Miksi masennumme keväällä?

Keväässä on paljon draamaa. Luonnossa tapahtuu silloin paljon ja nopeasti.

Kevät on myös Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimusprofessorin, psykiatri Timo Partosen lempivuodenaika. Hän harrastaa valokuvausta ja keväisin hän tallentaa kamerallaann luonnon heräämistä.

Partosta kiinnostaa nähdä, miten valo vaikuttaa ympäristöön. Hän tarkkailee, miten valo siivilöityy puiden oksista matkatessaan kohti maata ja kiviä ja miten valo saa ne näyttämään erilaisilta päivän kuluessa.

”On tosi kiinnostavaa kuvata, miten auringonvalo luo valoja ja varjoja maisemaan. Kaikkialla tulvii keväällä valoa, joka sekoittuu eri tavoin varjoihin. Se on uskomaton näky. Luonto herää eloon.”

Partonen on tutkinut väitöskirjassaan kaamosmasennuksen hoitoa kirkasvalolla. Hän tietää, että valo ja sen puute saavat maiseman lisäksi myös ihmisen näyttämään toisenlaiselta.

Ihmisten yleisilme on keväällä ryhdikkäämpi ja iloisempi.

Kevään valo virkistää suurinta osaa ihmisistä, mutta ei kaikkia. Pieni joukko voi pahoin.

”Huhtikuu on aikaa, jolloin Suomen tilastoissa on eniten itsemurhayrityksiä”, Partonen kertoo.

”Toukokuu on taas ollut itsemurhatilastojen kannalta synkin kuukausi.”

On kuitenkin myytti, että suomalaiset olisivat muihin verrattuna masentuneempia ja itsemurha-alttiimpia.

”Suomi ei enää ole itsemurhatilastojen kärkimaita. Nykyään synkkiä tilastoja johtavat Itä-Euroopan maat sekä Aasiassa Etelä-Korea ja Japani.”

Valon voima

Kevätmasennuksen ahdistava kokemus tunnetaan kaikkialla maailmassa. Myös taiteilijat ovat kuvanneet sitä kautta aikojen. Partonen mainitsee kevätmasennuksen tulkeiksi muun muassa Kauko Röyhkän ja Tavaramarkkinat-yhtyeen.

Myös PMMP-yhtyeen Paula Vesala on kiteyttänyt pahanolon kuvauksen laulun Kevään valo sanoihin.

Laulu kertoo siitä pelosta, jota joka vuosi koittava kevät ja sen valo voivat tehdä ihmiselle.

Siitähän se kai sekoaa

puukot pitää piiloon laittaa

Ikkunassa lian paljastaa

keväällä se valo

Partonen huomaa kevään koittaessa muutoksia myös itsessään.

”Kevään valoisalla ajalla on virkistävä vaikutus. Syksyllä päivän lyhentyessä huomaan kaamosväsymystä, kun yöuni ei virkistä samaan tapaan kuin kesällä.”

Valo piristää ja masentaa. Mutta miksi se vaikuttaa meihin juuri niin kuin vaikuttaa? Annetaan tieteen popularisoijanakin tunnetun miehen kertoa.

Hormonimyrsky

Auringonvalon piristävä vaikutus johtuu siitä, että silmän kautta aivoihin tulviva valo vaikuttaa ihmisen hermosoluihin tavalla, joka saa olon tuntumaan paremmalta.

Keväällä ja kesällä aivojen hermosoluista vapautuu enemmän serotoniinia, aivojen välittäjäainetta, jonka niukkuus puolestaan altistaa ihmisen väsymykselle ja alakulolle.

Kohoavat serotoniinimäärät voivat saada aikaan tietynlaisen positiivisen keväthuumauksen. Samalla ihmisen asenne itseensä ja muihin muuttuu positiivisemmaksi.

Aika on otollinen ihastua ja rakastua. Serotoniinilla on jälleen osuutensa asiassa.

”Serotoniiniryöppy tekee ihmisistä empaattisempia toisia kohtaan, ja vieraatkin kasvot koetaan helpommin viehättäviksi. Hyvän olon kokemus korostuu, ja on mukava olla muiden seurassa.”

Samalla kortisolin lisääntyminen verenkierrossa terävöittää havaintokykyä.

”Ihminen valpastuu näkemään, että tuossa minun vieressäni on joku tärkeä, ja hän haluaa tehdä lähempää tuttavuutta.”

Myös testosteronimäärissä tapahtuu muutoksia kummallakin sukupuolella. Tämäkin toimii lähentäjänä.

”Rakastuessa naisten testosteronin määrä verenkierrossa kaksinkertaistuu. Se tekee naisista vähemmän laskelmoivia, ja he ovat ehkä valmiimpia kuuntelemaan toista”, Partonen kertoo.

”Miesten testosteronimäärä taas laskee, mikä vähentää heidän aggressiivisuuttaan. Heistä tulee lauhkeampia ja lammasmaisempia.”

Kun valo masentaa

Vaikka sekä kaamos- että kevätmasennus ovat yhtä lailla ihmisen reaktioita vuodenkiertoon, on niiden takana kuitenkin aivan erilaiset mekanismit.

Kaamosmasennus tarkoittaa jokavuotista lievempää masennustilaa, joka kuitenkin helpottaa itsestään keväällä valoisan ajan alettua.

Kevätmasennuksen taustalla taas on usein pitkäaikainen masennus, jota valon vaikutus syventää. Silloin valo saattaa tuntua myös kipuna.

”On vanha havainto lääketieteen piirissä, että masennus pahenee pitkään masennusta sairastaneilla jostain syystä nimenomaan keväällä. Tässä lisääntyvällä valolla on osansa.”

Lisääntyvä valo sotkee unirytmiä, sillä päivä pitenee epäsymmetrisesti iltapäivän ja illan tunneista. Tämä aiheuttaa useille ihmisille kevätväsymystä, sillä nukkumaanmeno saattaa valon virkistävän vaikutuksen vuoksi siirtyä myöhemmäksi, vaikka aamulla tulisi herätä yhä samaan aikaan.

Lisäväsymys saattaa olla vakavasti sairaalle kohtalokas. Unettomuuden pahentuessa masennus voi syventyä.Olo tuntuu silloin entistä tukalammalta, ahdistuneelta ja levottomalta.

”On paljon kiinni siitä, hakeeko ihminen hoitoa ja miten hoidot auttavat”, Partonen selittää.

”Kevätmasennuksen aikana vointia tulisi seurata tarkasti ja tehostaa hoitoa tarvittaessa nopeasti, jotta toivottomuus ei pääsisi kasvamaan henkeä uhkaavaksi.”

Masentunut vertaa itseään myös herkästi muihin. Miltä tuntuu, kun kevätvalo ei virkistä samalla tavalla, kuin se muille näyttää tekevän?

”Tässä ilmenee ihmisen sosiaalinen puoli. On helppo ahdistua siitä, että kevät tekee muut virkeämmäksi, mutta oma olo vain pahenee.”

”Tällainen kokemus voi syventää epätoivoa.”

Elimistö koetuksella

Pohjoismaissa vuodenaikojen vaihtelu pistää ihmisen elimistön todella koetukselle. Ei siis ihme, että kylmät talvet ja lämpimät kesät valon vaihteluineen vaikuttavat mielialaan.

Toistaiseksi on vasta tutkimuksen asteella, kuinka paljon esimerkiksi lämpötilojen vaihtelut vaikuttavat ihmisten mielialoihin.

Ihmisen ihonalainen ruskea rasva tuottaa lämpöä, kun ilma kylmenee. Ruskea rasvakudos kuluttaa energiaa, kun niin kutsuttu valkoinen rasva varastoi sitä.

”Ihmisen ruskea rasvakudos aktivoituu aikuisella kylmässä, mutta sitä, liittyykö tähän myös mielialavaikutuksia, ei vielä tiedetä. Mikäli ruskea rasva yliaktivoituu, sillä voi olla vaikutuksensa myös mielialaan”, Partonen kertoo.

”Kylmä ilma vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja tuo esiin nälän tunnetta. Toisaalta lämmin ilma on perinteisesti koettu miellyttäväksi ja myönteiseksi.”

Kevätmasennuksen ilmiö tunnetaan kaikkialla maailmassa. Eri maissa on kuitenkin eroa siinä, miten niissä masennukseen suhtaudutaan.

Mutta kai suomalaiset ovat sentään masentuneempia ja onnettomampia kuin muut pohjoismaalaiset?

Ei.

”Suomalaisilla on ollut alemmuuskompleksi ruotsalaisia kohtaan. Ajatellaan, että ruotsalaiset ovat meitä iloisempia ja seurallisempia, mutta ruotsalaiset kokevat samanlaista alemmuudentunnetta tanskalaisia kohtaan. Näyttäisi siis siltä, että mitä idemmäksi Tanskasta mennään, sitä surullisemmiksi tullaan”, Partonen vitsailee.

Mutta suomalaiset ostavat enemmän kirkasvalolamppuja kuin ruotsalaiset. Täytyyhän senkin kai jostain kertoa?

”Suomella ja Ruotsilla on erilaiset perinteet kirkasvalohoidossa. Ruotsi lähti 1980-luvulla tässä asiassa omalle tielleen”, Partonen vastaa.

”Eri puolille Ruotsia päätettiin terveydenhoidon piiriin rakentaa noin 80 kirkasvalohuonetta, jonne kaamosoireiset saivat hakeutua saamaan hoitoa. Hoidon järjestäminen tapahtui siten eri tavalla kuin muualla maailmassa.”

Tämä selittää myös sen, miksi Ruotsiin ei ole juurtunut tapaa hankkia kirkasvalolamppuja kotikäyttöön.

Islannissa ei kärsitä samalla tavalla kaamosmasennuksesta kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän vaikuttaa todennäköisesti maan tasainen lämpötila ympäri vuoden.

Partonen ei kuitenkaan usko, että sään leudontuminen Suomessa ilmastonmuutoksen myötä torjuisi kaamosoireita, päinvastoin. Ilmastonmuutos ja leutoneva ilmasto saattavat lisätä kaamosoireilijoiden määrää.

”Päivän pituus ei muutu miksikään, ja skenaarioiden mukaan olisi odotettavissa, että lyhyistä talvipäivistä tulisi nykyistä valottomampia.”

”Lumeton musta maa imee kaiken valon. Siksi päivät olisivat pilvisenharmaita, eikä Suomessa talvipäivistä kuitenkaan tulisi niin lämpimiä, että ne olisivat ihmiselle luontevasti miellyttäviä.”

Silloin luonnossakaan ei olisi enää paljon valoa Partosen valokuvattavaksi.

Lue lisää: Torju kevätväsymys ajoissa.