Opettaja rakensi ekaluokkalaiselle Kaapolle eristyskopin
Ensimmäistä luokkaa käyvä Kaapo Ritakorpi ei sanonut vanhemmilleen mitään moneen viikkoon. Hän lähti aamulla kouluun kuten aina ennenkin. Käveli yhdessä kaverin kanssa, oikaisi läpi metsän.
Perillä Kaapo riisui lenkkarinsa käytävälle 1a-luokan eteen. Hän vilisti omalle paikalleen, omalle pulpetilleen. Tai Kaapon konttoriksi sitä kutsuttiin, sillä hänen paikkansa oli erilainen kuin muilla.
Pöytään oli kiinnitetty 28 ruuvilla kaksi vanerilevyä. Seinäkkeet olivat niin korkeat, ettei Kaapo ylettynyt kurkistamaan niiden yli vaikka olisi seissyt.
Vanerit estivät Kaapoa näkemästä muita oppilaita ja muita oppilaita näkemästä Kaapoa. Kaapo menee konttoriin, luokkakaverit sanoivat.
Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, Kaapo ei maininnut konttoria kotona. Toukokuun alkupuolella Kaapo istui saunassa kaksin äitinsä kanssa.
Muut oppilaat pilkkaavat, Kaapo sanoi. Siitä konttorista. Se konttori on tyhmä.
Äiti Emilia Hyttinen hätääntyi. Kaapoa sai harvoin puhumaan tunteistaan. Ja nyt nämä lauseet.
Mitä Kaapo tarkoitti?
Moittivia viestejä
Kaapo aloitti syksyllä ekaluokan Noljakan koulussa Joensuussa innokkaana. Matikka tosin oli lällyä. Harjoiteltiin numeroita ykkösestä alkaen, vaikka Kaapo olisi mieluummin ratkonut jakolaskuja.
Äidinkielikin oli tylsää. Piti tavata, vaikka Kaapo osasi lukea.
Silti koulu tuntui lähtevän hyvin käyntiin, kuulostelivat vanhemmat pojan mielialaa kotona. Kerran Kaapo tosin oli piiloutunut kesken päivän liikuntavarastoon, mutta sellaista lapset toisinaan tekevät.
Syksyn edetessä kodin ja koulun viestijärjestelmä Wilma alkoi täyttyä Kaapoa koskevista moitteista. Kaapo oli juoksennellut. Kaapo oli heitellyt lumipalloja. Kaapo oli haukkunut erästä tyttöä, vaikka sekä Kaapo että hänen kaverinsa kertoivat, että kiusaaja oli joku muu.
Vuodenvaihteen jälkeen Kaapon äiti Emilia Hyttinen lähetti rehtorille sähköpostia. Hänestä vaikutti, että Kaapo oli joutunut opettajan silmätikuksi.
Syrjässä, yksin
Nykyään mahdollisia ongelmia ratkotaan koulussa tiimityöskentelyllä. Kaaponkin asiaa alettiin pohtia oppilashuoltoryhmässä. Se tarkoittaa, että oman opettajan ja vanhempien lisäksi oppilaan hyvinvointia kokoontuvat miettimään esimerkiksi erityisopettaja, koulupsykologi, koululääkäri ja terveydenhoitaja.
Ensimmäisessä tällaisessa kokouksessa Kaapon opettaja mainitsi, että Kaapolle oli laitettu sermit. Ne saattaisivat rauhoittaa poikaa. Kaapon vanhemmat eivät pysähtyneet ajattelemaan asiaa sen enempää mutta nyökkäsivät: sermejä voisi kokeilla.
Seuraavaan oppilashuoltoryhmän kokoukseen Kaapon äiti ei päässyt osallistumaan työharjoittelunsa takia, mutta koti-isänä perhettä pyörittävä Seppo Hyttinen pääsi. Koska anoppi oli tullut kyläilemään ja voisi vahtia nuorempia lapsia, isä päätti mennä ennen kokousta seuraamaan oppituntia.
Siellä Seppo Hyttinen näki poikansa omalla paikallaan, Kaapon konttorissa. Tai tarkalleen ottaen hän ei nähnyt Kaapoa, hän näki Kaapon konttorin seinämät. Meneillään oli ympäristö- ja luonnontiedon tunti. Puhuttiin sammakoista.
”Kun katselin Kaapoa siinä tilanteessa, tajusin, että hän on siellä syrjässä, aivan yksin”, Seppo Hyttinen sanoo.
”Kävin tunnin aikana pari kertaa neuvomassa Kaapoa, kun huomasin, että hän kurkotteli apua. Eihän opettaja edes nähnyt konttorissa istuvaa Kaapoa.”
Tuntuu pahalta
Oppitunnin jälkeisessä kokouksessa Seppo Hyttinen kertoi tunteistaan.
”Meinasin kysyä, eikö Kaapo voisi yhtä hyvin opiskella vessassa kuin tuolla tavalla erillään. Mutta en kysynyt”, Seppo Hyttinen sanoo.
”Sen sijaan tiedustelin opettajalta, että ymmärrätkö, miten pahalta minusta tuntuu nähdessäni, että poika on täysin eristetty muusta luokasta. Opettaja ei vastannut mitään.”
Kaapo jatkoi koulutyötään konttorissa vielä tämän jälkeen. Konttori purettiin toukokuun puolivälissä, kun Kaapo oli istunut siinä kaksi kuukautta.
Konttori purettiin juuri ennen kuin luokassa oli seuraavan syksyn ekaluokkalaisten tutustumispäivä.
Ei saa leimata
Kaapon opettaja Ilkka Kontkasen mielestä seinämien takana istumisessa ei ole mitään erikoista. Sermejä voidaan kokeilla esimerkiksi silloin, jos kaikki oppilaan ympärillä tapahtuva kiinnittää tämän huomion vieden keskittymiskyvyn.
”Ne ovat oppilaan parhaaksi. Näitä ovat Suomen koulut pullollaan”, Ilkka Kontkanen sanoo.
Niinkö? Soitetaan opetushallitukseen. Ovatko Suomen koulut pullollaan sermejä?
Eivät sentään, vastaa opetusneuvos Pirjo Koivula.
”Sermien käyttäminen ei ole yleistä. Mutta kyllä tällainen asia on erityisopettajien tiedossa.”
Ohjeistuksia käytännöistä ei ole, mutta Pirjo Koivula korostaa, ettei mukana saa olla rangaistuksen luonnetta eivätkä sermit saa leimata oppilasta.
Oppilas ei myöskään voi istua seinäkkeiden takana koko ajan. Hänen täytyy päästä tekemään asioita yhdessä toisten kanssa.
”Asiasta pitää aina keskustella huoltajan kanssa ja selittää, miksi toimitaan näin. Jo opetussuunnitelman perusteet edellyttävät, että oppilaan tuki pyritään järjestämään yhteisymmärryksessä kodin kanssa.”
Mikä tässä on epäselvää?
Kaapon opettaja Ilkka Kontkanen ilahtuu opetushallituksen vastauksesta.
”Oletko tyytyväinen saamaasi tietoon”, hän kysyy toimittajalta.
Kyllä, olen.
”No, mikäs tässä sitten vielä on epäselvää?”
Esimerkiksi se, mistä ajatus Kaapon konttoriin tuli.
”Tällainen sermiratkaisu päätettiin oppilashuoltoryhmässä. Koulupsykologin neuvosta.”
Kaapon isä kertoi oppilashuoltoryhmälle kauhistuneensa nähtyään lapsen eristettynä muusta luokasta. Onko tällainen tunnereaktio sinusta ymmärrettävä?
”Oppilashuollon päätös oli kokeilla tätä, ja kokeilusta tuli tietty loppupäätelmä.”
Kuinka kauan sermikokeilu kesti?
”Jonkun viikon.”
Kaapon vanhemmat ja luokan muut oppilaat sanovat, että Kaapo istui konttorissaan kaksi kuukautta.
”Se on heidän kertomaa.”
Normaali poika
Kaapolla ei ole diagnoosia käytöshäiriöistä. Hänet on tutkittu kasvatusneuvolassa eskarivuonna äiti Emilia Hyttisen toiveesta.
Kaapo on todettu psykologisissa testeissä
normaaliksi. Vanhempien mukaan koulu haluaa tästä huolimatta, että Kaapo alkaisi syödä ylivilkkauteen tarkoitettuja lääkkeitä. Kuva: Kari Hautala.
Emilialla on itsellään tarkkaavaisuushäiriö, johon hän sai apua vasta täysi-ikäisenä. Vaikka Kaapon päiväkoti ja esikoulu sujuivat hyvin, äiti tutkitutti pojan. Hän halusi varmistaa, että mikäli piileviä ongelmia olisi, Kaapo saisi tukea ajoissa.
Psykologisen selvityksen mukaan Kaapo on matemaattisesti lahjakas, normaali poika.
Virallisia diagnooseja ei nykyajan koulussa tosin tarvita tuen tarjoamiseen. Opetusneuvos Pirjo Koivula toteaa, että oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea oppimiseen, ja opettaja on pätevä henkilö huomaamaan tuen tarpeen.
Entä Kaapo itse? Hän lienee pätevä arvioimaan, millaista koulun käyminen konttorissa oli.
”Sermien takana oli tylsää. Ei ope edes meinannut nähdä minua, vaikka viittasin”, Kaapo vastaa ratkoessaan samalla suit sait matikan tehtäviä.
Miksi sinä olit siellä sermien takana?
”Etten juttelisi muiden kanssa. Mutta samaa tekevät tytötkin koko ajan. Höpöttävät niin etten kestä.”
Onko heillä omat konttorit?
”Ei tietenkään. Sermit oli vain minulla.”
Opettaja rakensi konttorin
Noljakan koulun rehtori Anne Kilpeläinen kertoo tutkineensa pöytämalleja netistä yhdessä opettaja Ilkka Kontkasen kanssa.
”Tämä opettaja opettaa myös käsitöitä, joten hän ehdotti tekevänsä vastaavan pöytäsermin itse.”
Jos yksi oppilas istuu korkeiden sermien takana kaksi kuukautta, eikö ole mahdollista, että hänet leimataan?
”Koulupsykologi suositteli sermiratkaisua. Tarkoitus oli tukea lapsen koulutyöskentelyä.”
Mutta muut oppilaat alkoivat kiusata Kaapoa.
”Vanhempien kannattaisi kertoa koulun henkilökunnalle, jos kiusaamista on. Meillä on kiusaamiseen nollatoleranssi.”
Kaapo on kertonut vanhemmilleen pilkkaamisesta. Leimasiko konttorissa istuminen opettajan mielestä Kaapoa?
”Meinaatko, ettei ole muita tapoja erottua porukasta”, Ilkka Kontkanen kysyy.
En ymmärrä, mitä tarkoitat.
”Mietipä vähän.”
En ymmärrä.
”Luuletko, että kaikki istuvat ryhmässä nätisti eikä kenelläkään ole koskaan mitään pulmia? Jos näin on, sinulla on tosi ruusuinen kuva tämän päivän koulusta.”
Auttoiko konttori Kaapoa?
”Tietty johtopäätelmä tehtiin.”
Ei äänivaltaa
Sekä rehtori Anne Kilpeläinen että opettaja Ilkka Kontkanen ihmettelevät, miksi vanhemmat olivat ensin tyytyväisiä sermien käyttöön, mutta sitten käänsivät kelkkansa.
”Ensin hyväksyitte kokeilun, siitä on dokumentti Wilmassakin. Sitten teiltä tulikin hyvin erityyppinen viesti kuin mitä olitte oppilashuoltoryhmän kokouksessa sopineet”, Anne Kilpeläinen sanoo.
”Ne muut siinä kokouksessa sopivat keskenään. Ei meillä ollut äänivaltaa”, Kaapon äiti Emilia Hyttinen vastaa.
”Joskus voi mennä sukset ristiin. Mutta kummankin osapuolen yhteistyöstähän tässä on kyse”, Kilpeläinen toteaa.
Rehtori jää odottamaan vanhempien ratkaisua siitä, mitä nämä Kaapolle tahtovat.
Vanhemmat jäävät odottamaan kaupungin päätöstä siitä, voiko Kaapo vaihtaa koulua toiseen koulupiiriin.
Ja Kaapo, hän odottaa kohta alkavaa kesälomaa. Silloin saa vain olla.
Juttu on julkaistu Seurassa 22/2013 otsikolla Kaapon konttori.
Keskustelu
Meidän adhd pojalla on sermi ollut käytössä paljon ja pyytää itse sermiä luokkaan. Lapsen koko tunti menee siihen että pitää tarkkailla mitä ympäristössä tapahtuu ja se vie kaiken energian eikä jaksa kiinnostua edes koulutehtävistä kun kaverin kynänpyörittely on paljon mielenkiintoisempaa ja tarvitseehan sitä itsekkin sitten kokeilla. Sermi ollut käytössä ajoittain koko tämän 4v. Myös erityiskouluissa lapsilla on näitä ”konttoreita” ja ne todellakin ovat toimivia!! koulutunneila ei olekkaan tarkoitus kommunikoida kavereiden kanssa ellei tehtävänanto sitä vaadi ja toki näissä tehtävissä sermin takana istuva istuu muun luokan kanssa.
Mikäli lapsi on rauhaton ja häiriintyy helposti luokan elämästä, on sermin käyttö täysin perusteltua. Vaihtoehtonahan vanhemmilla on pyytää siirtoa pienryhmään tai erityisluokalle jossa oppilaita on vähemmän ja kenties avustajia enemmän? Leimaisiko tämä vähemmän?
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että tuossa tapauksessa ylivilkkaus voi johtua siitäkin, ettei pojalle anneta koulussa tarpeeksi haasteita: ”Harjoiteltiin numeroita ykkösestä alkaen, vaikka Kaapo olisi mieluummin ratkonut jakolaskuja. Äidinkielikin oli tylsää. Piti tavata, vaikka Kaapo osasi lukea.” Pitäisiköhän open ensisijaisesti antaa Kaapolle tarpeeksi haastavia, omantasoisia tehtäviä? Tai vaikkapa siirtää Kaapo ylemmälle luokalle, jos lahjakkuus näkyy kaikissa aineissa? Silloin ei tarvitsisi eriyttää. Puhun omasta kokemuksesta, sillä minut on aikoinani siirretty ylemmälle vuosiluokalle. Sitä ennen koulunkäynti tuntui tylsältä, sillä osasin jo kaikki ekaluokan asiat. Jos olisin pysynyt alemmalla luokalla, olisinko minäkin ruvennut tylsyyksissäni ylivilkkaaksi häiriköijäksi? Vuosiluokalta ylemmälle siirto on mielestäni aivan liian vähän käytetty keino suomalaisessa peruskoulussa.
Tuollaiset sermit varmaan toimivatkin joissain tapauksissa, esimerkiksi, jos lapsella on vaikeita keskittymishäiriöitä. Tuntuu silti, että tälle lapselle karsina ei ole ehkä se kaikista oikein ratkaisu – vaikka tietysti näin tapausta tuntemattomana on mahdotonta sanoa mitään varmaa, kunhan vain heittelen ideoita.
Hei 4 erityisen äiti.
Siunulla on hyvä pointti. Opetushallisuksestakin korostettiin, että joillekin oppilaille sermeistä on juuri tuollaista hyötyä. Mutta nimenomaan käytettynä tilapäisesti ja esim. niin, että oppilas voi itse pyytää päästä rauhaan. Eikä siten, että yksi oppilas istuu sermin takana koko ajan.
Terv. Mirka Heinonen, toimittaja
Äikänope:
Kaapon vanhemmat kertovat, että eskarissa poika oli tehnty tehtävänsä yleensä muita nopeammin. Silloin Kaapo kysyi opettajalta, voiko hän mennä hoitamaan bisneksiään, eli saako hän lähteä hetkeksi leikkimään.
Ope antoi luvan bisneksille, ja Kaapo palasi pöytään, kun muut olivat valmiita. Eskari sujui hyvin.
Terv. Mirka Heinonen, toimittaja
pankaa opettaja laatikoo kysytää sitten miltä tuntuu
4:n erityisen äiti:
Jutun lapsellahan käsittääkseni oli tutkittu ja poissuljettu tarkkaavaisuushäiriö ja muut käytöshäiriöt. Eli en yleistäisi ADHD-lapsella toimivaa järjestelyä koskemaan tavallisella keskittymisellä ja tarkkaavaisuudella varustettua lasta.
Melkoisen vahingollista voi olla tuollainen laumasta eristäminen pitkällä tähtäimellä, varsinkin jos lapsi itse kokee asian negatiivisena ja häiritsevänä. En käsitä, miten tuollaiseen ratkaisuun on päädytty sellaisen lapsen kanssa, jonka taitotaso on korkealla. Voisin jopa ymmärtääkin järjestelyn lapsen kanssa, joka ei pysty keskittymään luokan normaalissa hälinässä ja jää siksi jälkeen opetuksesta. (Mikäli lapsi itse kokee järjestelyn mielekkääksi)
Jos lapsi laskee jakolaskuja ensimmäisen luokan alkaessa ja osaa hyvin lukea, niin syytä tarkkaavaisuuden herpaantumiseen ei sen kauempaa tarvitse hakea. Lapsi tarvitsisi haasteellista tekemistä, jotta jaksaisi keskittyä. Sehän nyt on maalaisjärjelläkin selvää ja tuttu ongelma meidänkin perheessä. Meillä tosin on selvitty sillä, että opettajaa muistutetaan välillä siitä, että poika tylsistyy, jos ei saa riittävästi ja riittävän vaikeita tehtäviä. Ja onneksi on pulpettikirjat tai mielenkiintoiset lehdet, joita voi lukea sillä välin, kun muut vielä painiskelevat tehtäviensä kanssa. Onneksi poikani ei myöskään ole ainoa tällainen tapaus luokallaan, joten häntä ei ole tarvinnut piilottaa ja eristää muista ”normaalissa tahdissa kehittyvistä” lapsista.
Jo näistä pienistä katkelmista opettajan ja toimittajan välillä käydyistä keskusteluista voi päätellä, että tuota opettajaa ei paljon tunnu kiinnostavan lasten mahdollinen hyvinvointi luokassa tai jokaisen henkilökohtaisen taitotason huomioiminen. Tai sitten opettaja on ollut valmiiksi jo haastateltaessa hyvin vahvassa puolustusasemassa. Oli asia kummin tahansa, niin hyvää vaikutelmaa en hänestä ikävä kyllä saa. Hyvin omituisilta nimittäin kuulostivat vastaukset toimittajan kysymyksiin. Voin hyvin kuvitella nuo vastaukset myös luokkaan. ”Mikäs tässä nyt, Kaapo, oli epäselvää? Nyt harjoitellaan numeroita yhdestä yhdeksään, eikä jakolaskuja.” Tai ”Muut tavaavat edelleen tätä taululla olevaa lausetta ja aikaa on vielä jäljellä viisi minuuttia, jos et itse rauhoitu tekemään samaa, niin teen siitä kyllä sitten tiettyjä johtopäätöksiä.” Ja kun lapsi vastaa, että on jo lukenut lauseen kymmeneen kertaan, niin vastaus lienee: ”No, se on vain sinun kertomaasi.”
Onkohan tuossa koulussa tasotestejä tai tasoryhmiä käytössä? Eli kulkeeko opetus jatkuvasti vain hitaimpien tahdissa?
Aika erikoista tuo vastuunsiirtely/-välttely. Välillä oltiin sovittu yhdessä ja välillä koulupsykologi suositteli.
Nykyään tuntuu että aika paljon lahjakkaita lapsia leimataan keskittymishäiriöisiksi vain opettajien pedagogisen kyvyttömyyden ja leipääntymisen takia. Sermit tietysti toimii ääritapauksissa, mutta eikö tässä olisi pitänyt ensin lähteä niistä Kaapon tasolle sopivista lisätehtävistä ja oppimisinnostuksen ruokkimisesta sen sijaan että siirretään ”ongelma” pois päiväjärjestyksestä eristämällä lahjakas lapsi muista pöytään ruuvatulla eristyskopilla. Eihän nämä kiinteät levyt ole siis ”sermejä” nähneetkään. Avokonttorissa tuota kutsutaan jo ”huoneeksi”.
Oma lapseni, tyttö aloitti koulun erityis- ja pienryhmässä, hänellä oli sermi käytössä kun tarkkaavaisuuden vuoksi tunnit olisi muuten menneet siihen muiden luokkalaisten seuraamiseen. Mutta sermi oli sellainen joka oli vain seinä, ei mikään laatikko, tuo Kaapon konttori tuntuu minusta tosi julmalle, eihän hän näe opetusta eikä opettaja näe sermin takana olevaa poikaa. Varmaan vanhemmat jotka olivat sermin kannalla, olivat käsittäneet, että se sermi tosiaan olisi seinäke, ei laatikko. Minusta tässä on vanhempia viety harhaan. Ja olen sitä mieltä, että Kaapo oli turhaantunut, koska on etevämpi ja kaipasi enemmän haasteita kuin muut luokkansa lapset, siksi tarkkaavaisuus häiriöitä. Omalla tytölläni taas koulu vaikeaa, edelleen on nyt 5lk. Ja outoa, että opettaja sekä rehtori asennoituu noin Kaapon asiaan ja vanhempien huoleen. Laitetaan opettaja laatikkoon ensilukukaudella, niin ettei hän näe edes seisomaan noustessa oppilaita, ja kysytään onko kiva juttu!
Johan:
varmasti on myös paljon kouluja, joissa tähän oppilaiden välisiin tasoeroihin kiinnitetään paljonkin huomiota.
Esim. oman lapseni koulussa näin on tehty. Ekaluokan alussa heidät jaettiin kolmeen ryhmään: niihin, jotka lukivat sujuvasti, niihin, jotka lukivat jonkin verran ja niihin, jotka eivät vielä osanneet lukea.
Seurasin tätä touhua tosi tyytyväisenä.
Terv. Mirka Heinonen, toimittaja
Minna:
Juuri noin sermejä tulisikin käyttää. Ja moneille tarkkaavaisuushäiriöisille oppilaille niistä on kuulemma paljonkin hyötyä.
Tsemppiä tyttäresi koulutielle.
Terv. Mirka Heinnen, toimittaja
Tässä sanotaan että opettaja ei näe Kaapoa mutta Kaapon pulpetti on ihan opettajan pöydän edessä avoin sivu opettajaan päin ja sermit ovat muihin päin? Koulussa ei saa nykyään tehdä tasotestejä…ne leimaavat. Opettajalla on varmaan syyt toimia näin, mutta onko tämä hyvä pitkäaikaisena ratkaisuna on toinen asia. Surullisinta on että vanhempien ja koulun yhteistyö ei toimi ja kaikki osapuolet kärsivät.
olen syntynyt 1979.
Meidän aikana ei sermejä ollut, opettajat laittoivat villit kuriin, minut mukaan lukien. Meillä oli ADHD kavereita luokalla, ihan hyvin pärjäsivät koulussa.
Opettajamme kielsi muita oppilaita leikkimästä kanssani, muistaakseni 5. luokalla, ei tuntunut hyvältä, en tehnyt mitään pahaa/väärää, olin vain villi ja silmätikku, kaikki mitä luokassa tapahtui oli minun vikaani. Jossain vaiheessa muut oppilaat tajusivat että opettaja kiusaa minua ja alkoivat olla puolellani, sanoen usein että vika ei ollut minun, kun jotain tapahtui koulussa, mutta opettaja oli tiukka, noin villin lapsen vika sen on oltava.
Nuo vuodet simonkylän ala-asteella ovat jättäneet jälkensä minuun, no keneen ei olisi kun opettaja muistaa sanoa, että tiedän ketkä teistä eivät koskaan tule käymään lukiota ja heristää minulle sormea, kauheaa, eikö.
Näin kauppatieteiden maisterina, voin sanoa että ”bitch you suck and fuck you”, tosin tätä mieltä olen yllättäen ollut aina.
Kuullostaa kauhealta että lapsia eristetään muista lapsista, vaikka olisi ADHD. Itselle oli aika kova paikka olla välitunnit yksin, kun opettaja oli kieltänyt muita lapsia leikkimästä kanssani, ehkä sen takia en vieläkään ole hyvä sosiaalisissa suhteissa ja minun on vaikea saada uusia ystäviä.
Voimia koulutus systeemin uhreille ja heidän läheisilleen.
Minun ala-aste aikaan 80-luvulla oli tapana nostaa lukevat ja laskevat oppilaat ensimmäisen luokan jouluna kakkosluokalle jotta heidän oppimismotivaatio ei laske leipääntymisen takia.
Miksi ei näin ei tehdä Kaapon tapauksessa?
Todella loukkaavaa käytöstä ja aliarviointia opettajalta niin vanhemmia kuin oppilasta kohtaan!
Minusta tässä on kyse lahjakkaasta oppilaasta, jolle koulu ei tarjoa riittävästi haastetta. Lahjakas lapsi tarvitsee lisätehtäväviä ja pitkästyy , kun on helpostikkin valovuoden edellä muita. Koulujärjestelmämme ei tarjoa heille riittävästi mahdollisuuksia kehittää potentiaaliaan.
Tarvitsivatko suomen koulut lisää opettajaresursseja voidakseen taata työrauhan ja riittävästi motivoivia tehtäviä myös lahjakkaille oppilaille sen sijaan, että luodaan ongelmia, joita ei alun perin ole ollut olemassakaan? https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/06/tiedote-2012-06-25-10-23-42-439628
Terve,
Sveitsissä on Kanton Bernissä käytössä hyvät systeemit, jo esikoulussa reagoidaan myös lahjakkaisiin. Oma poika todettiin siellä lahjakkaaksi 1/2 vuoden täällä asumisen jälkeen.
-> Testeihin. -> aloitti koulun suoraan 2. luokalta. Ja saa sen lisäksi joka viikko eritysiopetusta, siis käytännössä yksityisopettaja joka teettää niin vaikeita tehtäviä kuin uppoaa. Seuraavaksi pitäisi aloittaa 5. luokka, mutta olen menossa juuri keskustelemaan aiheesta, että pitäiskö mennä Suoraan 6.luokalle, kun kaikki on edelleen liian helppoa.
Vihjeeksi siis; Ei kannata koulua vaihtaa, mutta hypätköön suoraan kolmannelle luokalle, tai vaikka neljännelle! Annoin poikani lukea tämän jutun, ja hänen mielestä kyseisissä sermeissä ”ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä, ei sitten mitään”.
Miksi Sveitsissä sitten on sitä järkeä hallinnossa? Siihen on yksinkertainen syy, ja se on toimiva demokratia. Sen voisi koittaa saada Suomeenkin;
http://www.muutos2011.fi/vb/entry.php?577-Sveitsin-Mallin-Demokratia-Suomeen
Aika huonosti kirjoitettu juttu: selvästi ei edes haluta toista osapuolta ymmärtää ja itse tarina tuntuu hukkuvan kertomiskikkailun taakse. Pidin Seuraa laatulehtenä, en sensaatiolehtenä.
Järkyttävää asennoitumista sekä opettajalla että rehtorilla 🙁 Tulee tunee, että haluavat vain eristää ongelmat sivuun ”koppiin” eivätkä kykene käsittelemään niitä saatikka asettumaan Kaapon tahi vanhempien asemaan 🙁
Minulla menisi ainakin luotto koko koulua kohtaan ja varmasti etsisin muita kouluvaihtoehtoja. En voi tällaista käytöstä ammatti ihmisiltä ymmärtää! Pitäkää lastenne puolta ja olkaa aktiivisia! tsemppiä Kaapolle!
Mielestäni sermi on siirrettävä erillinen näköeste, ei pulpettiin kiinnitetetty puulevy.
Oma poikamme aloitti koulunsa sermin takana opiskellen, niin että opettaja näki hänet kokoajan ja poikamme näki opettajan. Sermintakana myös oleskeli ja autteli henkilökohtainen avustaja. Toisen koko aikaisesta läsnäolosta huolimatta poikamme myös osallistui muiden tekemisiin, eikä näin ollut täysin eristetty muista.
Nyt toinen vuosi on lopuillaan ja poikamme opiskelee luokan perimmäisessä pulpettirivissä nähden koko luokan. Eli sermeistä voi olla hyötyä, kunhan niitä ei käytetä rangaistuksena eikä lasta sermien takia leimata muiden silmissä erilaiseksi.
Itsekin olen toimittaja, ja pakko sanoa, että todella hyvin kirjoitettu juttu.
Huomatkaa että Kaapon opettajalla on vaitiolovelvollisuus jota vanhemmilla ei ole. Ei opettaja voi kertoa julkisuudessa omaa puoltaan kertomuksesta. Yksi oppilas voi todellakin estää kaikkia muita oppimasta, onko se sitten oikein? Tuskin tämä hässäkkä johtuu Kaapon lahjakkuudesta, vaan siitä että hän on häirinnyt muiden opetusta eikä ole itsekään pystynyt opiskelemaan. Kaapon sermit ovat siten että hän on aivan opettajan edessä, ei erotettuna opettajasta niin kuin jutussa sanotaan. Kyllä siellä on yritetty luoda tilanne jossa Kaapo on mukana, mutta jossa Kaapo ei pysty häiritsemään muita. Joillakin ekaluokkalaisella on myös kova paikka kun kotona saa määrätä kaikesta mutta koulussa ei saakaan. Siinä saattaa sitten vaikka pulpetit lennellä tms. jos omaa tahtoa ei saada läpi.
Minäpä tulostan tämän jutun mukaan kun menen ao. palaveriin maanantaina. Kerron sitten täällä palstalle että onko kyseisiä Sermejä käytössä Sveitsissä. Tuskinpa on.
Voi kyynel,,,, Ja jos joku pitää erottaa, niin se ei ole opettaja Ilkka Kontkanen, vaan se on Pirjo Koivula ja hänen kollegansa. Katsokaa näitten organisaatioita. Henkilökunnasta 3/4 osaa on opetustehtävissä. Mitä ne loput muka tekee? Lopputulos on sitten tämä, kun 1/4 osalla ei ole muuta tekemistä kuin sotkea asioita ja luoda ”visioita”. Täällä opettaja toteaa ITSE jos oppilas osaa jo sen mitä sille aioitaan opettajaa ja työntää eteenpäin, tai jos ei osaa, jättää luokalle. Opettaja Ilkka Kontkasella pitää olla valta ja vastuu todeta tämä asia ITSE, ja siirtää oppilas sinne seuraavalle luokalle vanhempien kanssa keskusteltuaan. Kenelläkään muillla ei edes voi olla tarvittavaa näkemystä asiaan. Siihen ei tarvita mitään muita pirjokoivuloita tai raunojarniloita asioita sotkemaan. Eikä mitään muitakaan DDR:tasapäistämisvisoita, kun kerran kaikki ei tosiaan ole samantasoisia, vaan joka ainoa ihminen on erilainen. Perusongelma on siis se kun nämät ”turhanpantit” ottaa itselleen sinne omaan turhaan ”konttoriinsa” tehtäviä ja valtaa joka ei heille kuuluu. Ja koska se valta ei ole siellä minne se kuuluu, järjestelmä vain lakkaa toimimasta koska päätöksentekoon tarvittava informaatio ei ole enää yhteydessä päätöksentekijään.
Pidettiinköhän Pekka Eric Auvistakin ”konttorissa”? Taidettiin pitää, sitähän älykäs ihminen oppii istumaan ”konttorissaan” ja eristämään itsensä ilman moisia levyjäkin. Itsekkin tuhlasin 9 vuotta elämästäni ihmisoikeusloukkauksessa nimeltä ”Suomen peruskoulu”, minuakin eristettiin luokassa. Sääliksi käy jälkikäteen ajateltuna sitä naisopettaja ressukkaa, minkäpä hän minulle mahtoi siinä sairaassa organisaatiossa. Laskin koko matematiikan kirjan 4. luokan sykyllä ekan viikon aikana kannesta kanteen. Niinpä koko loppuvuoden minulla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin keksiä jotain omaa. Todellinen lose-lose aivan kaikille. Siirtäkääpä kokeeksi 4 luokkalainen vaikka 2 luokalle, ja katsokaa tuleeko ongelmia. Tai laittakaa normaali ihminen opiskelemaan kehitysvammaisten kanssa, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. ,,Sairasta,,,
Kieltämättä isänä pelottaa meneekö aikaisin kehittyneiden lasten elämä ikuiseksi alisuorittamiseksi. Vaikea yhtälö aikanaan jos pitää itsenäistyä koululaiseksi tylsyyden tyhjiössä.
Meillä oli nopeasti oppivat luokassa takana. Varsinaisten tehtävien jälkeen saivat kaikenlaista muuta mukavaa touhuttavaa/projektia opettajalta. Pulpettirivit supisi niitä ratkoessa hiljaa keskenään, mutta hiljaa niin että opettajalla oli mahdollisuus auttaa niitä, jotka tarvitsi enemmän apua. Tosin ei kellään kulunut koko tunti virallisissa tehtävissä, joten jossain vaiheessa kaikki sai tehdä niitä samoja. Aikaisemmin luulin että se oli vain opettajan löysyyttä, mutta taisi olla kokemuksen tuomaa taitoa.
Suomen ”erinomainen” koulujärjestelmä on oikeasti täysin läpimätä. Opettajat ovat monesti sellaisia, joita ei saisi päästää lähellekään lapsia. Monesti ”opettajaa” ei kiinnosta opettaminen, tai lapsen tilanne tippaakaan. Ainoastaan oman auktoriteetin näyttäminen ja pönkittäminen..ainakin itselleni kävi koulussa niin selväksi, että useat opettajat olivat ihmishirviöitä, jotka nauttivat suunnattomasti erilaisen oppilaan kiusaamisesta.
Muutenkin, tämä niin mahtava koulujärjestelmämme ei ota huomioon tai arvosta minkäänlaista erilaisuutta, vaan jokainen hiukankin erilainen oppilas todetaan häiriköksi ja ongelmatapaukseksi. Näin Koulujärjestelmämmä tappaa oikean älykkyyden ja kaikenlaisen luovuuden. Koulussa ei koskaan ollut tärkeää oppia mitään (oikeasti hyödyllistä), tärkeää oli vain olla tunnilla kuten opettaja käski. Muistan piirrelleeni aina tunneilla, koska se auttoi minua keskittymään opettajan puheeseen. Jouduin siitä aina suunnattomiin ongelmiin, ja sain asiasta hyvin paljon kuraa niskaan. Kuunteliko kukaan minua, kuin koitin kertoa, miksi piirtelen? No ei kuunnellut. Sanottiin vain, että häiritsen muiden opiskelua. Itselleni kouluaika jätti sadistiopettajien toimesta sellaiset traumat, että työkyvytön olen.
Suomen koulujärjestelmän tavoitteena ei ole pitkään aikaan (koskaan?) ollut opettaminen, vaan aivottomien tottelevaisten zombien massatuotanto. Itsenäinen ajattelu on kielletty ja kaikki perustuu tottelemiseen, pulpetissa istumiseen ja aktiiviseen viittaamisen ja tuntiaktiivisuuteen. Opettele ”hauki on kala” -tyylillä kaiken, niin olet tähtioppilas, kyseenalaista ja ajattele, niin olet häirikkö.
Kiitos opettajat kaikista sairaista traumoista, mitä olette minulle aiheuttaneet kiusaamisellanne. Tunnen niin suurta vihaa näitä sadisteja kohtaan lukiessani Kaapon tarinan.
Siellä taas yksi erehtymätön virkamies aivopesee ja harjoittaa mielivaltaa ja psykologista väkivaltaa ala-asteikäisille puolustuskyvyttömille lapsille. Laittakaa vaan lapsenne julkisiin kouluihin, ette voi syyttää kuin itseänne lopputuloksesta.
Hei Nopo, luin ilahtuneena kommenttisi. Erityisesti reimastutti lauseesi: ”Aikaisemmin luulin, että se oli vain opettajan löysyyttä, mutta taisi olla kokemuksen tuomaa taitoa.”
Ihan normaalia myös Helsingissä. Meidän poika joka menee nyt kolmannelle pidettiin ekalla välillä ei nyt kopissa, mutta seinäkkeen takana muista erotettuna, jotta ”pystyi keskittymään koulunkäyntiin paremmin”. Ei siis mitään todettua ADHDtä tai muuta vastaavaa. Sermin takana pidettiin luokassa muutamaakin eri oppilasta aina kun alkoi liikaa innostumaan…
Ihmeteltiin sitä itsekin kun kuultiin vasta ekaluokan lopussa, että tällainen käytäntö on ja se on ihan jokapäiväisessä käytössä vieläkin!
Laura: hienoa kuulla, että poikasi suhteen on toimittu noin taitavasti ja että siitä on ollut apua.
Uskomatonta ammattitaidottomutta opettajalta. Jossei ekaluokkalaisten kanssa pärjää, pitää vaihtaa hommia. Ope on väärällä alalla.
Kyllä tässä tietysti täytyy yrittää ymmärtää kaikkia osapuolia. Mutta vähän kyllä tuntuu siltä, että ekaluokkalaisen ”eristäminen” muista luo mallin, jolla taplataan aikuisenakin. Häiriköt vankilaan? Onko muita keinoja?
Aivan älytöntä! Ihmettelen, että minun sukupolveni joka on syntynyt 80-luvun alkupuolella ei ole tämän enempää häiriintynyt? Ei meillä ollu koppeja, vaan opettajalla riitti kyllä keinoja laittaa kuriin. Tommonen koppi olisi itsestäni tuntunut ainakin todella nöyryyttävältä. Tuo koppi aiheuttaa vain lisää ongelmia…
Hyvin kirjoitettu artikkeli ja poikkeuksellisen hyvätasoista kommentointia. Hienoa!
Minä voin ihan fyysisesti pahoin kun luen tällaista… Tuo kuvan koppi on karmea. Apua! Onko kollega Kontkasella jotenkin rankkaa? Väsymystä, uupumusta, työstressiä? Ongelmia perhe-elämässä? Ehkä hän ei miettinyt asiaa aivan loppuun saakka? Jotenkin siis inhimillisellä tasolla ymmärrän häntä… Mutta ”kokeilu” kesti kaksi kuukautta (ainakin) – siinä ajassa olisi pitänyt jo omienkin hälytyskellojen soida. Kyllä luokkatoverien vinoilun, kiusaamisen ja leimaamisen huomaa puusilmäinenkin kansankynttilä, aivan varmasti!
Lyön melkein vetoa, että Kaapolla on kuin onkin tarkkaavaisuuden (ja/tai ylivilkkauden) häiriö. Se on suhteellisen yleinen neurologinen vaiva (tai vahvuus) ja voimakkaasti perinnöllinen. Eli jos kerran äidillä ko. oireyhtymä on todettu, on täysin mahdollista, että Kaapokin kärsii siitä. Kyllä. Kärsii. Kouluelämässä, jossa kaikki tasapäistetään, pitää istua hiljaa paikoillana 45 minuuttia ja opiskella samaa mössöä kuin muutkin, vaikka olisit kuinka lahjakas. Peruskoulun jälkeen Kaaposta voi tulla (ja tuleekin!) vaikka mitä. Menestynyt yrittäjä, uuden luoja, taiteilija… Mutta niin kauan, kun hänellä on opettajinaan tällaisia (anteeksi ilmaus) välinpitämättömiä vanginvartijoita, hän kärsii todella.
Tiedän opettajana, ADD/ADHD-häiriöisten lasten vanhempana, itsekin neurologista poikkeavuutta kantavana, että oppilashuoltoryhmässä voidaan ”sopia” hienoa kieltä käyttäen vanhempien kanssa vaikka mistä. Ja sitten totuus ja käytäntö on toisenlainen. Sermi, tuollainen siirrettävä seinäke, on varmasti toimiva – en epäile. Ja Kaapokin olisi ehkä hyötynyt siitä… Mutta katsokaa tuota kuvaa! Lastentarhasta tuttuihin pöytiin ruuvattu korkea vaneriseinä. (Tuolikin mitä ergonomisin, uaah! Ehkä rahapulassa päädyttiin tällaiseen itsetehtyyn kötöstykseen, mistä ei voi kyllä opettajaa tai koulua syyttää – veronmaksajat, päättäjät, kurkatkaa peiliin…)
No, en kirjoita enempää. Olen hiljaa ja mietin.
Heh, heh
Erittäin asenteellinen juttu, jossa pyritään taas kerran tekemään Seuran omaa pientä Alppila-kohua. Pohjalle pääsy näyttää vaativan kamppailua.
Tuosta jutusta paistaa läpi kuinka koko kokeilu on tehty yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Mutta kun ope ei voi paljastaa käytyä viestintää eikä paljastaa opiilaan todellista tilannetta ja käyttäytymistä luokassa. Ja sitten vanhemmat päättääkin hyökätä Seuran tutun kesätoimittajan kanssa kouluun. Emme voi kuin arvailla miten avun tarpeessa (lue häiriintynyt) tuo oppilas oikeasti on -testeistä huolimatta. Noita sermejä ei kukaan huvikseen rakentele vaan kysymys on selkeästi yrityksestä auttaa keskittymiskyvytöntä oppilasta.
Ko. toimittaja vaikuttaa olevan yhtä pihalla koulun arjesta kuin Helsingin opetusvirasto.
Ihan nousi pala kurkkuun pienen pojan vuoksi, jonka koulutielle kasataan esteitä (tai konttoreita) jo ensimmäisestä vuodesta lähtien. Itse olen opettaja ja ikinä en ole kuullut moisesta konttoriratkaisusta. Sermejä kyllä käytetään varsinkin erityisopetuksessa, jotta lapset pystyisivät paremmin keskittymään omiin töihinsä. Nämä sermit ovat liikuteltavia ja yleensä asetettu pulpettien väliin siten, että oppilaat näkevät opettajan. Sermit ovat paikallaan vain itsenäisen työskentelyn ajan ja nostetaan välittömästi luokan seinustalle, kun tarve loppuu. Tuollaiset pulpettiin ruuvatut korkeat lastulevyt eivät todellakaan ole sama asia. Meidän koulussa toimivien aikuisten tehtävänä on tukea jokaista lasta kasvussaan ja ymmärtää heidän ainutlaatuisuutensa. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä puolia ja opettajan ammattitaitoon kuuluu niiden korostaminen. Valitettavasti tiedän koulumaailmasta paljon väsyneitä ja kyynistyneitä opettajia, joiden ainoat yhteydenotot kotien suuntaan tapahtuvat negatiivisten asioiden kautta. Ongelmia toki aina tulee, mutta keskustelut vanhempien kanssa kannattaa aina aloittaa niistä positiivisista puolista, jonka jälkeen on helpompi myös miettiä yhdessä ratkaisuja niihin. Lisäksi eriyttämisestä on puhuttu jo ainakin 20 vuotta, joten on se kumma, että edelleen osaavien lasten täytyy turhautua luokassa.
Itse olin ala-asteen ajan vilkas ja rauhaton. Osittain juuri siitä syystä, etten kokenut saavani tarpeeksi haasteita koulussa. Perimällä lienee myös osansa tässä. Jokainen lapsi on yksilö ja toisten keskittymiskyky tai sosiaaliset taidot vain kehittyvät hitaammin. Omien lasteni kohdalla olen itkenyt monet itkut samasta asiasta. Kaksi ensimmäistä luokkaa ovat olleet toisten huomioonottamisen ja paikallaan istumisen opettelua. Ja meillä sentään pyörii kotipihassa kolme kasvatuksen ammattilaista ;). Yrityksen, erehdyksen ja loputtomien keskustelujen kautta kaikki lapseni ovat oppineet kunnon koululaisiksi ja toivottavasti tulevaisuudessa myös kunnon kansalaisiksi, mutta sen olen itse oppinut, että syyttely kasvatusvastuussa kodin ja koulun välillä on maailman turhinta.
Tässä jutussa haastateltavat, opettaja ja rehtori, vetoavat siihen, että kyse oli koulupsykologin suosituksesta. Minusta kyseistä koulupsykologia olisi pitänyt myös haastatella. Tarkoittiko hän todella, että lapsi pitää eristää muista vai jotakin ihan muuta? Kävikö hän luokassa katsomassa, miten tämä oli toteutettu ja miten oppitunnit sujuivat?
Miksihän tuota kuulee aika usein, että lapsella ei ole kotona rajoja ja sääntöjä ja sitten koulussa on vaikea paikka? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että rajat ja säännöt löytyy kyllä, mutta opettaja halusi väkisinkin katsoa asian toisin. Opettaja HALUSI ymmärtää, että meidän elämä on jotenkin viallista tai lapsia laiminlyödään tai jotakin. Ihme juttu sinänsä, että kaikki ne alan ammattilaiset, jotka ovat oikeasti viitsineet tutustua meidän perheeseen ovat sitä mieltä, että olemme esimerkillinen perhe rajojen asettamisessa jne jne jne. Mutta kun ope ei halua nähdä ja haluaa leimata, niin minkä teet? Lapsemme on kärsinyt kaksi vuotta tästä opettajasta ja kouluinnostus alkaa olla aika nolla. Saamme jatkuvasti valitusta kotiin, mitä kotona pitäisi tehdä toisin eikä mene mikään sana perille, ei sitten millään. Yhteistyötä ei ole. Opettaja puhuu päälle, eikä kuuntele. Palavereissa puhuttiin väärän lapsen asioista 45 minuuttia eikä otettu kuuleviin korviinkaan, kun lapsemme yritti sanoa, että nämä jutut eivät ole hänestä. Siellä vaan istuttiin haukuttavana ja haukuttiin siinä meidän perhekin. Kun kerron jotain, mitä meillä tapahtuu, sitä ei uskota vaan huokaillaan ja ollaan että me kyllä tiedetään paremmin. Olen miettinyt, pitääkö tästä tehdä poliisiasia vai millä saamme oikeutta? Lapsella kun on kuitenkin jo kaverit siellä koulussa niin ei koulun vaihtokaan ole hyvä juttu. Kyllä! Lapsemme on todella älykäs. Hän on todella lahjakas matemaattisesti ja osasi lukea sujuvasti jo eskarissa. Numerot hän osasi ja yhteen ja vähennyslaskut ennen eskaria. Ei olla opetettu yhtään, mutta minkä teet, kun oppii itse. Piti toppuutella aikoinaan, ettei alkanut 4 vuotiaana vielä lukemaan. Koulusta ei anneta noita erityistehtäviäkään hänelle. Eskarissa oli sellainen näpräilylelu käsissä, että jaksaa keskittyä, mutta koulussa ope oli ottanut sellaisen lelun pois ja sanonut, että pitää osata istua muutenkin. Meillä on lasta alettu kiusaamaan monilla vammaisiin liittyvillä sanoilla. Muut oppilaat ovat kuunnelleet, mitä opettaja sanoo ja alkaneet säestää. Vain kaverit ovat pojan puolella. Ensi vuonna vaihtuu opettaja, toivomme todella, että ongelmakin jää samalla taakse.
”Itsekin olen toimittaja, ja pakko sanoa, että todella hyvin kirjoitettu juttu.”
Myös toimittajana kommentoin, mutta en ole samaa mieltä jutun tasapuolisuudesta. Kirjoittaja herkuttelee sillä, ettei opettaja osaa valita sanojaan kovin hyvin. Median mielenkiinnon kohteena oleminen ei tunnetusti ole helppoa.
Hyvä lisänäkökulma aiheeseen olisi se, miten luokan muut lapset ovat kokeneet konttorin työrauhansa kannalta. Nyt keskiössä tuntuu olevan Kaapon vanhempien tunteet.
Oma kokemukseni on se, että joskus lapset voivat olla rasittavia ja työrauhaa kalvavia ilman mitään diagnoosia. Se, että etsitään parasta ratkaisua kaikille, vaatii joskus poikkeusjärjestelyjä.
Konttori näyttää kuitenkin aika ankealta ja leimaavaltakin. Ei tuo mikään sermi ole. Jos kerran sanotaan, että etsitään ratkaisua yhdessä, olisi vanhemmat pitänyt ottaa mukaan sermiratkaisuun. Sikäli ymmärrän kyllä heidänkin näkemyksensä.
Paavon viestiin kommentoin sen verran, että Kaapon vanhemmat ja minä emme tunteneet toisiamme ennalta. En siis ole ”heille tuttu Seuran kesätoimittaja”.
Terv. jutun kirjoittaja
Anssi:
Olisin itsekin halunnut jututtaa luokan muita lapsia ja kysyä asiasta heidän näkökulmastaan. Mutta alaikäisiähän ei voi haastatella ilman heidän vanhempiensa lupaa, joten tätä ei ikävä kyllä voinut toteuttaa.
Jutun otsikko ja alkukappale ei vaan taas käy yksiin muun sisällön kanssa. Tällainen vedätys ei kerro hyvää toimittajasta.
Ihan sama, mutta kesätoimittajamaisuuden kovimmassa ytimessä on juuri tuo yksipuolinen asian käsitteleminen. Mustavalkoisuuden taustalla taitaa olla pyrkimys tyhjiön täyttämiseen, tyhjiön jonka jätti ”Karpolla on asiaa” -ohjelman lopettaminen vuosia sitten.
Suomen kouluista löytyisi joka päivä huomattavasti ”kovempiakin juttuja”, jos vaikka toimittaja viitsisi vähän tehdä töitä. Nyt vanerin palasista yritetään tehdä asenteellista kohujuttua kertomatta, mikä oppilaan tilanne oikeasti on. Tai mitä vanhempien käsitys vanerin palasien kokeilusta on ollut oikeasti. Mitä on ollut viestintä vanhempien suuntaan. Mikä on ollut Kaapon osuus luokan työrauhan turvaamisessa jne. jne.
”Järkyttävää ei ketään saa laittaa koppiin ei aikuista saatikka lasta :-). Aivan kuin komeroon laittaisi.” En pystyisi itse istumaan tuollalailla saatikka lapsi. Oliko sermien pakko olla noin korkeat ja pitää lasta siellä niin kauan. Eikö rangaistuksesksi olisi voinut määrätä lapsen sinne vaikka puoleksi tunniksi /tunniksi kerrallaan.Mitähän jälkiä tuollainenkin mahtaa lapseen jättää ja vielä aikuisenakin saa kuulla kuittailuja vanhoilta koulukavereilta konttorista. Aivan varmasti leimaa lapsen, mitä vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Olen koulukurin kannalla mutta tuo on liikaa. Jos pojalla on käytöksessä ongelmia niin pienluokalle.( / Sermi olisi voinut olla valkoinen/ tai vihreä/ halkaisijaltaan 3 cm pyöreitä reikiä levyssä, sermi tyyppinen, matalampi, se olisi varmaan jo rauhoittanut lasta.)
Jos kyse olisi vain turhautumisesta kun lapsi on niin viisas niin sehän hoituisi lisätehtävillä. Toimittaja-raukka toistaa vihaisten vanhempien sanomaa ja koulussa kaikki edelleen kärsivät…todella rakentava lehtijuttu vai mitä? Lasta ei auta asian toitottaminen julkisuudessa. Noin pienellä ei vielä monesti ole diagnoosia adhd:n koska se voidaan todeta luotettavasti vasta vanhempana…
Koska useampikin kommentoija tuntuu suosittelevan lahjakkaiden lasten siirtämistä ylemmille luokille etteivät kyllästy ja turhaudu, katson parhaaksi tuoda esiin tällaisen menettelyn kääntöpuolen. Olen itse vuodenvaihteen hujakoilla syntynyt ”rajatapaus” ja minut päädyttiin koulukypsyystestien perusteella (80-luvulla) laittamaan kouluun kuusivuotiaana. Osasin jo kouluun mennessäni hyvin lukea ja akateemisesti pärjäsin koulussa aina hyvin, mutta olen silti jälkeenpäin vahvasti sitä mieltä että minut olisi pitänyt laittaa kouluun vasta vuotta myöhemmin. Se olisi luultavasti säästänyt minut vuosien koulukiusaamishelvetiltä, jonka pohjimmainen syy oli että olin valtaosan kouluvuosistani sosiaalisesti aivan eri kehitysvaiheessa kuin luokkakaverini enkä tajunnut tuon taivaallista mistä tämä milloinkin touhottivat. Olin se luokan outolintu, jota muista oli rajattoman hauska rääkätä. Kun päädyin menemään rippikouluun vasta oman ikäluokkani kanssa eli vuotta myöhemmin kuin koulukaverit, olin lopulta itseni ikäisten joukossa ja sen kyllä huomasi – valtavana helpotuksena.
Jotkut lapset voivat hyvinkin pärjätä koko kouluaikansa itseään vuoden pari vanhempien parissa, mutta tähän ei alkuunkaan pitäisi luottaa. Tällaiset hankaluudet eivät myöskään sijoitu niinkään aivan ensimmäisiin kouluvuosiin vaan omalla kohdallani 8-12 ikävuoden tienoille, joten parin ensimmäisen luokan sujuminen ei vielä kerro paljonkaan.
Paula, hyvä että nostit esiin myös tämän näkökulman.
Tämänlainen eristäminen on ollut yleistä myös Virroilla ns.erityiskoulun puolella.
Johtavana opettajana oli nainen jonka auktoriteettia ei saanut kyseenalaistaa tai lapsi sai kärsiä.Omakohtaisesti tämän sai kokea meidän tytär jolle psykologien testien perusteella piti olla henk.koht. avustaja. No, avustajaa hän ei koskaan saanut ja ko. opettaja piti huolen että hänen itsetuntonsa murrettiin pala palalta.
Hän tulee kärsimään tästä kohtelusta lopun ikäänsä.
Onneksi opettaja on jo eläkkeellä ettei pilaa enää muiden lasten tulevaisuutta.
Juurikin näin Paula. Tämä on myös tutkimuksissa todettu että lahjakkaille lapsille saattaa olla ongelma jos he joutuvat itseään vanhempien joukkoon, koska eivät ole sosiaalisesti tarpeeksi kehittyneitä. Lahjakkaiden kasvatus ja tukea tarvitsevien kasvatus on mahdollista samassa luokassa jos yhteiskunta kohdistaa kouluun tarpeeksi resursseja, esim. avustajien ja resurssiopettajien kautta. Rikas yhteiskuntamme ei vain ole halunnut näin. Siksi opettaja ei voi muuta kuin yrittää rauhoittaa muita häiritsevää lasta esim. sermeillä.
Kyllähän se sillä tavalla on, että jos jo opintaipaleen alkuvuonna ruvetaan porukalla leimaamaan pientä poikaa (jonka ongelma tuntuu olevan liiallinen lahjakkuus) tuollaisilla häkeillä, myöhemmässä vaiheessa se kantaa hedelmää. Paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus… kyllä ne kaikki saadaan puhkeamaan kun oikein huolella yritetään.
Kas kun ei Korkeasaaresta häkkiä tilattu että pistetäänpä poika sinne.
Tuommoinen koppi, jolle on valmiiksi pilkkanimikin keksitty jos eivät lapset itse osaa keksiä, on omiaan leimaamaan pientä lasta erikoiseksi ja kummalliseksi. Ei lapsi tajua mikä hänessä on vikana ja lapsi uskoo että hän on paha ja huono. Koulukiusaaminen myöhemmällä iällä on takuuvarma. Itsetunto-ongelmat seuraavat hamaan vanhuuteen saakka.
Tuli mieleen 80-luku ja Pink Floyd-yhtyeen ”The Wall”-teos.
Ajankohtainen teema siis vieläkin Suomen peruskoulussa. 🙂
Tear down the wall!
Äkkiseltään sermin käyttö kuulostaa aika radikaalilta tavalta eristää oppilas muusta luokasta, mutta voihan siitä kait apuakin olla. Itse olen huolissani siitä, että leikkisät lapset ja etenkin poikalapset laitetaan istumaan pitkiksi ajoiksi pulpettiin ulkoa opettelemaan asioita. Erilaiset ADHD ynnä muut oireilut tuntuvat minusta luonnollisilta ja terveiltä rektioilta luonnottomaan tilanteeseen. Kyseisessäkin tapauksessa poika osasi jo lukea, vaikka muut vasta tavasivat. Täytyisi siis olla tapoja motivoida ja palkita energisemmät ja usein myös lahjakkaimmat oppilaat vaikkapa vapaalla leikkimisellä jossain koulun tiloissa, taikka muuttaa koko keskiaikaista sanelu tyyppistä opettamismenetelmää enemmän oppilaan omaa aktiivisuutta ja oppimishalua tukevaksi, kuten Steiner ja Montessori kouluissakin on tehty. Hajoita ja hallitse vallan käyttö on ollut tyypillistä hierarkiassa ylhäältä alas suuntautuvassa tiedon siirtämis prosesseissa kautta historian, mutta nykyään tiedämme jo niin paljon enemmän oppimsesta itsestään erilaisten kattavien tutkimusten, sekä kokemuksen kautta, että tulisi meidän jo kyetä muuttamaan koko koulutussysteemiä enemmän yksilöä kunniottavaksi, sekä omaa tiedon halua ravitsevaksi prosessiksi, missä leikkisyyttä tai lahjakkuutta ei nujerreta vaan jalostetaan koko elämän kestäväksi oppimiprosessiksi. Sekin tiedetään, nykyään, että lapset oppivat todella paljon koulun ulkopuolelta, kuten tovereiltaan, tai netistä. Tämän johdosta koululaitoksella ei ole enää samaa monopoli- asemaa tiedon suhteen kuin ennen ja näin ollen sen on mietittävä/ansaittava paikkansa uudestaan yhteisössämme. Lopuksi muistuttaisin, että kaikki oppiminen on ITSEOPPIMISTA, koska opetustilanteessakin ihminen, joutuu aktiivisesti prosessoimaan uuden tiedon osaksi olemassolevaa tietokantaansa ja tämä mekanismi on aina sama tuli tieto sitten kirjasta, virtuaaliroolipeli kaverilta tai narisevan opettajan suulta oppijan ollessa pulpettiin naulattuna.
Paulalle. Tuo on varmasti totta, mutta tätäkään ongelmaa ei ole jos erilaisuus hyväksytään. Täällä Sveitsissä kun tuo kaikki on ihan arkipäivää, niin luokalle jääneitä sen enempää kuin luokan yli hypänneitäkään ei kiusata. Täällä on lisäksi käytössä ”Mehrjahresgang-klasse” eli samalla luokalla on 1-2 luokkalaiset, ja 3-4 luokkalaiset. Eli meidänkin koulussa on 1-2 A ja 1-2 B, sekä 3-4 A ja 3-4 B, jolloin kaikki voi leikkiä niitä ikäistensä leikkejä vaikka se matematiikka menisikin vähän nopeammin. Tämän lisäksi tuota lahjakkaiden lisäopetusta järjestetään kahdella tavalla Pull-IN ja Pull-out. Pull-in on luokassa tapahtuvaa lisäpuuhaa, mutta Pull-Out on lisäkoulutusta johon kerätään monta saman ikäistä erityislahjakasta yhteen, jolloin he kaikki hyötyvät toisistaan saadessaan tasoisensa ja ikäisensä kaverin. Esim. minun poika rakensi Robotteja tämän talven 3 muun saman ikäisen pojan kanssa, ja oli sen vuoksi joka keskiviikko koko päivän pois sieltä omasta luokastaan, porukassa jossa hän ei sitten enää erotukkaan muista millään lailla.
Näin siis Sveitsissä. Mutta täällä nyt on muutenkin kaikki ihan eri tavalla järjestetty. Esim. Parlamentissa ei täällä ole oppositiota.
Veikkaan että se Paulan ”outolintu” kokemus johtuu kuitenkin enemmän siitä omasta erilaisuudesta kuin siitä vuoden ikäerosta. Itse olen ollut joko hiljaa tai ”outolintu” vaikka olen ollut ikäisteni joukossa koko koulun.
Lisäisin vielä tuohon kirjoitusvirheitä täynnä olevaan kommenttiini, että kulttuurimme tuijottaa liikaa virheisiin ja sääntöihin. Joitakin sääntöjä on aina oltava, mutta ne eivät ole hierarkiassa ylempiä suhteessa oppijoiden/ihmisten oikeuteen ilmaista itseään ja sisältöjään. Kumpi on tärkeämpi? Kirjoitus, joka ilmaisee kirjoittajansa sanallista mielikuvitusta, kykyä moraaliseen ja eettiseen pohdiskeluun jne. Vai teksti joka on äidinkielellisesti virheetön, mutta ei osoita omaa ajattelua vaan kuvailee lakonisesti jotain tunnettua ja tiedettyä itsestään selvyyttä. Eihän lapsi opi puhumaankaan kielioppia pänttäämällä.
Jouni, kun pääsin ikäisteni joukkoon en ollut yhtään outolintu. Joten tuota selitystä en niele vaikka minulle sitä on ihan riittämiin tuputettu, jotta kiusaamisesta saatiin minun syytäni.
Jos luokka koostuisi heterogeenisesti melko eri-ikäisistä kuten tuolla Sveitsissä ilmeisesti tehdään, ongelmaa ei varmaan samalla tavalla muodostuisi, koska kaikille löytyisi luokan sisältä melko helposti se omanhenkinen porukka. Yhtä tai kahtakaan muita nuorempaa en kuitenkaan kovin heppoisin perustein laittaisi vanhempien koululaisten joukkoon varsinkaan koko kouluajakseen.
Tämä ei voi olla todellista! Voiko tällaista sairasta sadismia edes olla olemassa yhteiskunnassa ammattikasvattajien taholta? Kyyneleet tulivat silmiin tämän pikkupojan koulutiestä lukiessa! Tulee vaikutelma, että rehtorilla on kova tarve puolustella mainiota ja kokenutta luokanopettajaa tosiasioista valittämättä!
Toivon sydämeni pohjasta, että tällaiset kopperoita rakentelevat ”kasvattajat” hakeutuisivat oma-aloitteisesti tehtäviin joissa ei tarvitsisi olla tekemisessä minkään elollisen olennon kanssa.
Harri Haavisto, yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampere.
Itse erityisopettajana toivon, että en koskaan hairahdu moiseen kokeiluun. Siirrettävä sermi levottomimpiin hetkiin tunniksi, pariksi on ok mutta oma etiikka ei ikinä kestäisi tuollaista pysyvää rakennetta. Lasten täytyy saada nähdä toisensa. Yhteisöllisyys, vertaistuki ja -oppiminen ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen ovat aivan yhtä tärkeitä aspekteja kuin oppiaineiden hallinta. Ope vaihtoon tai lisäkoulutukseen, jos pedagogiset taidot eivät riitä.
Paula, Sitten sinä et ollut mikään erityisen lahjakas, vaan ihan normilapsi. Ehkä kokemasi luokan siirto johtuikin esim siitä että saivat tasattua luokkakokoja. heh,, sellaista se on kun järjestelmä on se kaiken A&O.
Tuon Kaapon juttu on törkeä! Mutta ei ainoa laatuaan!
Poikani eristettiin kolmannella luokalla ”kellariluokkaan avaamaan psyykkistä lukkoa” sairaseläkkeellä olevan entisen kouluavustajan kanssa, jota koulussa kutsuttiin ’erityisopettajaksi’. Poika eristettiin koulussa myös parhaista kavereistaan ja hänen peräänsä usutettiin luokkakavereita ym. oppilaita, pojasta huoltapitämään ts. kiusaamaan! Kiusaaminen jatkui vuosikausia lähikoulun oppilaiden toimesta ja aina uuteen kouluun mennessä henkinen ja fyysinen väkivalta alkoi uudelleen, ja uudelleen. Eikä siitä tule loppua…
MYÖS Opettajassa on paljon vikaa. Ottaa jonkun silmätikukseen. Se oli jo noin 20 vuotta sitten. Ja jälkeen päin kuullut asiasta. Tahallisia tuki opetuksia ja myös pilkkaamista.
todella surullista luettavaa. ekaluokkalainen on todella pieni lapsi vielä. tällainen ”normaali käytäntö” voi jättää elinikäiset jäljet itsetuntoon. opettaja ja koulu on käyttänyt auktoriteetti asemaansa pahan kerran väärin. ammattitaidotonta ja suorastaan kiusaamisen puolelle menevää käyttäytymistä lasta kohtaan. nyt on vuosi 2013, joten uskomatonta on sekin, että tällaista voi vielä tapahtua maassamme. aikuisina koulun henkilökunta voisi nyt ottaa vastuun asiasta ja myöntää tehneensä virheen. ja kertoa sen lapsellekin. asioita ja tapahtumia voi korjata, ajoissakin.
Kaapo osasi lukea, mutta koulussa piti tavata? Missään koulussa ei enää opetella tavaamista.
Jouni: En minä ole mitään erityislahjakkuudestani väittänytkään, mutta ei sillä asialla tämän kanssa mitään tekemistäkään. Älykkyys ja lahjakkuus ja sosiaalinen kehitys ovat ihan eri asioita ja kehittyvät eri tahtiin. Lahjakas lapsi voisi koulussa akateemisesti pärjäämisen (eli asioiden oppimisen) puolesta pärjätä vaikka kuinka monta luokkaa ylempänä, mutta ongelma on että hänen pitäisi myös sitten sosiaalisesti pärjätä siinä ympäristössä, eikä se varsinkaan (muiden lasten tai omankaan) murrosiän koittaessa ole lainkaan selvää. Lasta kohtaan ei ole järin reilua panna häntä vuosikausiksi päivittäin porukkaan jossa kaikki tai lähes kaikki muut elävät ihan eri planeetalla.
Hei annetaan kaikkien lasten olla koulussa vapaasti ja laitetaan opettajat lomalle kun ei ne mitään osaa! Vanhemmat voivat valvoa lapsia siellä jos ovat huolissaan, mutta oikeastaanhan ei tarvitse koska kaikki ovat niin lahjakkaita että osaavat itse ohjata itseään. Kunniaan vapaa kasvatus! Netistä ja kavereiltahan ne oppii kaiken kuitenkin. Ja jos joku ei ymmärrä sua, niin se johtuu vaan siitä että sinä tai sinun lapsesi nyt ovat vaan niin paljon älykkäämpiä kuin muut…että jos vaikka menis sitten suoraan yliopistoon vertaistensa joukkoon?
Kylläpä toimittaja on tehnyt yksipuolisen jutun, jossa oikeastaan kuuluu vain oppilaan vanhempien ääni. Jos oppilashuoltoryhmässä on tehty tällainen päätös, se pitää. Jos siitä sitten tulee ongelmia, asioita muutetaan. Vanhemmat ovat allekirjoittaneet päätöksen, joten ihan turhaan itkevät. Tuntuu, että nyt Kaapon kustannuksella vähän suurennellaan asioita julkisuudessa. Kaapolle tsemppiä ja hyvää kesää! Toimittajalle muistutus siitä, että sensaatiomaisuus ei ole hyväksi kuin korkeintaan lehden levikille.
Paula, Nimenomaan ne on eri asioita. ja mitään ”oikeaa” ei edes ole, koska kaikki on erilaisia. Mutta on surkeata jos ei opita edes tulemaan toimeen tämän erilaisuuden kanssa, vaan lääkkeeksi annetaan vaan koppia ja kovennettua. Itse istuin ala-asteella jälki-istunnussa vähän helvetin paljon. Sitten joskus 5 luokalla Rehtorin kanssa keskusteliin ja se itsekin ihmetteli että mistä on kyse kun ei jälki-istunnotkaan vaikuta mitenkään. No kai se sitten lopulta tajusi että sitä saatanan samaa jälki-istuntoa se oli se koko koulu mulle. Istut tuolissasi ja mietit omia juttujasi. Lopetettiin se jälki-istuntojen antaminen ja kas kummaa, 6-luokan käytösnumero olikin sitten 9.
On ihmisiä jotka on ”eri planeetalta”, jos tätä ei haluta hyväksyä niin se on melko ikävää. Ei jokaisesta voi tehdä Steve Jobsia, joka muuten sekin hyppäsi kahden luokan yli. Se pitää vaan hyväksyä, mutta ei sitä Jobsiakaan saa koppiin sulkea.
Säälittäviä onkin nämä ”Sailat” joilla on selvästi vaikeuksia hyväksyä erilaisuutta sinne positiiviseen suuntaan. Mitä järkeä esim. yllä olevassa Sailan kommentissa edes on? Ei 10 vuotias osaa vielä arvioida itseään, itsekkin aloin vasta parikymppisenä ihmetellä että miksi muilla on kaikki asiat aina niin vaikeata. Sitten vasta kolmikymppisenä tajusin että sepä tosiaan johtuu siitä että suurin osa porukasta ei tosiaankaan ole mitään ruudinkeksijöitä.
Sailalle vielä, jos luet aiemman kommenttini, niin huomaat miten puolustan tätäkin opettajaa. Ei tosiaan ole hänen syynsä että hän joutuu opettamaan lukutaitoista lasta lukemaan. Vika ei myöskään ole siinä pojassa joka on oppinut nopeasti. Kyllä vika on järjestelmässä joka pakottaa heidät molemmat tälläistä älytöntä tekemään.
Jouni: Heterogeenisemmat luokat joissa opittaisiin enemmän sen erilaisuuden kanssa elämistä olisi varmaan monessa mielessä hyvä, ja jos löytyisi jokin kunnollinen kypsyyskriteeri jolla saataisiin kukin lapsi kouluun siinä iässä joka hänelle parhaiten soveltuu sekä sosiaalisen puolen että oppimisen kannalta, olisin joustavan kouluunmenoiän kannalla. Mutta sellainen ”erilaisuuskasvatus” jossa lähes 100 % tietyssä ikävaiheessa olevaan luokkaan tiputetaan yksi selvästi nuorempi ei mitä todennäköisimmin johda muuhun kuin sen yhden onnettoman kiusaamiseen puolikuoliaaksi – ellei tämä satu olemaan sosiaalisessakin kehityksessä ikäistään vanhempi, mitä varmaan sitäkin esiintyy.
Eri planeetalta oleminen ja muiden häriköiminen ovat kaksi eri asiaa Jouni. Tämä lapsi tarvitsee apua neuropsykologisiin ongelmiinsa. Monet ylivilkkaat ovat lahjakkaita mutta eivät osaa säädellä ärsykkeitään. Ensin toiminta kuntoon ja sitten omalle tasolle sopivia tehtäviä. Ylivilkkauteen kuuluu usein myös autististisia oireita ettei osaa arvioida omaa ja toisten käyttäytymistä oikein.
Tätä lukiessa tulvi omat ekaluokkalaisajat mieleeni. Osasin kouluun mennessä lukea ja laskea peruslaskuja sujuvasti. Mutta eihän sitä opettaja suvainnut. Tavata piti tavaamalla, joka ikinen kirjain erikseen lausuen ja tasajalkaa hyppien. Lukutunnit olivat tylsistyttäviä, koska olisin halunnut lukea enkä hyppiä tasajalkaa kirjain kirjamelta. Olin siis hankala lapsi.
Laskutunneilla olisin halunnut haastavampia yhteen- ja vähennyslaskuja, mutta pakko oli mennä luokan tahdissa, ketään ei voinut erikseen huomioida. Olin siis hankala lapsi, kun laskin laskut nopeasti ja yritin jollain konstin saada lopputunnin kulumaan. Lisätehtäviä en saanut vaikka niitä pyysin.
Liikuntatunnille en omistanut verkkahousuja, joten olisin halunnut olla ne housut jalassa jotka minulla oli, mutta opettaja vaati olemaan sitten pikkuhoususillaan. Todella nöyryyttävää koska tytöt ja ja pojat olivat yhdessä. Niinpä konttasin paljain polvin pikkuhousut jalassa koulun salia ympäri polvet verillä, koska salissa oli karhea kokolattiamatto.
Pyysin että voisin saada juosta konttaamisen sijasta, koska polvet vuosivat verta, mutta kaikkien piti kontata, erityisvapauksia ei kellekään suotu. Jälleen olin hankala lapsi.
Käsityötunnilla sain työni valmiiksi aina etuajassa, mutta uusia töitä ei saanut aloittaa ennenkuin muutkin olisivat valmiita; piti odottaa, odottaa ja odottaa. Jälleen olin hankala lapsi.
Eräänä päivänä toiset lapset olivat piilottaneet kenkäni, enkä niitä löytänyt mistään. Pyysin opettajaa apuun, eikä hänkään löytänyt. Niinpä minä sain syyt niskoilleni. Olin hänen mielestään itse piilottanut kenkäni, ja näin pyrin estämään hänen pääsyn ajoissa kotiin työpäivänsä jälkeen. Jäi kengät löytymättä, ja sukkasillaan kotiin lähdin. Olin taas hankala lapsi
Asiani käsiteltiin sosiaalilautakunnassa, vanhempien tai minun mielipidettä ei kyselty, minut määrättiin tarkkailuluokalle.
Arvosanat olivat todistuksessa 8-10 välillä, joten osaamattomuudesta ei ollut kyse. Olin hankala.
Omasta mielestäni niin silloin kuin jälkikäteenkin ajatellen pikemminkin opettaja oli hankala, mutta ei se mitään merkinnyt.
Tarkkailuluokan piti alkaa kun menisin kolmannelle. Onnekseni perheeni vaihtoi paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla aloitin normaalissa koulussa. Mitään vaikeuksia ei sen jälkeen koulussa ollut. Opettajat olivat maailman ihanimpia, arvosanat olivat edelleen 8-10 välillä ja koulunkäynti kaiken kaikkiaan sujui loistavasti vaikka luokassa oli aina 30-35 oppilasta. Opettajat vaan osasivat toimia toisin ja antaa lisätehtäviä oppilaille, jotka niitä kaipasivat.
Tarkkaavaisuushäiriötä ei minulla ole. Joskus vain mietin millaiseksi olisi elämäni muodostunut jos perheemme ei olisi vaihtanut paikkakuntaa ja olisin päätynyt ”tarkkikselle” niinkuin niitä siihen aikaan kutsuttiin.
Jos katson ekaluokan kuvaani, olen siinä niin innokkaan näköinen koululainen kuin ekaluokkalainen vain voi olla. Tokaluokan kuvassa istun hartiat kasassa, täysin ”lyötynä” ja onnettomana. Muistan vieläkin kuinka opettaja vaati hymyilemään, mutta kuinka inhosinkaan häntä ja hymyä hän ei enää kasvoilleni saanut.
Onnekseni kolmannesta luokasta lähtien ilme oli taas muuttunut ja olin jälleen innokas koululainen, joka suoritti koulunsa kunnialla loppuun ja elää täysipainoista ja onnellista elämää työtä tehden ja perhettään kasvattaen.
Toivon sydämeni pohjasta että Kaapo-poika saa vaihtaa koulua ja saa arvoistansa opetusta, se on jokaisen lapsen oikeus.
Jokainen avokonttorissa työskentelevä tietää, mikä on sermi. Tuo mikä tuossa näkyy, on jotain aivan muuta. Oppilashuoltotyöryhmässsä on vähintääkin johdettu vanhempia harhaan, jos tuosta virityksestä on puhuttu serminä.
Kylläpä on Seurasta tullut samaa sakkaa iltapäivälehtien kanssa. Toimittajilla ja vanhemmilla ei näytä todellakaan olevan hajua, minkälaista oppilasainesta nykypäivän opettajat saavat käsitellä. Passaisi vanhempien tai toimittajan käydä edes yksi päivä kokeilemassa opena olemista vilkkaassa luokassa, olisi mielenkiintoista lukea sitten heidän viisastenkivistään. Koulu ei ole vapaan kasvatuksen pohja-alusta, vaikka koti sitä olisikin. Vaikka oppilas on yksilö ja hänet tulee huomioida yksilöllisesti, fakta on se, että nykyisin luokkakoot ovat järkyttävän suuria, ja lapsia ohjaavan aikuisen on pakko ottaa ensi kädessä huomioon koko ryhmän etu. Jutussa on korostettu vain lapsen matemaattista osaamista, joka ei korreloi piirunkaan vertaa muihin aineisiin tai käyttäytymiseen. Kyllä se suu voi lätistä, vaikka matikka olisikin helppoa ja vaikka saisikin oman tasoisiaan tehtäviä. Ehkäpä ope olikin jo tarjonnut pojalle eriytettyjä tehtäviä, sitähän ei jutussa kerrottu millään tavalla. Ja mitä äidinkielen alkeiden opettelemiseen tulee, niin vaikka lapsi osaisi kouluun tullessaan jo lukea, äänne- ja tavutason harjoittelu on äärimmäisen tärkeää fonologisten taitojen kehittymiseksi (alkeistason harjoittelupuute näkyy myöhemmin esimerkiksi oikeinkirjoituksessa) – tämän tietää jokainen ammattilainen. Toimittajalta ja vanhemmilta tällaista tietämystä ei tietenkään voi odottaa.
Koulussa oppilaiden pitäisi olla klooneja, jotta opettajilla olisi helpompaa. Väsyyhän se opettaja kun joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisenalkuja joka päivä. Kaikille oppilaille oma konttori ja opettajalle omansa. Tulisihan luokassa rauhallista.
Matikan kokemuksistasi: tottakai opettaja menee jaksosuunnitelmansa mukaan. Jos kaikki alkavat tehdä tehtäviä oman tahtinsa mukaan ilman tarkastuksia, ei koko hommasta lopulta tule yhtään mitään.
Liikunnantunnin kokemuksistasi: voi voi, olisit hankkinut liikuntahousut. Ei farkut jalassa voi liikuntaa harrastaa.
Käsityötunnin kokemuksistasi: ei opettajan voi odottaa jakavan huomiota kaikkeen. Jos olisit alkanut tehdä uutta työtä, olisi opettajan pitänyt olla vastuussa turvallisuudestasi samalla, kun muut tekevät töitään. Jotain eriytystä on toki hyvä tehdä.
Älä sinä marmata, pelle.
Ihmettelenpä vain miksei kukaan kyseenalaista jutun kuvatekstiä, eli terveelle pojalle halutaan syöttää jotain ADHD-lääkkeitä ilman mitään sen järkevämpää syytä. ”Kyllähän se toimii Yhdysvalloissakin” on mielestäni aika huono tekosyy pakottaa terveelle nuorelle pilleriä naamaan. Lisäksi näyttääkö tuo koppi kenenkään mielestä sermiltä? Ainakin omasta mielestäni liikuteltava sermi olisi paras tapa taata työrauha jos kerran tuollaiseen ratkaisuun päädytään.
Voi hyvänen aika miten väärin on opettaja menetellyt…Palkatkaa lissää koulunkäyntiavustajia niin ei tarvihe tälläsiä leimaavia koppeja rakennella. Ite olen toiminut luokka-avustajana 1lk monet vuodet ja on ollunna vaikka minkälaisia lapsia,muttei koskaan,ikinä tulisi mieleenkään eristää lasta koppiin,huh huh! Eikö pienryhmä olisi sopivampi tälläiselle pojalle. Taisi olla nyt ihan open omasta mukavuudenhalusta ja vallankäytöstä kyse tässä eikä ajateltu lapsen parasta niinkuin täytyisi tehdä. Häpeä ope ja koulupsykologi!!!! Todella riman alta koko juttu!
Kyllähän oppilaan opettaja häiriötilanteessa laittaa usein ulos luokastakin. Miten tämä eroaa siitä? Ihan ok käytäntö.
Ensinnäkin Kaapon koulussa opetetaan todellakin tavaamista. Kaapolle on annettu jonkin verran lisätehtäviä, joita hän sai, kun olin niitä opettajalta pyytänyt. Me vanhemmat emme ole allekirjoittaneet yhtään paperia missään vaiheessa. Emme siis ole myöskään hyväksyneet koppia. Sermeistä puhuttiin, mutta tosiaan kuvittelimme niiden olevan pyörillä liikuteltavia, kevyitä kangas sermejä, kuten esim. sairaaloissa käytetään.
Käyttäytyminen sekä kasvatus on kotona kohdillaan. Siitä ei ole kyse. Eikä myöskään vanhempien välinpitämättömyydestä saatika vapaasta kasvatuksesta.
Kiitoksia kaikille tukijoille!
Tää ilkka oli mun ala-asteen ope 6 vuotta ja nosti yhden oululaisoppilaan seinille hupparista. Ei oo yllätys ku se on tehny jtn tällästä
Kun ei 5-10 oppilaan pienluokassa, kahden erityisopettajankaan toimesta, saada opiskelurauhaa aikaiseksi, niin kuinka sitten kymmenien erilaisten oppilaiden luokassa.
Oppilaiden vääntäminen saman muotin läpi tuskin onnistuu koskaan, ei varsinkaan leimaamalla oppilaita tai heidän perheitään häiriköiksi.
Otsikko on sensaatiohakuinen. Kahden seinämän muodostamaa näköestettä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua eristyskopiksi.
Itse aiheesta olen samaa mieltä. Vanhemmille on kerrottu, että kokeillaan sermiä, jonka voi tarpeen mukaan siirtää syrjään tai ottaa käyttöön, mutta todellisuudessa on rakennettu kiinteä näköeste, jolla lapsi suljetaan muun luokan ulkopuolelle. Törkeää.
ADHD-lääkityksen aloittamiseen ei onneksi riitä koulun mielipide, vaan siihen tarvitaan neuropsykologin diagnoosi.
trikki:
Neuropsykologit tai psykologit eivät voi tehdä diagnooseja, diagnoosin tekee aina lääkäri.
Itse olen 90- luvun tulokkaita ja itselläni on todettu ”lievä ylivilkkaus” , olen aina ollut huono kaikissa ns. kirja aineissa , mutta sitten taas olen ollut yllättävän hyvä kaikessa puu- metalli- ja muissa rakennus/luonti töissä, ja olen erittäin hyvä ratkomaan kaikkea pulmia, itsellä tuli ongelmia juuri tuon äidinkielen matikan kanssa, mutta kun 3 luokalla pienessä koulussamme vaihtui opettaja ja opetustavat niin aloin oppimaan todella hyvin, entinen opettaja luotti vain kirjan lukuun ja sen jälkeen piti istua paikallaan ja hiljaa ja häiritsemättä toisia, mutta kun uusi opettaja tuli antoi hän luvan että kun oli tehnyt tehtävät pääsi puukäsittyöluokkaan tekemään puutöitä/leikkimään pihalle ja kaikkea mukavaa, se mielestäni motivoi sen verran että aloin kiinnostumaan tehtävistäkin, Nykyään olen vieläkin erittäin huono matikassa ja äidinkielessä kemiassa fysiikassa, mutta ammatti löytyy ja englannissa ja Käsitöissä olen todellä pätevä! Täytyy sanoa että kiitos uudelle opettajallemme joka motivoi oppilaita oikealla tyylillä eikä luottanut tälläiseen ”perse penkkiin” taktiikkaan, Tuo koppi on aivan käsittämättömän omituinen ja suoraan sanottuna paska vaihtoehto en toivoisi kenellekkään tuollaista, ajatelkaa nyt 2kk tuollaisessa kaikki koulupäivät??? herranjestas
Todella julmaa eristää lasta ja asettaa hänet kiusaamisen kohteeksi. Oma lapseni oli 8- vuotias kun syrjiminen, eristäminen ja väkivalta alkoi koulussa.
Kaapolle ja koko perheelle halaukset ja tsemppiä!
Viivi: Olet luonnollisesti oikeassa. Lapsus, tarkoitin tietenkin neuropsykiatria.
Ikäviä muistoja muutaman vuoden takaa palasi mieleen tuosta jutusta. Lahjakkaiden oppilaiden, ja niiden lahjakkaiden joilla mahdollisesti voi olla jotain lievempää neurologista ”häiriötä” asema on todella heikko. Pitäisi todellakin osata istua hiljaa koko tunti, mutta kyllä se varmasti tylsistyttää. Diagnoosit ovat veteen piirrettyjä viivoja.
Tavallisten koulujen erityisopettajat eivät ainakaan meidän tapauksessa omanneet kokemusta, joilla auttaa. Meidän tapauksessamme erityisopettaja hoiti lähinnä lukihäiriöitä, eikä osannut tukea lasta sosiaalisten taitojen oppimisessa. Kotoa käsin ei todellakaan voi ohjata sitä miten lapsi osaa käyttäytyä luokkaolosuhteissa. Lapsen tiedollista osaamista ei kehuttu, vaan erilaisissa palavereissa istuttiin ja koulun asenne oli todella paheksuva.
Yleisopetuksessa pärjättiin, mutta se onnistui perheen oman kovan työn kautta sekä vain koulua vaihtamalla. Toisessa koulussa asenteet olivat kohdallaan.
ADHD-diagnoosin voi tehdä myös neurologi, psykiatri tai myöskin ns. tavallinen, asiaan perehtynyt lääkäri.
Kyllähän tämä vähän selkäpiitä hyytää, mutta lapset, jotka ovat nopeampia kuin muut, ymmärtävät nopeammin miten merkityksettömiä ovat, ja näin se vain menee. Tietenkään juuri tämän lapsen kehitys, eikä kenenkään esimerkin kaltaisen, lopu missään vaiheessa vaan jatkuu läpi elämän. Jos tässä on saatu aikaan jotain lopullista, traumaattista, silloin olisin tuohtunut. Nyt kyse on vain käytännöllisistä ratkaisuista, jotta opettaja voi keskittyä. Tuntuu myös, että opettaja pelkää tai karsastaa tätä oppilasta hieman, koska selkeästi oppilas tarvitsee vähemmän opettajaa (kuin muut), jonka opettaja voi ottaa jopa loukkauksena, etenkin jos opettaja itse ei ole kovin henkisesti edistynyt, mikä on täysin mahdollista nykyisen järjestelmän puitteissa, jossa perseetkin pyyhitään pian valmiiksi valtion kansalaisille. On näitä opettajia kuultu ja nähty ennenkin.
Kaapo tulee pärjäämään vastedeskin. Kaapo on luultavasti jo unohtanut tämän tapauksen ja keskittyy johonkin ihan muuhun, kyvykäs kun on.
En ymmärrä miksi lapsi pitäisi eristää muusta luokasta.Ei kaikkien lasten tarvi olla samamkaavan mukaan tehty jokainen oppii eri tahdissa.Ja jotkut ovat vilkkaampia kuin muut haittaako se muka oppimista.
Hei Mirka Heinonen,
haluaisitko perustella, miksi Kaapo esiintyy jutussa koko nimellään? Mihin pyrit tällä? Hän on nyt 7-vuotias, ja vanhemmat ovat tietysti päättäneet asian hänen puolestaan sinun kysyttyäsi lupaa. Vastuu on kuitenkin sinun ja lehden, koska vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä, mitä nimen julkaiseminen tarkoittaa. Nimi on nyt netissä ja siellä pysyy.
Entä sitten kun Kaapo on 10-, 15- tai 18-vuotias? Kaapon konttori tulee seuraamaan häntä vielä silloinkin. Haluaako hän sitten edelleen muistella tätä tapausta? Tuskin. Tässä tapauksessa Kaapolla on sattumalta vielä eri sukunimi kuin vanhemmillaan. Jos olisit yhtään halunnut säästää lasta, olisit esitellyt hänet vain Kaapona. Silti olisit voinut haastatella vanhempia heidän omilla nimillään, hehän ovat aikuisia ja siten vastaavat itse puheistaan.
En nyt puutu tässä jutun muuhun puolueellisuuteen, mutta kaikista eniten ihmettelen sitä, että teit tällaisen karhunpalveluksen Kaapolle.
Vietin aikoinaan koko 2.luokan ”konttorissa”, juuri sen takia että osasin jo kaiken mitä opettaja yritti hitaasti käydä läpi ja tämä sitten näkyi keskittymisessäni joten erityisopettaja päätti että minun pitää opiskella konttorissa. Aluksi en nähnyt menettelyssä itsekään mitään sen kummempaa mutta lukukauden puolessa välissä joku keksi että kun minua ei näy tunnilla, niin minähän olen näkymätön. Tästä sitten sai alkunsa ”läppä” että olen näkymätön myös välitunnilla, syödessä jne. Ei se tietenkään jatkuvaa ollut, mutta kyllä edelleen kirpaisee kun muistelee niitä joitain päiviä kun koko luokka käyttäytyy ja puhuu niin kuin en edes olisi paikalla. Erityisopettajan reaktio kyseiseen leikkiin? ”Höpö höpö, yrität vain itse olla huomion keskipisteenä koko ajan”.
Tästä tapahtumasta sai sitten alkunsa koko ala-asteen kestänyt kiusaamiskierre joka vieraannutti minut entisestään sosiaalisista kontakteista, ja aiheutti minussa käytöshäiriöitä. Oli tappeluja ja sen sellaisia. Lopulta minut sijoitettiin 4. luokalla ”osastolle” jossa vietin 8kk mielialalääkityksen alaisena, käyden sairaalan koulua muiden ”hullujen” kanssa.
Palatessani normaaliin kouluuni tämä sama erityisopettaja oli ”lipsauttanut” hoitojaksoni aikana jollekkin oppilaalle missä olen ollut ja tietohan oli levinnyt kuin kulovalkea. Nyt minä olin sitten ”hullu” eikä kukaan ”uskaltanut” tulla lähelleni. Se oli uusi läppä, joka sitten jatkuikin koko ala- ja yläasteen läpi. Anoin monta kertaa vanhemmiltani että voisin vaihtaa koulua, mutta vanhempani luottivat täysin erityisopettajani sanaan jonka mukaan olin ”harvinaisen levoton oppilas” ja tarvitsin kuulemma jatkuvaa tarkkailua sekä psykologista apua. Vanhempani sanoin ”hän on ammattilainen, uskomme hänen sanaansa”.
Nykyään istun kotona aina kun en ole töissä. En viihdy ihmisjoukoissa ja tuntemattomille puhuminen ahdistaa minua, tämän takia olen sellaisessa työssä jossa minun tarvitsee puhua muille mahdollisimman vähän. Vihaan myös psykologeja, poliitikoita ja muita ”auktoriteettihahmoja” yli kaiken. Kaikki tämä sen yhden erityisopettajan takia, joka päätti että minä olen levoton. Koko peruskoulun kestänyt helvetti yhden ihmisen mielipiteen takia. Normaalisti olen anteeksi antava henkilö mutta tälle erityisopettajalle toivon pelkkää kärsimystä koko loppuelämäkseen. Viimeksi kun tarkistin hän istuu kaupungin opetustoimen sikariportaassa joten uskoisin toiveeni menneen harakoille.
Mikä tämän tekstin pointti on? Tämä on viesti kaikille vanhemmille siitä, että se opettaja ei välttämättä ole niin ”ammattilainen” kuin antaa ymmärtää, ja samalla pyyntö siitä että KUUNNELKAA LAPSIANNE. Jos lapsesi sanoo että hänellä on paha olla, tai hänen kertomuksensa eroavat täysin opettajien versiosta se ei todellakaan ole automaattinen indikaattori siitä että lapsi valehtelee.
Ja muistakaahan, että koulutusjärjestelmä on vain tapa järjestää ihmisille tekemistä ja ajantappoa. Jos oppilaat oppivat, se on bonusta. Muutoin nämä ihmisryhmät joutuisivat keksimään jotain muuta tuolla ulkona, ja kaikilla ei vain ole niin hyvää mielikuvitusta, tai kuvaa omista kyvyistään, tai ymmärrystä ja empatiaa toimia neutraalin tai pahan lopputuloksen sijaan kaikkia osapuolia hyödyttäen.
Onks toi Ilkka-opettaja ihan ding dong? Ei mulla muuta.
Hyi, aivan hirviaa toimintaa opettajalta, han itse koppiin .
Artikkeli on puolueellisesti otsikoitu ja kirjoitettu. Toimittajan oma mielipide ei jää epäselväksi. Lukijan aliarvioimista. Toivottavasti tarkoituksellista provosointia eikä ammattitaidottomuutta.
Päivän aikana eri medioista ilmenneiden tietojen valossa asiassa ei nyt kamalasti ole jutun juurta. Vanhempien käsitys opetuslaitosten tarkoituksesta on nykyajalle tyypillinen, oletetaan että koulussa opettajalla on osaamista ja aikaa ratkaista oikein kaikkien oppilaiden oppimisvaikeudet, erityisvaatimukset ja tottakai osaamistaso huomioiden. Opettaja varmasti ajatellut asiaa oikein mutta toteutus ontuu.
Mitenköhän asian saava julkisuus auttaa Kaapoa? Nythän lasta varmasti kiusataan vaikka vaihtaisi mihin kouluun. Koppi-Kaapo saa ikävästi kokea vanhempiensa huomiohakuisuuden, sympatiat pojan puolella.
Hävetköön vastuuta pakeneva opettaja ja rehtori. Hävetköön! Miten tällaiset ihmiset voivat toimia kasvatustehtävissä? Opettajan ylimielinen vastaus osoittaa, että hän on täysin väärällä alalla. Toivottavasti ymmärtää vetää omat johtopäätöksensä.
Tämä muistutaa erittäin paljon omaa saamaani kohtelua. Osasin lukea ja laskea mennessäni kouluun. Ilmeisesti ei olisi pitänyt. Opettaja oli juuri eläkeiän kynnyksellä oleva nainen, joka otti minut aktiivisuuteni vuoksi silmatikuksi. Olin aktiivinen, koska sain tehtäväni aina ensimmäisenä valmiiksi. Joskus jopa autoin muita tehtävissä, jonka opettaja koki niin, että teen heidänkin tehtäviä. Tästä tuli sanomista.
Sain jatkuvasti muistutuksia ja hänen jakamia miinuksia, joista joutui lopuksi jälki-istuntoon. Lopuksi vanhempani puuttui tähän, kun luokallani olleen perhetutun lapsi kertoi kotona, että sain miinuksen, vaikka en ollut edes koulussa.
Kolmannelle luokalle mennessä opettaja vaihtui, mutta vahinko oli jo tehty. Minä olin muiden kanssa samalla tasolla, mutta en halunnut opiskella. Minua ei kiinnostanut enää koulun käynti, vaan se oli jotain missä nähtiin kavereita ja riehuttiin.
Vaikka myöhemmin olen päässyt kohtuullisen hyviin tehtäviin ja menestynyt elämässäni myöhemmin, tästä ajasta jäi tietynlainen kapina koko koululaitosta kohtaan ja kyseenalaistaminen opiskelua kohtaan. En koskaan oppinut opiskelemaan ja pärjäsinkin opiskellessa lähinnä vain hyvän muistini ja nokkeluuteni vuoksi.
Voin mielestäni sanoa, että en voi käsittää sitä miten näin pienellä kansakunnalla on varaa päästää lahjakkaita ihmisiä pahimmillaan yhteiskunnan ulkopuolelle vain sen vuoksi, että ei ymmäretä sitä, että koulun pitää tarjota haasteita ja tukea opiskeluun. Jos annat ekaluokkalaiselle kaksi vuotiaan palikkatestin niin ei sen kanssa viihdy kovin pitkään. En tiedä miten varhaiskasvatuksen opettajia nykysin koulutetaan, mutta ilmeisesti voisi kiinnittää lisää huomiota siihen, miten eri tasoisia oppilaita voisi viedä eteenpäin ja tukea heidän oppimista oppimaan.
Tämä kopin nikkaroinut puutyön opettaja ei ilmeisesti osannut suhtautua ikäisiään älykkäämpään oppilaaseen muuten kuin päätti eristää tämän koppiin.
Kunnes nämä tulevat oppilaat tulivat tutustumaan kouluun. Ei koppi sitten ollutkaan arvostelua kestävä?
Olen useamman kerran törmännyt näihin ”osaa jo lukea ja kirjoittaa tosi hyvin”. Vanhemmat sanovat, että anna haasteellisempia tehtäviä, mutta kun ne eivät välttämättä enää kiinnosta kun tarvitsee hieman miettiä ja ponnistella. Paljon kivempi olisi vaan lähteä tekemään niin ”omia bisneksiä” ja tehdä siis sitä mitä huvittaa. Tämähän ei ole esim. mahdollista 25 oppilaan luokassa, tilat ovat pienet ja ulos luokasta ei oppilasta voi laskea ilman valvontaa. Sitten sitä vasta kohu nousisi, jos pihalla jotain sattuisi eikä ope olisi valvomassa.
Jos lapsi on oppinut lukemaan suoraan, on todella hyvä myös opetella tavaamaan. Suoraan lukijoilla näkyy normaalia enemmän kirjoitusvirheitä mm. kaksoiskonsonantit, lauserakenne puuttuu, ei löydy sitä virkettä, jonka loppuun pisteen laittaisi.
Tietynlaisten sermien käytön kannalla olen ja oppilaat pyytävät niitä välillä itsekin kun jonkun ”tölläys” ärsyttää. Itse kannatan siirrettäviä sermejä. Sermien käytöstä on tehty myös sopimuksia: ”Viikko kunnon työskentelyä” => sermit pois tms. Selvät pelisäännöt opelle, oppilaalle ja vanhemmille.
Minä osasin kouluun tullessani lukea, ja minulla sekä parille muullekin jo osaavalle annettiin omat, lukutaitoa edellyttävät tehtävät siksi aikaa kun muut opettelivat. Hyvin ja häiriöittä sujui, ja kyllä sen tavaamisenkin oppi jollei jo osannut (sitä yksityiskohtaa en muista). Pikkusiskoni osasi hänkin kouluun mennessään lukea, mutta hänet laitettiin silti opettelemaan muiden mukana, tuloksena hapan suhtautuminen koulunkäyntiin heti alusta lähtien loppuiäksi. Ymmärrän häntä hyvin, itselleni olisi varmasti käynyt samoin.
Eläintenkouluttajatkin ymmärtävät nykyään sellaiset peruspsykologiset asiat kuin että koulutettavaa ei pidä turhauttaa eikä liiasta innosta tai ahkeruudesta saa rankaista, mutta kaikki opettajat näköjään eivät. Ymmärrän että tilapäisenä ja osapäiväisenä apukeinona sermit, nimenomaan SERMIT, voivat olla avuksi jos lapsen on vaikea keskittyä oppitunnilla syystä tai toisesta, mutta tuollaista viikkokausien kopissa pitämistä en suostu ymmärtämään millään tasolla.
ERIYTTÄMINEN? Mitä mahtaa lie tarkoittaa?
Kuinka kyvyttömiä opettajia sitä mahtaakaan peruskoulussa olla, jos ei lapsille pysty millään eriyttämällä saamaan oman tasoisia harjoitteita ja tehtäviä ryhmän sisällä?
Ja miksi pitäisi aina edetä hitaimpien ehdoilla? Eikö nopeammin kehittyviä voi siirtää luokkaa ylemmäs tai antaa sitten haastavampia tehtäviä?
Suurin osa koulunkäyntihäiriöistä voidaan varmasti hoitaa eriyttämisellä ja yksilön ohjaamisella ryhmän sisällä. Harmi vaan, että eriyttämiseen ei varmasti ole rahkeita eikä ilmeisesesti aina älliäkään, isot ryhmän vaikeuttavat varmasti. Opettajissakin löytyy kaikenlaisia, niitäkin, jotka yhä tänä päivänä kuvittelevat, että kaikki lapset oppivat kuulemalla. Pedagogiikan ABC on jo se, että erilaiset oppijat on otettava huomioon ja opetusmenetelmä kohdennettava oikein.
Mahtaisiko sellainen olla mahdollista, että laitettaisi auditiiviset, kinesteettiset, taktilliset ja visuaaliset omiin ryhmiinsä, jolloin opettajankin työ olisi vähän helpompaa. Yksi opetustunti ei aivan kaikkeen riitä.
Juuri tämäkaltaisten artikkelien takia minä en enää tilaa Seuraa, enkä tule koskaan tilaamaankaan. Tunteisiin vetoava, lukijaa manipuloiva, ovelia psykologisia vallankäyttömetodeja hyödyntävä kirjoitus toimittajalta, jonka motiiveja voi vain arvailla. Kaikenkaikkiaan vastenmielistä koulupoikien äitien itketystä, pikkupojan sankarimyytin rakentamista ja opettajien hienovaraista demonisointia.
”Normaali poika
Kaapolla ei ole diagnoosia käytöshäiriöistä. Hänet on tutkittu kasvatusneuvolassa eskarivuonna äiti Emilia Hyttisen toiveesta.”
Näkikö toimittaja tämän diagnoosin? Jos vanhemmat sitä eivät halunneet näyttää, niin miksi eivät halunneet?
Ammattinsa osaava toimittaja kysyy asiaa muualtakin kuin sylttytehtaalta (lue: aikoinaan kouluun katkeroituneet Kaapon vanhemmat). Opet eivät voi asioita kertoa, mutta on muitakin lähteitä.
”Mahtaisiko sellainen olla mahdollista, että laitettaisi auditiiviset, kinesteettiset, taktilliset ja visuaaliset omiin ryhmiinsä, jolloin opettajankin työ olisi vähän helpompaa. Yksi opetustunti ei aivan kaikkeen riitä.”
Mikäs siinä, oppiminen voisi olla mukavampaa. Oppimistuloksiin tällaisilla jaotteluilla ei tutkimusten perusteella ole kuitenkaan vaikutusta.
Minun pojan ekalla luokalla oli ja todella vilkas poika SIIS TODELLA VILKAS 🙂 Poika osasi laskea ja lukea todella hyvin !!! Muiden koulun käynti alkoi kärsiä kun poika teki tunneilla mitä sattui 🙁 Kas kas poika siirrettiin kuukauden jälkeen toiselle luokalle niin tämä odella vilkas poika rauhoittui valtavasti ja vielä pärjäsi koulussa hyvin 🙂
Opettaja ja koulun rehtori ovat täysin kykenemättömiä opettamaan toisia lahjakkaampaa lasta. Suljetaan koppiin. Valehdellaan vielä, että kokeilu kesti pari viikkoa, vaikka lapset sanovat muuta. ”Lapset ja juopot kertovat totuuden”…
Kyseinen poika tarvitsisi haastavampia tehtäviä, eikä tuollaista totaalista eristämistä. Toivottavasti Kaapo pääsee toiseen kouluun.
Lahjakkuutta pitää tukea eikä siitä pidä lasta syyllistää. Lahjakkuus ja hyvät kaverisuhteet kantavat elämässä pitkälle, ei leimaaminen. Lisätehtävien ja vaativampien tehtävien tekeminen antaa sopivaa haastetta. Kuka tahansa turhautuu jos laitetaan tekemään liian yksinkertaisia tehtäviä ja etenkin pieni koululainen.
Tämähän on ihan järkyttävää lukea millainen käsitys koulumaailmasta annetaan ekaluokkalaiselle!
” Saila kirjoitti: 30.5.2013 12:22″
” Eri planeetalta oleminen ja muiden häriköiminen ovat kaksi eri asiaa Jouni. Tämä lapsi tarvitsee apua neuropsykologisiin ongelmiinsa. Monet ylivilkkaat ovat lahjakkaita mutta eivät osaa säädellä ärsykkeitään. Ensin toiminta kuntoon ja sitten omalle tasolle sopivia tehtäviä. Ylivilkkauteen kuuluu usein myös autististisia oireita ettei osaa arvioida omaa ja toisten käyttäytymistä oikein.”
En voinut olla lainaamatta tuota ed. tekstiä!
Kun ei rauhallinenkaan oppilas ole aina opettajien mieleen ja koulu mieleluusti passittaisi hänet sopeutumattomien luokalle, pois lähikoulusta, tai vaikka mieluusti sairaalakouluun, jos olisi mahdollista. Oppilaan oppimisessa kun ei todellisuudessa ole vikaa, niin niitä täytyy keksiä jostain muuta. Jollei vanhempiakaan voi syyttää niin eristetään lapsi. Kyllä siitä levottomuus ja masennus vähintään aikaansaadaan.
Häiritsevä oppilas saa jatkaa koulunkäyntiään aivan rauhassa kun tämä hiljainen poistuu uuteen kouluun.
Kiitos, Mirka Heinonen, Hyvä juttu koulun jokapäiväisestä arjesta.
Lahjakas eskarilainen kykenee helposti omaksumaan 1.-6. lk matematiikat ja 5. luokkalainen (jopa nuorempi) yläasteen sisällöt. Miksei opetussuunnitelma ota tätä mitenkään huomioon?
Lapset opetetaan jarruttamaan ja alisuoriutumaan, jopa laitetaan koppiin kuten Kaapo, kunnes yhtäkkiä onkin kiire ”siirtyä nopeamin työelämään”, ”lyhentämään lastenhoitovapaita” ja ”pidentämään työuria”. En ymmärrä…
HOHHOIJAA! Nyt sitten valoja päälle.
Opettajan ja koulun puolustukseksi muistuttaisin nyt, että:
OHR:ssä käydyt ja keskustellut asiat kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin. On oppilaan tietosuojan mukaan kiellettyä keskustella niistä esim. julkisesti. TÄMÄN OLISI TOIMITTAJA VOINUT OTTAA HUOMIOON KYSELLESSÄÄN TÄLLAISIA! Eikä tyytyä leimaamaan opettajaa tällaisella jutulla.
Suomennan vielä: Opettaja ei saa kommentoida niitä syitä, miksi sermitys on otettu oppilaan kohdalla käyttöön.
Arvoisat vanhemmat voisivat vielä kokeilla myös pohtia näitä opettajan lukuisia kommentteja lapsen huonosta käytöksestä myös tältä kantilta: Ehkäpä opettaja halusi infota teitä kotiväkeä mahdollisimman kattavasti siitä, miten koulussa sujuu, jotta te kotonakin olisitte ottaneet kantaa ja puuttuneet moiseen käytökseen. (Ettekä uskoneet sokeasti lapsen sanaa, joka monesti vaan sattuu muokkautumaan oman edun mukaisesti….!)
Kaapo taitaa olla ADHD. Sermin rakentaminen on hyvä idea. Siten poika pystyy keskyttymään koulun käyntiin. ADHDn yksi ongelmista on, että lapsi (tai aikuinen) ei pysty ohittamaan ympäristön ärsykkeitä vaan reagoi kaikkeen. Normaalistihan ihminen kykenee suodattamaan ärsykkeet. Jos kaikkiin ärsykkeisiin reagoidaan, niin keskittymisestä ei tule mitään ja lapsi lähinnä häiriköi muita. Yksi hyvä keino on yrittää vähentää ärsykkeitä. Sermeillä on ilmeisesti kokeiltu sitä. Toinen keino on laittaa lapsi erityisluokkaan. Olisikohan se miellytänyt vanhempia ja toimittajia enemmän. Kolmas mahdollisuus on antaa lapselle lääkkeitä, joista ainakin Concertaa myydään katukaupassa huumeena. Ei hyvä vaihtoehto sekään. Tulee tästä toimittajasta mieleen, että taitaa olla aika pihalla koko asiasta.
Miksi lapsi on jutussa omalla nimellään, tunnistettavissa ja haettavissa netistä vielä 30 vuoden päästäkin?
Itse kärsin ala-aste ikäisenä jotain mitä en osannut kuvailla. katselin vain ikkunasta ulos koska siellä oli mielenkiintoisempaa.. samaa teen vieläkin jos koulun penkeillä pitää istua. Noh, tuli sitä sitten luokallenikin jäätyä kakkosella, kuulemma se oli parasta minulle. ensimmäinen amis kesti 4v, ja en edes valmistunut, kun aina jotain mielenkiintoisempaa tekemistä oli enkä keskittynyt tehtäviin.. Tuollainen sermi ehkä olisi ollut parempi ratkaisu keskittymisen kannalta..
Hei Jemppu.
On totta, että esim. opettajien vaitiolovelvollisuus rajoittaa sitä, kuinka he voivat kommentoida asioita julkisuudessa. Mutta ei kai voi olla niinkään, ettei media voi tämän takia tehdä juttuja mahdollisista epäkohdista aloilta, joilla on näitä salassapitovelvollisuuksia, esim. lastensuojelusta, terveydenhuollosta tai koulumaailmasta.
Toimittajalle: Enhän sitä sanonutkaan. Sitä on vain tässä väärinkäytetty. Et ole tuonut esille salassapitovelvollisuutta, joka opettajalla on. Tiedostat itsekin, millaisen kuvan tästä henkilöstä annat.
Suututtaa tässä myös ihmisten kommentointi siitä, että koulussa ei ole eriyttämistä?! Lopettakaa se yleistäminen! Ja hei, tervetuloa kokeilemaan sinne luokkaan, mitä se työ arjessa on! Varsinkin kun ERILAISTEN OPPILAIDEN lisäksi saa työskennellä näiden ERILAISTEN VANHEMPIEN kanssa.
Tarkoittaako Jemppu että Kaapon vanhemmat ovat jotenkin ”erilaisia”. Minäkin vanhempana olisin toiminut ihan samalla tavalla ja varmasti lapsiaan rakastavista vanhemmista suurin osa. Kirjoituksesta ei käy ilmi että Kaapo olisi ollut jotenkin luokan häirikkö mutta eristettiin siksi että puhui muiden kanssa. Myös muut lapset puhuivat mutta vain Kaapo eristettiin. Kummallista.
Minusta opettajan työ jos mikä on kutsumusammatti. Pitää todellakin pitää lapsista ja olla kiinnostusta opettaa jokaista yksilönä sekä kykyä ymmärtää oppilaan vaikeuksia ja varsinkin oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ahdinkoa. Sitä mukaa kun kunnat karsivat koulumenoja ja resursseja koululuokat suurenevat ja oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia integroidaan yleisluokkiin ongelmat vain lisääntyvät. Jos näissä tilanteissa opettajalla ei ole todellista intoa ja motivaatiota ongelmien ratkaisuun voi miettiä uutta ammattia, koska muutoin tie on liian raskas.
Nimimerkille ongelmalapsi. Tuo varmasti niin totta että vanhemmat luottavat enemmän siihen opettajaan. Onneksi kuitenkin on niitäkin vanhempia jotka näkevät lapsensa hädän. Tosin sitten siitä vanhemmastakin tehdään ongelmavanhempi niin kuin näistä joidenkin opettajien mielipiteistä käy ilmi. Kyllä lapsi osaa kertoa jos hänellä on paha olla. Se n’äkyy kyllä ja hyvä merkki on se jos lapsi aloittanut koulun ihan hyvillä mielin mutta sitten alkaa voida pahoin niin ongelmat on kyllä siellä koulussa eikä siinä oppilaassa. Se on kumma kun sitä lapsen mielipidettä ei voida kuunnella oli asia mikä tahansa.
On paljon hyviä opettajia joita meillä kaikilla on lapsuudessa ollut. Monista heistä on jäänyt ihania muistoja kannustamisesta ja tukemisesta mitä opettajan työ parhaimmillaan on. Opettajan tekemisillä voi olla suuri vaikutus ihmisen myöhempään elämään niin hyvässä mutta valitettavasti myös pahassa kuten nimim. ongelmalapsikin kirjoittaa. On myös paljon opettajia, joiden ei olisi koskaan pitänyt kyseistä ammattia valita kaikkien parhaaksi. Silloin kun opettajalla ei ole keinoja ratkaista ongelmia näyttää syyllinen aina löytyvän lapsesta joiden niskaan sitten onkin helppo laittaa kaikki moska kun eivät pysty heikompana osapuolena itseään puolustamaan.
Jos tommoset ”kopit” on tosi yleisii suomessa, niin on se nyt kumma et ite en oo ikinä kuullut ennen tätä päivää(3 lapsen isä). Mikäli niitä nyt sit käytetään ahkerasti, nii media on sit taas jälleen kerran pitänyt turpansa kiinni. Omaa lastani en tollaseen kammioon ikinä päästäis. Ja eiköhän tommosesta koppiratkaisusta oikeesti pitäis lukee jossain säännöksissä ja olla kuvat ja ratkaisut kuinka se on kasattu jne.. onko ees ce merkitty ja kuka mikä lie pönttö kasannut.. anteeksi hermoominen 🙂
Suomi, tasapäistämisen idioottilandia. Lapset aloittavat eri tasolta ja se pitäisi opetuksessa huomioida.
Itsekin olin ”eristettynä”, mutta ilman sermejä. Opettajan pöydän vieressä. Olin ilmeisen tyytyväinen ratkaisuun. Koko peruskoulun olin keskitasoa selvästi parempi oppilas ilman että tarvitsi yrittää mitään, kukaan ei kannustanut yrittämään tai antanut virikettä. Ei sitten yhtään haastetta. Kyllähän siitä näin jälkeenpäin on ongelmia tullut. Lukio vielä meni samalla tavalla arvosanojen kärsiessä.
Missään vaiheessa ei luotu riittäviä haasteita ja sen kyllä huomaa että potentiaalia olisi ollut paljon enemmän, mutta mikään ei tukenut sen saavuttamisessa. Kahden paskan tekijän yhtälö. Kouluttamattomat vanhemmat + tasapäistävä koululaitos = saamattomia kansalaisia. Koulutettujen vanhempien asettamat vaatimukset lapsilleen on aivan eri tasolla, jolloin edes on yksi sparraajataho kun toinen on tällainen yhteiskuntaa ja sen kilpailutekijöitä hajottamaan pyrkivä idioottilaatikko.
Laitetaan kaikki häriköt ja lahjakkaan samaan laatikkoon ja katsotaan tulisiko sieltä keskiarvoa pihalle. Mutta kun ei tule. Sieltä tulee edelleen idioottihäiriköt omalla tasollaan ja sitten keskiarvoistettuja lahjakkaita jotka ovat asennoituneet: ”ihan yksi v…. sama”.
Jensku kirjoitti: ”Minusta opettajan työ jos mikä on kutsumusammatti. Pitää todellakin pitää lapsista ja olla kiinnostusta opettaa jokaista yksilönä sekä kykyä ymmärtää oppilaan vaikeuksia ja varsinkin oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ahdinkoa. Sitä mukaa kun kunnat karsivat koulumenoja ja resursseja koululuokat suurenevat ja oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia integroidaan yleisluokkiin ongelmat vain lisääntyvät. Jos näissä tilanteissa opettajalla ei ole todellista intoa ja motivaatiota ongelmien ratkaisuun voi miettiä uutta ammattia, koska muutoin tie on liian raskas.”
Jensku pieni. Ekassa kappaleessa ylistät Kaapon vanhempia ja toisessa sanot että ongelmat lisääntyvät kun erityislapsia integroidaan tavallisiin luokkiin…Niin kuin tässä tapauksessa lapsi on selkeästi erityisen tuen ja avun tarpeessa mutta opettaja ei voi tehdä mitään ilman vanhempien lupaa. Siinä ei motivaatio auta yhtään jos vanhempien mielestä lapsella ei ole mitään ongelmaa. Ymmärtäminen ei auta yhtään silloin kun pitäisi hoitaa lapsen neuropsykologisia oireita…joita vanhemmat eivät anna hoitaa. Vaativimmilla tehtävillä ja luokkasiirroilla ei näitä ongelmia paranneta. Ihmettelen vanhempia jotka eivät halua apua lapselleen vaan opettavat hänet syyttämään muita. Vaikka eskarivuonna olisi tutkittu se ei takaa sitä etteikö lapsella voisi silti olla ylivilkkaushäiriö. Monesti se ilmenee juuri tässä vaiheessa kun eskarin vapaasta leikistä siirrytään kouluun jossa pitää noudattaa ohjeita, työskennellä pitkäjänteisesti ja ottaa myös toiset huomioon. Älykkyyttähän ylivilkkaus ei sulje pois, mutta älykäskin voi tehdä tehtävätä hutaisten tai jättää tekemättä jos niihin pitää keskittyä. Miksi kukaan ei kysy sitä ovatko vanhemmat sitoutuneita ja motivoituneita lapsiinsa jos heitä käytetään vain julkisuuden pelinappuloina?
Terve,
No sain kysyttyä tämän jo tänään. Sveitsissä ei tuollaisia tai minkäänlaisia sermejä ole käytössä. Jos joku tarvitsee työrauhaa, niin pulpetti saatetaan kääntää/oppilas siirtyä seinää vasten yksittäisen erityistä keskittymistä vaativan tehtävän ajaksi. Mutta ei siis edes koko tunniksi, eikä missään tapauksessa koko päiväksi.
,,viikkoja ja kuukausia,,, olisittepa nähneet opettajan ilmeen kun kerroin tästä. EI TODELLAKAAN,,, jos näin kävisi niin JOKU SAISI POTKUT.
Ja Sailalle, Häiriköimiseen on täällä myöskään mitään medikalisaatiota tarvita. Oli diaknoosi mikä hyvänsä, niin kuri vain pidetään. Mutta Suomessa sekin näkyy olevan päälaellaan, kuten Antti Korhosen tapaus todistaa. Täällä jos joku häiriköi eikä usko puhetta, niin opettaja soittaa vanhemmille joiden tulee hakea se häiriköivä lapsensa pois.
Sveitsin systeemit saa Suomeen tehokkaimmin näin;
http://www.muutos2011.fi/vb/entry.php?577-Sveitsin-Mallin-Demokratia-Suomeen
Suomessa hyvinkäyttäytyvä oppilas joutuu vaihtamaan koulua, vaan ei se, joka häiritsee tunnilla muita tai kiusaa toisia oppilaita. Heitä taputetaan päähän ja annetaan ymmärtää, että heidän käytöksensä on hyväksyttävää. Näin he tulevat toimimaan myös työpaikoilla. Edellinen on jossain määrin jo näyvissä työpaikoilla nuoremman polven käytöksessä.
Opettajat puolestaan pelkäävät saavansa potkut, eivätkä puolustaa kiusattua ja syrjittyä, yksinjäävää lasta, vaan tekevät kymmeni lastensuojeluilmoituksia lukuvuoden aikana, josta ei seuraa mitään hyvää, sillä LS: ei saa puuttua koulun toimintaan, vaan kiusaaminen pahenee koulussa.
Kaapon kopista tuli mieleeni…
että koulupsykologi, rehtori ja opettajat voisivat siis käyttää koulukiusaajien ragaistukseksi myös jalkapuuta, koulun aulassa, jossa hyvinkäyttäytyvät oppilaat ja koulun henkilökunta voisivat heitä tuijottaa? Eiköhän kiusaaminen loppuisi ja huonot tavat karisisi nopeasti useimmilta pahantekijöiltä. Oletuksena tietenkin, että jalkapuuhun joutuisi todellakin kiusaaja eikä kiusattu.
” Alisa kirjoitti: 31.5.2013 10:55″
Suomalaisessa koulussa ei ole 20 vuoteen ollut muuta kuin erityisiä oppilaita, jotka yritetään puskea yhteen muottiin. Äänekäs tai hiljainen, vähemmän- tai enemmän älykäs tai ihan minkälainen vaan… passitetaan psykiatriseen, lastensuojeluun, sijaiskoteihin tai ihan mihin vaan, kunhan saadaan ulos koulusta ’häiritsemästä’ koulua ja opettajia. Vanhempien asema ja varallisuus määrittävät myös lapsen aseman luokassa/koulussa ja opettajan toiminnassa.
Jouni kerropa miten se kuri pidetään? Lasta ei saa laitttaa yksin luokasta ulos, jälki-istunto ei hyödytä, vanhemmat eivät hae kuritonta lasta vaan Suomen mallissa vanhemmat syyllistävät opettajan joka on yrittänyt pitää kuria heidän pikku kullanmurulleen…opettaja pääsee seuraan ja iltalehteen…Lapsi jonka oireet eivät johdu omasta tahdosta vaan siitä että aivot antavat vääriä ärsykkeitä ei tottele kuria tuon taivaallista.
Saila, No tajuat näköjään itsekkin että vika on ”Suomen mallissa”, jossa yhteiskunta /joku muu on vastuussa ihan kaikesta ja yksilö ei mistään. Jos te haluatte hoitaa asiat ”sillä mallilla” niin älkää ihmetelkö seurauksia.
Sveitsissä jos vanhemmat ei hae sitä lastaan, niin sitten sen hakee poliisit. Ja siitä tulee sitten ”ordnungsbusse” eli sakkoa. Ja sitä ei kyllä maksa sossu.
Täällä oli joku Muslimiperhe joka ei päästänyt tytärtään uimaan muiden koululaisten kanssa. No Sveitsissä EI TUNNETA / hyväksytä mitään perusoikeuksia loukkaavaa Säkki-kulttuuria, joten muutaman muistutuksen jälkeen vanhemmille tuli sakkoa, ja kun ensimmäinen pieni sakko ei tehonnut, niin sitä sakkoa tuli sitten lisään, lopulta 1400 CHF
http://www.blick.ch/news/schweiz/1400-franken-busse-fuer-muslime-in-basel-id82352.html
Ja jos lapsi on sitten niin sairas, että koko homma johtuu aivojen antamista vääristä ärsykkeistä, niin miksi ihmeessä sellainen lapsi on siellä koulussa niiden muiden joukossa? Pakkopaitaan ja laitokseen sellaiset kuuluu. Opettajan syy tämä ei ole. Sen sanoin jo ajat sitten. Vika on järjestelmässä. Jos tämä Sveitsin malli sitten kiinnostaa enemmän, niin jotenkin tähän tyyliin sen saisi Suomeen.
http://www.muutos2011.fi/vb/entry.php?577-Sveitsin-Mallin-Demokratia-Suomeen
Ja jos sinä sitä kurin pitämistä epäilet, niin Sveitsissä on poliiseilla aseet aina mukana, sitä varten että kuri säilyy. Tämän tästä on uutinen miten joku autovaras on ammuttu kun se ei pysähdy tiesulkuun. Useimmiten kyse on ulkomaalaisesta joka on vissiin tottunut ”erilaiseen malliin”.
http://www.tagesanzeiger.ch/panorama/vermischtes/Polizist-erschiesst-20jaehrigen-
Autodieb/story/16462168
http://www.20min.ch/schweiz/zentralschweiz/story/11907031
Suomessa tosiaan anttikorhoset saa potkut. Lahjakkaat laitetaan koppiin ja kurittomat hyppii silmille
Ei ihme että minua oksettaa koko ”suomen malli”
Kaapo on muita oppilaita ylemmällä tasolla oppimisessa ja osaamisessaan, mutta häntä rangaistaan siitä. Opettajalla ei ehkä ollut halua eikä motivaatiota opettaa häntä. Näin se innokkuus koulunkäyntiin monella lopahtaa jo ala-asteella.
31.5.2013, Inhimillinen tekijä ohjelma käsitteli skitsofreniaa.
Siinä tuli esille mm. että lapsen yksinjättäminen ja eristäminen on pahimpia riskitekijoitä sairastua tuohon kammottavaan sairauteen.
Miksi siis peruskoulu eritää jo ekaluokan oppilaita?
” Mirka Heinonen kirjoitti: 30.5.2013 19:30″ . Hienoa, että ilmaiset mielipiteesi näistä salassapitoasioista.
Koulut kieltäytyvät antamasta kirjaamiaan tietoja oppilaasta edes vanhemmille, joten vanhemmatkin ovat epätietoisia, mitä koulut kirjaavat oppilaastaan ja vanhemmista rekistereihinsä ja muistiinpanoihinsa.
Kirjaukset ovat mm. ” henkilökunnan näkemyksiä” oppilaasta, eivätkä siis perustu mihinkään virallisiin dokumentteihin tai asiakirjoihin.
Opettajat ovat suoraan yhteydessä mm. sairaaloiden lääkäreihin, jonne koulupsykologi suosittaa vanhempien vievän lapsensa tutkimuksiin. Ja siitä koko lapsuusajan rumba sitten alkaakin!
Näitä juttuja todella sietää penkoa. Jatka siis työtäsi.
Oikeudenmukaisuus koulussa, oppilaita ja opettajia kohtaan parantaisi huomattavan osan rauhattomuudesta ja sitä kautta oppimisvaikeuksista. Opettajista toiset eivät halua, eivätkä toiset uskalla puuttua häiritseviin oppilaisiin luokassa, koska edellisten vanhemmat mahdollisesti ovat hierarkiassa korkeammalla tasolla ja pystyvät näinollen hyvinkin vaikuttamaan myös yksittäisen opettajan työhön ja tekemisiin.
Oppilaiden vanhempien koulutustaso ja tulotaso vaikuttavat yhä enemmän oppilaan tuensaantiin ja menestymiseen koulussa. Näin ollen koulu/rehtori ja opettaja ym. ovat hyvinkin hanakoita ilmoittamaan oppilaan lastensuojeluun Ja kun Lastensuojelulla ei ole mahdollisuuksia suojella lasta kiusaamiselta on oppimisvaikeudet väistämättömiä. Kiusaaminen jatkuu kunnes vaihdat paikkakuntaa.
Ei tuo ainakaan Kaapon tilannetta paranna. Jos lapsi osaa niin siitäkö rangaistus. Laittaa tuollaiset näkö esteet.
Ihan hirvittävää, miten pikkumies on saattanut olla tuossa kopissa noin kauan.
Olen itsekin oman poikani kohdalla kokenut samaa. Alkoi päiväkodista ja jatkui kouluun, luokkakaverit kiusasivat, kun se oli mahdollistettu päiväkodissa. Opettaja puuttui tuolloin jo väkivaltaiseen toisten lasten käytökseen ja valehteluun. Psykologi , joka oli antanut koulukypsyydestä positiivisen lausunnon, väitti lapsen olevan heikkolahjainen ja ymmärtämätön! Poika on kiinnostunut työnteosta ja koneista, osaa lukea ja laskea ei häiritse tunnilla eikä kiusaa. On vain syntynyt väärään sukuun pienessä kylässä
Nyt tekisi mieli sanoa että V**** ja itkeä oikein kovaa!
Mihin tää maailma on mennyt? Itse olen oireillut aikuisiälläkin vielä tuota että minut tavallaan syrjäytettiin luokasta / kukaan ei ollut ystäväni ja ymmärrys on välillä ollut vähän vähällä. Ala-asteella opettaja sanoi minulle; mitä tätä tyttöä vaivaa kun hän ei ole niinkuin Olivia* , lue kolmea kirjaa päivässä?
– Vain koska en ole, en ole samanlainen kuin muut.
No ylä-asteella aloin suorittamaan sitten elämän ja koko koulunkin. Paras kaverini oli lähemmäs kympin oppilas, me tunnuimme kuitenkin olevamme täysin samalla aaltopituudella. Opiskelin yhtä paljon kun hän ja kaikki oli paremmin, muttei todistukseni numerot lähteneetkään lentoon. Sitten tuli vakava syömishäiriö ja masennus ja muuta millä korjasin mielessäni vaan mennyttä, perhe ei tajunnut asiaa.
Nyt tahtoisin että Suomen maassa kaikki oppilaat olisivat yhtä ja samaa, kaikki erillaisia kaikki samanarvoisia. Ei Ole Olemassa -parempi, huonompi, paras .. tai no on koulumaailmassa, mutta eihän meidän pidä luokitella ihmisiä kuin erillaisia arvoja.
Toivottavasti Kaapo saa paremman kohtelun jatkossa. Minä sitten taidan tulla joku päivä todella hyväksi kirjailijaksi ja haistattaa epäilijöille viulut.
P.s adhd on keksitty sairaus. Google
Moi. nim. ”Karzza” heitti ajatuksen toimintamallista, jota jokaisen opettajan
kannattaisi pohtia. Etenkin niiden 25 % opettajista, jotka kokevat työnsä
niin raskaaksi että vaihtaisivat heti työtä jos se olisi mahdollista.
Eli onko joka neljännen luokan opettajalla työuupumuksesta johtuva
mielenterveysongelma? Lisäksi…
…Kouluyhteisöön vaikuttaa voimakkaasti koulun kapteeni, eli rehtori.
Jos rehtori ei ole tervepäinen, vaan hänellä on esim narsistisuuteen
ja vallankäyttöön liittyviä ongelmia..niin onko koulussa kenelläkään
oikeudenmukaisella ihmisellä hyvä olla, edes opettajilla ?
Kuinka moni opettaja väsyy esimieheen, ei niinkään oppilaisiin tai
heidän huoltajiin ?
Jos jollain opettajalla olisi kokemusta ” kapteenin ” vaikutuksista koko
kouluyhteisöön, niin odottelen kommenttia ajatukselleni.
ps. Lukaiskaa/ Tanja Äärelä, Väitös: Opettajat ovat muovanneet nuorten
vankien koulupolkua niin hyvässä kuin pahassa.
y.t. saku
Nyrkillä turpaan tuommoista opettajaa.
Jos oppilas ei osaa koulussa käyttäytyä, niin vika on usein vanhemmissa.
Nykyään kaikki vanhemmat eivät välitä omista lapsistaan. Eikä koulu pysty kasvattamaan
lapsia jos kotonakaan ei heistä välitetä.
Nykyään ns. vapaa kasvatus on käytännössä sitä, että lapsia ei kasvateta ollenkaan.
Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta.
Ja koulujen asioista päättävät virkamiehet tai naiset ovat ihan pihalla.
Opettajilla ei ole mitään oikeutta kurinpitoon. Opettajia saa lyödä ja haukkua mutta
odotappas jos opettaja yrittää laittaa oppilasta kuriin, niin heti erotetaan koulusta..
Antti Korhosen tapaus Alppilan Yläasteella on hyvä esimerkki.
Helsingin opetustoimen johtajan Rauno Jarnilan kaltaiset ihmiset pitäisi laittaa sellaiseen koppiin, että he eivät pääse pilaamaan suomen veronmaksajien varoilla toimivia kouluja..
Opetusvirasto on pöllöjä täynnä . nykyään…äly hoi..älä jätä…
Ja EU tulee niin kalliiksi, että suomessa jo kouluja lakkautetaan hurjalla vauhdilla.
Kiitos kataisen ja Urpilaisen ja Arhinmäen… ja kerjääjävaltioiden Kreikka ,..
Puolangan yläasteella 1980 luvun alussa olisi saanut olla noita meidän luokan häiriköille jokaiselle omansa, ainakin viisi konttoria mutta eipä ollut kaikki hullut laitettiin samaan luokaan ja me hiljaiset saatiin kärsiä kun nuo saivat pilata meidän jokaisen koulupäivän haukkumalla ja potkimalla sekä heittelemällä tavaroilla meitä, luokanvalvojamme ei tehnyt asialle mitään koskaan. Keskiarvoni oli jotain 6, kiitos noiden heittiöiden. Sitten kun pääsin ammattikouluun niin olin luokan paras, aina jännää ja siistii siis.
Surkeasti kirjoitettu juttu. En ole edes toimittaja mutta ihmettelen silti puolueellista asennetta sekä tahallista harhaanjohtamista. Silti nämä, jotka täälläkin kertovat olevansa normaalia älykkäämpiä ja/tai lahjakkaita eivät näköjään osaa medialukutaitoa, eivätkä näin ollen ole tätä toimittajaa fiksumpia. Tiiä sitten mitä hyötyvät ”lahjakkuudestaan”.
Toisekseen kommenttien perusteella Suomi olisi pullollaan ”älykkäitä ja lahjakkaita” ihmisiä. Haha. Päivän paras vitsi. Kai tämä jossain näkyisi. Pikkuisen ihmisten arviointikyky pettää. Missä nämä viisaat ihmiset ovat nyt? Jos on älykäs/lahjakas, hänellä ei yleensä ole huono itsetunto, koska on tarpeeksi älykäs tajuamaan asioita. Että eipä niitä älykkäitä nyt sitten niin paljon löydykkään.
Mä en ymmärrä miksi adhd-lapsia edes laitetaan samaan kouluun muiden kanssa. Heille olisi hyväksi oma koulu. En ymmärrä mitä tekee älykkyydellä jos ei kykene käyttäytymään ja ottamaan muita huomioon. Sehän loppujen lopuksi merkkaa eniten elämässä. Toisten huomioiminen ja kohteliaat käytöstavat. Voivat omassa koulussa sitten opiskella ilman että ”terveet” häiriintyy. Miksei tällaista kokeilla? Opetustavat voisi olla ihan jotain muuta kuin normaalikoulussa.
Tässä jutussa varmasti molemmissa puolissa ”vikaa” mutta tuotu vain toisen osapuolen kanta esille. Eikä tosiaan ope saa sanoa yhtään mitään. Suurimmat syypäät näyttää olevan Kaapon äiti ja isä.