Arkeologi Minna Silver ehti viime tipassa pois Isisin alta: ”Palmyran sekasorto oli kuin katastrofielokuvasta”

Arkeologi Minna Silver on tehnyt mittaamattoman tärkeitä historiallisia löytöjä, mutta nähnyt niiden myös häviävän tomuna ilmaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Palmyran sekasortoa ei mitenkään voinut kuvitella vielä viisi–kuusi vuotta sitten”, Minna Silver sanoo. Hän aikoi puolisoineen hankkia talon sieltä.

Arkeologi Minna Silver on tehnyt mittaamattoman tärkeitä historiallisia löytöjä, mutta nähnyt niiden myös häviävän tomuna ilmaan.
Teksti:
Juha Kauppinen

Paniikki yltyi arkeologiryhmässä, joka lastasi kuorma-autoja Palmyran rauniokaupungissa. Lähellä taisteltiin. Vastakkain olivat Syyrian hallituksen joukot ja Isis-jihadistijärjestö. Isis oli niskan päällä ja lähestyi Palmyraa.

Arkeologit lastasivat kuorma-autoihin kiireesti patsaita ja muita helposti siirrettäviä kulttuurihistoriallisia esineitä, jotka vietäisiin Palmyrasta 250 kilometrin päähän, Damaskuksen kaupunkiin, museon varastoihin.

”Autot pääsivät lähtemään vain noin varttia ennen Isisin tuloa”, kertoo suomalainen arkeologi Minna Silver. Hän ei itse ollut tuolloin, toukokuussa 2015, Palmyrassa, mutta seurasi tapahtumien kulkua herpaantumatta.

Silverin hyvin tuntema kollega, Palmyran museon johtaja, oli mukana pelastusoperaatiossa. Hän jäi Isisin vangiksi, eikä Silver kuullut kollegastaan viikkoihin mitään. Silver oli varma, että hänet oli tapettu.

Juuri ja juuri pois alta

”Ei tuollaista osannut mitenkään kuvitella vielä viisi–kuusi vuotta sitten”, Silver sanoo Palmyran sekasorrosta.

”Se oli aivan kuin katastrofielokuvasta.”

Silver on kansainvälisesti meritoitunut suomalaisarkeologi, joka on tutkinut pitkään Syyrian muinaismuistoja ja myös Palmyran rauniokaupunkia, joka on Unescon maailmanperintökohde.

”Vielä vuoden 2008 tienoilla suunnittelimme mieheni kanssa talon hankkimista Palmyrasta.”

Silver ja hänen arkeologimiehensä Kenneth Silver tutkivat vuosina 2000–2010 Syyrian muinaiskohteita Helsingin yliopiston ja Suomen akatemian suurprojektissa. Silverien pääkohde oli Jebel Bishrin vuoristoalue Syyrian pohjoisosassa.

Nyt Syyria on uutisotsikoissa pommien repimien kaupunkien ja Eurooppaan tulvivien pakolaisten vuoksi.

Ensin tulivat kuivuudet; maaseudun väki pakeni Syyrian kaupunkeihin. Siellä pula vedestä ja ruoan kallis hinta kärjistyivät levottomuuksiksi.

Vuonna 2011 Syyriassa nähtiin Tunisian ja Egyptin tavoin arabikevään protesteja. Vuonna 2012 puhkesi sisällissota, joka jatkuu edelleen. Sodassa ovat vastakkain Syyrian hallituksen joukot ja useat aseryhmät, mukaan lukien jihadistijärjestö Isis.

Raunioiksi muuttuneissa kaupungeissa, Homsissa ja Aleppossa, elo oli vielä joitain vuosia sitten rauhaisaa, kaupungeissa oli esimerkiksi vireät yliopistot.

”Me ehdimme juuri ja juuri pois Isisin alta”, Silver sanoo.

Tavoitteena kaaos

Terroristijärjestö Isis on tunkeutunut hämmentävän nopeasti maailman alitajuntaan. Moni ei ehkä muista, että nimi kuultiin ensi kerran vasta kolme vuotta sitten.

Isisin juuret ovat Irakin al-Qaidassa, joka syntyi 2000-luvun alussa Saddam Husseinin vallasta syöksemisen jälkeen. Al-Qaida lähetti Irakista soluja Syyriaan arabikeväänä 2011, ja Syyriaan perustettiin uusi jihadistiryhmä. Näistä syntyi Isis huhtikuussa 2013.

Sittemmin Isis on hallinnut uutisotsikoita raakalaismaisilla teloitusvideoillaan ja terrori-iskuilla esimerkiksi Pariisiin ja Brysseliin. Isis hallitsee osia Syyriasta ja Irakista, missä järjestö on tuhonnut muinaismuistoja.

”Patsaita ja temppeleitä tuhotaan, koska ne edustavat epäjumalien palvomista”, Silver sanoo.

Isis tuhosi muinaiskohteita jo ennen Palmyraa Irakissa, muun muassa Hatran rauniokaupungin.

”Mutta kyse on muustakin kuin uskonnosta. Hehän ovat tuhonneet myös esimerkiksi riemukaaren”, Silver sanoo.

”Isis haluaa olla ykkösuutinen. Tavoitteena on, että länsimainen ihminen ei pystyisi ajattelemaan muuta kuin Isisiä. ”

”Ja tietysti tavoitteena on kaaos ja sellaiset kustannukset, että taloudet romahtaisivat. Varmaankin tavoitteena on hallita maailmaa.”

Tyhjäksi räjäytetyt aukiot

Silver kirjoitti keväällä 2015, ennen Palmyran tuhoja, kaksi artikkelia, joissa hän ennusti, mitä Syyrian muinaiskohteille tapahtuu. Patsaat ja temppelit tuhottiin toukokuussa ja elokuussa 2015.

Mitä tuhotöiden myötä katoaa?

”Muisti. Siinä tuhotaan länsimaisen kulttuurin ja oikeastaan koko maailman muistia”, Silver sanoo.

Isisin tuhoamat Baalshaminin ja Baalin temppelit olivat 2000 vuotta vanhoja ja osa Palmyran Unescon maailmanperintökohdetta.

Ennen Syyrian sisällissotaa sitä kävi katsomassa vuosittain 150 000 ihmistä. Nyt jäljellä ovat lohduttomat satelliittikuvat, tyhjäksi räjäytetyt aukiot.

”Temppeleistä on dokumentit ja ne pystytään rekonstruoimaan, mutta ei se ole sama.”

Palmyra on Silkkitien solmukohta. Kiinalaisten silkki tuli tuhansia kilometrejä Eurooppaan, esimerkiksi Roomaan. Reitti kulki Palmyran läpi.

”Se on idän ja lännen rajalla. Silkkiä Kiinasta, värejä Intiasta, vaikutteita Persiasta. Palmyrassa nämä sulautuvat Euroopan kreikkalais-roomalaiseen maailmaan.”

Juuri ennen Syyrian sisällissotaa Palmyran 2000 vuotta vanhan kaupungin alla havaittiin toinen, vielä vanhempi hellenistinen kaupunki noin vuodelta 300 ennen ajanlaskun alkua.

”Kokonainen tutkimaton kaupunki, katuja ja temppeleitä”, Silver sanoo.

Nähtäväksi jää, koska sitä päästään tutkimaan.

Levoton maailma

Minna Silver sai pari vuotta sitten professuurin Turkista, Mardinin kaupungista, Artuklun yliopistosta. Nyt professuuri on jäädytetty. Syynä on poliittinen tilanne.

”Länsimaalaisten on vaarallista olla siellä. Amerikkalaisia on kehotettu poistumaan.”

Silverillä on kokemusta poliittisista rauhattomuuksista.

”Länsimaalaiset erottuvat joukosta. Se voi aiheuttaa tunnekuohuja.”

Silver kertoo esimerkin Syyriassa vuosituhannen alusta, vähän sen jälkeen, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin.

”Meitä luultiin amerikkalaisiksi. Yritin selittää, että olemme suomalaisia, ja Suomi on Venäjän naapurimaa, mutta ei se auta, jos kiviä lentää auton tuulilasiin.”

Paraikaa Silver on Italiassa, luennoimassa Torinon yliopistossa. Pian hän järjestää arkeologien kansainvälisen työpajan Wienissä yhdessä sikäläisen yliopiston ja YK:n alaisen Unescon kulttuuri- ja tiedejärjestön kanssa.

Silver uskoo palaavansa Turkkiin.

”Ja Syyriaan myös heti kun se on turvallista. Mutta joitain vuosia siihen varmasti menee.”

Uusi kukoistus

Palmyrassa asiat kärjistyivät nopeasti sen jälkeen, kun muinaisaarteita turvaan kuljettaneet kuorma-autot pääsivät lähtemään keväällä 2015.

Silver sai yhteyden kollegaansa ja sai helpottuneena tietää, että tämä on elossa. Häntä oli kidutettu, mutta hän säilytti henkensä toisin kuin 82-vuotias, Palmyrassa elämäntyönsä tehnyt arkeologi Khaled al-Asaad. Hänet Isis teloitutti julmasti Palmyrassa elokuussa.

Minna Silver tunsi al-Asaadin.

”Kävin hänen kotonaan usein. Hyllyssäni on häneltä saatuja kirjoja.”

Yksi kirjoista kertoo Palmyran kiveen hakatuista piirtokirjoituksista. Siinä on omistuskirjoitus.

”Sain sen häneltä vuonna 2003. Oli aivan hirveää kuulla hänen kohtalostaan Palmyrassa. Kun katson kirjoja, hänen julma kohtalonsa tuntuu kouriintuntuvalta.”

Palmyran raunioita loppuun saakka puolustaneelle Khaled al-Asaadille järjestettiin muistotilaisuuksia ympäri maailmaa. Torinon egyptiläisessä museossa on kokonainen hänen muistokseen nimetty näyttelyhalli.

Maaliskuussa Syyrian hallituksen joukot saivat Palmyran kaupungin vallattua takaisin Isisiltä Venäjän ilmavoimien tuella.

”Kuulin hyökkäyksestä noin kuukautta ennen sen alkua”, Silver kertoo.

Sittemmin on paljastunut, että Palmyra ei ole tuhoutunut aivan niin pahoin kuin oletettiin.

Seuraavaksi alkaa luultavasti rauniokaupungin tuhottujen kohteiden jälleenrakentaminen. Asiantuntijat saattavat kuitenkin olla erimielisiä siitä, pitääkö temppelit rakentaa uudelleen vai ei.

”Bamiyanin buddha-patsaitahan ei ole rakennettu uudelleen”, Silver sanoo.

Bamiyanin laakso Afganistanissa on myös Unescon maail-manperintökohde. Taliban räjäytti siellä kaksi buddha-patsasta vuonna 2001.

”Unesco ei ole halunnut rakentaa niitä uudelleen. Katsotaan, että niiden tuhokin on osa historiaa.”

Jotkut ovat Palmyran jälleenrakentamisen kannalla. Se olisi symbolinen ele.

”Näytettäisiin, että se, minkä tuhoatte, me rakennamme uudelleen.”

Äskettäin puolalaiset arkeologit ovat päässeet keräämään patsaankappaleita Palmyrassa ja arvioivat, että suurelta osin patsaat pystytään restauroimaan, vaikkei niistä entisenlaisia saadakaan.

Palmyran riemukaaresta on tehty 3D -kopio, joka on nyt pystytetty LontooseenTrafalgarin aukiolle. Lopulta se viedään murhatun Khaled al-Asaadin muistoksi Palmyraan.

Mutta pitäisikö Palmyran tuhotut temppelit rakentaa uudestaan?

”Minä olen sillä kannalla.”

X