Laajasalon murhan taustat: Mielipuolista väkivaltaa edelsi raju riita ex-kihlatun kanssa

Elinkautistuomion saanut nuorisopoliitikko kertoi ”valkoisen raivon” syyksi venäläisnaisen tappamiseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ulkoilija huomasi meressä kelluvan naisen ruumiin sunnuntaiaamuna 12.10.2014 lähellä Laajasalon vanhaa öljysatamaa.

Elinkautistuomion saanut nuorisopoliitikko kertoi "valkoisen raivon" syyksi venäläisnaisen tappamiseen.
(Päivitetty: )
Teksti: Paula Sallinen

Mira Keskisen juhlatunnelma oli lässähtänyt.

Entinen kihlattu, Jukka Romppainen, oli lähettänyt hänelle koko lauantai-illan haukkumaviestejä, jossa tämä pilkkasi Keskistä ja miestä, jota hän tapaili.

Keskinen päätti lähteä yöbussilla kotiin Laajasaloon. Koiratkin oli ulkoilutettava. Vaikka pari oli eronnut aiemmin syksyllä, he asuivat edelleen samassa asunnossa Svanströminkujalla Keskisen kolmen koiran kanssa.

Vähän ennen kello yhtä hän sai ex-kihlatultaan jälleen uuden viestin.

”Otin taksin kotia, ja täällä on jo kustu lattialle. Pidä hauskaa siivotessa; ei ole mun homma pitää sun hauvoista enää huolta”, Romppainen kirjoitti Facebookissa.

Mies oli ollut viettämässä iltaa Pajamäessä hänen ja Keskisen yhteisen ystävän luona. Illan aikana Romppainen oli saanut tietää, että entinen kihlattu oli puhunut ystävälle hänen mielenterveysongelmistaan. Romppainen oli suunniltaan. Hän uhkasi hajottaa entisen kihlattunsa tavaroita kostoksi.

Suutuspäissään Romppainen saattoi olla hyvin aggressiivinen. Hän oli pari kertaa uhannut kiduttavansa Keskisen koiria ja tappavansa ne. Hän oli myös rikkonut vasaralla kaikki Venetsia-aiheiset esineet, jotka Keskinen oli kerännyt. Romppaisen mesoaminen kuului toisinaan naapuriin asti. Se oli älytöntä raivoamista, jonka aikana Romppainen usein toisteli lausetta ”anna mulle aikaa!”

Keskinen oli jäämässä pois bussista, kun hän sai lisää haukkumaviestejä Romppaiselta.

”Olen aivan saatanan vihainen sulle.”

”Senkin alhainen paskiainen. Ettäs kehtaat.”

”Kerron sun äidillesi tästä.”

”Senkin mätämuna.”

Porttikongin veri

Keskinen saapui kotiin puoli kahden jälkeen.

Mitään ei ollut rikottu, mutta hän huomasi, että Romppainen oli edelleen pahalla päällä. He päättivät, että Romppainen kävelyttäisi koirat, ja Keskinen siivoaisi pissat. Parinkymmenen minuutin kuluttua Romppainen palasi koirien kanssa, mutta alkoi pian tehdä lähtöä. Romppainen sanoi olevansa liian vihainen jäädäkseen kotiin.

Keskinen tunsi olonsa kurjaksi. Hän päätti lähteä taksilla yökerhoon keskustaan, minne osa hänen kavereistaan oli päätynyt.

Matkalla taksille Keskinen huomasi porttikongissa verilammikon, joka oli leveydeltään noin 30 senttiä. Veri oli tuoretta, eikä Keskinen muistanut nähneensä verilammikkoa kotiin tullessaan.

Oliko Romppainen viillellyt itseään? Hän oli tehnyt niin aiemminkin. Keskinen piti viiltelyä pikemminkin huomionhakuisuutena kuin itsetuhoisuutena. Itsemurhallakin Romppainen oli uhkaillut. Vai oliko Romppainen satuttanut koiria? Keskinen pohti, palaisiko hän tarkistamaan, olivatko koirat kunnossa, mutta päätti jatkaa matkaansa taksille.

”Valkoinen raivo”

Nainen makasi liikkumattomana porttikongissa. Hänen päästään oli valunut runsaasti verta. Veri oli tehnyt lammikon vaalealle laatoitukselle. Romppainen yritti nostaa naista kainaloista jaloilleen, mutta naisen jalat eivät kantaneet. Hän rojahti takaisin maahan.

”Kuin räsynukke”, Romppainen kuvaili myöhemmin oikeudessa.

Romppainen oli ajatellut, että kävely koirien kanssa rauhoittaisi häntä. Sen sijaan hän oli alkanut raivota kiroillut koirille kovaäänisesti ja komentanut niitä tekemään tarpeensa.

Naapurirapussa asuva keski-ikäinen nainen oli herännyt yöllä Romppaisen raivoamiseen ja päättänyt puuttua koirien kohteluun. Nainen oli eläinrakas, ja hänellä itselläänkin oli koira. Naapurusto taas tiesi Romppaisen kohtelevan koiria huonosti. Hänen oli muun muassa nähty hakkaavan yhtä koirista remmillä.

Oikeudessa Romppainen kertoi, että nainen oli sanonut hänelle jotain ulko-ovella, seurannut häntä rappuun ja tarrannut takkiin. Silloin, Romppainen kuvaili, hän joutui ”valkoisen raivon” valtaan. Ensiksi hän tönäisi naista. Sen jälkeen hän kävi silmittömästi naisen kimppuun: potki, löi ja puri, kunnes nainen makasi hievahtamatta rappukäytävässä. Romppainen raahasi tajuttoman naisen porttikongiin ja vei koirat takaisin sisälle.

Kun Romppainen palasi porttikongiin, nainen oli yhä tajuton. Romppainen tarttui naista kainaloista ja kiskoi häntä 70 metriä läheiselle parkkipaikalle, avasi auton takaoven ja nosti naisen hopeisen farmariautonsa takakonttiin.

Pyjamasurma

Sunnuntaiaamu oli pilvinen, lämpömittari näytti plusasteita. Haakoninlahdella puiden lehdet olivat muuttumassa kellertävistä punertaviksi. Kymmenen aikaan ulkoilija huomasi ruumiin kelluvan meressä lähellä vanhaa öljysatamaa. Hän soitti poliisille.

Ruumis oli keski-ikäisen, pienikokoisen naisen. Naisen hiukset olivat kiharat ja vaaleanruskeat. Niissä oli vähän harmaata. Poliisin ottamissa kuvissa näkyi, että naisen kasvoissa oli ruhjeita, ja kaulasta erottui hiertymä. Naisen kasvot olivat kuitenkin levolliset.

Erikoisinta oli naisen vaatetus. Hänellä oli jalassaan vaaleanpunaiset pyjamahousut ja yllään lyhythihainen, siniraidallinen paita. Nettisalapoliisit päättelivät nopeasti, että nainen oli kiireellä lähtenyt jonnekin. Tiedotusvälineissä henkirikos ristittiin nopeasti pyjamasurmaksi.

Poliisi löysi vainajan toisen kengän loivasta rinteestä, jota pitkin hänet on raahattu rannalle. Hänen vaaleanpunainen kevyttoppatakkinsa taas lojui maata viistävän puunoksan päältä.

Naisella ei ollut mukanaan henkilöllisyyspapereita. Poliisi alkoi selvittää, kuka nainen oikein oli.

Hukuttaminen

Romppainen nukkui vielä, kun Keskinen palasi jatkoilta kotiin sunnuntaiaamuna kahdeksan jälkeen. Keskinen oli huomannut kotiin tullessaan, että verilammikkon porttikongissa oli huuhtoutunut lähes kokonaan.

Romppaisen herättyä Keskinen alkoi kysellä, moneltako tämä oli tullut kotiin. Romppainen ei ollut vastannut. Keskinen kysyi, missä Romppainen oli oikein ollut.

”Tuolla vaan ulkona. Rannalla kävelin”, Romppainen vastasi.

Todellisuus ei voisi olla kauempana ”rannalla kävelystä”.

Kun Romppainen oli saanut nostettua tajuttoman naisen autonsa tavaratilaan, hän lähti ajamaan kohti vanhaa öljysatamaa. Paikka oli hiljainen ja syrjässä eikä lähettyvillä ollut asuinrakennuksia. Romppainen oli käynyt entisen kihlattunsa kanssa kävelyttämässä koiria rannassa, joten paikka oli hänelle tuttu.

Romppainen raahasi naisen rannalle ja jätti hänet sinne.

Hieman myöhemmin Romppainen kävi kotinsa kellarikomerossa hakemassa köyttä, jonka hän oli hankkinut kesällä tehdäkseen itsemurhan. Hän palasi rannalle ja kietoi köyden naisen kaulaan. Romppainen kiskaisi köydestä niin rajusti, että hänen olkapäähänsä sattui jälkeenpäin. Poliisikuulusteluissa Romppainen kertoi, että halusi antaa naiselle viimeisen armon lahjan. Kuristamisen jälkeen naisen rintakehä ei Romppaisen mukaan enää kohoillut.

Romppainen otti naisen avaimet ja palasi autolleen. Kännykän hän oli vienyt naiselta jo pahoinpitelyn yhteydessä. Hän ajeli autolla ympäri Laajasaloa ja päätyi Jollakseen, Porvariskuninkaan uimarannalle. Romppainen käveli laiturin päähän ja heitti naisen avaimet ja kännykän niin pitkälle kuin pystyi. Romppainen istuskeli autossaan ja yritti koota ajatuksiaan. Poliisikuulusteluissa hän väitti, että lapsi löytää naisen ruumiin rannalta. Siksi ruumis oli upotettava mereen.

Naisen kasvot sinersivät jo, kun Romppainen saapui kolmannen kerran syrjäiselle rannalle. Hän irrotti köyden elottoman naisen kaulasta ja heitti köyden mereen vanhan laiturin nokasta. Sitten Romppainen kiskoi naisen veteen. Naisen toppatakki kuitenkin kannatteli naista, ja Romppainen joutui riisumaan sen. Sen jälkeen hän alkoi painella naista pinnan alle. Myöhemmin ruumiinavauksessa kävi ilmi, että nainen oli ollut vielä elossa. Hän oli kuollut hengitettyään vettä. Hukkumalla.

Romppainen palasi kotiin varhain aamulla. Hän kävi heittämässä sangollisen vettä porttikongissa olevan verilammikon päälle ja laittoi likaiset vaatteensa pesuun. Sitten hän painoi päänsä tyynyyn.

Paljastavat kännykät

Maanantaihin mennessä poliisille ei ollut selvinnyt, kuka vainaja oli. Poliisi päätti tehdä jotain harvinaislaatuista: se julkaisi kuvan naisesta kuolleena. Hetkeä myöhemmin poliisi poisti kuvat Facebook-sivuiltaan ja tiedotteistaan: uhrin henkilöllisyys oli selvinnyt poliisin rekistereistä.

”Kuva julkaistiin erittäin painavista tutkinnallisista syistä. Henkirikoksissa uhri on tärkein elementti. Sitä kautta poliisi voi selvittää, missä uhri on asunut, ketkä kuuluvat hänen tuttavapiiriinsä ja kuka on nähnyt hänet viimeksi elossa. Ilman uhrin henkilöllisyyttä henkirikosta on mahdoton tutkia”, tutkinnanjohtaja Juha Rautaheimo Helsingin poliisista kertoo.

Rautaheimo epäilee, että 58-vuotiaasta naisesta olisi tehty katoamisilmoitusta. Hän oli venäläinen, eikä hänellä ei ollut läheisiä ystäviä tai sukulaisia Suomessa.

Nyt asiat alkoivat edetä nopeasti: poliisi selvitti puhelinoperaattorilta, mihin tukiasemiin uhrin kännykkä oli ottanut yhteyttä. Sen jälkeen poliisi otti selvää, kenen muun kännykkä oli ottanut yhteyttä linkkitorniin Haakoninlahdella. Tukiasematiedot yhdistivät uhrin ja tekijän toisiinsa.

Romppainen otettiin kiinni torstai-iltapäivällä lähellä kotiaan, kaksi päivää 28-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.

Hän tunnusti surman samana iltana.

Kokoomus kuohuu

Tiedotusvälineiltä ei mennyt monta päivää selvittää, että poliisin kiinniottama mies oli Kokoomuksen Nuorten Helsingin piirin toiminnanjohtaja.

Kokoomusnuoret ottivat nopeasti etäisyyttä Romppaiseen. Romppaisen tiedot hävisivät nopeasti kokoomusnuorten Helsingin piirin verkkosivuilta, heti seuraavana päivänä kiinnioton jälkeen. Moni kokoomusnuori myönsi lehtihaastatteluissa tuntevansa Romppaisen mutta ei kovin läheisesti. Hän ei tuntunut kuuluvan kenenkään lähipiiriin. Tämä oli erikoista, sillä Romppainen oli ollut runsas vuosi aiemmin mukana kirjoittamassa kokoomusnuorten tavoiteohjelmaa. Tavoiteohjelmasta nousi kohu syksyllä 2013, sillä se vaati muun muassa, että kansanryhmään vastaan kiihottaminen poistettaisiin rikoslaista.

Laajasalon surma ylitti uutiskynnyksen myös Venäjällä. Venäjän hallituksen näpeissä oleva Rossijskaja Gazeta uutisoi tiistaina, että venäläisnaisen surmaaja oli suomalaisnationalisti ja kyseessä oli viharikos, jonka motiivina oli Krimin liittäminen Venäjään. Lehti oli haastatellut juttuunsa dosentti Johan Bäckmania, joka tunnetaan Suomen ja Venäjän välisten suhteiden hämmentäjänä.

Helsingin käräjäoikeus määräsi Romppaisen vangittavaksi maanantaina. Vielä samana päivänä kokoomuksen puheenjohtaa Alexander Stubb pahoitteli tapahtunutta ja kuvasi sitä suureksi järkytykseksi.

Syyntakeinen

Romppainen ei peitellyt kasvojaan murhaoikeudenkäynnissä helmikuussa. Silti häntä oli vaikea tunnistaa samaksi ihmiseksi kuin tiedotusvälineiden julkaisemissa kesäisissä kuvissa. Romppainen oli kasvattanut vankilassa parran. Hänen vaaleat hiuksensa ulottuivat olkapäille. Hän oli pukenut siistin puvun päälleen ja laittanut silmälasit nenälleen. Hän oli kalpea ja laihtunut.

Romppainen kiisti oikeudessa murhan, mutta myönsi tapon ja eläinsuojelurikoksen. Puolustusasianajajan mukaan kyseessä oli pikaistuksissa tehty tappo, jonka aikana Romppainen oli ollut syyntakeeton ja kuullut ulkopuolisia ääniä.

Esitutkinnassa Romppainen ei kuitenkaan ulkopuolisista äänistä puhunut, vaan mielialoista, jotka vaihtelivat sunnuntaiaamuyön aikana. Välillä hän toivoi, että ”prosessi” olisi pysähtynyt, välillä taas, että hän tappaisi itsensä tai jäisi kiinni. Hän kertoi myös yrittäneensä hirttää ja hukuttaa itsensä surmayönä.

Kun Romppaista kuultiin oikeudessa, hän kertoi, että oli jo parin vuoden ajan ajatellut, että hänen kohtalonaan oli joutua vankilaan.

Huhtikuussa mielentilatutkimus totesi Romppaisen syyntakeiseksi. Hän kyllä kärsi masennuksesta ja käytti ajoittain liikaa alkoholia, mutta kykeni silti ymmärtämään tekojensa seuraukset. Jos Romppainen olisi todettu syyntakeettomaksi, hänet oltaisiin määrätty psykiatriseen hoitoon tai hänen tuomiotaan olisi lievennetty.

Romppaiselle kävi niin kuin hän oli parin vuoden ajan ounastellutkin: hän joutui vankilaan. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jukka-Matti Romppaisen 11.5.2015 elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta.

Romppaisen entisen kihlatun nimi on muutettu.

X