Blogi: Näin Mannerheim-juttu syntyi

Syyskuun 6. päivä Seuran toimitukseen tuli hyvin mieleenpainuva puhelu. Pekka Ohtomies kertoi löytäneensä edesmenneen isänsä Olli Ohtomiehen tavaroiden joukosta julkaisemattoman artikkelin, joka on syntynyt Olli Ohtomiehen työskennellessä Seuran päätoimittajana 1960­–1970-luvun taitteessa.

Mystisen kirjoituksen alkulehdellä luki ”tiedoksi, ei julkaistavaksi”. Tarinassa kerrotaan marskin viimeisestä rakkaussuhteesta talousapulaiseensa Viola Kaukoseen, jonka kanssa tämä suunnitteli jopa avioliittoa. Jos edes osa tarinasta pitää paikkansa, sillä on historiallistakin arvoa.

Aloin selvittää tekstin todenmukaisuutta soittamalla Mannerheim-tutkija Martti Turtolalle. Hän uskoi tarinaan, koska siinä on paljon paikkansapitäviä yksityiskohtia Mannerheimin kotitalosta, aikakaudesta ja henkilökunnasta.

Tästä rohkaistuneena otin yhteyttä tarinan alun perin kertoneeseen Viola-talousapulaiseen, joka on nykyisin 86-vuotias Viola Lintu. Rouva Lintu pysyi edelleen tarinassaan ja kertoi sen uskottavasti, vaikkakin selkeitä ristiriitaisuuksia oli mukana.

Kansallisarkistossa säilytettäviin Mannerheimin kalentereihin on merkitty useita tapaamisia ”dearin” kanssa. Oliko kyseessä Viola Kaukonen?

Viola Lintu väitti jopa olevansa Mannerheimin eteen kukkien terälehtiä heittelevä nainen marsalkan kuuluisassa 70-vuotisvalokuvassa, vaikka Viola on ollut kuvanottohetkellä vasta lapsi. Olisikohan muistitauti tehnyt tehtävänsä? Vai oliko yöpöydällä monet kerrat katsottu kuva vain alkanut vaikuttaa todella tutulta? Ovathan historiantutkijat huomanneet, että moni sotaveteraani kertoo Tuntemattoman sotilaan tarinaa omanaan. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että he ovat silti itsekin olleet rintamalla.

Tarvitsin tarinalleni enemmän todistusvoimaa, joten tarkistelin faktoja. Millä aluksilla 1940-luvun lopulla pääsi Tukholmaan? Oliko puhelinnumero aikakautensa mukaisessa muodossa? Olivatko tekstissä mainitut henkilöt todellisia? Tapahtumapaikat oikeita? Puhetavat uskottavia?

Kävin läpi Mannerheim-arkiston osoitteiston, kalenterit, henkilötodistukset, työtodistukset ja koko henkilökuntaa koskevan aineiston. Lisäksi selasin mahdollisimman monia Mannerheim-kirjoja ja otin yhteyttä Mannerheim-asiantuntijoihin. Kävin Mannerheimin museoidussa kotitalossa kyselemässä, millä tavalla huonejärjestystä on muutettu sitten 1940-luvun.

Viola väittää matkustaneensa Mannerheimin kanssa Tukholmaan, kotipitäjäänsä Ylistaroon, Kirkniemen kartanoon Lohjalle ja Niemenkylän kartanoon Vihtiin. Heidän matkoiltaan olisi välttämättä jäänyt jälkeen edes jotain dokumentteja. Yritin jäljittää Ruotsin-laivojen matkustajaluetteloita, valokuvia, kartanoiden vieraskirjoja, lehtileikkeitä ja – ulkomaanpasseja, joiden lääninhallituksen virkailijoiden käsin kirjaamat luettelot ovat yhä tallessa maakunta-arkistoissa, vaikka itse 1940-luvun passit onkin hävitetty.

Lähes kaikki silminnäkijätodistajat ovat kuolleet, joten juuri kukaan ei voi enää vahvistaa suhdetta. Värväsin kuitenkin ihmisiä kyselemään suhteesta Violan kotipitäjään ja sen vanhainkotiin.

Uusimmasta Seurasta selviää, ratkesiko arvoitus näillä ponnisteluilla.

Kirjoittaja ei ole sukua Viola Kaukoselle.