Iso indokiinantiikeri nostaa raskasta päätään. Silmät raottuvat hieman, iiris pistää esiin mustana pilkkuna kellertävästä pupillista kunnes luomet painuvat takaisin kiinni. Torkkuva tiikeri saa vierelleen saksalaisen turistin.

Liikkeissään vikkelä, sinipaitainen tiikerinhoitaja pujahtaa tiikerin eteen ja pieni pokkarikamera naksahtaa. Turisti saa haluamansa, muistoksi kuvan itsestään ihka elävän tiikerin vierellä.

Helle ramaisee raidallista, liki 150 kilon painoista kissapetoa. Sen suu avautuu haukotukseen paljastaen pitkät, kellertävät raateluhampaat.

Kamera naksahtaa taas.

Onnekas saksalaisturisti saa vielä lisäksi kuvan haukottelevasta tiikeristä. Ylimääräinen otos onkin komea. Jos ei tiedä tiikerin haukottelevan, niin voi luulla sen karjuvan.

Mutta todellisuudessa tiikeri on vaiti. Iso pää vaipuu maahan. Toinen korva vipattaa, tassu heilahtaa, soraan jää pitkistä kynsistä syvät vaot.

Tuhannen bahtin potretti

Kanjoniksi nimetyssä, paahtavan kuumassa sorakuopassa makaa kymmenen tiikeriä maahan iskettyihin pultteihin kettingeillä kytkettyinä.

Sinipaitaiset tiikerinhoitajat päivystävät uneliaiden petojen vierellä. Kukin eläin saa vuorollaan kupeelleen turistin. Kukin turisti saa vuorollaan itsestään kuvan tiikerin kanssa.

Jono liikkuu köysillä eristetyn kanjonin portista sisään. Turisteja viedään tiikerin vierelle kädestä pitäen. Kuva otetaan äkkiä ja turisti tuodaan kädestä pitäen pois.

Katsomossa kiertävän, kantikkaan ja läpinäkyvän lippaan sisällä hulmuavat setelit. Tuhat bahtia (noin 20 euroa) on 500 bahtin (noin 10 euroa) hintaisen pääsylipun päällekin turistille pieni hinta niin hienosta kuvasta.

Ison tiikerin kupeet huokuvat. Lippahattu heilahtaa sen silmien edessä ja häätää kärpäset pois.

Sitten tulee taas turisti. Taas kamera naksahtaa. Taas tulee tuhannen bahtin potretti.

Ensimmäinen pentu

Wat pa Luangta Bua Yannasampannon temppeli ei ollut alunperin tiikeritemppeli.

Korkeasti kunnioitettu buddhalainen opettaja ja meditaatioguru Venerable Luangta Maha Bua Yannasampanno antoi entiselle oppilaalleen Phra Acham Phulle tehtäväksi perustaa nimeään kantavan metsäluostarin Sayokin alueelle Kanchanaburin maakuntaan.

Tehtävä tuli täytettyä vuonna 1994. Phra Acham Phusta tuli luostarin apotti Chan.

Ensimmäinen tiikeri tuli tarinan mukaan temppeliin vasta viisi vuotta myöhemmin. Kyläläiset löysivät viidakosta orvon pennun, jonka emon salametsästäjät olivat ampuneet lähellä Thaimaan ja Myanmarin rajaa. Nälkiintynyt ja sairaalloinen, vähäisintäkin ääntä ja liikettä säikkynyt pentu sai temppelissä kaipaamaansa hoitoa ja ravintoa. Apotti otti pikkutiikerin suojatikseen ja piti siitä huolta.

Pennusta ei kuitenkaan ollut eläjäksi, vaan se menehtyi pari kuukautta löytämisensä jälkeen.

Tiikereistä rohtoja

Thaimaan läntisessä kolkassa metsästetään yhä tiikereitä, vaikka salametsästyksestä langetetaan nykyään Thaimaassakin vankeustuomio. Riski on kuitenkin ottamisen arvoinen.

Kiinalaiset ja laosilaiset välittäjät maksavat kaadetusta tiikereistä tiettävästi noin 6 000 dollarin verirahan, mikä vastaa thaimaalaisen maanviljelijän usean vuoden tuloja.

Tiikerintalja on arvokas, mutta tiikereistä tehdään myös rohtoja. Tiikerin aivoja käytetään aknen ja tylsämielisyyden hoitoon, silmistä tehdään epilepsia- ja luista kipulääkettä ja kuonosta sulatetaan salvaa ihosairauksiin. Laosissa tiikerin kynsistä jauhetaan pulveria, jota käytetään rauhoittavana lääkkeenä.

Muutama viikko sen jälkeen, kun metsäluostarin ensimmäinen naaraspentu oli kuollut, apotti Chanin hoiviin tuotiin kaksi viiden viikon ikäistä urospentua. Pian rajapartio löysi viidakosta kaksi naaraspentua. Nekin tuotiin luostariin.

Apotti Chan toivotti tiikerit tervetulleiksi. Yksi tiikeri oli kuollut luostarissa, eikä apotti halunnut enää yhdenkään kuolevan.

Eikä niin ole myöskään tapahtunut.

Petoleikit kielletty

Viiden kuukauden ikäiset indokiinantiikerin naaraspennut Dolla ja Atom on kahlittu puihin. Myös pennut ovat valokuvamalleina: samat poseeraukset ja kameran naksahdukset kuin täysikasvuisten tiikereiden luona kanjonissa. Ja taas pääsee seuraava jonosta kuvaan.

Vallattomat pennut ovat leikkisiä. Tassu nousee, pää heilahtaa ja hampaat välähtävät.

Telmiviä tiikereitä komennetaan kovalla äänellä. Jos ne eivät usko puhetta, niitä läimäytetään.

”Kun tiikerinpennut ymmärtävät, että niillä on voimaa leuoissaan ja kynsissään, ne haluavat myös käyttää niitä. Pennut eivät ole aggressiivisia, mutta ne tahtovat leikkiä. Se on kuitenkin petojen leikkiä, eikä se sovi tänne luostariin. Se leikki on lopetettava,” toteaa temppelin australialainen tiikerikouluttaja, Tim Pollard.

”Tiikereiden käsittely ei ole yhtään julmempaa kuin koirien kouluttaminen. Yhtä kuuliaiseksi tiikeri ei kuitenkaan koskaan kouliinnu. Se on ja pysyy tiikerinä.”

Temppelitiikeri ei saalista

Tiikeri on luonnostaan saalistava peto, mutta luostarissa ne eivät saalista. Temppelin tiikerit eivät saa syödäkseen eläviä eläimiä, vaan pelkästään teurastettua lihaa, useimmiten kanaa, toisinaan nautaa. Indokiinantiikerille kelpaavat myös kalat.

Luonnossa tiikeri saattaa syödä jopa yli 20 kiloa lihaa kerralla, jolloin se voi olla seuraavan vuorokauden kokonaan syömättä. Temppelissä täysikasvuisten tiikereiden päiväannos on viidestä kuuteen kiloa lihaa, koska tarhaolosuhteisiin sopeutuneet tiikerit kuluttavat vähemmän energiaa kuin luonnossa elävät. Pennut elävät pelkästään maidolla kahdeksan viikon ikään asti, jonka jälkeen niitä aletaan totuttaa lihaan.

Elävä ravinto on temppelissä ehdottomassa pannassa. Tiikeri oppisi, että saalistamalla saa ravintoa. Silloin se kävisi vaaralliseksi.

Temppelissä eläviltä tiikereiltä kitketään pedon luonne pois.

Ei koskaan viidakkoon

Kuvaussessio keskeytyy hetkeksi, kun tiikerinpennut pyrkivät jälleen toistensa kimppuun. Ne urahtelevat ja näyttävät hampaitaan, tassut harovat ilmaa. Pienet tiikerit komennetaan kuitenkin taas ojennukseen.

”Tiikerit eivät tunne nimeään tai ymmärrä sanoja. Ne tietävät äänensävyn. Kovaa ja käskevää ääntä ne tottelevat nöyrimmin,” Pollard kertoo.

Dolla ja Atom asettuvat taas istumaan kivien päälle. Temppelissä syntyneet tiikerit oppivat vähitellen talon tavoille. Viidakkoon niistä tuskin on koskaan. Dolla ja Atom ovat aitoja temppelitiikereitä.

”Periaatteessa tarhaan syntyneen tiikerin siirtäminen luontoon on mahdollista, mutta helppoa se ei ole. Pentu oppii noudattamaan luontaisia vaistojaan, jos sille annetaan mahdollisuus. Pentu pitäisi päästää luonnolliseen ympäristöönsä eikä sille voisi sallia ihmiskontakteja, mutta siitä olisi silti huolehdittava. Vaikeinta olisi saalistaminen. Luonnossa emo opettaa pentunsa saalistamaan. Tarhassa syntynyt tiikeri joutuisi opettelemaan taidon itse.”

Kolme Macia

Wat pa Luangta Bua Yannasampannon metsätemppelissä elää tällä hetkellä 43 tiikeriä. Täysikasvuisia niistä on 15, loput ovat eri-ikäisiä pentuja. Tiikereistä ainoastaan kahdeksan on pelastettu pentuina viidakosta. Loput ovat temppelin omien tiikereiden jälkeläisiä.

Apotti Chan on antanut jokaiselle tiikerille nimen.

Tiikereiden lisäännyttyä hän ei kuitenkaan enää muista niiden kaikkien nimiä. Joskus pentu saattaa saada saman nimen, joka on jo täysikasvuisella tiikerillä, mutta apotti korjaa erehdyksensä ristimällä aikuisen tiikerin uudestaan.

Mac-nimisiä tiikereitä temppelissä oli yhteen aikaan peräti kolme.

Tiikereiden lisäksi temppelialueella elää lehmiä, hevosia, puhveleita, kauriita, villisikoja ja riikinkukkoja. Leopardilla on oma aitauksensa ja kaikilla kolmella aasiankarhulla omat häkkinsä. Tiikereitä lukuun ottamatta eläimet ovat joko luonnosta tai ihmisten heitteille jättämiä.

Temppeli on jäänyt jo eläinlaumoille pieneksi, mutta pian tilaa on reilusti enemmän. Temppeliin on jo neljän vuoden ajan rakennettu Tiger Island -aluetta.

Temppelistä eläintarhaksi

Vielä keskeneräinen Tiger Island on eläintarha. Betonihäkkejä ja rautakaltereita on vieri vieressä. Laajempia aukioita on rakennettu eläinten ulkoiluttamista varten, ja esityksille saadaan oikea areena: kivipaasien lomasta solisevien purojen ja lammikoiden edustalle istutetaan nurmikko. Yleisölle jää oma näköalatasanteensa kivisen kaiteen taakse.

Vaikka rakennustyöt ovat yhä kesken, Tiger Islandin häkkeihin on jo sijoitettu osa tiikereistä. Vasta seitsemän päivän ikäiset pennun kiehnäävät pitkällään lojuvan emonsa kupeessa. Naarastiikeri ei nosta päätään, mutta häntä kohoaa hieman ja läiskähtää sitten betonilattiaan.

Kolmentoista viikon ikäisten pentujen häkissä on tungosta. Pienten tiikereiden kanssa pääsee leikkimään 1 500 bahtin maksua (noin 30 euroa) vastaan. Pentuhäkkiin otetaan kerralla kuusi vierasta.

Oma häkkinsä on myös nykyisellä Macilla, yli 200-kiloisella urostiikerillä, joka teki sen, mitä temppelitiikeri ei saisi koskaan tehdä. Mac kiskoi kanjonissa kahleensa irti maasta ja ryntäsi turvaan sinne, missä tiesi turvansa olevan. Temppelitiikeri karkasi omaan häkkiinsä.

Aamiainen vai tiikerinpesu?

Wat pa Luangta Bua Yannasampannon tiikeritemppelistä tuli maailmankuulu sen jälkeen, kun Animal Planet esitti miljoonayleisölle temppelistä nauhoitetun ohjelman.

Nykyään metsäluostarissa vierailee vuosittain tuhansia turisteja. Kiivaimpina matkailusesonkeina vieraiden määrä saattaa nousta jopa kolmeen sataan päivässä.

”Kaikki turismista saatavat tulot käytetään tiikereiden hyväksi. Varoilla ylläpidetään nykyistä tiikerikantaa, rakennetaan temppelialuetta ja rahoitetaan erilaisia hankkeita luonnossa elävien tiikereiden suojelemiseksi”, kertoo temppelin munkki ja apotti Chanin neuvonantaja Yen Chaiyapruk.

Viidentoista munkin lisäksi luostarissa työskentelee 17 palkattua eläintenhoitajaa ja -kouluttajaa. Vapaaehtoisia työntekijöitä tiikeritemppelissä on kahdeksan. Vapaaehtoisia on saapunut mm. Englannista, Hollannista, Ranskasta ja Ruotsista.

Alun perin Venäjältä lähtöisin oleva biologi Margarita Jen on työskennellyt tiikeritemppelissä jo yli neljän vuoden ajan. Jen vastaa tiikereiden terveydestä ja hyvinvoinnista.

”Tiikerit on opetettu noudattamaan rutiineja. Ne ovat tyytyväisiä ja tuntevat olonsa turvalliseksi, kun rutiineista ei poiketa. Temppelin tiikerit ovat hyväksyneet myös ihmiset osaksi omaa maailmaansa”, Jen toteaa.

Miten olisi aamiainen tiikereiden kanssa? Tai tiikereiden kävelyttäminen? Entäpä pienten tiikereiden pesu koirashampoolla? Näihin kaikkiin voi osallistua tiikeritemppelin aamuohjelman pääsylipulla (4 500 bahtia eli noin 90 euroa).

Shampoon liukastamat tiikerit luiskahtelevat käsistä ja kiertävät kehää liekansa varassa. Ne hyökkäilevätkin hieman, mutta eivät iske hampaitaan kiinni ranteisiin. Se on vain isojen kissanpoikien leikkiä.

”Tiikerit pitävät vedestä. Kun niitä pestään, ne eivät ala haista. Vieraat pesevät tiikereitä mielellään. Kaikki siis voittavat”, Jen toteaa.

”Turvallisin elämänmuoto”

Temppelin tiikereille tehdään täydellinen terveystarkastus veritesteineen vuosittain. Kesäkuussa Wat Pa Luangta Bua Yannasampannoon on tulossa tarhattujen villieläinten ruokintaan perehtynyt eteläafrikkalainen ravitsemusterapeutti. Hän laatii tiikereille uuden ruokavalion.

”Totta kai onnettomuuksia sattuu, mutta niitä aiheuttavat tiikerit toisilleen. Pentuikäisten, mutta jo liki täyden kasvun saavuttaneiden tiikereiden leikit ovat rajuja. Haavat ja puremat hoidetaan omin voimin. Mikäli jotain vakavampaa sattuu, apuun on saatavilla myös villieläimiä hoitava eläinlääkäri”, Jen kertoo.

Wat pa Luangtan tiikeritemppeli on jo nyt levittäytynyt yli 4 000 eekkerin alueeksi. Temppeli kuitenkin lunastaa ympäriltään lisää maata sitä mukaa, kun kassaan kertyy rahaa. Biologi Margarita Jen uskoo, että tiikeritemppelin ympärille kasvaa vielä aikanaan kokonainen tiikerireservaati.

”Koska tiikeri on luonnossa uhanalainen eläin, lajin säilyminen on turvattava ihmisen avustuksella. Suojelualue luonnollisessa ympäristössä on tietenkin paras vaihtoehto, mutta tiikereille rakennettu ´keinotekoinen maailmakaan` ei ole huono vaihtoehto. Itse asiassa se on tiikereille tällä hetkellä kaikkein turvallisin elämisen muoto.”

Buddhalainen kunnioitus

Iso tiikeri lojuu yhä paahtavassa auringossa kanjonin hiekalla. Ison tiikerin takana on yhä yhdeksän muuta tiikeriä. Kuvaamista on kestänyt pian aikataulun mukaiset kaksi tuntia. Jos sessio venyy hieman siitä yli, se sallitaan. Kaikki pääsylippunsa lunastaneet saavat poseerauksensa tiikereiden kupeella.

Apotti Chan ja hänen neuvonantajansa Yen Chaiyapruk istuvat päivävarjon alla ja nyökkäilevät hyväntuulisina vierailleen. Yksi tiikereistä makaa selällään aivan apotin jalkojen juuressa. Karva lakoontuu, kun apotin käsi kulkee tiikerin vatsan yli. Unisen eläimen jalka heilahtaa hieman, suusta pääsee urahdus, mutta silmät pysyvät kiinni.

Apotti myöntää, että ei olisi uskonut ensimmäistä tiikerinpentua hoivatessaan, että temppelissä olisi joskus kymmeniä tiikereitä ja satoja ihmisiä tiikereitä katsomassa.

”Täällä tiikerit ja ihmiset elävät sovussa keskenään. Tiikerit ovat buddhalaisuudessa suurta kunnioitusta nauttivia eläimiä. Niiden elämä on uhattuna. Koska buddhalaisuus on elämää vaaliva uskonto, temppelissä on tiikereitä.”

Apotin mukaan temppelialue tarhoineen ja laitumineen on tiikereille mitä parhain elinympäristö. Entistä paremmaksi tiikereiden elämä muuttuu hänen mielestään sitten, kun Tiger Island -alue saadaan rakennettua valmiiksi.

Apotin käsi kaartuu ilmassa.

”Jos temppeliä ei olisi, ei olisi näitä tiikereitäkään.”

Tuttipullonäytös

Iltapäivä kanjonissa päättyy kulkueeseen.

Ensimmäisenä temppelin edustalla odottavien turistien näkyviin tulee apotti Chan, joka kävelykeppiinsä nojaten johtaa joukkiotaan. Apotin perässä tulevat tiikerit hoitajineen.

Eläimet talutetaan häkkeihinsä, mutta yksi puolen vuoden ikäinen tiikerinpentu tuodaan aukion eteen ja kahlitaan puuhun.

Apotti Chan astelee tiikerin vierelle. Eläintenhoitaja antaa hänen käteensä tuttipullon ja apotti nostaa sen tiikerin suuhun. Taas käynnistyy kuvaaminen. Turistit pääsevät vuorotellen poseeraamaan tiikerin ja sitä ruokkivan apotin kanssa.

Tuttipullo tyhjenee äkkiä. Eläintenhoitaja tuo apotille uuden. Tiikeri lutsuttaa ja maitoa roiskahtaa ruskeanoranssille kaavulle. Kamera naksuu. Apotti hymyilee.

Lisätietoja tiikeritemppeli Wat Pa Luangta Bua Yannasampannosta mm. www.tigertemple.org ja tigertemplethailand.com

Juttu on ilmestynyt alun perin Seurassa 19/2009.