Asunnottomuus on hyvä bisnes

Helsingissä asunnottomien toimeentulotuki valuu liikemiesten taskuun. Viranomaiset seuraavat tilannetta kuuloetäisyydeltä – nyt jo neljättä vuotta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vuonna 2012 Helsingin kaupunki myönsi kriisiasumiseen 6,4 miljoonaa euroa. Siitä yli neljä miljoonaa kilahti Forena Oy:n kassaan. Kuva: Colourbox.

Helsingissä asunnottomien toimeentulotuki valuu liikemiesten taskuun. Viranomaiset seuraavat tilannetta kuuloetäisyydeltä – nyt jo neljättä vuotta.
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Aluksi mieleen piirtyy kuva siltojen miehistä.

Mutta on nykyajan asunnottomuus paljon muutakin: Putkiremontti pakottaa perheen puolen vuoden evakkomatkalle. Keikkaduunari etsii väliaikaista asuntoa.

Normaalioloissa ihminen hankkii tilapäismajoituksen vapailta markkinoilta.

Sitten on se ryhmä, joka tarvitsee yhteiskunnan tukea: Tässä joukossa on esimerkiksi maksuhäiriöiden kanssa painivia ihmisiä, jotka on häädetty pois omasta kodistaan. Välillä lapsiperhe joutuu maksamattomien laskujen vuoksi kadulle. Silloin asunnottomuudesta tulee lastensuojeluasia.

Tilapäinen asunto tarvitaan, kunnes on selvitty pahimman kriisin yli.

Helsingin kaupunki järjestää vuosittain tilapäismajoitusta noin 900 tällaiselle ihmiselle. Kaupunki ostaa palvelut yksityisiltä toimijoilta.

Kaksi kolmesta tällaisesta asunnoista hankitaan Forenom Oy:lta, joka on henkilöstöyhtiö Baronan tytäryhtiö.

Kukoistava bisnes

Majoituspalvelu näyttää olevan kannattava bisnes.

Forenomin liikevaihto oli viime vuonna 18 miljoonaa euroa. Liikevoitto oli 1,2 miljoonaa. Yhtiön valikoimasta löytyy 1 900 eri tasoista asuntoa. Helsingin kaupunki vuokraa niistä vuosittain noin 200.

Tosin Forenomin toimitusjohtaja Johannes Kangas ei puhu asuntojen vuokraamisesta, vaan majoituspalveluiden ostamisesta.

Asumisjaksot ovat lyhyitä. Keskimäärin asukkaat viihtyvät Forenomin tarjoamassa asunnossa 60 vuorokautta. Palvelu sisältää kalustetun asunnon, sähkön ja veden sekä 24 h -asiakaspalvelun.

”Kerran kuussa käymme tapaamassa asukasta”, Kangas sanoo.

Käynnin aikana tarkistetaan, että asunto on kunnossa ja että asukas on varmasti sama henkilö, jolle asunto alun perin luovutettiin.

Johannes Kankaan laskujen mukaan Forenomille tuli viime vuonna Helsingin kaupungin kautta noin 600 asiakasta. Yhden yöpymisen hinta oli 50 euroa.

Kuukausivuokraksi muutettuna se tarkoittaisi noin 1 500 euroa.

Ei kilpailutusta

Julkisuudessa on jo ehtinyt nousta poru siitä, ettei Helsinki ole kilpailuttanut tilapäismajoitusta. Julkiset rahahanat ovat auki, ja Forenom saa kasvaa vapaasti.

Johannes Kangas ei ymmärrä kohua.

”Meille kilpailutus olisi lottovoitto. Se merkitsisi pidempiä sopimuskausia.”

Kankaan mukaan Forenomin menestysresepti on yksinkertainen: Yhtiö on kehittänyt tehokkaan palvelun, jota vastaan muiden on vaikea kilpailla.

”Joka aamu alkaa uusi kilpailu. Kuka tahansa voi ilmoittaa tuottavansa saman palvelun halvemmalla. Olisi aika outoa, jos Helsingin kaupunki ei tarttuisi sellaiseen tarjoukseen.”

Se on totta. Sosiaali- ja terveyspuolella on tukku isoja yksityisiä toimijoita. Jostain syystä ne eivät tarjoa tilapäisasumisen palveluja.

Miksi ei?

”Ehkä siksi, ettei toiminnan jatkuvuudesta ole annettu mitään lupausta”, Johannes Kangas arvelee.

Poissa silmistä

Nykyinen järjestely ei ole viranomaisten mieleen. He puhuvat toiminnan vakiinnuttamisesta.

Mutta palveluita on ostettu yksityiseltä puolelta jo neljättä vuotta. Eikö toiminta ole jo vakiintunut?

”Vaikka toiminta voi näyttää vakinaisluontoiselta tällä tavalla järjestettynä, siitä on kuitenkin ollut pyrkimystä koko ajan irrottautua”, Helsingin aikuissosiaalityön johtaja Leila Palviainen sanoo.

Hän myöntää, ettei tavoite ole toteutunut.

Yksi syy voi olla siinäkin, että päättäjien on vaikea tunnustaa, että tilapäisasuminen on pysyvä ilmiö.

Kysymys on kieltämättä arka. Mitä tapahtuisi, jos kaupunki alkaisi panostaa näkyvästi tilapäisasumiseen? Voi olla, että Helsingin porteilla olisi pian avun tarvitsijoiden tulva.

Mutta kyse on myös hyvinvointivaltion ideologiasta.

”Tilapäinen asuminen ei ole toimivaa sosiaalityötä. Jos me alamme kehittää kaikenlaisia tilapäisiä järjestelyjä, koko järjestelmä ryöstäytyy käsistä”, Palviainen sanoo.

Mieluummin kaupunki haluaisi ratkaista ongelmat, jotta tilapäisen asunnon tarve saataisiin loppumaan.

”Olen iloinen, että Helsingissä on vihdoin herätty tähän ongelmaan. Ja me olemme tosissamme.”

Leila Palviaisen mukaan käytännön keinoja on jo alettu miettiä.

Puhdetta riittää. Ongelman yksi osa on vuokra-asuntojen huono saatavuus. Helsingissä vuokra-asuntoihin jonottaa 25 000 ihmistä. Ja vaikka tyhjä asunto ihmeen kaupalla löytyisi, kuka haluaisi vuokrata sen varattomalle asiakkaalle, joka on juuri saanut edellisestä asunnostaan häädön.

Tilastojen valossa asunnottomuuden ongelma ei ole menossa pois. Päinvastoin, ihmisten henkilökohtaiset talousvaikeudet yleistyvät.

Vuonna 2010 Helsingin kaupunki myönsi kriisiasumiseen 2,9 miljoonaa euroa toimeentulotukea. Vuonna 2012 sama luku oli jo 6,4 miljoonaa.

Siitä yli neljä miljoonaa kilahti Forena Oy:n kassaan.

Lastensuojeluasia

Valtaosa tilapäisasumista tarvitsevista ihmisistä on yksineläviä miehiä. Mutta lapsiperheet tuovat soppaan oman mausteensa.

”Helsingissä lapsiperheet saavat häätöjä kunnioitettavan määrän, vuosittain yli sata”, sanoo lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio.

Perheen ongelmat eivät välttämättä tule lastensuojelun tietoon ennen häätöä. Yhtäkkiä viranomaisten käsissä on kriisi, johon kukaan ei ole osannut varautua.

Lastensuojelulaissa sanotaan, että kunnan on ”viivytyksettä järjestettävä lastensuojelutapauksessa tarpeen mukainen asunto.”

Helsingissä tällaisista asunnoista on kuitenkin krooninen pula.

Vartio puhuu niukkuuden laista. Forenomin tarjoama sijaisasunto on joskus viimeinen vaihtoehto, ja sentään halvempi kuin keskiverto hotelli.

Lastensuojelun asiantuntijalla on yksi näkemys siitä, miten perheiden asiat saataisiin edullisemmin järjestykseen.

”Ehkä lastensuojelulla pitäisi olla kaupungin vuokra-asuntoihin jonkinlainen etuajo-oikeus.”

Maallikko voi nähdä saman ajatuksen myös toiselta kantilta: Helsingissä on paljon vuokra-asuntoja, joissa asuu hyvätuloisia ihmisiä. Osa asukkaista on ”perinyt” vuokra-asunnon sukulaisiltaan, vaikka rahat riittäisivät asunnon hankintaan vapailta markkinoilta.

Mitä jos kaupunki siivoaisi vuokralaistensa listat? Silloin vapautuisi tilaa tarvitseville.

Ei se taida onnistua.

Hyvinvointivaltion ideologian mukaisesti varakas ihminen voi halutessaan asua kaupungin vuokra-asunnoissa.

Ja köyhä huoneistohotellissa.

X