Asutko varmasti omalla tontillasi? Rajatarkastus toi ikävän yllätyksen Pohjois-Karjalassa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seija Tuupanen
Tämän rajalinjan viereen Seija Tuupanen perheineen istutti kuusentaimia – jotka eivät nyt olekaan heidän maallaan. © Tommi Taipale
Tuupasen perhe luuli omistavansa tietyn määrän maata ja metsää. Sitten tuli maanmittaus ja tontin rajalinja vaihtoi paikkaa. Mitä tapahtui?

Tilallinen Seija Tuupanen seisoo vanhan kivisen rajapyykin vieressä Huosiovaaran kylässä, nykyään Joensuuhun kuuluvassa entisessä Tuupovaaran kunnassa. Tältä pyykiltä alkoi vuonna runsaat seitsemän vuotta sitten rajankäynti, jossa Tuupaset väittävät menettäneensä 3,5 hehtaaria maata.

”Muutin tänne vuonna 1970. Appiukon kanssa kuljimme kaikki tilan rajat läpi”, Tuupanen muistelee.

Vuonna 2011 Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys haki tilalle rajankäyntiä, sillä yksi rajapyykki oli tuhoutunut moottorikelkkareittiä rakennettaessa. Kesäkuussa 2012 paikalle saapui maanmittausinsinööri.

Hänelle Seijan perimätieto ei kelvannut.

”Olisin voinut näyttää alkuperäiset pyykit, mutta maanmittari ei suostunut edes käymään niillä.”

Liian vanhat merkit?

Pyykiltä lähtee tuore rajalinja vaaranrinnettä ylös, kohti Tuupasten neljännen polven sukutilan Purolan pellonreunaa. Seija ei seuraa sitä, vaan painuu suoraan metsän läpi rinteen alle.

”Alkuperäinen raja menee tästä.”

Vajaan 300 metrin päästä vastaan tulee samanlainen vanha kivirakennelma, jonka luota lähdimme liikkeelle. Kivikeon keskellä seisoo pystyssä merkkikivi. Kuka tahansa voi nähdä, että kyse ei ole luonnonmuodostelmasta, vaan ihmiskäsin rakennetusta merkistä.

Sammalpinnasta näkee, että rakennelma on vanha. Maassa näkyy myös jäänteitä muovisesta ilmakuvasignaalista, joilla rajapyykkejä merkittiin aikoinaan lentokartoituksia varten.

Mutta nyt tässä ei ole rajaa. Tuupanen tekee 90 asteen käännöksen ja nousee rinnettä ylös, paikkaan jonne uusi metallinen rajapyykki lyötiin. Sinne on matkaa ”vanhalta rajalta” yli 50 metriä.

”Naapuri oli jo aiemmin kaatanut puita meidän maaltamme. Nyt se alue siirrettiin naapurin puolelle.”

vanhana rajapyykki

Tätä rakennelmaa Tuupaset pitävät vanhana rajapyykkinä. Oikeuden päätöksellä kyseessä ei kuitenkaan ole rajapyykki. Tommi Taipale

Maa kuuluu aina jollekin

Suomi on maailman tarkimmin mitattuja maita. Meillä joka ikisen neliön myös omistaa joku. Maassamme ei ole ”ei-kenenkään-maata”.

”Maailmassa on paljon niin sanottuja kehittyviä maita, joissa luotettavaa kiinteistöjärjestelmää ei ole, vaikka se on edellytys yhteiskunnan kehittämiselle”, tulosyksikön johtaja Petri Notko Maanmittauslaitoksesta kertoo.

Suomessa on noin 2,8 miljoonaa rekisteriyksikköä, eli itsenäistä tilaa tai tonttia.

Rajalinjoja on 1,8 miljoonaa kilometriä ja rajapyykkejä huimat 17 miljoonaa kappaletta.

Nykyisen kiinteistöjärjestelmän perustana on 1700- ja 1800-luvuilla suoritettu isojako. Vanhimmat käytössä olevat rajapyykit ovat 1700-luvun loppupuolelta.

Vaikka rajoja piisaa, rajariidat ovat Suomessa harvinaisia.

Rajankäyntejä eli maanmittarien tekemiä virallisia rajantarkistuksia tehdään vuodessa noin 900. Niitä tehdään esimerkiksi maanomistajien pyynnöstä.

Lisäksi vanhoja rajoja selvitetään esimerkiksi lohkomisten yhteydessä.

Vain murto-osassa rajankäynneistä jotain jää hampaankoloon: uudet paikannuslaitteet ovat tuoneet mittauksiin lisää tarkkuutta.

”Maaoikeudessa rajariitoja käsiteltiin esimerkiksi vuonna 2015 vain 25 kertaa”, Notko taustoittaa.

uusi ja vanha raja

Näin lähellä toisiaan rajalinjat ovat: Seija Tuupanen seisoo tarkistuksessa tehdyllä uudella rajapyykillä, kuvan ottaja seisoo vanhalla rajalla. Tommi Taipale

Ei uskottu silmiä

Seija Tuupanen jatkaa porhallustaan vaikeakulkuisessa maastossa.

”Nämä puut on kaadettu uudelta rajalinjalta”, hän esittelee.

Tässä tapauksessa rajankäynnistä tuli riita, ja iso riita tulikin. Tuupanen on käynyt kaikki oikeusasteet läpi ja hävinnyt kaikki käsittelyt.

”Maaoikeuden tuomari sanoi maastokatselmuksessa alkuperäisestä pyykistä, että se ei ole oikea. Sitten meidät ajettiin pois maastosta ja tuomarit jäivät sinne keskenään.”
Naapurin puolella näkyvät tuoreen hakkuun jäljet.

Urakoitsija ei alunperin suostunut kaatamaan puita kiistanalaiselta alueelta, vaan noudatti Seijan näyttämää ”vanhaa rajaa”.

”Sitten naapuri kaatoi sen itse moottorisahalla.”

Uudet rajapyykit

Uudenaikaiset rajapyykit jäävät lopullisiksi: linjaus olisi pitänyt tarkistuttaa aiemmin. Tommi Taipale

Omatekoiset pyykit

Tuupasten tontin kohtalo on jäänyt myös maaoikeusinsinööri Jouko Sillanpään mieleen.

Hän ei muista kovin monta tapausta, jossa kiistaa rajan sijainnista olisi ollut kymmeniä metrejä.

”Yleensä kyse on muutamista metreistä, pienimmillään joistain kymmenistä senteistä”, Sillanpää pohtii.

Maaoikeus on käräjäoikeuden kokoonpano, joka ratkoo kiinteistötoimituksista tehtyjä valituksia. Maaoikeusinsinööri puolestaan on kokoonpanoon kuuluva asiantuntijajäsen, joka valmistelee oikeuskäsittelyt.

”Tilanne näytti siltä, että raja oli käyty suoraksi, joten vahvistimme tuloksen. Yhden osapuolen edustajalla oli kuitenkin aivan toisenlainen käsitys asiasta”, Sillanpää kertaa.

Hän ei halua yksityiskohtaisesti kommentoida Seija Tuupasen esittelemiä ”vanhoja pyykkejä”.

Kaikenlaista on kuitenkin vuosikymmenien maanmittausuran aikana tullut nähtyä.

”Erilaisiin kivirakennelmiin joskus törmätään rajankäynneissä. Niille voi olla erilaisia selityksiä. Ne voivat liittyä vanhoihin rakennuksiin tai aitoihin. Ne voivat olla myös luonnonkiviä.”

Ja sitten on vielä yksi äärimmäisen harvinainen selitys:

”Joku on voinut myös itse rakentaa epävirallisia pyykin näköisiä rakennelmia.”

Rajatarkastus ja kartan piirtäminen

Kartan piirtäminen on alueella vaikeaa, sillä tavanomaiset paikannuslaitteet eivät asukkaiden mukaan toimi täällä tarkasti. Tommi Taipale

148 vuoden takaa

Kun olemme kävelleet aikamme, vastaan tulee jälleen vanha kivipyykki. Malli on sama kuin edellisissä: kivikeko ja merkkikivi sen keskellä pystyssä. Tämä rakennelma hyväksyttiin rajankäynnissä.

”Tämä seiskapyykki on alkuperäinen. Tähän päättyy rajaan tehty mutka”, Seija Tuupanen esittelee.

Asia olisikin täysin selvä, jos rajassa olisi mutka. Mutta kun katsoo uutta karttaa, vuoden 2011 rajankäynnissä vahvistettu raja on viivasuora ja kulkee juuri siitä, mihin uudet rajapyykit on lyöty.

Samaan kohtaan raja on merkattu myös peruskartassa vuodelta 1974.

Alkuperäisessä toimituskartassa vuodelta 1871 rajalinja on myös merkattu suoraksi, mutta se näyttää kulkevan eri paikassa – siellä missä ne Tuupasen alkuperäisiksi väittämät merkit ovat.

Kyseessä on siis täysi mysteeri. Olisiko alkuperäinen kartoittaja voinut vahingossa tehdä rajalinjaan mutkan, jota ei ole merkattu karttoihin?

Sen selvittämiseen tarvittaisiin aikakone.

Tuupasella on vielä yksi tekninen selitys linjojen erolle.

”GPS ei toimi kunnolla täällä. Navigaattorit neuvoo täällä väärin – taksikin tuli puoli kilometriä väärään paikkaan. Naapurustossa on monta hakkuuta ulottunut yli rajojen, koska GPS heittää.”

Kartta

Aiemmissa kartoisssa raja tekee selvästi kaarevan mutkan: uusi linja on vedetty suoraan. Tommi Taipale

Luotettava tekniikka

GPS on satelliittipaikannusjärjestelmä, jota on käytetty Suomessa maanmittauksessa 1990-luvulta alkaen. Siihen perustuvat myös esimerkiksi autojen navigaattorit ja älypuhelinten paikannustoiminnot.

Petri Notko Maanmittauslaitoksesta korostaa, ettei hän voi ottaa kantaa yksittäisiin maanmittaustoimituksiin tai rajariitoihin.

Tuupasten rajankäynnin maastotöistä vastannut kartoittaja puolestaan kieltäytyi haastattelusta.

Notko korostaa maanmittauksessa käytettävän satelliittimittauksen ja kuluttajien käytössä olevien navigointilaitteiden eroa.

”Meidän laitteemme ovat aivan erilaisia kuin esimerkiksi auton navigaattori.

Mittausohjeen mukaan maastossa otetaan niin monta toisistaan riippumatonta havaintoa, että mahdollinen virhe paljastuu. Lisäksi käytetään erillistä kiinteisiin tukiasemiin perustuvaa korjaussignaalia.”

”Maanmittaustoimituksessa tehtäviä ratkaisuja peilataan maastosta löytyviin vanhoihin rajamerkkeihin ja alkuperäisiin toimituskarttoihin. Jos ne eivät tue toisiaan, kaikki selvitys huomioidaan. Joskus joudutaan ratkaisemaan, onko jokin kivi rajamerkki vai ei.”

Maaoikeusinsinööri Jouko Sillanpää muistuttaa, että rajojen sijaintitieto paranee koko ajan. Uuteen tekniikkaan ei kuitenkaan pidä tuudittautua. Maanomistajan paras keino välttää rajariidat on sama kuin aina ennenkin.

”Kannattaa pysyä omista rajoistaan selvillä. Silloin voi tarkkailla, tapahtuuko esimerkiksi maansiirtotyö oikealla alueella, ja säilyvätkö rajamerkit.”

Jos pyykit ovat päässet katoamaan, kannattaa hakea rajankäyntitoimitusta.

”Siitä voi hyötyä moni tulevakin sukupolvi”, Sillanpää toteaa.

Kari Tuupanen

Kari Tuupanen on Seijan kanssa jo siirtänyt tilan poikansa nimiin, mutta oman tontin pienentyminen harmittaa yhä. Tommi Taipale

Siirto vei kuusikon

Tuupasten tapauksessa rajankäynnistä on haittaa tulevillekin polville. Omaksi oletettu metsä onkin nyt naapurin puolella.

Seijan puoliso Kari Tuupanen ihmettelee, miten hyvässä kasvussa oleva kuusikko voi lakata olemasta oma.

”Kyllä nyt on herrajumala, kun olen itse istuttanut sen kuusikon!”

Tila siirtyi viime vuonna Tuupasten pojan nimiin, mutta asia ei silti jätä vanhempia rauhaan.

”Kuinka rajoja voidaan siirrellä tuolla keinoin”, Kari puuskahtaa.

”Isä oli vuosikymmeniä sitten luvannut naapurille, että hän saa laiduntaa meidän puolellamme. Nyt ikivanhat piikkilangan pätkät määrittävätkin tilan rajaa.”

Pohjois-Savon käräjäoikeuden maaoikeuskokoonpano ratkaisi rajankäynnistä tehdyn valituksen 15.8.2013:

Tuupasten esittämät kartat eivät osoita, että raja sijaitsisi muualla kuin nykyisen pellon reunassa. (…) Tuupasten maastokatselmuksessa osoittama pystyasennossa oleva numeroimaton kivi sijaitsee selvästi sivussa molemmilta maastossa olevilta linjoilta. Maaoikeuden käsityksen mukaan kivi ei ole rajamerkki.

Korkeammat oikeusasteet eivät ole antaneet asiaan valituslupaa.

X