Useita tutkimustuloksia: Opetuksen digitalisoiminen ei paranna oppimistuloksia – silti yksi hallituksen kärkihankkeista

Käsin kirjoittamalla ja paperilta lukemalla oppii tehokkaasti.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tutkijat uskovat käsin kirjoitetun tiedon tallentuvan "kehon muistiin".

Käsin kirjoittamalla ja paperilta lukemalla oppii tehokkaasti.
Teksti:
Lauri Seppälä

Digitaalisuus siellä, digitaalisuus täällä, lähes kaikki mikä on digitalisoitavissa aiotaan digitalisoida. Tämä heijastuu merkittävällä tavalla myös suomalaisiin kouluihin: opetuksen digitalisointi on yksi hallituksen kärkihankkeista.

Koulujen ”digiloikka” voi olla kuitenkin hyppy pöpelikköön. Useiden kansainvälisten tutkimustulosten mukaan tietokoneiden käytön lisääminen opetusvälineenä ei paranna oppimistuloksia. Esimerkiksi teollisuusmaiden taloudellista yhteistyötä edistävän järjestön OECD:n tuoreen raportin mukaan tietokoneista ja kommunikaatioteknologiasta ei ole ”havaittavaa hyötyä kouluopetuksessa”. Selvityksissä hyödynnettiin tietoja yli 70 maan Pisa-tuloksista sekä tietoja oppilaiden digitaalisista taidoista.

Tulosten mukaan oppimistulokset eivät ole parantuneet yhdessäkään tutkimusjoukon maassa, jossa valtaosa koulujen oppilaista käyttää internetiä. Seitsemästä eniten internetiä opetuksessa hyödyntäneestä maasta kolmessa (Australia, Uusi-Seelanti, Ruotsi) oppilaiden lukutaidossa havaittiin ”merkittävää heikennystä”. Myös aktiivisimpiin nettiopetusmaihin kuuluvissa Espanjassa, Norjassa ja Tanskassa lukemisessa saadut oppimistulokset olivat ”pysähdyksissä”.

Kehon muisti

”Vanhassa vara parempi” -ajattelu vaikuttaa pätevän muistiinpanojen tekoon. Psychological Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että muistiinpanonsa paperille tehneet yliopisto-opiskelijat ymmärsivät käsitteet paremmin ja he myös sovelsivat tietoa monipuolisemmin kuin ne opiskelijat, jotka tekivät muistiinpanonsa tietokoneelle.

Tutkijoiden mukaan tietokonetta käyttävät oppilaat kirjoittavat muistiinpanoja enemmän ja heillä on taipumus tehdä ne sanatarkasti. Enemmän kirjoittaminen ei kuitenkaan tuota tässä tapauksessa parempaa lopputulosta. Käsin kirjoittaessaan oppilaat nimittäin kuuntelevat, sulattavat ja tiivistävät tietoa kattavammin kuin konetta naputtaessaan.

Käsin kirjoittamisen ja oppimisen välisestä yhteydestä on muutakin näyttöä.

Marseillen yliopiston neurotieteen yksikössä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten 3–5-vuotiaat lapset oppivat aakkosia. Kirjoittamista käsin opetelleen ryhmän lapset tunnistivat kirjaimia paremmin kuin aakkosia tietokoneen avulla opetelleet lapset.

Sama koe toteutettiin myös aikuisilla siten, että tutkittavat opiskelivat bengalin ja tamilin kielen aakkosia. Tulokset olivat hyvin samanlaisia kuin lasten tapauksessa.

Tutkijoiden mukaan käsin kirjoittamisen suurimpia etuja on, että opittu tallentuu ”kehon muistiin”. Genovan yliopiston kehityspsykologian professori Eduardo Gentazin mukaan kehon muistia voidaan hyödyntää esimerkiksi aivohalvauksesta kärsineiden ihmisten kuntoutuksessa.

”Joillakin ihmisillä on vaikeuksia muistaa aakkosia aivohalvauksen jälkeen. Auttaaksemme heitä muistamaan aakkoset uudelleen, pyydämme heitä piirtämään kirjaimia sormillaan. Usein se toimii, ele palauttaa muistin”, Gentaz kertoo The Guardian -lehdessä.

Kosketuksen taika

Tietokoneen ruudulla nopeasti kiitävällä digitaalisella informaatiolla on taipumus myös kadota muistista paperilta omaksuttuja asioita nopeammin. Tietokoneruudut ovatkin omimmillaan nopean ja pinnallisen informaation käsittelyssä.

Norjalaisen Stavangerin yliopiston tutkimuksessa 9.-luokkalaisille oppilaille annettiin kaksi tekstiä, joista toinen oli faktaa ja toinen fiktiota.

Toinen tutkimusryhmistä luki tekstit tietokoneruudulta pdf-tiedostoina, toinen ryhmä perinteisessä paperimuodossa. Tutkimusasetelmassa oli etukäteen kartoitettu yksiköllisten lukutaitoerojen vaikutus.

Lopputuloksissa ilmeni, että paperilta lukeneet ymmärsivät paremmin sekä fakta-tekstiä että fiktiota.

Tulos kertoo osaltaan paperimateriaalin merkityksestä lukukokemuksessa. Tuntiessamme lukemamme tekstin painon, rakenteen sekä paksuuden, voimme helpommin havaita, missä tekstikokonaisuus alkaa ja mihin se päättyy. Samalla voimme nopeasti selailla sormilla sivuja edestakaisin.

Stavangerin yliopiston tutkimuksia johtaneen Anne Mangenin mukaan paperi materiaalina auttaa henkisen miellekartan kehittämisessä. Aivojen tehtävä helpottuu, kun voimme näkemisen ohessa myös koskettaa.

Pahin vältetty

Kansainvälisissä kouluvertailussa pistää silmään, että parhaiten pärjäävät maat ovat hyödyntäneet tietokoneteknologiaa opetuksessa erittäin varovaisesti. Tämä pätee esimerkiksi Itä-Aasian maihin.

”Oppilaat jotka käyttävät tabletteja ja tietokoneita hyvin usein, ovat taipuvaisia pärjäämään heikommin verrattuna niihin, jotka käyttävät niitä kohtuudella”, OECD:n opetusjohtaja Andreas Schleicher kommentoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle.

Turun yliopiston kasvatustieteen professori Erno Lehtinen huomauttaa, että Itä-Aasian maiden hyviä oppimistuloksia selittää osin niiden opetuskulttuurien erittäin korkea vaatimustaso: jatkuva testaaminen, paine sekä pitkät koulupäivät.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on ollut haluttomin tietokoneopetuksen käyttäjä. Lehtisen mukaan naapurimaissa harrastetun ”teknologiapuuhastelun” pahimmat puolet on toistaiseksi onnistuttu välttämään Suomessa.

Lehtisen mukaan suomalaisopettajien haluttomuus soveltaa tietokoneita työssään ei johdu vain muutosvastaisuudesta tai vaikeuksista tekniikan käytössä. Näitä seikkoja enemmän tietokoneiden tietä suomalaisluokkiin vaikuttaa hänestä jarruttavan toimivien opetusmallien puute.

”Toistaiseksi on hyvin vähän tietotekniikkaan perustuvia opetusmalleja, jotka olisivat vakuuttaneet”, Lehtinen sanoo.

OECD:n raportti varoittaa myös teknologian lieveilmiöistä oppimistilanteissa. Luokkahuoneessa tietokoneet voivat olla myös oppimista haittaava häiriötekijä. Internetin tietomassat taas saattavat kannustaa kopioimaan kotitehtävien vastaukset itse tekemisen sijasta.

Pinnalliset digitaidot

Suomessakin koululaisten lukutaito ja laajojen tekstien ymmärtäminen ovat viime vuosina tutkimusten perusteella selvästi heikentyneet. Erno Lehtisen mukaan toinen merkittävä havainto, jota erityisesti opettajat painottavat, on oppilaiden pitkäaikaisen keskittymiskyvyn heikkeneminen.

”Niin kutsutut ’digiajan taidot’ ovat monilla osoittautuneet melko pinnallisiksi. Ne eivät välttämättä riitä korvaamaan perinteisen oppimisen ja osaamisen heikkenemistä”, Lehtinen sanoo.

Lehtinen muistuttaa, että tietotekniikalla on kouluille myös annettavaa. Tietokoneet voivat lisätä vuorovaikutusta oppimistilanteissa.

”Jo hyvin varhaiset tutkimushavainnot koululuokista viittasivat siihen, että tietokoneen tuonti luokkaan saattoi lisätä oppilaiden välistä vuorovaikutusta, joka kohdistui opiskeltaviin asioihin.”

Tällainen avoimien ongelmien ratkaisuun perustuva ympäristö synnyttää Lehtisen mukaan spontaania vuorovaikutusta, jossa vertaillaan ruudulla näkyviä ratkaisustrategioita ja käydään niistä keskustelua. Erityisesti tästä on hyötyä matematiikan oppimisessa.

”Tämä on hyvin erilaista kuin perinteisessä matematiikan opetuksessa, jossa oppilaiden keskinäinen aiheeseen liittyvä keskustelu on hyvin vähäistä.”

Innostus ei riitä

Koulutuksella pyritään lisäämään tasa-arvoa antamalla oppilaille laadukasta opetusta näiden lähtökohdista riippumatta. OECD:n opetusjohtaja Andreas Schleicher muistuttaa, että tasa-arvo-kehityksen kannalta sisältöjen ymmärryksen lisääminen on paljon oleellisempaa kuin mahdollisuus käyttää uusimpia laitteita.

Tulisiko koulujen sitten luopua suurista teknologia-aikeista? Niin Suomessa kuin muissakin maissa osa opettajista on mielissään uudesta tietotekniikasta ja vastustaa jyrkästi paluuta vanhoihin menetelmiin.

24 vuotta rehtorina lontoolaisessa koulussa työskennellyt rehtori John Morris muistuttaa, että koulu valmistaa lapsia myös töihin, joita ei ole vielä olemassakaan.

”Miten voisimme laiminlyödä teknologian teollisuudessa tai niin ikään opettamisessa?” hän kysyy.

Myös Lehtinen korostaa, että tulevaisuudessa ympäristö edellyttää ihmisiltä jonkinlaisia taitoja toimia ja hoitaa asioitaan digitaalisissa ympäristöissä.

”Koululla on luonnollisesti oma tehtävänsä näiden taitojen varmistajana.”

Pelkällä ”digi-innostuksella” ei kuitenkaan Lehtisen mukaan kouluissa pitkälle pötkitä. Hän painottaa, että tarvitaan myös syvällistä näkemystä siihen, millaisen teknologian käytöstä koituu oppilaille kokonaisvaltaista hyötyä.

X