Ammatillisen koulutuksen nykytila on karu: Opettajia irtisanottu, lähiopetusta vähennetty ja opiskelijoiden lukujärjestykset huutavat tyhjyyttään

Opettajat turhautuvat tuntien vähyyteen, opiskelijat stressaantuvat työn leikkimiseen. Näinkö todella onnistuimme pilaamaan ammattikoulumme?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Teknisillä aloilla oppilas on voinut joutua opetuksen puuttuessa perehtymään omin päin esimerkiksi opiskelemansa alansa tekniikkaan.

Opettajat turhautuvat tuntien vähyyteen, opiskelijat stressaantuvat työn leikkimiseen. Näinkö todella onnistuimme pilaamaan ammattikoulumme?
(Päivitetty: )
Teksti: Sanna Ihalainen

Koulutuksesta ei leikata! Opintotukea ei heikennetä! Hashtag koulutuslupaus!

Juha Sipilä (kesk) ja Alexander Stubb (kok) hymyilevät leveästi, Stubb näyttää peukkua. Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla napatusta valokuvasta on tullut meemi, symboli hallituksen takinkäännölle. Lupauksesta huolimatta koulutuksesta leikattiin, vieläpä ronskilla otteella.

Nyt pulassa ovat ammattikoululaiset, joilta Sipilän hallitus höyläsi hurjat 220 miljoonaa euroa.

Opiskelijoiden pitäisi oppia – edes jotakin

Ammattikoulun nykytila näyttää karulta: leikkaukset ovat lohkaisseet ison siivun lähiopetustunneista, ja ammattikoululaisten lukujärjestykset huutavat tyhjyyttään. Opetuksettomat päivät tuottavat päänvaivaa opettajille, sillä etäpäivistä ei makseta palkkaa. Opiskelijoiden pitäisi silti oppia, edes jotakin.

Tunnollisimmat opettajat teetättävät esseitä tai muita palautettavia tehtäviä – vaikka se merkitseekin heille palkatonta työtä. Jotkut ovat todella käyttäneet mielikuvitustaan: käsityöalan opiskelijat on laitettu pitämään blogeja, teknillisillä aloilla joutuu esimerkiksi ”tutustumaan itsenäisesti erilaisiin ruuveihin”.

Ammattikoululaiset istuvat koulun penkillä aiempaa vähemmän myös siksi, että nykyään oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Työelämän ehdoilla, asiantuntijat toistelevat. Kuulostaa järkevältä.
Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta.

Lisää lähiopetusta, kiitos!

Lähiopetuksen määrän väheneminen on suurimpia ongelmia Sakki ry:n eli Suomen ammattiin opiskelevien liiton puheenjohtajan Elias Tenkasen mielestä.

”En aio sanoa, että 200 miljoonaa pitäisi laittaa heti takaisin. Se ei ole realistista. Mielestäni kuitenkin ammattikoulun opiskelijakohtaisen perusrahoituksen määrää pitäisi kasvattaa, jotta koulutuksen laatu paranisi ja pääsisimme hiljalleen kohti sitä tasoa, jolla ammatillinen koulutus on parhaimmillaan ollut”, Elias Tenkanen sanoo.

Vuonna 2015 amisbarometrin mukaan 20 prosenttia ammattikoululaisista toivoi lisää lähiopetusta. Seuraavassa kyselyssä vuonna 2017 heitä oli jo 34 prosenttia. Muutos on merkittävä, vaikka leikkausten vaikutukset näkyvät vasta osittain. Seuraavan kerran kysely tehdään vuonna 2019.

”Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan ensi vuoden barometri kehittyy”, Tenkanen sanoo.

Opettajia on irtisanottu, tunteja on vähennetty. Yksittäisellä opettajalla ei ole enää opiskelijoille yhtä paljon aikaa kuin ennen. Tenkasen mielestä tämä on huolestuttavaa, sillä opiskelijoita ei voi lähettää työpaikoille ilman riittävää osaamista.

Luovuus kumpuaa niukkuudesta?

Toinen barometrissa ilmi tulleista ongelmista oli se, että noin kymmenen prosenttia vastaajista koki raha-asioiden tuottavan jatkuvasti ongelmia. 18 prosenttia vastaajista kertoi joutuvansa tinkimään menoistaan, jotta heillä olisi varaa opiskella.

”Välillä kuulee kornia puhetta siitä, että niukkuudesta kumpuaa luovuutta ja innovaatioita. Joskus niitä varmaan syntyykin, mutta kyllä meiltä on tässä otettu niin paljon, että se on monelle amikselle todella huono juttu.”

Rahaongelmat, löyhät lukujärjestykset ja liian suuri vastuu opinnoista johtavat pahimmillaan opintojen keskeyttämiseen.

”Se taas voi johtaa syrjäytymiseen, mikä tulee kalliiksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle”, Tenkanen toteaa.

Amisopetus

© ISMO PEKKARINEN / LEHTIOPETUS

Opettajien hätähuuto

Nimettömänä pysyttelevä opettaja kertoo Seuralle, että hänen oppilaitoksessaan opettaja ei pysty vaikuttamaan tuntimääriin tai lukujärjestyksiin. Jos opettajalle maksetaan esimerkiksi 15 oppitunnin pitämisestä, koulutussuunnittelija sijoittaa nämä tunnit lukujärjestykseen mahdollisimman järkeväksi kokonaisuudeksi.

”Vielä 2000-luvun alussa opetustunteja saattoi olla viikossa 35 tai 38. Nyt niitä on keskimäärin 24. Ääripäässä ovat 15 tunnin viikot”, opettaja kertoo.

Opettajan mukaan koko hänen laitoksensa henkilöstö on ylityöllistettyä ja väsynyttä. Opettajat eivät ole ainoita, vaan myös keskijohdon harteilla on järjetön työtaakka.

”Menemme päivä kerrallaan. Uskon, että joissakin oppilaitoksissa näihin muutoksiin on valmistauduttu paremmin ja jo aiemmin.”

Muutoksilla hän tarkoittaa ammatillisen koulutuksen reformia, joka astui voimaan vuoden 2018 alussa. Reformi on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Siinä ammatillinen koulutus uudistui ”osaamisperusteiseksi” ja ”asiakaslähtöiseksi” kokonaisuudeksi.

Suurin käytännön muutos on se, että opiskelija – tai asiakas, kuten häntä nykyään tulisi nimittää – voi opiskella kokonaisen tutkinnon sijasta myös yksittäisiä tutkinnon osia. Näin opiskelija voi siirtyä välissä työelämään ja palata myöhemmin opiskelemaan lisää.

Missä osaaminen näkyy?

Osaamisperusteisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijan osaamista – oli se sitten peräisin aiemmasta tutkinnosta, työkokemuksesta tai vaikkapa harrastustoiminnasta – pystytään hyödyntämään aiempaa paremmin.

”Nämä ovat periaatteessa ihan hyviä asioita, jotka luovat mahdollisuuksia, mutta miten ne toimivat käytännössä… Se onkin hyvä kysymys”, Elias Tenkanen pohtii.

Yksi uudistuksista on HOKS, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelma. Se laaditaan jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisesti. HOKSiin kirjataan muun muassa opiskelijalle sopivat oppimisen tavat ja hänen tarvitsemansa tuen määrä.

Tarkoitus on hyvä, mutta opettajille HOKS tarkoittaa ylimääräistä työtä.

”Jo HOKS-asiakirjan perustaminen jokaiselle opiskelijalle erikseen vie useita tunteja. Tämän jälkeen on aloituskeskustelu, johon on varattava puolesta tunnista tuntiin opiskelijaa kohden.

Opettajan pitää päivittää asiakirjaa koko lukuvuoden ajan, joten melkoinen määrä kirjaamista tulee tehtyä”, opettaja kertoo Seuralle.

HOKS ”Henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelma”

”Henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelma” HOKS on paitsi sanahirviö, myös opettajille työläästi ylläpidettävä oppilaan seurantajärjestelmä. © OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ

Eriarvoisuus kasvaa opiskelijoiden keskuudessa

Elias Tenkasen mielestä ammattikoululaiset eivät tällä hetkellä ole tasa-arvoisia lukiolaisten kanssa, mitä tulee jatko-opintokelpoisuuteen. Koska ammatillisen koulutuksen reformi on toteutettu työelämäpainotteisesti, ammattikoulun yleissivistävä puoli kärsii.

”Tutkimusten mukaan puolet amislaisista suunnittelee jatkavansa opintoja esimerkiksi ammattikorkeakouluun. Monilla on kuitenkin ongelmia kielten, matematiikan ja lukutaidon kanssa. Onko amistutkinnolla mitään realistisia mahdollisuuksia jatkaa opintoja?”

Nykyään puhutaan myös elinikäisestä oppimisesta. Tenkasen mielestä se on pelkkä trendi-ilmaisu, joka ei toteudu – ainakaan ammattikoululaisille.

”Opiskelijoiden tukea ja ohjausta pitäisi ehdottomasti lisätä. Jos työpaikoilla opitaan entistä enemmän, tulisi pitää huoli myös siitä, että työpaikoilla on osaavia ohjaajia perehdyttämässä opiskelijoita.”

Tenkasen mielestä juhlapuheet eivät riitä. Hän kaipaa tekoja.

”Päättäjät puhuvat kaikkea hienoa mutta unohtavat, että kaikki vaatii rahaa! Tosi absurdi ajatus, että vähemmällä pitäisi saada aikaan enemmän.”

 

Juttua muokattu 13.9. Korjattu väärä vuosiluku ammattikoululain voimaantulosta.

X