissillä hotelli ylimpään kerrokseen, huoneeseen, jonka sänkyä ei ollut pedattu. Hetken he katselivat maisemia.

Sitten mies alkoi silmäillä Katin ansioluetteloa kannettavalta tietokoneelta.

”Ootpa tehnyt paljon.”

Pian mies tarttui kameraan ja alkoi kuvata Katia. Ensin muutama kuva vaatteet päällä, sitten bikineissä. Oikeudessa Kati kertoi, että bikinikuvien jälkeen tunnelma muuttui painostavaksi. Johtaja ilmoitti ”ihmeellisellä härskillä suoruudella”, että bikinien yläosa pitää riisua.

”Kuuluuko se työhaastatteluun?” Kati kysyi.

”Todellakin kuuluu.”

Mies vakuutti, että alastonkuvat olivat rutiinia. Kaikki tytöt suostuivat niihin.

Yläosattomien kuvien jälkeen Kati sai komennon ottaa housut pois. Katia ahdisti, mutta hän riisui housut ja laittoi ne tuolille. Mies alkoi kuvata Katin intiimialueita.

Valokuvauksen jälkeen hän intti lähemmästä kanssakäymisestä. Kati ei suostunut vaan puki päälleen.

Nuhjuiset bikinikisat

Kolme nuorta ja pelokasta tyttöä odotti Miss Bikini -kisan alkua Mäkelänkadun karaokeräkälän ”takahuoneessa”: likaisessa ja hämärässä käytävässä, jossa ei ollut edes peilejä.
Baarin puolella oli kolme humalaista asiakasta.

Kati oli saapunut baariin johtajan kyydillä alastonkuvausten jälkeen hotellilta. Mies oli ehdottanut Katille, että tämä voisi osallistua bikinikilpailuihin. Se oli Katista jo liian paksua. Hän oli 160 senttiä pitkä, 30-vuotias eikä mielestään erityisen kaunis kasvoiltaan.

Hän päätti ottaa selvää, mitä mies oikein puuhasi. Kun Kati näki nuoret tytöt lavalla, häntä kävi sääliksi. Koko touhu epäilytti. Hän soitti Helsingin poliisille heti, kun pääsi kotiin.

”Naiset rahastavat”

Tammikuussa 2013 samainen johtaja laittaa nopeasti mustat aurinkolasit päähänsä, kun häntä aletaan valokuvata. Hän ei halua julkisuutta, vaikka on Joensuussa tunnettu yrittäjänä, kiinteistösijoittajana ja rockyhtiö Ossyn laulaja-kitaristina.

Hän nimittäin istuu Helsingin hovioikeudessa syytettynä lukuisista seksuaalirikoksista, ihmiskaupasta ja tapon yrityksestä. Syyttäjän mukaan mies on muun muassa pelotellut tai taivutellut malliksi tai tanssijoiksi haluavia tyttöjä esiintymään erittäin paljastavissa kuvissa. Hän on myös raiskannut naisia kuvausten aikana tai yrityksensä järjestämien erotiikkatapahtumien yhteydessä.

Muutama naisista on joutunut strippaamaan tai antamaan privaattiesityksiä vasten tahtoaan.

Syytteet ovat samat kuin aiemmin käräjäoikeudessa. Vuonna 2011 johtaja tuomittiin 16 seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdeksästä raiskauksesta, viidestä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kolmesta törkeästä raiskauksesta sekä raiskauksen yrityksestä, tapon yrityksestä ja törkeästä ihmiskaupasta. Seuraavana vuonna hän sai tuomion 13 seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta sukupuoliyhteyteen sekä törkeästä raiskauksesta ja raiskauksesta.

Osa syytteistä kaatui tai lieveni. Siitä huolimatta oikeus määräsi miehelle enimmäisrangaistuksen: 13 vuotta ehdotonta vankeutta.

Hänen naisystävänsä Olga Arkhipova tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen törkeästä raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja avunannosta seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Mies kiistää syytteet. Hänen mukaansa naiset ovat tehneet kaiken vapaasta tahdostaan. He ovat tienneet, minkälaisesta työstä on kyse. Oikeudessa naiset olivat vain saadakseen rahaa.

Piinallinen haastattelu

Mallitoimisto Nordic Models mainosti verkkosivuillaan olevansa uuden ajan mallitoimisto.

”Toimimme koko Suomessa ja koko maailmassa. Ole hyvä ja ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut malleistamme, tai jos haluat itse malliksi”, sivuilla kehotettiin.

Sivusto on nyt suljettu, mutta yksittäisiä sivuja löytyy internetin sähköisestä arkistosta.

Osa tytöistä saapui firman koekuvauksiin nettisivujen, osa työvoimatoimiston työpaikkailmoituksen kautta. Johtaja etsi eri paikkakunnilta showtanssijoita, ohjelmajuontajia, ravintolatyöntekijöitä ja projektimyyjiä. Nordic Modelsin lisäksi hänellä oli ohjelmatoimisto Profile Entertainment, joka järjesti muun muassa kauneuskilpailuja ja erotiikkamessuja.

Nordic Modelsin sivut vakuuttivat malliksi haluavan Annan, jota tuttavat olivat kannustaneet etsimään mallintöitä. Hän lähetti sähköpostilla itsestään kokovartalokuvan ja kasvokuvan. Johtaja kutsui hänet haastatteluun Helsinkiin hotelli Arthuriin elokuussa 2003.

Koekuvauksista alkoi Annan melkein kahdeksan vuoden piina.

Mies alkoi lyhyen työhaastattelun jälkeen kuvata Annaa hotellihuoneessa. Hän kertoi mallikokelaalle, että kuvia tarvittaisiin paljon, sillä malliksi ottamisesta päätti raati. Miehen käytös muuttui töykeäksi, ja hän käski Annan riisuutua.

Oikeudessa Anna kertoi, että johtaja sormeili kuvauksissa hänen intiimialueitaan, vaikka hän vastusteli.

Kiristettiin strippaamaan

Toisen kerran mies kuvasi Annaa, kun he allekirjoittivat mallisopimuksen. Anna oli uskaltautunut tapaamiseen, koska ajatteli, ettei joutuisi enää samaan tilanteeseen. Olihan mallitoimistossa useita työntekijöitä.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yrittäjä sanoi, että hän tarvitsee lisää kuvia. Tällä kertaa mies kävi härskisti Annan kimppuun kuvausten jälkeen. Hän pääsi pakenemaan hotellihuoneesta sen jälkeen, kun kaatoi miehen kyljelleen.

Valokuvien avulla yrittäjä kiristi Annaa vuosien ajan.

Marraskuussa 2003 Annalle ilmoitettiin, että hän pääsisi esiintymään Nilsiälle pieneen muotinäytökseen. Kun hän saapui paikalle, hän ymmärsi, että kyseessä oli erotiikkamessut.

Anna kieltäytyi strippaamasta, mutta johtaja sai painostettua hänet myymään seksitarvikkeita ja drinkkejä alusvaatteisillaan.

Kotimatkalla mallipomo kertoi Annalle tytöstä, joka oli yrittänyt kieltäytyä strippaamisesta mutta jatkanut, koska hänellä oli tytöstä alastonkuvia. Annan alastonkuvat päätyisivät poikaystävälle, sukulaisille ja lehtiin.

Anna tunsi olevansa loukussa.

Hän strippasi lähes kahdeksan vuoden aikana noin 300–400 kertaa eri puolella Suomea. Puolet esityksistä oli privaattiesityksiä, joiden aikana hänen piti antaa miesten kosketella rintojaan ja pakaroitaan. Hän esiintyi privaatisti jopa varastokopissa ja vessassa.

Oikeudessa Anna kertoi, että hän yritti kieltäytyä keikoista, mutta johtaja ei ollut kuulevinaan. Kerran hänet oli talutettu lavalla olevalle tuolille, sillä hänen vasen nilkkansa oli murtunut. Hän oli istunut tuolilla ja riisunut.

Anna ei saanut lopettaa strippaamista edes ollessaan neljännellä kuulla raskaana. Keikan jälkeen lähes kymmenen ihmistä oli tullut sättimään Annaa siitä, ettei raskaana olevan naisen sovi stripata. He kysyivät Annalta, eikö tämä häpeä.

Kyllä Anna häpesi.

Hän tunsi itsensä likaiseksi ja inhosi itseään. Välillä hän viilteli reisiensä sisäpintaa. Annaa hoidettiin kahdesti mielenterveysongelmien vuoksi sairaalassa.

Mallipomo oli sanonut Annalle, että moni nainen oli kyllä tehnyt hänestä rikosilmoituksen ja syyttänyt häntä raiskauksesta, mutta ne olivat aina kaatuneet. Vasta kun mies tuomittiin seksuaalirikoksista vuonna 2011, Anna uskalsi tehdä rikosilmoituksen.

Synkkä rikoshistoria

Mallitoimistoyrittäjä Tero Erosen rikoshistoria on pitkä. Hänet tuomittiin 1990-luvulla muun muassa lukuisista talousrikoksista, parista pahoinpitelystä, ampuma-aserikoksesta, hormonitablettien tuomisesta, väärennyksistä, kiristyksen yrityksestä, kiristyksistä sekä yksityiselämän loukkauksesta ja solvaamisista.

Osa rikoksista muistuttaa nyt hovioikeudessa käsiteltäviä rikoksia.

Vuosina 1993–1994 Eronen yritti kiristää erästä naista yritykseensä töihin. Hänellä oli naisesta intiimejä valokuvia, jotka hän uhkasi julkaista. Hän terästi uhkaustaan lähettämällä valokopion yhdestä kuvasta naisen kotiin. Oikeudessa kiristyksen uhri kertoi, että hän joutui koko ajan pelkäämään, milloin kuvat tulisivat julki. Kuvan lähettämisen jälkeen hän oli masentunut ja arka.

Toinen kiristystapaus liittyy entiseen Miss Suomi -perintöprinsessaan Carmen Mäkiseen, jonka managerina Eronen toimi 1990-luvulla. Kun he riitaantuivat, Eronen kiristi Mäkistä ja lähetti hänen ylävartaloalastonkuvansa Iltalehden toimitukseen julkaistavaksi. Lehti julkaisi kuvat helmikuussa 1996.

Mallipiireissä huhuttiin

Joensuun malli- ja ohjelmatoimistoyrittäjät ihmettelivät Erosen mallibisnestä jo 1980-luvun lopussa. Erosta kutsuttiin ”Porno-Eroseksi” ja ”Lerssi-Eroseksi”.

Yrittäjät puhuivat, että tytöille esitetään kuvauksissa ”ihmeellisiä vaatimuksia”. Silloin huhuille kuitenkin lähinnä naureskeltiin.

Joensuun työvoimatoimiston silloiselle johtajalle Jarmo Valtoselle vihjattiin vuonna 2003, että Erosen yrityksen tarjoama tanssijan työ tarkoittaa strippaamista. Valtonen otti yhteyttä Eroseen, eikä Eronen sen jälkeen etsinyt tanssijoita ainakaan saman yrityksen kautta.

Myöhemmin Erosen toimistosta alkoi liikkua huhu, jonka mukaan tytöt joutuvat riisuutumaan kuvauksissa. Eräs ohjelmatoimistoyrittäjä varoitteli tyttöjä, ettei mihin tahansa mallikisoihin kannata lähteä ja että mallitoimiston taustat pitää aina tarkastaa. Hän ei halua nimeään julkisuuteen.

Jouluaatonaattona 2005 poliisi kutsui yrittäjän kuulusteluihin. Eronen syytti häntä kunnianloukkauksesta. Yrittäjä ihmetteli, miksi poliisi ei tutki Erosen toimintaa, vaan kuulustelee häntä.

Kuulusteluissa hän kielsi puhuneensa missään vaiheessa mitään Erosesta tai hänen mallitoimistostaan. Syyttäjä ei nostanut tapauksessa syytettä.

Rikosylikomisario Jorma Alvilan mukaan Joensuun poliisi ei tiennyt Erosen hämärästä toiminnasta.

”Meillä ei ollut sellaista tietoa, jonka perusteella poliisi olisi voinut käynnistää tutkimukset. Emme tienneet, että kuvauksissa joutui riisumaan vasten tahtoaan.”

Poliisin tuttu

Eronen on Joensuun poliisille tuttu mies. Poliisin rekistereissä löytyy noin 200 merkintää hänen nimellään. Ne ovat pääosin Erosen tekemiä rikosilmoituksia kunnianloukkauksista ja poliisien tekemistä virkavelvollisuuden rikkomisista.

Mutta on muutakin.

Jo 2000-luvun alussa Joensuun poliisi auttoi selvittämään Eroseen liittyviä seksirikosepäilyjä. Vuonna 2003 Eronen tuomittiin Alavuden käräjäoikeudessa pakottamisesta sukupuoliyhteyteen. Rikos oli tapahtunut samana päivänä, kun Eronen oli kuvannut ja nuollut Annaa työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Nyt hovioikeudessa käsiteltävästä, laajasta seksirikosvyyhdestä Joensuun poliisi sai vihiä alkuvuonna 2011. Eronen oli puukottanut miestä, joka oli tullut pahoinpitelemään Erosta antenniputkella ja pienellä vasaralla. Poliisikuulusteluissa mies kertoi, että Eronen oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen hänen kihlattuaan.

Joensuun poliisi alkoi selvittää hyväksikäyttöä, kunnes kävi ilmi, että Helsingin poliisi oli pitkällä omassaan tutkinnassaan. Tutkinta siirrettiin Helsinkiin.

Taitava manipuloimaan

Miksi naiset suostuivat riisumaan, vaikka se tuntui heistä ahdistavalta ja väärältä? Miksi osa tapasi Erosen uudestaan, vaikka heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi? Miten Eronen kykeni kiristämään naisia?

Naiset kertoivat, että Eronen oli pelottava ja jyräävä. Jotkut pelkäsivät nolaavansa itsensä, jos kieltäytyisivät alastonkuvista. Osa ajatteli, että kuviin on suostuttava – muuten he eivät saisi töitä.

Eronen sai otteen naisista myös alastonkuvien avulla. He pelkäsivät, että kuvat lähetettäisiin heidän läheisilleen.

Oikeuspsykiatri Matti Korpela kertoi käräjäoikeuden käsittelyssä, että taitava manipuloija saattaa aluksi kertoa, että pystyy järjestämään uhrilleen työpaikkoja ja palkintoja. Eronen kertoi naisille yhteyksistään kansainvälisiin malleihin. Kun sitten uhri suostui kuvaamiseen, alkoi uhkailu kuvien lähettämisellä esimerkiksi vanhemmille, kouluun tai työpaikalle. Tämä sai osan uhreista lamaantumaan pelosta ja häpeämään niin paljon, etteivät he pystyneet hakemaan apua.

Tutkinnanjohtaja Petri Rainiala Helsingin poliisista arvioi, että Eronen on äärimmäisen hyvä manipuloimaan: hän osasi imarrella uhrejaan mutta saattoi olla myös todella painostava. Naiset olivat nuoria ja kokivat Erosen auktoriteetiksi, joka pystyi vaikuttamaan heidän mallinuraansa.

Nämä unelmat Eronen muutti painajaisiksi.

Artikkeli on alun perin ilmestynyt Seurassa 9/2013.