Kuolemia, ankaraa ryypiskelyä – kuka olisi arvannut shakin näin hurjaksi lajiksi?

”Aikanaan saatettiin ottaa kuppia kesken ottelun.”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tyyntä myrskyn edellä. Tromssan shakkiolympialaisten kahden viikon urakka alkoi 2.8.2014. Turnaukseen osallistui 1 800 pelaajaa 174 maasta.

"Aikanaan saatettiin ottaa kuppia kesken ottelun."
Teksti:
Matti Rämö

Viimeiseen iltaan asti shakkiolympialaiset olivat sujuneet kuin unelma.

Norjan Tromssassa 1.–14. elokuuta järjestettyyn turnaukseen oli matkannut 1 800 kilpailijaa 177 maasta. Shakkilehti British Chess Magazinen päätoimittaja James Pratt arvioi 350 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen järjestetyn turnauksen olleen pelaajamäärältään shakkihistorian suurin.

Norjan yleisradio NRK esitti päivittäin tuntikausia tv-kuvaa lautojen ääressä istuvista hiljaisista miehistä. Pettävän rauhallinen vaikutelma särkyi torstaina 14. elokuuta.

Kohtalokas ilta

Noin puoli neljältä torstai-iltapäivänä pelaaja Kurt Meier tuupertui kesken ottelun. Intian valtameressä sijaitsevaa Seychellien saarivaltiota edustanut 67-vuotias oli saanut sydänkohtauksen.

Viereisellä laudalla pelannut Meierin 29-vuotias poika joutui seuraamaan vierestä, kun ambulanssimiehet yrittävät elvyttää isää. Tuloksetta. Tromssan ylipistolliseen sairaalaan kiidätetty Kurt Meier kuoli myöhemmin samana iltana.

Samana iltana noin puoli yhdeltätoista, shakkiyhteisön vielä sulatellessa suru-uutista, ambulanssi kiiti Radisson Blu -hotellille. Seuraavana aamuna uutisoitiin, että Uzbekistania edustanut Alisher Anarkulov oli löydetty kuolleena.

46-vuotiaan pelaajan kuolinsyystä on kerrottu julkisuuteen vain se, että se oli luonnollinen.

Shakinpelaajia on kuollut ennenkin kesken turnauksen, myös Suomessa. Silti kahden pelaajan menehtyminen samoissa kilpailuissa on ennakkotapaus.

Oliko se sattumaa?

Urheilulajien jättiläinen

Jos shakki lasketaan urheiluksi, se on yksi maailman suosituimmista urheilulajeista. Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 605 miljoonaa ihmistä pelaa shakkia säännöllisesti.

”Maailmassa on enemmän shakinpelaajia kuin koskaan aikaisemmin”, British Chess Magazinen James Pratt arvioi Seuralle.

Shakin merkitys älyn symbolina on ainutlaatuinen. Arvaamattoman yhdysvaltalaisen Bobby Fischerin voittoa Neuvostoliiton mekaanisesta Bobby Spaskista vuoden 1972 MM-ottelussa juhlittiin läntisessä maailmassa henkisenä voittona kommunismista.

”Ennen vuotta 1972 shakkiturnaukset olivat olleen täydellistä Neuvostoliiton ylivoimaa. Fischerin voitto ennakoi neuvostojärjestelmän romahtamista”, eläkkeellä oleva valtiosihteeri, innokas shakkimies Raimo Sailas muistelee.

Sailas innostui shakista lukioiässä ja on seurannut lajia tiiviisti siitä lähtien.

Neuvostoliiton romahdettua shakkitähdet muuttivat maailmalle, eikä Venäjän ole saavuttanut shakissa edeltäjänsä asemaa. Uusia tähtiä on noussut kehittyvistä maista – kuin maailmanjärjestyksen muutoksia heijastaen.

2000-luvun shakin suurnimi ja moninkertainen maailmanmestari oli intialainen Viswanathan Anand. Tromssan elokuisissa olympialaisissa puolestaan Kiinan älypeliin panostanut joukkue saavutti ensimmäisen kultamitalinsa.

Myös länsimaissa shakki on vetovoimaisempaa kuin aikoihin. Kiitos siitä kuuluu nuorelle norjalaiselle. Shakin MM-tittelin Anandilta vuonna 2013 voittanut Magnus Carlsen, 23, antoi lajille uudet, trendikkäät kasvot.

Suomessakin lapsena asunut Carlsen on urheilullinen ja sosiaalinen. Hän sukkuloi sujuvasti julkisuudessa.

”Carlsen on hyvin tavallisen oloinen ihminen”, Raimo Sailas sanoo.

Se on eksoottista lajissa, jota ovat perinteisesti hallinneet sisäänpäin kääntyneet älyköt.

Kuin nyrkkeilykehässä

Vaikka shakki on älypeli, se on myös fyysisesti kuormittavaa. Pisimmät turnausottelut voivat kestää useita tunteja.

Se on pitkä aika ajatella äärimmäisen haastavia ongelmia kellon tikittäessä vieressä ja menetyspaineiden kolkuttaessa takaraivossa. Otteluiden pitkittyessä siirtoihin on yhä vähemmän aikaa, mikä lisää painetta.

”Aikapulan kanssa tuskailevien shakinpelaajien aivotoiminnan on arvioitu olevan kiivaampaa kuin kehässä olevan nyrkkeilijän”, internetin chess.com-shakkisivuston toimittaja Peter Doggers kertoo Seuralle sähköpostitse.

Levollisessa flow-tilassa shakinpelaaja tekee rutiiniin perustuvia strategisia valintoja kuin itsestään eikä jää surkuttelemaan pieleen menneitä siirtoja.

”Paineessa aivot eivät aina anna käskyjä automaattisesti, ja ihminen alkaa sotkea automaattiohjaustaan alkamalla ajatella suoritusta. Tästä johtuva paniikki sotkee suorittamista entisestään”, Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian professori Jarmo Liukkonen sanoo.

Kyky torjua häiriötekijöitä tuntikausien ajan vaatii Liukkosesta poikkeuksellista psyykeä.

”Ne, joiden hermot eivät kestä, karsiutuvat tehokkaasti matkalla shakin huipulle. Jäljelle jäävät luupäät, jotka sopisivat henkisiltä ominaisuuksiltaan ammattisotilaiksi.”

Kaikkia shakkiolympialaisten osanottajia ei kuitenkaan kannata kuskata kasarmille. Turnauksiin nimittäin osallistuu myös huomattava määrä pelaajia, jotka ovat kaukana maailman huipusta.

Amatöörit koolla

Shakkiolympialaisia on järjestetty 1920-luvulta lähtien, ja vuodesta 1950 ne on pidetty joka toinen vuosi.

Kun turnaukseen osallistuu toistasataa maata, kansallisten huippujen ero venähtää suureksi. Niinpä turnauksiin matkaa kirjava joukko osanottajia.

”Monet oman maansa huippua edustavat pelaajat ovat pohjimmiltaan amatöörejä. Suuri amatöörien määrä on shakkiolympialaisten erityispiirre”, chess.com-sivuston Peter Doggers kertoo.

Seychellien joukkue sijoittui Tromssassa sijalle 150. Uzbekistan ylsi sijalle 17.

Kurt Meier ja Alisher Anarkulov olivat pelaajina kaukana shakkimaailman huipuista.

”Kumpikaan palaajista ei ollut kansainvälisesti tunnettu, ei ainakana minulle”, maailman vanhimman shakkilehden British Chess Magazinen päätoimittaja James Pratt kertoo.

Chess.com-sivuston Peter Doggers kertoo kansainvälisiä huipputurnauksia kiertävien pelaajien tottuneen yhdeksän tai yhdentoista kierroksen kilpailurupeamiin.

Moni kuin lomalla

Shakkitoimittajat pitävät Tromssan kuolemantapauksia sattuman oikkuna.

”Shakki ei ole kovin terveellinen laji, ja moni osallistuja on yli viiden- tai kuudenkymmenen ja matkustanut paikalle pitkän matkan takaa”, Peter Doggers sanoo.

”Kun nämä ynnää suureen osanottajamäärään, onnettomuuksien todennäköisyys kasvaa.”

Tromssassa olympialaisten alusta loppuun ollut toimittaja muistuttaa amatöörien suuren määrän vaikuttavan turnauksen ilmapiiriin.

”Suurimmalle osalle osallistujista turnaus on kilpailun ohella lomailua. He haluavat nautiskella iltaisin, ja etenkin turnauksen toisella viikolla on paljon iltajuhlia. Kisoissa on paljon mahdollisuuksia juoda liikaa.”

Kuppia kesken pelin

Turnauksien illanviettokulttuuri on kuitenkin siistiytynyt merkittävästi takavuosista.

”Vanhemmat mestarit ovat kertoneet juttuja siitä, miten turnauksissa saatettiin aikanaan ottaa kuppia kesken ottelun ja nukahdella käytäville”, Suomen viiden miehen shakkijoukkuetta Tromssassa kipparoinut Marko Tauriainen kertoo.

Olympialaisilla sijalle 32 yltänyt Suomen joukkue pui pelejään saunassa tai hotellihuoneessa kuivin suin.

Se ei ollut tapana 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin tamperelainen Yrjö Rantanen kiersi monet shakkiolympialaiset.

”Pelien jälkeen oli tapana kokoontua kapakkaan. Usein suomalaiset, islantilaiset ja färsaarelaiset olivat siellä viimeisinä”, Rantanen muistelee.

Juominen ei kuitenkaan ollut illanistujaisten pääteema.

”Parasta oli, kun päästi irti stressistä ja sai istua oluttilkkasen äärellä puhumassa peleistä kavereiden kanssa. Varsinainen valmistautuminen oli tehty jo ennen turnausta.”

Rantanen saavutti suurmestarin arvon vuonna 1980. Kyseessä on suurin pelaajalle myönnettävä arvonimi maailmanmestaruuden jälkeen.

Itse pelistä hän kokee ymmärtävänsä nyt paljon enemmän kuin aktiiviurallaan. Se kuvaa shakin ja iän kimuranttia suhdetta.

Sitä mukaa kun ymmärrys lisääntyy, voimat ehtyvät. Saadakseen täyden hyödyn irti osaamisestaan täytyy jaksaa pysyä terävänä läpi pitkien pelirupeamien.

Rantanen muistuttaa pelin aiheuttaman stressin yksilöllisyydestä.

”Jyväskylässä vuona 2000 laudan ääreen kuolleesta Vladimir Bagirovista näki, että pelitilanne stressasi häntä paljon. Hänellä oli myös ikää ja ylipainoa.”

Latvialainen suurmestari oli kuollessaan 63-vuotias.

Vaikka korkea ikä, stresialttius ja kilpashakin paineet ovat riskialtis yhdistelmä, ikääntyminen voi myös suojella pelaajia.

”Monet oppivat iän mukana ottamaan pelin pikkaisen kevyemmin ja ajattelemaan, että ei tämä ole elämän ja kuoleman kysymys.”

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 38/2014.

 

X