Potilasvahinkojen määrissä on suuria eroja - eniten vahinkoja sattuu Lapissa

Sairaalan turvallisuuden paras mittari on potilasvahinkojen määrä. Niiden taustalla on lähes aina hoitovirhe. Joskus harvoin korvattavan vahingon aiheuttaa muu syy, kuten hoitolaitteen vika.

Lisäksi kohtuutonta haittaa aiheuttavat infektiot katsotaan potilasvahingoiksi, vaikka kyseessä ei olisi kenenkään vika.

Suomessa korvataan vuosittain yli 2 000 potilasvahinkoa, niistä 80 prosenttia tapahtuu julkisella puolella.

Seura vertaili sairaanhoitopiirejä vuosina 2011–2015 ratkaistuissa julkisen sektorin toimipaikoissa sattuneissa korvattavissa potilasvahingoissa.

Potilaalla on kolme vuotta aikaa tehdä ilmoitus vahingosta. Aikaa kuluu myös ilmoituksen käsittelyyn, joten korvauspäätös tulee usein vahinkoa seuraavana vuonna tai myöhemmin.

Suhteutimme eri piirien potilasvahingot niiden toimenpiteellisten hoitojaksojen määrään 2010–2014. Vahingot liittyvät melkein aina johonkin toimenpiteeseen, useimmiten leikkaukseen.

Eniten vahinkoja sattui Lapin sairaanhoitopiirissä: 57 tapausta 10 000 toimenpiteellistä hoitojaksoa kohden. Vahinkojen määrä oli yli 2,5-kertainen verrattuna turvallisimpiin piireihin.

Pahnan pohjimmainen

Mikä selittää isot erot eri piirien välillä?

”Ihan varmasti niihin vaikuttaa toiminta ja sen johtaminen”, sanoo Lapin piirin johtajaylilääkärinä viime vuonna aloittanut Jukka Mattila.

Hän kuitenkin pohtii, voisiko Lapin korkeita lukuja selittää joiltain osin potilasasiamiehen aktiivinen ote tai se, että suurten etäisyyksien vuoksi maakunnan terveyskeskuksissa joudutaan toisinaan suorittamaan tavanomaista isompia toimenpiteitä.

Mattilan mukaan Lapin sairaanhoitopiirissä noin kolmasosa potilasvahingoista sattuu terveyskeskuksissa, kun koko maassa vastaava osuus on noin neljäsosa.

”Pidän kyllä siitä huolimatta lukujamme liian korkeina ja teemme paljon työtä tilanteen parantamiseksi.”

”Meillä on ollut leikkaajakohtaisia eroja vahinkojen määrässä, mutta nykyinen kirurgian ylilääkäri on kolmen viime vuoden aikana puuttunut niihin käymällä läpi tekniikoita ja toimintamalleja. Infektioitakin on onnistuttu vähentämään, ja viime vuonna tietoomme tulleet leikkausvahingot puolittuivat edellisvuodesta – korvaustilastoissa tämä näkyy viipeellä. ”

Potilasturvallisuutta on myös epidemioiden ehkäisy. Sitä on markkinoitu koko henkilökunnalle.

”Ammattilaisille luulisi olevan itsestäänselvyys, että heidän kannattaa ottaa influenssarokotus, mutta ei se niin mene. Olemme muistuttaneet, että he voivat kantaa viruksia oireettomina ja levittää niitä potilaisiin. Näin olemme saaneet rokotuskattavuuden nousemaan 30 prosentista 70–80 prosenttiin.”

Vaasa on edelläkävijä

Vähiten potilasvahinkoja tapahtuu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä: 20 tapausta 10 000 toimenpiteellistä hoitojaksoa kohden. Tätä selittää maan parhaan osaamisen keskittyminen pääkaupunkiseudulle.

Kiinnostavasti tilaston kakkoseksi nousee pienehkö Vaasan sairaanhoitopiiri, jonka suhdeluku on 22.

”Voin rehvastelematta sanoa, että hyvä sijoituksemme ei ole mikään sattuma. Olemme tehneet erittäin määrätietoista potilasturvallisuustyötä. On meillä paljon työtä tekemättäkin, mutta muualla on vielä enemmän”, sanoo Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Auvo Rauhala.

”Kyseessä on tärkeä asia: Suomessa kuolee vuosittain arviolta 700–1700 ihmistä hoitovirheisiin. Se on sama kuin jos joka vuosi putoaisi kymmenen lentokonetta.”

Vaasassa perustettiin 9 vuotta sitten ensimmäisenä Suomessa potilasturvallisuuskoordinaattorin virka. Henkilökunnalle on annettu yksityiskohtaiset tarkistuslistat toimenpiteistä, jotka pitää tehdä ennen ja jälkeen leikkauksen.

”Nämä ovat tylsiä asioita, joita ei ole helppo saada läpi. Valtaosa vahingoista, vaikkapa antibiootin antamatta jättäminen, syntyy kuitenkin siitä, että prosesseissa on vikoja.”

Rauhalan mielestä henkilökunnan kouluttaminen sekä syyllistämättömyyden kulttuuri ovat tärkeitä.

”Läheltä piti -tilanteista ja virheistä pitää puhua, ja niistä pitää oppia.”

Hyvistä tuloksista huolimatta Vaasan keskussairaala on jäämässä niiden 12 sairaalan ulkopuolelle, joihin Sote-uudistuksessa keskitetään erikoisosaamista vaativa hoito.

”Peruspalveluministeri Juha Rehulan puheet laadun kehittämisestä tuntuvat naurettavilta. Ruotsissa toimitaan toisin, siellä laadukkaiden ja turvallisten sairaaloiden asemaa vahvistetaan.”

Rampautunut oikeusturva

Jos potilaalle sattuu vahinko, ensimmäinen valitusosoite on Potilasvakuutuskeskus.

Sen toiminta on asenteellista ja huolimatonta, sanoo potilasvahinkoasioihin erikoistunutta lakiasiaintoimistoa johtava Joni Siikavirta, joka on työskennellyt alalla 14 vuotta.

”Pahimmillaan lähtökohta on se, että vahinkoja ei korvata, kun se pitäisi olla, että ne korvataan. He saattavat jättää vahinkoilmoituksiin liittyviä aineistoja hankkimatta eivätkä perustele ratkaisujaan. Tapahtumia ei vertailla käyvän hoidon suosituksiin, vaan muutamalla virkkeellä todetaan, että kaikki meni ok. Sen ymmärrän, että vastaajana oleva sairaala toimii noin, mutta sama ei sovi ratkaisijalle.”

Tavallisesti vahingon kärsineitä potilaita avustavat sairaaloiden potilasasiamiehet. Heidän osaamisessa on kuitenkin suuria eroja, ja usein he työskentelevät suoraan johtajaylilääkärin alaisuudessa.

”Riippumattomuuden pitäisi olla aivan ensimmäinen asia heidän toimenkuvassaan. Nyt he työskentelevät sen tahon alaisuudessa, joita heidän pitäisi tutkia ja tarvittaessa moittia. Olen tavannut muutamia kymmeniä potilasasiamiehiä, jotka ovat sisäistäneet asemansa. Iso osa on hyödyttömiä ja osasta on jopa haittaa.”

Siikavirta summaa kokemuksensa.

”Potilasasiamiesten ei pitäisi olla sairaaloiden palkkalistoilla.”

Salailun ilmapiiri

Jos potilas haluaa hakea muutosta vääräksi kokemaansa päätökseen, on paras kääntyä Potilasvahinkolautakunnan puoleen. Näin tekee vuosittain lähes tuhat suomalaista, mutta heidänkään oikeusturvansa ei ole parhaissa mahdollisissa kantimissa

”Siellä päätöksiä tekevät vapaa-ajallaan ihmiset, joiden päätyö on esimerkiksi vakuutusyhtiössä tai tuomioistuimessa. Ratkaisut ovat niin vaativia, että niiden teko laadukkaasti edellyttäisi päätoimista työskentelyä.”

Noin joka kuudes lautakunnan ratkaisuista on vahingon kärsineelle myönteinen.

Lautakunnassa itsekin taannoin työskennellyt Siikavirta löytää moitittavaa myös siitä, että sen päätökset ovat salaisia. Hänen mielestään kenen tahansa pitäisi voida tutustua niihin niin, että nimet on pyyhitty yli.

”Nyt ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa sitä, että samanlaisia tapauksia koskevat päätökset ovat keskenään linjassa.”

Asiaan on turha odottaa muutosta. Siikavirta hävisi päätösten julkisuudesta käymänsä oikeustaistelun Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla 2013.

Potilasvahinkoihin liittyvän salailun kulttuurin yksi ilmentymä on se, että vahinkotilastot jukaistaan vain sairaanhoitopiireittäin.

”Sairaalakohtaiset tiedot ovat varmasti olemassa. Niiden julkaiseminen voisi kannustaa sairaaloita toimimaan nykyistä paremmin. Avoimuuden pitäisi olla nykyaikana itsestäänselvyys.”

”Toimintaamme ohjaa puhtaasti lainsäädäntö”

Potilasvakuutuskeskuksen yksikönjohtaja Minna Plit-Turunen kiistää jyrkästi lakimies Joni Siikavirran väitteen, että keskuksen toiminta olisi huolimatonta ja asenteellista.

”Toimintaamme ohjaa puhtaasti lainsäädäntö. Otamme huomioon sekä potilaan että hoitohenkilökunnan oikeudet.”

Hänen mukaansa Potilasvakuutuskeskus pyrkii selvittämään mahdollisimman tarkkaan, mitä on tapahtunut eikä keskuksen lähtökohta ole missään tapauksessa se, että korvauksia ei maksettaisi.

”Joskus potilaiden odotukset vain ovat suurempia kuin mitä laki mahdollistaa”, Plit-Turunen sanoo.

Hän myöntää, että osa ratkaisuista on suhteellisen lyhyitä.

”Ihan kaikkea päätöksiin ei kirjoiteta auki, meillä ei oikein ole resurssejakaan siihen. Tavoitteemme on, että päätökset olisivat tulevaisuudessa nykyistä perusteellisempia. Mutta kyllä jo nyt etenkin työkyvyttömyyseläkkeitä koskevien ratkaisujen perustelut ovat pitkiä ja yksityiskohtaisia.”

Plit-Turusen mukaan monen ratkaisun rajallinen pituus perustuu myös siihen, että vahingon kärsineitä potilaita ei haluta rasittaa pitkällä ja vaikeaselkoisella lääketieteellisellä terminologialla, vaan asiat pyritään kertomaan ymmärrettävästi. Korvauksenhakija voi myös pyytää saamaansa päätökseen lisäperusteluja tai selvennystä.

Ilmoitetuista vahingoista noin kolmannes johtaa korvauksen saamiseen.

Lähteet: Potilasvakuutuskeskus ja THL

Sairaanhoitopiirien vahingoiksi on luokiteltu myös terveysasemilla ja julkisissa sairaaloissa tapahtuneet yksityisten toimijoiden vahingot.