Liechtensteinin veronkiertojuttu muuttunut farssiksi – päätös tutkinnan lopettamisesta herättää kysymyksiä

Helsingin poliisissa on lopetettu virkarikostutkinta, jossa verohallinnon johtoa epäiltiin virkarikoksista niin sanotun Liechtensteinin veronkiertojutun hoitamisessa. Jutussa verottajalle paljastui parikymmentä suomalaista, jotka olivat piilottaneet verottajalta noin 1–10 miljoonan sijoitukset.

Tiedot tulivat Suomeen kansainvälisen yhteistyön kautta Liechtensteinin ruhtinassuvun omistaman LGT-pankin tietovuodon seurauksena vuosien 2008–2009 vaihteessa. Kaikki paljastuneet veronkiertäjät välttivät rikosvastuun ja saivat rangaistuksekseen vain tavanomaista lievemmät veronkorotukset.

Tuoreessa päätöksessä todetaan, ettei verohallinnon virkamiehiä ole syytä epäillä rikoksesta, vaikka verohallinto kokonaisuutena toimikin lainvastaisesti päästäessään parikymmentä veronkiertäjää vastuusta omia ohjeitaankin matalammilla veronkorotuksilla.

Monisivuisessa päätöksessä selostetaan laveasti eri viranomaisten roolia tapauksen hoidossa. Vaikka asiaa ei suoraan sanota, on ilmeisenä tarkoituksena osoittaa, ettei verohallinto suinkaan ole ainoa viranomainen, joka ei ole ollut erityisen innokas pöyhimään veronkierrosta narahtaneiden talousvaikuttajien rötöksiä.

Esitutkintapäätös siis toteaa, että verohallintoa ei ole syytä epäillä rikoksesta. Samalla se herättää koko joukon uusia kysymyksiä, kun farssiksi muuttuneen veronkiertojutun käsikirjoituksesta paljastuu uusia juonenkäänteitä.

Poliisilla oli tietoa

Poliisin rooli Liechtenstein-jutussa joutuu esitutkintapäätöksen myötä uuteen valoon. Päätöksestä käy ilmi, että keskusrikospoliisilla on ollut tiedossaan kaikkien narahtaneiden veronkiertäjien nimet. Verottaja toimitti nimilistan KRP:n tiedusteluosastolle saadakseen lisätietoja kiinnijääneistä ja heidän yrityksistään.

KRP ei aloittanut esitutkintaa yhdestäkään tapauksesta oma-aloitteisesti. Verohallinto teki ainoastaan yhden rikosilmoituksen, joka päätyi KRP:n rikostarkastaja Erkki Rossille. Hän teki asiassa tutkimattajättämispäätöksen vuonna 2011.

Päätös joutui entistä oudompaan valoon, kun tänä vuonna Helsingin Sanomat kertoi, että sittemmin Varsinais-Suomen poliisin tekemässä toisessa tutkinnassa on löytynyt saman henkilön jäljiltä Liechtensteinista muun muassa 358 kiloa kultaa sekä miljoonien arvosta euroja, dollareita ja Sveitsin frangeja. Eikö keskusrikospoliisilla todella ollut aihetta tutkia tätä tai muita tapauksia?

Helsingin poliisi puolestaan antoi vuonna 2013 julkisuuteen enimmäkseen nimettömästi tietoa siitä, että se olisi halunnut tutkia LGT-jutun verorikosepäilyt, mutta verohallinto ei pyynnöistä huolimatta tehnyt rikosilmoituksia. Kertomatta jäi tuolloin, että poliisi oli kyllä saanut rikosilmoituksen, joskaan ei verohallinnolta.

Esitutkintapäätöksessä kerrotaan, että Helsingin poliisille tehtiin jo marraskuussa 2012 tutkintapyyntö veropetoksista Liechtensteinin-tapauksessa. Tutkintapyynnön teki sivullinen professori, joka teki tutkintapyynnön julkisuudessa olleiden tietojen perusteella.

Tämä tutkintapyyntö ei ilmeisesti koskaan edennyt Helsingin poliisin talousrikosyksikköön, vaan rikoskomisario Petri Juvonen otti jutun tutkittavakseen ja keskeytti tutkinnan kaksi päivää ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen leimalla “jätetty vastaisen varalle”.

Tämä tutkinta on siis seissyt tutkimatta ja päättämättä nyt jo yli kolmen vuoden ajan.

Miksi Helsingin poliisi jätti tutkimatta tehdyn rikosilmoituksen ja valitti samaan aikaan julkisuudessa, että haluaisi tutkia asiaa?

Apulaisoikeusasiamies tutki kahdesti

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli vastaanottanut niin ikään marraskuussa 2012 saman professorin tekemän kantelun, jota oli selvitetty verohallinnon ja valtiovarainministeriön kanssa. Marraskuun lopussa 2012 apulaisoikeusasiamies päätti, ettei kantelu anna aihetta toimenpiteisiin.

Jo tuolloin verohallinnossa oli kuitenkin tehty ainakin suurin osa niistä päätöksistä, joita vuosi sitten tulleessa päätöksessä pidettiin lainvastaisena.

Miksi alhaiset veronkorotukset, viivyttely ja rikosilmoitusharkinnan lykkääminen ei tullut esiin jo 2012?

Tutkintapyyntö virkarikoksista

Eriskummallinen on myös esitutkintapäätöksen kertomus verohallinnon johtoon kohdistuneesta virkarikostutkinnasta. Senkin teki sivullinen kansalainen, joka ei kuitenkaan ole sama henkilö kuin vuonna 2012 ilmoitukset tehnyt professori. Tälläkin kertaa tutkintapyynnön tekijällä voi olettaa kuitenkin olleen hyvä käsitys viranomaisten velvollisuuksista, sillä hän on koulutukseltaan valtiotieteiden tohtori.

Tohtori oli apulaisoikeusasiamiehen päätöksen perusteella tehnyt tammikuussa 2015 tutkintapyynnön useampaankin osoitteeseen. Muun muassa poliisihallitukselle ja Helsingin poliisille tulleessa tutkintapyynnössä pyydettiin selvittämään, onko joku verohallinnossa syyllistynyt virkarikokseen, kun apulaisoikeusasiamies on todennut verohallinnon menetelleen lainvastaisesti.

Samaan aikaan tammikuussa Helsingin poliisin rikoskomisario Kari Lintilä oli ollut oma-aloitteisesti yhteydessä apulaisoikeusasiamieheen ja pohtinut, pitäisikö asiassa aloittaa virkarikostutkinta. Helmikuun  alussa asia ratkesi, kun hän sai tutkittavakseen tohtorin tekemän tutkintapyynnön.

Tutkinta yritettiin lopettaa

Kesäkuussa kuului kuitenkin kummia, kun tutkintapyynnöt tehnyt tohtori kertoi saaneensa poliisihallituksen poliisitarkastaja Tarmo Lamminaholta tiedon, että juttu on niin sanottuna sekalaisilmoituksena Helsingin poliisilla, ja sen tutkinnanjohtajana on komisario Toni Uusikivi.

Tohtori oli ollut yhteydessä tutkinnanjohtaja Lintilään ihmetellen, miksi sama asia on kahdella eri tutkinnanjohtajalla – toisella rikosilmoituksena ja toisella sekalaisilmoituksena. Lintilä oli ottanut selvää, että asia oli ollut Uusikivellä tutkittavana tammikuusta lähtien. Uusikivi oli  lopettanut tutkinnan päätöksellä, jonka mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Tutkinta oli puolen vuoden jälkeen lopetettu samana päivänä, jolloin Lamminaho oli ollut yhteydessä tutkintapyynnön tehneeseen tohtoriin. Puuttuiko poliisihallitus tutkintaan?

Lintilä kuitenkin jatkoi omaa tutkintaansa ja Uusikivi perui päätöksensä heti kesäkuussa. Maanantaina 14.12.2015 Lintilä teki lopulta päätöksen, jossa kaiken edellä kerrotun ohella todettiin, ettei verohallinnon edustajia ole syytä epäillä rikoksesta.

Julkisuudessa ei aiemmin ole ollut esitutkintapäätökseen koottua tietoa siitä, miten moni viranomainen on asian käsittelyyn osallistunut. Suomen historian merkittävin yksityishenkilöiden veronkiertojuttu kuivui kuitenkin käsittämättömällä tavalla kokoon.

Jo vuosien ajan niin valtiovarainministeriön, valtakunnansyyttäjänviraston, keskusrikospoliisin, Helsingin poliisin kuin näitä kaikkia valvovan Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian viranomaiset ovat tienneet, mistä jutussa on kyse.

Viimeiset syyteoikeudet törkeistä veropetoksista vanhenivat tiettävästi vasta viime kuun alussa.

Miksi yhtäkään rikostutkintaa ei aloitettu?