Kun Putin käy kauppaa lännen kanssa, pelissä on myös Suomen kohtalo

Putin suuntaa paineen Ukrainasta Syyriaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Poika kantaa leipää 2. lokakuuta Al Latamnehin kaupungissa, jossa Venäjän ilmaiskut aiheuttivat tuhoja.

Putin suuntaa paineen Ukrainasta Syyriaan.
Teksti:
Hannu Toivonen

Venäjän-tutkija Arto Luukkanen sanoo, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin viimeviikkoinen puhe YK:n yleiskokouksessa merkitsi dramaattista muutosta itäisen naapurimme politiikassa.

”Jo kesällä oli nähtävissä, ettei Venäjä kykene enää kiihdyttämään Itä-Ukrainan tilannetta sotilaallisesti. Uhat ja riskit olivat liian suuret”, Helsingin yliopiston tutkija tähdentää.

Epäröinti muuttui Luukkasen mukaan jo elokuussa Putinin politiikan kääntymiseen.

Liittoon lännen kanssa

Tutkijan silmissä Venäjä on muuttamassa suuntansa jopa historiallisesti.

”Vertauskohdaksi voi ottaa vuoden 1940, jolloin Stalin luopui Otto Wille Kuusisen Terijoen hallituksesta ja teki nopeasti Suomen ja Ryti-Tannerin hallituksen kanssa rauhan. Nyt Putinin vaikuttimena on Venäjän talouden täydellinen umpikuja. Energian hinnan sukeltaminen ja lännen talouspakotteet merkitsevät maan talouden hidasta mutta varmaa mahalaskua.”

Jos Putin edelleen jatkaisi sotilaallisia toimiaan Ukrainassa, se merkitsisi yhä uusia talouspakotteita lännestä.

”Vetäytyminen Itä-Ukrainasta olisi kuitenkin tappio ja ankara kasvojen menetys Putinille. Siksi Venäjä on nyt kehittänyt uuden ajatuksen: pommitusten aloittamisen Syyriassa ja aloitteen yhteistyöstä Lähi-idässä lännen kanssa”, Luukkanen sanoo.

USA:n trauma

Luukkanen viittaa venäläiseen kommentaattoriin Andrei Piontkovskiin. Hänenkin mielestään sekaantuminen Lähi-itään on nyt Venäjälle Itä-Ukrainaa helpompi vaihtoehto.

”Piontkovski kuvailee, että Itä-Ukrainan maissi vaihtuu Lähi-idän öljyyn. Putin tähtää kokonaisuuteen, jonka Venäjä loppujen lopuksi rakentaa liittolaissuhteessa Syyrian, Irakin ja Iranin kanssa. Itä-Ukrainan jumin aiheuttamassa pakkoraossa Venäjä pyrkii nyt kohti Lähi-idän tarjoamia suurempia mahdollisuuksia.”

Luukkanen muistuttaa, että uusi uhkapeli ei ole Putinille helppo. Yhdysvallat ja länsi olisi vakuutettava siitä, että Venäjä on niiden kanssa aidossa liittosuhteessa Lähi-idässä ja että yhteinen vastustaja on terrorijärjestö Isis.

Uhkapeli ei ole Putinin kannalta aivan toivoton.

”USA on äärimmäisen haluton sekaantumaan Isisin vastaiseen sotaan. Jo sekaantuminen Irakiin ja vetäytyminen sieltä merkitsi sotilaallisen tyhjiön syntymistä ¬ ja Isisin nousua.”

Lähtisikö Barack Obaman Yhdysvallat liittoon Putinin Venäjän kanssa?

”Sitä kautta Isisin lyömiseen voisi löytyä lääke”, Luukkanen melkein tuskailee.

Obamako apupojaksi?

Tämän kuvion mukaan Yhdysvallat toimisi siis Venäjän kaavailuissa Venäjän avustajan roolissa Isisin vastaisessa taistelussa.

On kuitenkin aivan eri asia, suostuisiko USA tällaisen assistentin tai apupojan osaan. Tutkija vastaa:

”USA on neuvottomuuden tilassa. Venäjä haluaa koko Lähi-idän kakun itselleen. Toisaalta Obama ei halua sen enempää hakaukseen Lähi-idän osapuolten kuin konfliktiin Venäjän kanssa. En kuitenkaan usko siihenkään, että Obama lähtisi mihinkään pelkästään Putinin apupojaksi. Vaikka Obaman osa ei ole kadehdittava, Yhdysvallat on yllättävänkin heikko Putinin uuden vedon edessä. Toivon, että Obama osaa kääntää tilanteen itselleen ja lännelle eduksi.”

Luukkanen jatkaa, että Venäjän itselleen kaavailemana palkintona on sama päämäärä, johon jo presidentti George W. Bush yli kymmenen vuotta sitten pyrki Irakin torsolla sotaretkellään: Lähi-idän energiavarojen hallinta.

”Onhan Venäjällä samalla myös kokemusta USA:n heikkouksista, kun Obama 2013 oli aikeissa iskeä Bašar al-Assadin Syyriaa vastaan. Venäjä kykeni estämään sen vain kiertämällä sormensa Obaman ympärille, kuten Piontkovski on todennut. Nyt puolestaan Venäjä suorittaisi vastaavan tempun loppuun asti saatuaan Obaman ja muun lännen valtuutuuttamana luvan toimia Lähi-idän virallisena rauhoittajana.”

Putinin pakkorako

Maksuksi Isisin tuhoamisesta Putinin Venäjä havittelee länneltä kahta asiaa. Ne kietoutuvat Ukrainan kriisin ympärille.

”Tunnustus Ukrainan kuulumiselle Venäjän valtapiiriin ja luopuminen Venäjää vastaan langetetuista talouspakotteista. Tähän Venäjä tähtää. Ukraina ¬ pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin maa, jossa asuu 45-miljoonainen kansa ¬ olisi vaihtokaupan maksumies, joka pakotettaisiin tunnustamaan Venäjän ylivalta ja hylkäämään suuntautuminen länttä kohti”, yliopistonlehtori sanoo.

Kokonaisuuden sirpaleisuutta täydentääkseen Luukkanen lisää, että periaatteessa Venäjä kuitenkin neuvottelee tässä kohden entistä huonommista asemista käsin. Kysymys on eräänlaisesta henkiinjäämistaistelusta.

”Kun Putin ei ole enää valmis sotilaalliseen yhteenottoon Ukrainassa, sota terroristeja vastaan Lähi-idässä lännen rinnalla olisi hänelle myös sisäpoliittisesti mahdollinen.”

Talous ratkaisee

Luukkanen palaa taustoihin, jotka johtivat Putinin mielenmuutokseen: öljyn hinnan uusi putoaminen kesällä 2015, ruplan arvon uusi pudotus ¬ aikapula.

”Venäjän säästövarat alkavat olla viimeisillään, maan talous on kääntymässä mittavaan taantumaan. Kun lisäksi Iran on palaamassa kansainvälisille öljymarkkinoille, öljyn hinta ei ole merkittävästi nousemassa. Putinin huolet vain kasvavat.”

Entä Venäjän kyljessä sätkivä Suomi?

”Jos Ukraina jää valtapelin uhriksi, se merkitsee myös Suomessa Nato-haaveiden lopullista hautaamista. Ukraina ja Suomi ovat Venäjän silmissä samanlaisessa asemassa.”

Luukkasen mukaan on mahdollista, että Suomi saa jälleen osakseen suuremman valtapelin tuloksena lisäpöytäkirjan ¬ kuten Stalinin ja Hitlerin kesken vuonna 1939.

X