Harjavallan vastaanottokeskus lakkautetaan – monelle paikalliselle tulee sitä ikävä
Kun Harjavaltaan vuosi sitten perustettiin vastaanottokeskus, nousi paikkakunnalla haloo.
Jussi Holmi huomasi turvapaikanhakijoihin ja pakolaisilmiöön tutustuessaan, että 90 prosenttia hänen ennakkokäsityksistään oli virheellisiä.
Nuoria miehiä merkkivaatteissa. Älypuhelimia. Heilläkö on todellinen hätä?
Näin harjavaltalainen opettaja Jussi Holmi, 34, ajatteli vuosi sitten katsellessaan lehdestä kuvia Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista.
Noista hetkistä ei mennyt kauan, kun myös Harjavaltaan perustettiin vastaanottokeskus (vok) Satalinnan entisen sairaalan tiloihin, kuuden kilometrin päähän kaupungin keskustasta.
Elokuun viimeisenä lauantaina Satalinna sai ensimmäiset turvapaikanhakija-asukkaansa. He olivat lähes yksinomaan miehiä.
Jussi Holmi oli tuona päivänä ajelemassa kotiin vaimonsa kanssa. Hän huomasi kauppakasseja kantavien turvapaikanhakijoiden kävelevän kohti Satalinnaa.
”Otin heistä kuvan sillä ajatuksella, että tässä näitä hädänalaisia miehiä nyt menee. Siistimmissä hiuksissa ja parroissa kuin meikäläinen.”
Holmi ei ollut tuohtumuksensa kanssa yksin.
Koko 7 000 asukkaan pienessä teollisuuskaupungissa kuohui. Sitä ei ehkä huomannut kadulla, mutta sosiaalisessa mediassa kylläkin.
Helppo vain paperilla
Satalinnan kiinteistön omistaa yksityinen yritys AVH Satalinna Oy.
Yritys oli loppukesällä 2015 päättänyt vuokrata Satalinnan Suomen Punaiselle Ristille vastaanottokeskukseksi.
Valtio rahoitti keskuksen asukkaiden elämän.
Tämä teki Harjavallalle asiasta yksinkertaisen. Ainakin periaatteessa.
”Jos kaupunki ei omista tiloja eikä pyöritä toimintaa, ei kaupungilla ole sananvaltaa sen suhteen, kuka tänne saa muuttaa. Siksi asia ei vaatinut kaupungilta päätöstä”, Harjavallan kaupunginjohtaja Jaana Karrimaa sanoo.
Keskusteltuaan kaupungin johtavien luottamushenkilöiden kanssa Karrimaa ilmoitti SPR:lle 10. elokuuta, että vokin perustamiselle Harjavaltaan ei ole esteitä. Asiaa ei ollut kaupungin johdon mielestä tarpeen käsitellä kaupunginvaltuustossa.
Harjavaltalaiset purkivat pelkojaan ja suuttumustaan kaupungin järjestämässä ensimmäisessä infotilaisuudessa 23. elokuuta.
Poliisi ja vartiointiliike oli kutsuttu paikalle turvaamaan tilaisuutta, sillä sen pelättiin houkuttelevan äärioikeistolaisia rähinöitsijöiltä kauempaakin.
Harjavaltalaiset pelkäsivät turvapaikanhakijoiden tuovan mukanaan levottomuutta. Pelättiin, että polkupyörät häviävät pihoista, että lasten ei ole turvallista kulkea koulumatkoja eikä naisten ylipäätään mitään matkoja.
Jussin oivallus
Kuvausta seuraavana päivänä Jussi Holmi huomasi taas kolme turvapaikanhakijaa autoillessaan kotiin päin.
Tulokkaat tosiaan näkyivät pikkukaupungin katukuvassa.
Kun Holmi pääsi kotipihaan, tapahtui jotain käänteentekevää. Hän sai uuden ajatuksen.
”Otan fillarin ja menen juttelemaan niille. Kysyn, keitä ovat ja mistä tulevat”, hän sanoi vaimolle ennen kuin polkaisi matkaan.
Holmi esitteli itsensä miehille ja sai kuulla, että kaksi heistä oli Irakista, yksi Palestiinasta.
Hetken päästä Holmi kävi hakemassa kotoa auton ja kyyditsi miehet muutaman kilometrin matkan Satalinnaan, jotta sai juteltua vähän enemmän.
Kuskatessaan miehiä Holmi katsoi taustapeliin. Hän ei ollut koskaan tavannut irakilaista tai palestiinalaista, mutta nyt kolme sellaista istui hänen takapenkillään.
Seuraavana aamuna Holmi soitti Satalinnaan. Hän tarjoutui järjestämään turvapaikanhakijoille kerran viikossa jotain liikuntaa. Se tuntui luontevalta, sillä hän on urheillut kilpaa voimanostajana. Sitä paitsi hän tiesi erityisopettajataustansa takia, että viikoittaiset rutiinit suojaavat turhautumisen tunteilta.
Tärkein syy oli kuitenkin tämä:
”Ajattelin, että sitä kautta tutustun itse tähän ilmiöön ja saan selville, mistä siinä on kyse.”
Vuoden aikana kaikki harjavaltalaiset ovat joutuneet tavalla tai toisella tutustumaan tähän ilmiöön, turvapaikanhakijoihin.
Mitä harjavaltalaisille tapahtui niin tehdessään?
Sen saa selville, jos käy Harjavallassa kysymässä asiaa.
Naapureiden joukkopako
Tänään, heinäkuisena maanantaina, Jonna Leino on juuri menossa ruokakauppaan Harjavallan keskustassa.
Leino asuu Satalinnan alueella olevassa vuokrakerrostalossa. Hän kertoo asuinympäristönsä mullistuneen vokin tultua, mutta ei turvapaikanhakijoiden takia vaan suomalaisten naapureiden tähden.
”Vokin tullessa alkoi vuokralaisten joukkopako. Meidän talosta lähtivät muut asukkaat paitsi minä. Kevään aikana uusia vuokralaisia on alkanut tulla takaisin.”
Leino sanoo olleensa syksyllä itsekin hiukan huolissaan siitä mitä tapahtuisi. Silti hän ajatteli, että harkitsee muuttoa vasta, jos siihen tulee syytä.
Ei tullut.
”Olen saanut olla rauhassa niin pihalla kuin muuallakin. Ei ole tarvinnut muuttaa toimintatapojani tai liikkumistani.”
Nyt Leinoa huolestuttaa vokin sulkeminen marraskuun lopussa.
”Mikä on Satalinnan kohtalo, kun iso vuokralainen lähtee? Toivottavasti en joudu itse muuttamaan pois.”
Vokki toi eroja
Pientaloalueella Satalinnan lähellä asuu Aronpään perhe, jossa uudet naapurit herättivät aluksi monenlaista ilmaa.
”Tuntuu, että olin ainoa aikuinen tässä perheessä”, kahden teini-ikäisen pojan äiti Hanna Aronpää sanoo.
Puoliso Jori Aronpää ei hyväksy sitä, että tulijat ovat nuoria miehiä.
”Minä en voisi missään nimessä lähteä isänmaastani, jos tulisi sota,” hän sanoo.
Harjavallassa, kuten muuallakin, naiset ovat olleet miehiä myötämielisempiä tulokkaita kohtaan. Paikkakunnalla on tullut jopa muutama avoero mielipide-erojen takia.
Aronpäillä ei tosin ole olla oltu lähelläkään sitä tilannetta.
Perheen pojat ovat olleet heistä eniten tekemisissä tulokkaiden kanssa, jalkapallokentällä. Hannan kontaktit rajoittuvat tiellä kohtaamisiin.
”Jos he tulevat isolla joukolla vastaan, ovat näyttäneet peukulla ookoota tai vislanneet perään. Se ei ole minua haitannut.”
Enää turvapaikanhakijat eivät juuri nouse perheessä puheenaiheeksi. Tämä johtuu siitä, että miesväen pelkäämiä levottomuuksia ja varkauksia ei tapahtunut.
Hanna Aronpää tuntee jopa haikeutta vokin lähdön takia.
”He jotenkin kuuluvat tähän meidän väestöpiiriin.”
Jori ei ole pahoillaan lähdöstä.
”Talomme arvo romahti yhdessä yössä viime syksynä. Nyt se taas nousee.”
Ongelmia suomalaisista
Viereisellä kadulla Mikko Setälä viimeistelee uutta taloaan, johon muuttaa rouvansa kanssa eläkepäiviksi.
Hänkin on pohtinut kiinteistöjen myyntiarvoja.
”Täällä on muutenkin vaikea saada asuntoja kaupaksi, kun kaikki haluavat muuttaa Ulvilaan ja Poriin. Keskus on tuonut myyntiin lisää vaikeutta.”
Asia ei kuitenkaan ole Setälälle ongelma, sillä edellinen koti, lähellä sijaitseva maatila, on saatu myytyä.
”Mutta muuten ajattelen tästä asiasta niin, että kaikkeen täytyy tottua. Me ollaan osa Eurooppaa. Ongelmia meille ovat tuoneet uusnatsit, jotka ovat asiasta hilluneet.”
Eivät tuijottaneetkaan
Harjavallan vastaanottokeskusta vastaan tosiaan oli parinkymmenen hengen mielenosoitus Satalinnan pihalla pari viikkoa keskuksen avaamisen jälkeen.
Saattaa olla, että osa päihtyneistä osallistujista oli ulkopaikkakuntalaisia, sillä kutsu esitettiin sosiaalisessa mediassa.
Netissä myös kerättiin nimiä Satalinnan vastaanottokeskusta vastustavaan adressiin. Sen allekirjoitti parisataa henkilöä ennen keskuksen avaamista, mutta ei monikaan sen jälkeen. Allekirjoituksista 65 tuli Harjavallasta.
Syyskuussa Satalinnan lähistöllä paloi autiotalo, jota poliisi epäili tahallaan sytytetyksi. Syyllisiä ei saatu kiinni.
Näkyvä vastustus on laantunut Harjavallassa, mutta se elää edelleen, esimerkiksi tänä maanantaina liikuntahallin kupeessa.
Hallin seinustalla istuskeleva nelihenkinen miesporukka ei halua kertoa nimiään tai tulla kuvatuksi. Edes sitä ei saa kertoa, minkä liikuntahallin edessä nyt ollaan, ettei heitä tunnistettaisi.
Miehet kuitenkin haluavat kertoa, että ovat kuulleet turvapaikanhakijoiden aiheuttamasta haitasta.
”Ovat saaneet porttikiellon ravintola Holviin, koska ovat häirinneet naisia”, yksi kertoo ja jatkaa kuvauksella, jota ei voi perhelehdessä toistaa.
Asian todenperäisyyttä on vaikea tarkistaa, sillä ravintoloitsija Sami Viitala lyö luurin korvaan. Satakunnan Kansa kuitenkin kirjoitti keväällä häiriöistä ja porttikielloista ravintolaan.
Miehet hallin seinustalla sanovat odottaneensa, että kesän tullen turvapaikanhakijat tuijottaisivat tyttöjä uimarannalla.
”Mutta eivät ne olekaan tehneet niin.”
”Tulee tosi ikävä, kun vokki lähtee syksyllä”, yksi sanoo ja koko porukka nauraa.
Mies kehottaa kysymään liikuntahallin punttisalista mielipiteitä turvapaikanhakijoista.
”Siellä on siniristilippu seinällä.”
Väkisinkin osa yhteisöä
Lippu on ripustettu ikkunan eteen kuin verhoksi. Sen varjossa salilla treenaa kymmenkunta miestä.
”Ne turvapaikanhakijat, joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä, ovat olleet ihan mukavaa porukkaa”, sanoo Kristian Koronen.
Korosen kaveri Toni Hautaoja asuu nykyisin Jyväskylässä, mutta viettää kesäpäivää vanhassa kotikaupungissaan.
”Harjavallassa on aika jyrkkäasenteista porukkaa”, Hautaoja sanoo.
Jussi Holmi sanoo saman asian näin:
”Paikalliset ovat kyselleet minulta, miten turvapaikanhakijoiden kanssa tulee toimeen. Jos on tullut koko ikänsä satakuntalaisten kanssa toimeen, niin tulee myös turvapaikanhakijoiden kanssa. He ovat avoimempia ja helpompia persoonia kuin me.”
Holmista tuli jo viime syksynä tulkki harjavaltalaisten ja tulokkaiden välille.
”Turvapaikanhakijoille piti kertoa, miten täällä eletään, ettei joku heistä tee ymmärtämättömyyttään jotain hölmöä, josta tulee iso haloo.”
Miksi ihmeessä Holmi, kokoomukseen kallellaan oleva huostaanotettujen lasten erityisopettaja, ryhtyi kulttuuritulkiksi?
”Oli pakko. Tämä ei ollut enää ilmiö, jota saattoi kauhistella mediassa. Siitä tuli konkreettisesti myös meitä koskeva asia.”
Holmi huomasi tulokkailla olevan ison halun tehdä asioita oikein. Pikkupaikkakunnalla tulijoista tulee väkisinkin osa ympäröivää yhteisöä. Piiloon ei pääse, koska heidät tunnistaa katukuvasta.
Turvapaikanhakijat muodostavat kolme prosenttia Harjavallan asukasluvusta.
”Heidän on tärkeää oppia toimimaan yhteisön normien mukaisesti.”
Niinpä Holmi on kertonut satalinnalaisille, että jos käy kuntosalilla vain pienissä porukoissa, paikalliset häiriintyvät vähemmän. Tai jos ostaa kaupasta kaljaa, sitä ei kannata jäädä juomaan kaupan tuulikaappiin vaan syrjemmälle, puiston penkille.
Rahansiirto Harjavaltaan
Raha oli yksi kiukkua aiheuttavista asioista vokin tullessa.
Sittemmin useimmille paikkakuntalaisille on selvinnyt, että turvapaikanhakijat tarkoittavat tulonsiirtoa valtiolta Harjavallan elinkeinoelämälle.
Tulokkaat käyttävät suurimman osan valtion maksamasta vastaanottorahasta paikkakunnalla ruokaan ja perustarvikkeisiin. Se näkyy kauppojen asiakasvirrassa, sanotaan Lidlistä ja K-Marketista.
Satalinnassa on asunut keskimäärin 240 henkilöä joka kuukausi, arvioi keskuksen vastaava ohjaaja Ellinoora Söderman.
Tämän kokoisen porukan vastaanottoraha on kuukaudessa yhteensä noin 75 000 euroa.
Tähän mennessä Satalinna on siis saattanut tuoda Harjavallan kauppoihin ja muihin yrityksiin noin 750 000 euron piristysruiskeen. Jos keskuksen asukasmäärä pysyy loppuun asti samalla tasolla, tulee tulonsiirron arvoksi reilusti yli miljoona euroa.
Harjavallan seudulla on myös heitä, jotka joutuvat pulaan, kun vokki lähtee.
Yksi heistä on kanafarmari Marko Haavisto.
Saakura sentään
Haavisto otti keväällä yhteyttä Satalinnaan ja kyseli työvoimaa siitoskanalaansa.
Maatilan työt eivät kelpaa suomalaisille ja Haavisto on siksi ollut jo vuosia riippuvainen muualta tulleesta työvoimasta.
”En tiedä miten pärjään, jos Aso ja Zabih joutuvat lähtemään.”
Satalinnassa asuvat irakilainen Aso Husein ja afganistanilainen Zabih Azizi ovat osoittautuneet aarteiksi työntekijöinä, sillä heillä oli jo ennestään kokemusta kanojen hoidosta.
Aluksi Haavisto kyllä epäili, mahtaako työnteosta kulttuurierojen takia tulla mitään.
”Ovatko ylipäätään tottuneet tekniikkaan, käyttämään pesureita ja muita laiteita? Minulla oli se käsitys afganistanilaisesta karjanhoidosta, että mennään keppi kädessä lampaiden perässä.”
Kaikki on mennyt paremmin kuin Haavisto uskalsi odottaa.
”Minun kanssani pärjää, jos tekee työt hyvin.”
Husein ei ole saanut vielä turvapaikkapäätöstä, mutta Azizi sai, kielteisen. Hän on valittanut siitä.
”Ikävä tulee, jos hän joutuu lähtemään. Mutta kai hänet nyt saakura sentään saadaan jäämään, kun on työpaikkakin, joka ei suomalaisille ole kelvannut.”
Kun vokki tuli Harjavaltaan, tuli poru.
Kun se lähtee, tulee poru.
Vuodesta vokin kanssa jäi käteen ainakin se, että maailman mullistukset koskevat meitä – ja että niiden kanssa pystyy elämään.
Jos tahtoo.
Jaa juttu Facebookissa
Jaa juttu Twitterissä
Tilaa Seura
