Tytön kouluttaminen Nepalissa maksaa yhtä paljon kuin talon rakentaminen
Menestyvän miehen takana Nepalissa on nainen, joka huolehtii kodista. Koulutettu nainen joutuu uimaan vastavirtaan.
Himalajan rinteillä Dolakhassa työskentelevä opettaja Brinda KC joutui yksihuoltajaksi 12 avioliittovuoden jälkeen. Kahden opettajan akateemisesti koulutettu pariskunta ei eronnut yhteisestä sopimuksesta. Mies teki päätöksen yksin, eikä sen ajoitus ollut sattumaa.
”Olin kurssilla pääkaupunki Kathmandussa, kun mieheni meni naimisiin toisen naisen kanssa. En halunnut palata kotiin selvittämään asioita, koska koulutukseni olisi jäänyt kesken. Lasteni ja oppilaideni takia en vain voinut,” Brinda KC kertoo.
Kahden tytön äiti sai lähipiiristään kannustavaa palautetta sinnikkyydestään. Se, että miehen hylkäämä nainen toimii näin, ei ole Nepalissa itsestäänselvyys.
”Olen yrittänyt opettaa tyttärilleni, miten ollaan vahvoja tilanteessa kuin tilanteessa. Minä pärjään missä tahansa, ja se on koulutukseni ansiota. Tässä maailmankolkassa koulutus on naisille kaikkein tärkein asia. En olisi tässä, jos vanhempani eivät olisi kannustaneet minua käymään koulua,” KC jatkaa.
Opettaja panostaa omien tyttäriensä koulutukseen, koska se auttaa heitä pärjäämään elämässä. Vanhempi tytär työskentelee sairaanhoitajan Dolakhan maakunnan pääkaupungin Charikotin sairaalassa.
”Nuorempi tyttäreni haluaa hammaslääkäriksi. Hänen koulutuksensa tulee maksamaan minulle 25 000 dollaria, saman verran kuin talon rakennuttaminen. Maksan sen yksin, ja sovitan henkilökohtaiset tarpeeni ja menoni sen mukaan.”
Ensimmäinen koulu karjasuojassa
Brinda KC aloitti opettajana 27 vuotta sitten. Muutettuaan entisen miehensä kanssa Dolakhaan hän perusti ensimmäisen koulunsa karjasuojaan. Ihmiset tajusivat pian koulun tarpeellisuuden ja lahjoittivat maata, rakennusmateriaaleja ja apuaan paremman koulun pystyttämiseen.
Tasan vuosi sitten maanjäristys romutti Brinda KC:n elämäntyön. Nyt hän opettaa tilapäisessä koulussa, joka pystytettiin tuhoutuneen tilalle kehitysjärjestö Plan Internationalin tuella.
”Se oli turhauttavaa. Lähdin 27 vuotta sitten liikkeelle tyhjästä. Karjasuojasta aloittamani koulu hyväksyttiin Nepalin mallikoulujen joukkoon. Parhaimmillaan minulla oli 73 oppilasta.”
Vanhan koulurakennuksen myötä ei sentään mennyt aivan kaikki. Brinda KC:n sinnikkyys ja esimerkki tarttuvat.
Kolme hänen oppilastaan suostuu paljastamaan tulevaisuudensuunnitelmansa. Kaikilla on mielessä kouluttautuminen. Heillä on kokemusta myös siitä, miten helposti nuoren kunnianhimo kyseenalaistetaan, jos kyseessä on tyttö.
Koulutetut naiset tyttöjen esikuvina
”Haluan insinööriksi ja opiskella maanjäristyksenkestävää rakennustekniikkaa. Kathmandussa tehdään jo sellaisia taloja. Järistyksen jälkeen kotini mahdolliset vauriot kävi tutkimassa hallituksen lähettämä rakennusinsinööri, joka oli nainen,” kertoo 12-vuotias Kalira.
Tämän päivän Nepalissa nuoren sukupolven tasa-arvokäsitykset poikkeavat vanhempien vaalimista perinteisistä sukupuolirooleista. Koulutetut naiset ovat esikuvia myös 14-vuotiaalle Vandithalle ja 15-vuotiaalle Oranalle. Molemmat haluavat työskennellä opettajina.
”Tyttöjen ja poikien kohtelussa on eroa. Poikia kannustetaan opiskelemaan, mutta tytöiltä kysytään, miksi ihmeessä he haluavat kouluun. Sanotaan, että koulunkäynti vaikuttaa tytön luonteeseen. Minun tätini ei saanut käydä koulua, koska vanhemmat kielsivät,” Vanditha kertoo.
Plan Internationalin Aasian aluetiedottaja Jessica Lomelinin mukaan tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuu kaksinkertaista syrjintää, sekä nuoren iän että sukupuolen vuoksi.
”Tiedän paljon lapsia, jotka on otettu pois koulusta siksi, että heidät halutaan panna töihin,” Lomelin sanoo.
Vuoden takaista maanjäristystä seuranneeseen jälleenrakennukseen vaikuttaa kuitenkin Nepalin työmarkkinoiden erityispiirre. Erityisesti nuoret miehet matkustavat ulkomaille töihin ja naiset jäävät kotiin.
”On surullista, että nuoret eivät halua jäädä kotiin. Yleensä ne ovat miehiä, jotka lähtevät ulkomaille rakennustöihin. Naiset jäävät kotiin, koska heidän on huolehdittava perheestään,” Lomelin jatkaa.
Jutussa haastateltujen tyttöjen nimet on muutettu lastensuojelullisista syistä.
Lue reportaasi Nepalin siirtotyöläisistä Seurasta 16/2016.