Venäläistehtaan lukkoonlyöty kohtalo: Näin Suomeen rekisteröidyn yrityksen omaisuus kaapataan

Puumalassa asuva tehtailija Alex Weber joutui Pietarissa keskelle painajaismaista viranomaisahdistelua.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kestää vaikka kranaatin: Järeillä Kerberos-lukoilla ei Suomessa ole markkinoita, Venäjällä sitäkin enemmän.

Puumalassa asuva tehtailija Alex Weber joutui Pietarissa keskelle painajaismaista viranomaisahdistelua.
(Päivitetty: )
Teksti: Outi Salovaara

Kuluneessa tehtaassa Pietarin keskustan liepeillä on syyskuussa 2016 uneliasta. On kuin tehdassaleissa kello olisi pysähtynyt vuosikymmeniä sitten, aikaan ennen automaatiota ja tietokoneita.

Toisen kerroksen hallissa Sergei Fjodorov kokoaa vakain käsin Kerberos-merkkisiä lukkoja. Haitta kerrallaan solahtaa ison lukkopesän sisään.

Lukkotehtaan toimiston seinällä ovat sovussa Suomen ja Venäjän liput sekä Vladimir Putinin ja Tarja Halosen valokuvat. Rauhallisuus on valheellista.

”En ymmärrä tätä tilannetta lainkaan. Tehdas maksaa veroja ja antaa työpaikan 15 ihmiselle, ja nyt valtio haluaa tuhota meidät”, suree lukkotehtaan hallinnosta vastaava Svetlana Gontšarenko.

Kranaattia vahvempi

Tehdasta johdetaan Suomesta.

Puumalassa nykyisin asuva Alex Weber on Pietarin-tehtaalla läsnä enää vain Skype-yhteyden kautta. Hänellä on Venäjän passi, mutta hän ei enää uskalla matkustaa kotimaahansa.

Lukkotehtaan markkinat ovat Venäjällä. Tehtailija kehuu Kerberos-lukkoja vaikka kranaatin kestäviksi – se on hänen mukaansa käytännön tilanteessa todistettu.

”Turvallisessa Suomessa näin järeille lukoille ei edes ole tarvetta”, sanoo Alex Weber.

Parhaina aikoina 1990-luvulla tehtaassa oli sata työntekijää. Bisnes on kuihtunut suuruuden päivistä, mutta tehdas on silti vielä vuonna 2016 Pietarin suurimpia lukkovalmistajia.

25-vuotiaan Kerberos-lukkotehtaan tarina ylittää valtioiden ja välillä myös ymmärryksen rajat. Sekaan mahtuu Tšetšenian mafiaa, epäilyttävän leiman saanutta Pietarin vesilaitosta Vodokanalia, rikosilmoituksia Suomessa ja Venäjällä, lahjuksia ja oikeudenkäyntejä.

Kaikkeen lyö leimansa Venäjää sitkeästi riivaava korruptio.

Juristi, poliisi ja yrittäjä

Alex Weber syntyi vuonna 1950 Južno-Sahalinskin kaupungissa lähellä Japania ja opiskeli juristiksi Leningradin yliopistossa. Samana vuonna kun Weber valmistui, samassa tiedekunnassa aloitti juristin opinnot Vladimir Putin -niminen henkilö.

Opintojen jälkeen Weber toimi poliisina – ja joutui siinä tehtävässä tekemisiin Leningradin kaupungilla työskentelevän Vladimir Putinin kanssa.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja poliisi muuntui Weberin mukaan osaksi mafiaa, hän irtisanoutui, osti 1991 tehdasrakennuksen ja ryhtyi lukkotehtailijaksi.

”Otin tšetšeenibandiiteilta kahden miljoonan dollarin lainan yrityksen käynnistämiseen”, sanoo Weber.

Villillä 1990-luvulla Venäjän yhteiskuntarakenteet horjuivat, ja lainoituksesta huolehtivat monessa tapauksessa pankkien sijasta rikollisjoukot.

”Minulla ei koskaan ollut mafian kanssa mitään ongelmia. Pelisäännöt olivat aina selvät”, sanoo Weber.

Weberit alkoivat viettää vapaa-aikaansa Rautjärvellä Etelä-Karjalassa, jonne he rakensivat talon. 1993 he jäivät Suomeen pysyvästi. Dafor-yhtiön Weber perusti 1995 Suomeen Pietarin lukkotehtaan emoyhtiöksi. Dafor välittää tehtaan käyttämät avaimet Italiasta Venäjälle.

”Suomessa on paljon parempi asua ja yrittää. Toisin kuin Venäjällä Suomessa tiedän, mihin verorahani menevät”, Puumalassa vuodesta 2005 asunut Weber sanoo.

Nimensä pariskunta vaihtoi Gontšarenkosta Weberiksi Alex Weberin saksalaisen isoisän mukaan, sillä suomalaisille Gontšarenko on liian vaikea.

Vesittynyt maine

Lukkobisnes pyöri suuremmitta ongelmitta yli 20 vuotta. Sitten vuonna 2012 Pietarin valtiollinen vesilaitos Vodokanal ryhtyi pommittamaan tehdasta milloin ylimääräisillä ympäristömaksuilla, milloin muilla tehtaan mielestä keksityillä laskuilla ja haasteilla oikeuteen.

Vodokanal on tunnettu Suomen valtionkin kymmenillä miljoonilla euroilla rahoittamista jätevesihankkeista. Niiden ansiosta Pietarin jätevedet johdetaan nyt Vodokanalin rakennuttamiin puhdistamoihin sen sijaan, että ne menisivät puhdistamattomina Suomenlahteen.

Joulukuussa 2015 vesilaitoksen maine ryvettyi, kun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin korruptionvastainen säätiö ja Delovoi Peterburg -lehti paljastivat 30 vuotta pääjohtajana olleen Feliks Karmazinovin haalineen itselleen ja lähipiirilleen valtavan omaisuuden Vodokanalin varoilla.

Yksi 73-vuotiaan Karmazinovin valtakunnista sijaitsee Käkisalmen eteläpuolella Pyhäjärvellä. Siellä valtavilla tiluksilla on yli 1 000-neliöisen linnan ohella vierastaloja, hevostalli ja -aitauksia, uimahalli ja yksityiskirkko.

Elokuussa 2016 Karmazinov siirtyi pois pääjohtajan paikalta, mutta jatkaa yhtiön ”erityistehtävissä”.

300 kuukauden vesilasku

Lukkotehtaan todellinen kujanjuoksu ja loputon vastineiden, valitusten ja selvitysten kierre alkoi joulukuussa 2015, kun Vodokanal lähetti sille edelliseltä marraskuulta valtavan vesilaskun: yli 1,5 miljoonaa ruplaa eli noin 22 000 euroa. Se vastaa tehtaan 300 kuukauden vedenkulutusta.

Vodokanal väitti tarkastajansa Sergein käyneen tehtaalla elokuussa 2015 ja antaneen käskyn korjata rikkinäisen vesimittarin kolmen kuukauden kuluessa. Kun tehdas ei reagoinut, Vodokanal laatii arviolaskun tehtaan kuukauden maksimivedenkulutuksen perusteella.

Tehdas ei kuitenkaan ole koskaan saanut tarkastuspöytäkirjaa. Kun pöytäkirja lopulta tuli, se osoittautui väärennökseksi.

Perusteettoman laskun maksaminen olisi johtanut tehtaan konkurssiin – mihin Alex Weber uskoo vastapuolen pyrkivänkin. Kyse on hänen mukaansa tyypillisestä venäläisestä yrityskaappauksesta: tekaistuilla laskuilla konkurssiin saatuun yhtiöön istutetaan velkojan edustajat, ja todellinen omistaja huomaa menettäneensä liiketoimintansa.

Helmikuussa 2016 Vodokanal vei maksusta kieltäytyneen lukkotehtaan oikeuteen. Se määräsi tehtaan maksamaan jättilaskun. Myöhemmin kävi ilmi, että tehtaan palkkaama petollinen juristi ei ollut luovuttanut oikeudelle asiakirjoja, jotka todistivat tarkastuspöytäkirjan olleen väärennetty ja vesimittarin virheetön.

”Juristi laskelmoi, että kun häviämme ensimmäisen oikeuskäsittelyn, hän saa myöhemmin lisälaskutusta valitusoikeudenkäynnistämme”, sanoo Weber.

Lahjontaviidakko

Weber vaihtoi juristia ja valitti oikeuden päätöksestä, vaikka olisi voinut päästä ainakin hetkeksi eroon Vodokanalin ahdistelulta maksamalla lahjuksia. Kesäkuussa 2016 yksi Vodokanalin johtajista soitti ja vaati Weberiltä 5 000 euroa käteisenä Imatralla, kun johtaja oli matkalla Norjaan kalastusmatkalle. Vastineeksi Vodokanal unohtaisi vesilaskun.

Weber kieltäytyi ja teki sen sijaan rikosilmoituksen kiristyksestä Imatran poliisille. Poliisi ei löytänyt kiristyksen tuntomerkkejä ja jätti tapauksen tutkimatta.

Venäjän poliisi taas ei suostunut ottamaan käsittelyyn lukkotehtaan rikosilmoitusta Vodokanalin väärennettyihin asiakirjoihin perustuvasta jättivesilaskusta.

Lukkotehdas on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä etenkin asuntomurtoihin erikoistuneen poliisin kanssa, ja siinä yhteydessä tuttu poliisieversti on saanut Weberin avulla bonuksena elintarvikkeita ja alkoholia Suomesta.

Epätoivoinen Weber pyysi poliisieverstiä apuun saadakseen Vodokanal-asian poliisissa eteenpäin. Tämä pyysi Weberiltä kännykkäviestillä vastineeksi 5 000 euroa. Weber kieltäytyi, ja everstin viestit kävivät uhkaavammiksi.

”Unohda Pietari! Siellä kukaan ei rakasta sinua. Elä rauhassa tšuhnalandiassa, siellä on mukavaa ja rauhallista”, kirjoitti poliisieversti.

Weberin avunpyyntö presidentti Sauli Niinistölle yhtiön ja sen työpaikkojen pelastamiseksi Vodokanalin aiheuttamalta konkurssilta tuotti vesiperän, eikä apua tuonut vetoomus Vladimir Putinillekaan.

Kesäkuussa Vodokanal irtisanoi väärennöksen tehneen Sergein. Lukkotehtaan onneksi Sergei suostui allekirjoittamaan notaarin vahvistaman kertomuksen siitä, että hän oli väärentänyt tarkastuspöytäkirjan. Lisäksi hän suostui todistajaksi oikeuteen.

Tosi kuin vesilaitos

On lokakuun 12. päivä.

Valitustuomioistuimeen Pietarin Suvorovin valtakadulle kerääntyy lukkotehtaan työntekijöitä uuden asianajajan Timofei Boerin johdolla.

Oikeustalon seinällä sähköinen juttulista kertoo, että aamupäivällä oikeus käsittelee muitakin Vodokanalia vastaan nostettuja tapauksia – mistä tapauksissa on kyse, ei käy ilmi. Weberin käsiinsä saamat tilastot kertovat, että Vodokanalin oikeudenkäynnit ovat lisääntyneet huomattavasti.

Lukkotehdas on kuullut Vodokanalin avoimesti tunnustavan perusteettoman laskutuksen. Siitä kertoo myös lukkotehtaan toimitusjohtaja Igor Kotšetkov hätähuudossaan Pietarin energiakomitealle, jonka alaisuudessa Vodokanal toimii.

”Lukkotehdas yritti sovitella riitaa ilman oikeudenkäyntiä. Vodokanalin oikeudellisen osaston johtaja kuitenkin sanoi tapaamisessamme, että Vodokanalille on sama miten ja keneltä voimme saada rahaa”, kirjoittaa Kotšetkov heinäkuussa 2016.

Istuntosalissa numero 118 istutaan alas.

Asianajaja Boer luovuttaa tuomareille Vodokanalia vastaan puhuvat asiakirjat. Sergei todistaa, miten hän kiireisiinsä vedoten laati tehtaan tarkastuspöytäkirjan kotonaan.

Vodokanalin asianajajat alkavat tivata todistajalta kenen aloitteesta tämä kertoo asioista.

”Pysykää asiassa. Hän on todistaja, eikä tämä kysymys liity asiaan”, täräyttää tuomari hermostuneilta vaikuttaville Vodokanalin asianajajille.

”Vodokanal ampui itseään”, riemuitsee Boer istunnon jälkeen.

Kun lukkotehtaan väki lokakuun 20. päivänä kerääntyy oikeustalolle kuulemaan lopullista tuomiota, päättyy istunto alkuunsa tehtaan erävoittoon: Vodokanalin asianajaja ilmoittaa yhtiön luopuvan kaikista vaatimuksistaan lukkotehdasta vastaan.

Vodokanal ei vastaa Seuran kysymyksiin yhtiön laskutuskäytännöistä, asiakirjaväärennöksistä tai lukkotehtaan tapauksesta.

”Jos Vodokanalin työntekijän havaitaan syyllistyneen rikkeisiin, hän joutuu niistä vastuuseen”, tyytyy yhtiön yhteiskuntasuhteiden johtaja Oksana Popova toteamaan sähköpostissaan.

Kaappaukset maan tapa

Weber haluaisi Vodokanalin vastuuseen väsyttävästä ja kalliiksi tulleesta aiheettomasta oikeusprosessista, mutta se näyttää mahdottomalta. Weber ei myöskään usko, että Vodokanal olisi nyt lopullisesti jättänyt tehtaan rauhaan.

Lokakuussa 2016 tehdasta alkaa ahdistella uusi taho: Pietarin valtiollisen omaisuuden tehokkaan käytön keskus vaatii lukkotehdasta luovuttamaan osan sillä 25 vuotta olleesta tontista, vaikka tehtaalla on hallintaoikeuden osoittavat asiakirjat ja kuitit sovitusti maksetuista vuokrista.

Lokakuussa yllättäen myös verottaja ilmoittaa tulevansa tehtaalle tekemään kiinteistötarkastusta.

Weber uskoo, että kiinteistöveroa halutaan nostaa.

Tehdasta odottavat taas uudet valitusten, vastineiden ja selvitysten kierteet.

Uupunut Weber haluaisi myydä tehtaan. Alustava kaupanteko venäläis-latvialaisten liikemiesten kanssa tyssää, sillä heidän taustaltaan näyttää löytyvän rahanpesua ja yrityskaappauksia.

Umpikujassa olevaa Weberiä ei lohduta, että hänellä on Venäjällä runsaasti kohtalotovereita. Venäjän pääsyyttäjänvirasto avasi kesäkuussa 2016 yrittäjille sähköisen valitusten vastaanottopalvelun. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana valituksia oli tullut 318, joista peräti 112 koski yritys- ja omaisuuskaappauksia ja 92 yrityksiin kohdistuneita, vainoa muistuttavia perusteettomia oikeudellisia prosesseja.

Venäjän korruption vastainen komitea arvioi 2015, että yrityskaappauksia on vuosittain noin 700 000.

”Kaappaukset lisääntyvät ja ne saavat entistä huolestuttavampia muotoja. Aiemmin kaappaajat olivat rikollisryhmiä, mutta nyt kaappauksia tekevät valtion viranomaiset ja liikemiehet”, arvioivat yhdysvaltalaisen George Mason -yliopiston tutkijat Louise Shelley ja Judy Deane toukokuussa 2016 julkaistussa selvityksessään.

Usein kaappauksissa auttavat ostetut tuomarit.

”Valitettavasti Venäjän oikeuslaitos ei ole riippumaton eikä se enää ole osa oikeuksia vaalivaa järjestelmää”, sanoi pk-yritysten suojattomasta asemasta huolissaan oleva Moskovan ihmisoikeustoimiston johtaja Aleksandr Brod syyskuussa Rossiiskaja Gazeta -lehdessä.

Seuraava syyte?

Weber uskoo Vodokanal-taistelussa saamiensa vihamiesten hellittävän vasta kun hän on menettänyt kaiken omaisuutensa.

”Venäjän viranomaiset voivat ryhtyä syyttämään minua mielivaltaisesti pedofiliasta, terrorismista tai mistä hyvänsä. Pelkään, että Suomen viranomaiset siinä tapauksessa karkottavat minut Venäjälle.”

Mustaa huumoria viljelevä Weber vitsailee järjestävänsä näyttävän polttoitsemurhan Helsingin Kauppatorilla tai hirttäytyvänsä Puumalansalmen siltaan.

Naurunrähähdyksessä on epätoivoinen sävy.

Viime hetkellä, lehden lähtiessä painoon, Alex Weber lähettää sähköpostin:

”Tehtaan toiminta on keskeytetty. Meillä oli tilauksia, mutta liiketoiminnan jatkaminen on liian vaikeaa ja pelottavaa.”

 

X