Romanssihuijausten uhreja käytetään rahanpesuun – Bulvaanitilit yleistyneet petoksissa
Lähes kaikki romanssihuijaukset tehtaillaan ulkomailta, mutta rahan kierrättäminen suomalaisten tilien kautta on kasvava ilmiö. Poliisilta puuttuvat keinot huijareiden käräyttämiseen.
Romanssihuijausten uhrit ovat pahimmillaan joutuneet velkakierteeseen otettuaan lainaa rahansiirtoja varten. © iStock
Rakkaushuijarit esiintyvät sosiaalisessa mediassa ja deittipalveluissa tekaistuilla profiileilla, huijaavat uhrin rakastumaan itseensä ja alkavat sen jälkeen vaatia rahaa. Romanssihuijausten takana on usein Nigeriasta tai Ghanasta operoiva järjestäytynyt rikollisuus – eräässä mielessä rikosten kotimaisuusaste on kuitenkin noussut.
”Vuoden kahden sisällä on näkynyt enemmän huijauksiin liittyviä rahasiirtoja, joissa ensimmäinen rahasiirto tapahtuu suomalaiselle pankkitilille”, kertoo rikosylikomisario Hannu Kortelainen Helsingin poliisista.
Tilin omistaja on yleensä Suomessa asuva nigerialainen, mutta myös suomalaisia on huijattu osaksi rahanpesuvyyhteä. Ihmiseltä on ensin huijattu rahaa ja sen jälkeen käytetty osana seuraavaa rikosta.
”Kun uhrilta ei ole enää rahaa saatavissa, huijarit uskottelevat, että nettirakkaan tuttava tai liikekumppani on lähettämässä rahaa ja uhria pyydetään ottamaan tämä tilisiirto vastaan ja lähettämään se edelleen toiselle pankkitilille.”
Rahat ovat peräisin toisilta romanssihuijausten uhreilta, eikä välikätenä toimiva henkilö välttämättä tajua, että häntä käytetään bulvaanina.
”Monetkaan eivät ymmärrä, että he syyllistyvät itse rahanpesuun, kun suostuvat välittämään huijauksilla hankittua rahaa eteenpäin rikollisten hyödynnettäväksi”, Kortelainen muistuttaa.
Bulvaanitilien tarkoitus on hämätä pankkeja
Todennäköinen syy bulvaanitilien käyttämiselle on pankkien tehostunut valvonta. Pankit ovat onnistuneet pysäyttämään huijareille osoitettuja rahansiirtoja.
”Rahaa kierrätetään useiden tilien ja eri pankkien kautta useilla tilisiirroilla, joten rahaliikenteen monitorointi on vaikeampaa. Samoin pyritään välttämään samoja tilejä rahansiirron kohteita”, Hannu Kortelainen kertoo.
Kun rahan alkuperä on ensin häivytetty, tyypillisiä kohdemaita rahansiirroille ovat esimerkiksi Turkki, Italia, Saksa ja Espanja mutta myös Aasian maat, kuten Indonesia.
Huijarit voivat pyytää lähettämään valuuttaa myös eri rahanvälitysfirmojen, kuten MoneyGramin ja Western Unionin kautta tai ostamaan sillä virtuaalivaluuttaa ja lahjakortteja itselleen.
Summat ovat huijatun näkökulmasta usein suuria, mutta poliisiin tietoon tulee niistä vain murto-osa: Helsingin poliisille ilmoitettujen romanssihuijausten lukumäärä on joitakin kymmeniä vuosittain. Summat vaihtelevat parista tuhannesta eurosta satoihin tuhansiin – keskimäärin romanssihuijauksen uhri menettää Suomessa noin 30 000 euroa.
”Vuositasolla tällaisiin huijauksiin lähtee Suomestakin rahaa arviolta 10 miljoonaa euroa. Kokonaissummaa on arvioitu yhteistyössä rahoituslaitosten kanssa.”
Nettihuijari pääsee kuin koira veräjästä
Suomen poliisilla ei ole juurikaan keinoja kansainvälisten romanssihuijausten selvittämiseen. Viranomaisen toimivalta lakkaa Suomen rajalla, eikä esimerkiksi pankki- tai teletietoja voi pyytää ulkomailta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kankea virka-apupyyntö toisen maan viranomaiselle.
Kun toiminta hajautuu useisiin eri maihin, niin tilanteen koordinointi yhden maan viranomaistoimin on vähintäänkin haasteellista.
”Maiden viranomaiskulttuurit poikkeavat ja meillä on jopa EU:n sisällä tapauksia, jossa juttu on yritetty siirtää tutkittavaksi maahan, johon uhri on rahansa siirtänyt. Juttu on palautettu, koska emme ole kyenneet osoittamaan, että kyseessä on kyseisen maan kansalaisen tili”, Hannu Kortelainen kertoo.
Ainoat tapaukset Suomessa, joissa juttu on edennyt edes syyteharkintaan, ovat sellaisia, joissa väliporrasta on epäilty rahanpesusta, siis välissä toimivien bulvaanitilien omistajia. Hämäräksi on jäänyt, kuka tai mikä rikollisryhmä on ollut alkuperäisen huijauksen takana.