Hallitus vääntää sotealueista – entä jos Suomessa olisi viisi osavaltiota?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Suomi osavaltiot
Entäs jos Suomi jaettaisiin viiteen osavaltioon? © Jussi Jääskeläinen
Hallitus vääntää edelleen sotealueiden määrästä. Seura kaavaili jo vuosi sitten Suomen jakamista viiteen osavaltioon. Lue arkistojuttu.

Suomi on kuin Prinsessa Ruususen linna. Muistattehan ne orjantappurat, jotka peittivät noidutun linnan sadaksi vuodeksi. Viimeiset 20 vuotta poliitikot ovat yrittäneet päästä läpitunkemattoman ryteikön läpi. On raivattu sivuun läänejä, kuntia, vaalipiirejä, poliisipiirejä ja aluehälytyskeskuksia.

Piti syntyä tehoja, mutta saatiin lisää vieraannuttavia kirjainyhdistelmiä. Avien, elyjen, ervojen lisäksi meillä on nyt kuntayhtymät, maakuntien liitot ja liittojen liittoutumat, joilla on omat toimistot Brysselissä.

Valtoimenaan rönsyilevät hallinnon lonkerot peittävät valtakunnan.

Neuvojan tie

Marita Orava työskentelee Etelä-Savon ELY-keskuksessa. Hän on vastaava yritysneuvoja, joka auttaa puhelinasiakkaita yrityksen perustamiseen liittyvissä asioissa.

Kun Orava aloitti työnsä vuonna 1997, Mikkeli oli Itä-Suomen läänin tuore pääkaupunki. Sen jälkeen tehostamiset ja kehityshankkeet ovat heitelleet virkamiestä.
”Työtehtävät, nimikkeet, esimiehet ja johtajat ovat muuttuneet moneen kertaan”, Orava sanoo.

Nykyään mikkeliläisessä virastotalossa istuu virkamiehiä, jotka auttavat pirkanmaalaisia kansainvälistymään tai kertovat pohjoissavolaisille, miten liikennejärjestelyt tulisi toteuttaa.

Hallinto ja esimiehet ovat jossain kaukana, osa virkamiehistä ei edes tiedä oman esimiehensä nimeä.
”Ihmiset ovat niin tottuneet jatkuvaan muutokseen, ettei se yleensä haittaa ketään. Porukka pysyy samana, vaikka organisaatiot vaihtuvat”, Orava sanoo.

Hänestä muutokset eivät ole tuoneet hallintoon kaivattuja tehoja.
”Jos ei tiedä, mikä tilanne on huomenna, niin kyllähän se vaikuttaa työn tuottavuuteen. Ihmisen voi olla vaikea sitoutua työhön täysillä”, Orava sanoo.
”Joskus säälittää ihan, vaikka on valtiolla töissä. Kyllä pitäisi vähän miettiä noita veronmaksajien rahoja. Että mihin niitä laittaa.”

Suomesta liittovaltio

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuskaili uudenvuodenpuheessaan (2015) hallinnon takalukkoa.
”Puheet on pidetty, on toiminnan aika”, Niinistö jyrähti.

Suomi tarvitsee tuoreita visioita. Jos niitä ei löydy maan rajojen sisältä, löytyisikö ulkopuolelta, vaikka Saksasta?
Saksahan on liittovaltio, jonka moottoreina hyrrää 16 hyvin öljyttyä osavaltiota. Ne keräävät asukkailtaan veroja ja säätävät omia lakeja.
Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin toimitusjohtaja Dagmar Ossenbrink listaa osavaltioiden tuomat edut:

• Alueiden tarpeet ja vahvuudet voidaann ottaa paremmin huomioon.
• Päätöksenteko tapahtuu lähellä kansalaisia ja alueella toimivia yhtiöitä.
• Osavaltioiden välillä vallitsee terve kilpailu. Parhaat ideat otetaan käyttöön.
• Poliittisen virheen mahdollisuus minimoituu.

Lista kuulostaa syntisen hyvältä! Osavaltioiden ympärille rakentuva aluepolitiikka tarjoaisi lääkkeet moniin vaivoihin, joista Suomi kärsii.

Hallinnon sekasotku oikenisi, ja alueiden vahvuudet nousisivat esiin. Etelän kaupat saisivat olla auki pitkään.

Itäsuomalaiset voisivat vihdoin säätää lain, jossa luovutaan pakkoruotsista. Suomalaiset ovat aina tottuneet olemaan vahvan keskushallinnon käskyläisiä. Mutta on meillä sentään joitain kokemuksia itsehallinnosta.

Pieni 30 000 asukkaan Ahvenanmaa nauttii silminnähden itsemääräämisoikeudestaan. Miltä Manner-Suomi näyttäisi, jos meillä olisi viisi osavaltiota?
Seura päätti kokeilla.

Palapeli

Viiden alueen visio toteutettiin Suomessa jo 90-luvun lopulla. Iloa ei kauan kestänyt. Suurläänit lakkautettiin vuonna 2010. Niitä pidettiin luonnottomina.

Ja sitä ne totta vie olivatkin! Etelä-Suomen metropolialue oli naitettu yhteen Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kanssa. Turku oli ängetty samaan lääniin Tampereen kanssa.

Kulttuurien yhteentörmäys tuli tuskin kenellekään yllätyksenä.

Seura-lehden luomat uudet osavaltiot noudattavat selkeämmin vanhoja heimorajoja.

Ero lääneihin on siinä, että osavaltioilla on valta säätää lakeja ja päättää omasta tulevaisuudestaan. Kun vahvuuksia kehitetään, alueelliset erot alkavat kasvaa. Se on parasta, mitä Suomelle on pitkään aikaan tapahtunut.

Villit visiot

Osavaltioiden Suomi on ajatusleikki. Monet virkamiehet ja poliitikot ovat leikitelleet samalla ajatuksella, tosin harva on halunnut esittää ajatuksiaan julkisesti. Muita villejä visioita on kyllä kuultu.

Keskusta on ajanut omaa kotikunta- maakuntamalliaan vuodesta 2012 lähtien. Jos se toteutuu, maakunnat saisivat paljon uusia tehtäviä.

Perussuomalaisetkin tuntuvat kannattavan politiikan piirisarjaa. Puolue on puhunut piirikuntien perustamisen puolesta.

Tasapäiset alueet

Vahvaa aluepolitiikkaa on peräänkuulutettu myös akateemisesta maailmasta.

Yhteiskuntamaantieteen professori Perttu Vartiainen julkaisi joulun alla Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman raportin kaupunki- ja maaseutupolitiikasta.

”Aluepolitiikka on välttämätöntä koko Suomen ja viimekädessä sen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta”, Vartiainen kirjoittaa.

Vastikään Itä-Suomen yliopiston rehtorin paikan jättäneen professorin mielestä Suomessa ei osata hyödyntää alueiden vahvuuksia.

Viime vuosina hallinnon työt on pyritty jakamaan kapea-alaisille virkamiehille, ja sitä kautta alueet ovat alkaneet muistuttaa toisiaan.

Yksi osoitus tästä ovat maakuntien liittojen luomat strategiat, joihin pääsee livahtamaan kiusallisen paljon löysää markkinointipuhetta. Kymmenen vuotta sitten kaikki halusivat olla e-maakuntia.

Nyt uusi muotisana on biotalous.
”Strategioissa on usein mukana enemmän toiveikkuutta kuin realismia”, Vartiainen sanoo.

Tehoton hallinto haaskaa veroeuroja turhaan paperinpyörittämiseen. Pahimmillaan hallinto on käsijarru, joka hidastaa talouden kehitystä.

Kritiikistä huolimatta Perttu Vartiainen ei usko vahvaan vastakkainasetteluun.
”Olisi realismia tunnustaa, että Suomessa tarvitaan vähän vahvempaa maakuntatasoa, mutta myös vahvoja kuntia.”

Ruotsin malli

Viime aikojen selkein aluepoliittinen esitys on tullut Elinkeinoelämän valtuuskunta Evalta. Joulun alla EVA julkaisi raportin, jossa esitettiin Suomen jakamista piirikuntiin.

Mallia on haettu Ruotsista, jossa toimii 20 maakäräjäkuntaa. Esimerkiksi Tukholman sisällä toimii kymmeniä pieniä kuntia. Niiden yläpuolella toimiva maakäräjäkunta hoitaa aluetta koskevat yhteiset asiat.

Niihin kuuluvat julkinen terveydenhuolto ja liikenne, kulttuuri, maankäytön suunnittelu sekä suuret infrastruktuurihankkeet. Rakenne muistuttaa matkamuistoina myytäviä puisia maatuska-mummoja: tehtävä sanelee hallinnon mittakaavan.

Evan tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto uskoo, että samanlainen järjestely toimisi myös Suomessa.
”Kuntien välinen kissanhännänveto jäisi vähemmälle, kun piirikunta hoitaisi osan budjetista ja palveluista.”

Hyvä esimerkki on pääkaupunkiseudun länsimetro. Helsinki ja lähikunnat väänsivät vuosikaudet kättä sen rakentamisesta.

”Jos alueella olisi ollut piirikunta, se olisi voinut päättää asiasta.”

EVA:n ajamilla piirikunnilla olisi veronkanto-oikeus ja suorilla vaaleilla valittu valtuusto. Äänestäjän ja päättäjän välinen yhteys oli vahva.

Jotkut ovat kritisoineet mallia väittämällä, että se synnyttäisi maahan lisää hallintoa. Eikö hallintoa pitäisi päinvastoin karsia?

Haavisto ei kritiikkiä niele.
”Kuntayhtymät poistuvat ja myös kuntien hallintoa voi karsia, kun osa tehtävistä siirtyy piirikunnalle”, hän perustelee.

Jos piirikunta hoitaisi työnsä hyvin, asukkaiden verotus ja hallinnon määrä kevenisivät

Tuppisuut

Hallintouudistus on kuin kuolema: koskee kaikkia, mutta siitä on ikävä puhua.

Suurin osa meistä pitää varmaankin aihetta liian tylsänä. Poliitikot taas suhtautuvat hallinnon uudistamiseen intohimoisesti. Mutta aluehallinnosta hekään eivät mielellään puhu.
”Siitä on tullut kielletty aihe. Tabu”, Ilkka Haavisto tiivistää.

Jos Suomeen luotaisiin uusi piiritason hallinto, seuraukset olisivat arvaamattomia. Valtapuolueet sekä kaupungeissa että maakunnissa saattaisivat menettää asemiaan.
”Politiikassa on myös tahoja, jotka eivät halua heiluttaa valtion ja kuntien välistä valtatasapainoa ollenkaan.”

Hallinnon harharetket

Lähes jokaisessa Euroopan maassa on jo olemassa jonkinlainen väliportaan hallinto. Suomessa on vannottu vahvan peruskunnan nimeen. Haaviston mielestä juuri siinä on ongelman ydin.
”Kuntapohjaisuuteen takertuminen on yksi keskeinen syy siihen, että Suomi on pyörinyt kunta- ja soteuudistusten umpikujassa vuodesta toiseen. Vahva kunta on kuin yhden koon vaate: Joihinkin tehtäviin liian suuri, toisiin pieni”, Evan raportissa todetaan.

Tosiasiassa kunnat eivät kykene yksin hoitamaan tehtäviään. Suomessa toimii yli 150 kuntayhtymää, jotka hoitavat kuntien yhteisiä asioita. Sote-uudistus toisi peliin taas uuden väliportaan tason. Orjantappuraseinä rehottaisi.

Haaviston mielestä aika on kypsä kurssin kääntämiselle.
”Meillä on tuhlattu kymmenen vuotta kuntauudistusten kanssa. Jokainen poliittinen taho on vuorollaan sössinyt tämän asian, ja sössinyt todella pahasti. Melkein kaikki on mennyt totaalisen pieleen. Se on maksanut tälle maalle maltaita”, Haavisto tykittää.

Edessä on kaksi vaihtoehtoa.
”Ensimmäinen on se, että kun kaikki ovat epäonnistuneet, lyödään vihdoinkin viisaat päät yhteen, ja tehdään jotain radikaalia.”

Toinen vaihtoehto on huonompi. Haavisto pelkää, että hallitus runnoo läpi huonon sote-ratkaisun vain siksi, että sen synnyttämiseen nähtiin niin suuri vaiva.
”Se olisi luisumista kollektiiviseen tyhmyyteen.”

Jotta siihen ei päädytä, Suomi kaipaa kunnon ravistelua.

Liian pieni liittovaltioksi

Mitä mieltä asiantuntijat ovat viidestä osavaltiosta?
”Saksaan vertaaminen on ihan hyvä ajatusleikki. Tunnen itse Saksan aluekehityksen hyvin. Osavaltiot toimivat siellä, mutta ei se malli Suomeen sovi. Me olemme liian pieniä”, Perttu Vartiainen sanoo.

Viisi osavaltiota jäisivät väkiluvultaan suunnilleen miljoonaan asukkaaseen. Vartiaisen mielestä se on liian vähän.

Historia toisi soppaan omat lisämausteensa. Saksan osavaltiot ovat muotoutuneet vuosisatojen kehityksen tuloksena. Suomessa läänit ovat 1600-luvulta lähtien toteuttaneet keskushallinnon käskyjä. Lakien ja identiteetin luominen tyhjästä olisi valtava voimanponnistus.

Vaarana olisi, että asukkaat kokisivat uudet osavaltiot vieraiksi, kuten suurläänit koettiin 2000-luvun alussa.
”Historiallinen identiteetti syntyy maakunnista. Mutta ne ovat yksinään liian pieniä. Sitä paitsi olisiko siitä hyötyä, että Lappi alistuisi Oululle?” Vartiainen kysyy.

Ilkka Haavistokaan ei usko osavaltioon.
”Olen keskusvallan purkamisen kannattaja. Uskon, että ihmiset osaavat kantaa vastuuta oman alueensa asioista. Mutta pelkään, että osavaltioista saatavat hyödyt hukkuisivat liian raskaaseen hallintoon. Suomi on väkiluvultaan pieni maa. Me hyödymme siitä, että meillä on yhtenäinen keskushallinto.”

Saksa taitaa sittenkin olla liian kaukana.

Mutta Ruotsin kanssa meillä on yhteinen historia. Sieltähän prinsessat, linnat ja hallintokin alun perin meille tulivat.

Piirikunnissa ympyrä sulkeutuisi. Suomi palaisi harharetkiltään kotiin.

Suomen osavaltiot

1. Etelä-Suomi
Pääkaupunki: Helsinki
Väkiluku: 1,6 miljoonaa
Kansleri: Jyri Häkämies (kok)
Pääkaupunkiseudun tiivis metropolialue on Suomen sydän. Uusimaa muodostaa yksinään Etelä-Suomen osavaltion. Alueen vahvuuksia ovat monipuoliset palvelut, hyvät kansainväliset yhteydet ja koulutusmahdollisuudet. Etelä-Suomi on valtakunnallinen hallinnollinen keskus ja finanssikeskus.
Kanslerin nuijaa heiluttaa monissa liemissä keitetty talouden ja hallinnon tuntija, kokoomuslainen Jyri Häkämies. Häkämiehen vahvat kytkennät bisnesmaailmaan eivät miellytä kaikkia, mutta hänen pätevyyttään on vaikea kiistää. Kokoomusvaltainen Etelä-Suomi on – ainakin alkuvaiheessa – muille puolueille välttämätön kompromissi. Kokoomukselle Suomen pilkkominen osavaltioihin on kova pala. Puolue pelkää, että uusi järjestys vähentäisi sen valtaa Suomen suurissa kaupungeissa.

2. Länsi-Suomi
Pääkaupunki: Turku
Väkiluku: 1,1 miljoonaa
Kansleri: Kari Häkämies (kok)
Rannikkokaistale Turusta Kokkolaan tunnetaan laivoista, satamista ja energiateollisuudesta. Merellisyys on tärkeä osa väestön identiteettiä, mutta rannan tuntumassa on myös maataloutta ja elintarviketuotantoa. Etelä-Pohjanmaan viljavat vainot sopivat isoon kuvaan. Tosin pakkoruotsi hiertää osavaltion asukkaiden välejä.
Osavaltion kanslerina istuu nykyisen Lounais-Suomen Aluehallintoviraston johtaja Kari Häkämies. Sujuva hallintomies sukkuloi taitavasti varsinaissuomalaisten ja pohjalaisten välillä pitäen vientikoneen pyörät pyörimässä. Yhdessä veljekset Kari ja Jyri muodostavat voimanpesän, jota voi verrata Bushin veljeksiin Yhdysvalloissa.

3. Sisä-Suomi
Pääkaupunki: Tampere
Väkiluku: 1,1 miljoonaa
Kansleri: Pia Viitanen (sd)
Sisä-Suomi seisoo tukevasti neljällä jalalla. Konttaamisesta on turha puhua. Tampere, Jyväskylä, Lahti ja Hämeenlinna ovat perinteikkäitä teollisuuspaikkakuntia, ja yhdessä ne etsivät uuden menestysreseptin. Alueella toimii useita laadukkaita yliopistoja. Sisä-Suomen vahvuuksia ovat biolääketiede, ympäristöteknologia sekä moderni konepajateollisuus.
Hämäläisten ja keskisuomalaisten osavaltiota johtaa kokenut demaripoliitikko Pia Viitanen.

4. Itä-Suomi
Pääkaupunki: Kuopio
Väkiluku: 900 000
Kansleri: Olli Rehn (kesk)
Savolaiset, karjalaiset ja kymiläiset nostavat yhdessä Itä-Suomen uuteen kukoistukseen. Alueella on vahvaa biotalouden osaamista, joka houkuttelee kansainvälisiä investointeja. Saimaa on merkittävä matkailualue. Venäjän kauppasuhteet ovat alueen menestystekijä, joten alueen kouluissa pakkoruotsi on korvattu venäjällä.
Kansleri Olli Rehn saa kuulla välillä kuittailua poliittisesta jäähdyttelystä. Mutta hän tuo koko osavaltiolle sen kaipaamaa poliittista glamouria. Sitä paitsi Rehnillä on loistavat verkostot EU:n aluerahastoihin, joista on alueen kehittämiselle hyötyä.

5. Pohjois-Suomi
Pääkaupunki: Oulu
Väkiluku: 700 000
Kansleri: Paavo Väyrynen (kesk)
Paavo Väyrynen sai kuin saikin valtakuntansa – tai ainakin puoli valtakuntaa. Juuri Väyrynen on sopiva mies nostamaan Pohjois-Suomen siihen erityisasemaan, joka sille kuuluu. Pinta-alaltaan Suomen suurin osavaltio panostaa metsiin, matkailuun ja kaivoksiin. Alueella kehitellään arktista yhteistyötä muiden pohjoisten naapureiden kanssa. Oulusta mukaan tarttuu annos it-osaamista. Paavo-aiheiset kahvimukit ovat turistien suosima hittituote.

X