Opettaja rakensi ekaluokkalaiselle Kaapolle eristyskopin
Ekaluokkalainen Kaapo Ritakorpi kävi koulua kaksi kuukautta eristettynä muusta luokasta vaneriseinäkkeiden taakse. Vanhemmat tyrmistyivät rakennelmasta. Koulun mukaan käytäntö on normaali.
Kaapon isä Seppo Hyttinen kuvasi poikansa opiskelupisteen huhtikuun loppupuolella.
Ensimmäistä luokkaa käyvä Kaapo Ritakorpi ei sanonut vanhemmilleen mitään moneen viikkoon. Hän lähti aamulla kouluun kuten aina ennenkin. Käveli yhdessä kaverin kanssa, oikaisi läpi metsän.
Perillä Kaapo riisui lenkkarinsa käytävälle 1a-luokan eteen. Hän vilisti omalle paikalleen, omalle pulpetilleen. Tai Kaapon konttoriksi sitä kutsuttiin, sillä hänen paikkansa oli erilainen kuin muilla.
Pöytään oli kiinnitetty 28 ruuvilla kaksi vanerilevyä. Seinäkkeet olivat niin korkeat, ettei Kaapo ylettynyt kurkistamaan niiden yli vaikka olisi seissyt.
Vanerit estivät Kaapoa näkemästä muita oppilaita ja muita oppilaita näkemästä Kaapoa. Kaapo menee konttoriin, luokkakaverit sanoivat.
Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, Kaapo ei maininnut konttoria kotona. Toukokuun alkupuolella Kaapo istui saunassa kaksin äitinsä kanssa.
Muut oppilaat pilkkaavat, Kaapo sanoi. Siitä konttorista. Se konttori on tyhmä.
Äiti Emilia Hyttinen hätääntyi. Kaapoa sai harvoin puhumaan tunteistaan. Ja nyt nämä lauseet.
Mitä Kaapo tarkoitti?
Moittivia viestejä
Kaapo aloitti syksyllä ekaluokan Noljakan koulussa Joensuussa innokkaana. Matikka tosin oli lällyä. Harjoiteltiin numeroita ykkösestä alkaen, vaikka Kaapo olisi mieluummin ratkonut jakolaskuja.
Äidinkielikin oli tylsää. Piti tavata, vaikka Kaapo osasi lukea.
Silti koulu tuntui lähtevän hyvin käyntiin, kuulostelivat vanhemmat pojan mielialaa kotona. Kerran Kaapo tosin oli piiloutunut kesken päivän liikuntavarastoon, mutta sellaista lapset toisinaan tekevät.
Syksyn edetessä kodin ja koulun viestijärjestelmä Wilma alkoi täyttyä Kaapoa koskevista moitteista. Kaapo oli juoksennellut. Kaapo oli heitellyt lumipalloja. Kaapo oli haukkunut erästä tyttöä, vaikka sekä Kaapo että hänen kaverinsa kertoivat, että kiusaaja oli joku muu.
Vuodenvaihteen jälkeen Kaapon äiti Emilia Hyttinen lähetti rehtorille sähköpostia. Hänestä vaikutti, että Kaapo oli joutunut opettajan silmätikuksi.
Syrjässä, yksin
Nykyään mahdollisia ongelmia ratkotaan koulussa tiimityöskentelyllä. Kaaponkin asiaa alettiin pohtia oppilashuoltoryhmässä. Se tarkoittaa, että oman opettajan ja vanhempien lisäksi oppilaan hyvinvointia kokoontuvat miettimään esimerkiksi erityisopettaja, koulupsykologi, koululääkäri ja terveydenhoitaja.
Ensimmäisessä tällaisessa kokouksessa Kaapon opettaja mainitsi, että Kaapolle oli laitettu sermit. Ne saattaisivat rauhoittaa poikaa. Kaapon vanhemmat eivät pysähtyneet ajattelemaan asiaa sen enempää mutta nyökkäsivät: sermejä voisi kokeilla.
Seuraavaan oppilashuoltoryhmän kokoukseen Kaapon äiti ei päässyt osallistumaan työharjoittelunsa takia, mutta koti-isänä perhettä pyörittävä Seppo Hyttinen pääsi. Koska anoppi oli tullut kyläilemään ja voisi vahtia nuorempia lapsia, isä päätti mennä ennen kokousta seuraamaan oppituntia.
Siellä Seppo Hyttinen näki poikansa omalla paikallaan, Kaapon konttorissa. Tai tarkalleen ottaen hän ei nähnyt Kaapoa, hän näki Kaapon konttorin seinämät. Meneillään oli ympäristö- ja luonnontiedon tunti. Puhuttiin sammakoista.
”Kun katselin Kaapoa siinä tilanteessa, tajusin, että hän on siellä syrjässä, aivan yksin”, Seppo Hyttinen sanoo.
”Kävin tunnin aikana pari kertaa neuvomassa Kaapoa, kun huomasin, että hän kurkotteli apua. Eihän opettaja edes nähnyt konttorissa istuvaa Kaapoa.”
Tuntuu pahalta
Oppitunnin jälkeisessä kokouksessa Seppo Hyttinen kertoi tunteistaan.
”Meinasin kysyä, eikö Kaapo voisi yhtä hyvin opiskella vessassa kuin tuolla tavalla erillään. Mutta en kysynyt”, Seppo Hyttinen sanoo.
”Sen sijaan tiedustelin opettajalta, että ymmärrätkö, miten pahalta minusta tuntuu nähdessäni, että poika on täysin eristetty muusta luokasta. Opettaja ei vastannut mitään.”
Kaapo jatkoi koulutyötään konttorissa vielä tämän jälkeen. Konttori purettiin toukokuun puolivälissä, kun Kaapo oli istunut siinä kaksi kuukautta.
Konttori purettiin juuri ennen kuin luokassa oli seuraavan syksyn ekaluokkalaisten tutustumispäivä.
Ei saa leimata
Kaapon opettaja Ilkka Kontkasen mielestä seinämien takana istumisessa ei ole mitään erikoista. Sermejä voidaan kokeilla esimerkiksi silloin, jos kaikki oppilaan ympärillä tapahtuva kiinnittää tämän huomion vieden keskittymiskyvyn.
”Ne ovat oppilaan parhaaksi. Näitä ovat Suomen koulut pullollaan”, Ilkka Kontkanen sanoo.
Niinkö? Soitetaan opetushallitukseen. Ovatko Suomen koulut pullollaan sermejä?
Eivät sentään, vastaa opetusneuvos Pirjo Koivula.
”Sermien käyttäminen ei ole yleistä. Mutta kyllä tällainen asia on erityisopettajien tiedossa.”
Ohjeistuksia käytännöistä ei ole, mutta Pirjo Koivula korostaa, ettei mukana saa olla rangaistuksen luonnetta eivätkä sermit saa leimata oppilasta.
Oppilas ei myöskään voi istua seinäkkeiden takana koko ajan. Hänen täytyy päästä tekemään asioita yhdessä toisten kanssa.
”Asiasta pitää aina keskustella huoltajan kanssa ja selittää, miksi toimitaan näin. Jo opetussuunnitelman perusteet edellyttävät, että oppilaan tuki pyritään järjestämään yhteisymmärryksessä kodin kanssa.”
Mikä tässä on epäselvää?
Kaapon opettaja Ilkka Kontkanen ilahtuu opetushallituksen vastauksesta.
”Oletko tyytyväinen saamaasi tietoon”, hän kysyy toimittajalta.
Kyllä, olen.
”No, mikäs tässä sitten vielä on epäselvää?”
Esimerkiksi se, mistä ajatus Kaapon konttoriin tuli.
”Tällainen sermiratkaisu päätettiin oppilashuoltoryhmässä. Koulupsykologin neuvosta.”
Kaapon isä kertoi oppilashuoltoryhmälle kauhistuneensa nähtyään lapsen eristettynä muusta luokasta. Onko tällainen tunnereaktio sinusta ymmärrettävä?
”Oppilashuollon päätös oli kokeilla tätä, ja kokeilusta tuli tietty loppupäätelmä.”
Kuinka kauan sermikokeilu kesti?
”Jonkun viikon.”
Kaapon vanhemmat ja luokan muut oppilaat sanovat, että Kaapo istui konttorissaan kaksi kuukautta.
”Se on heidän kertomaa.”
Normaali poika
Kaapolla ei ole diagnoosia käytöshäiriöistä. Hänet on tutkittu kasvatusneuvolassa eskarivuonna äiti Emilia Hyttisen toiveesta.
Kaapo on todettu psykologisissa testeissä
normaaliksi. Vanhempien mukaan koulu haluaa tästä huolimatta, että Kaapo alkaisi syödä ylivilkkauteen tarkoitettuja lääkkeitä. Kuva: Kari Hautala.
Emilialla on itsellään tarkkaavaisuushäiriö, johon hän sai apua vasta täysi-ikäisenä. Vaikka Kaapon päiväkoti ja esikoulu sujuivat hyvin, äiti tutkitutti pojan. Hän halusi varmistaa, että mikäli piileviä ongelmia olisi, Kaapo saisi tukea ajoissa.
Psykologisen selvityksen mukaan Kaapo on matemaattisesti lahjakas, normaali poika.
Virallisia diagnooseja ei nykyajan koulussa tosin tarvita tuen tarjoamiseen. Opetusneuvos Pirjo Koivula toteaa, että oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea oppimiseen, ja opettaja on pätevä henkilö huomaamaan tuen tarpeen.
Entä Kaapo itse? Hän lienee pätevä arvioimaan, millaista koulun käyminen konttorissa oli.
”Sermien takana oli tylsää. Ei ope edes meinannut nähdä minua, vaikka viittasin”, Kaapo vastaa ratkoessaan samalla suit sait matikan tehtäviä.
Miksi sinä olit siellä sermien takana?
”Etten juttelisi muiden kanssa. Mutta samaa tekevät tytötkin koko ajan. Höpöttävät niin etten kestä.”
Onko heillä omat konttorit?
”Ei tietenkään. Sermit oli vain minulla.”
Opettaja rakensi konttorin
Noljakan koulun rehtori Anne Kilpeläinen kertoo tutkineensa pöytämalleja netistä yhdessä opettaja Ilkka Kontkasen kanssa.
”Tämä opettaja opettaa myös käsitöitä, joten hän ehdotti tekevänsä vastaavan pöytäsermin itse.”
Jos yksi oppilas istuu korkeiden sermien takana kaksi kuukautta, eikö ole mahdollista, että hänet leimataan?
”Koulupsykologi suositteli sermiratkaisua. Tarkoitus oli tukea lapsen koulutyöskentelyä.”
Mutta muut oppilaat alkoivat kiusata Kaapoa.
”Vanhempien kannattaisi kertoa koulun henkilökunnalle, jos kiusaamista on. Meillä on kiusaamiseen nollatoleranssi.”
Kaapo on kertonut vanhemmilleen pilkkaamisesta. Leimasiko konttorissa istuminen opettajan mielestä Kaapoa?
”Meinaatko, ettei ole muita tapoja erottua porukasta”, Ilkka Kontkanen kysyy.
En ymmärrä, mitä tarkoitat.
”Mietipä vähän.”
En ymmärrä.
”Luuletko, että kaikki istuvat ryhmässä nätisti eikä kenelläkään ole koskaan mitään pulmia? Jos näin on, sinulla on tosi ruusuinen kuva tämän päivän koulusta.”
Auttoiko konttori Kaapoa?
”Tietty johtopäätelmä tehtiin.”
Ei äänivaltaa
Sekä rehtori Anne Kilpeläinen että opettaja Ilkka Kontkanen ihmettelevät, miksi vanhemmat olivat ensin tyytyväisiä sermien käyttöön, mutta sitten käänsivät kelkkansa.
”Ensin hyväksyitte kokeilun, siitä on dokumentti Wilmassakin. Sitten teiltä tulikin hyvin erityyppinen viesti kuin mitä olitte oppilashuoltoryhmän kokouksessa sopineet”, Anne Kilpeläinen sanoo.
”Ne muut siinä kokouksessa sopivat keskenään. Ei meillä ollut äänivaltaa”, Kaapon äiti Emilia Hyttinen vastaa.
”Joskus voi mennä sukset ristiin. Mutta kummankin osapuolen yhteistyöstähän tässä on kyse”, Kilpeläinen toteaa.
Rehtori jää odottamaan vanhempien ratkaisua siitä, mitä nämä Kaapolle tahtovat.
Vanhemmat jäävät odottamaan kaupungin päätöstä siitä, voiko Kaapo vaihtaa koulua toiseen koulupiiriin.
Ja Kaapo, hän odottaa kohta alkavaa kesälomaa. Silloin saa vain olla.
Juttu on julkaistu Seurassa 22/2013 otsikolla Kaapon konttori.