Paheksutko ostarilla hengailevia nuoria? Ei kannattaisi, sanoo tutkija

Kello on jo yli kolme, mutta helsinkiläisessä kauppakeskuksessa on vielä tyhjää. Käytävillä kuljeskelee muutamia nuoria äitejä rattaineen. Kaksi pikkutyttöä vilistää ohi potkulaudoilla.

Missä ovat ostoskeskuksen vakioasiakkaat: Nuoret, jotka normaalisti kerääntyvät tänne notkumaan koulupäivän jälkeen? Heitä olemme tulleet tarkkailemaan.

”Tässä nähdään se, että hengailu on suunnittelematonta. Sitä ei voi ennustaa”, nuorten hengailua tutkinut ja aiheesta väitellyt filosofian tohtori Noora Pyyry sanoo.

Ehkä tänään on tullut paljon läksyjä, loppuviikosta on kokeet tai päivä on täynnä harrastuksia.

Hengailu on aikataulujen ulottumattomissa, ja juuri siksi se on tärkeää.

Oman tilan kaipuu

Päämäärätöntä olemista. Sitä hengailu Pyyryn mukaan tarkoittaa.

”Nähdään kavereita, kikatellaan ja ehkä vilkuillaan uusia ihmisiä.”

Hengailijoilla ei ole tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä tehdään seuraavaksi. Ehkä valutaan kaupasta toiseen ja sovitellaan vaatteita.

Tai sitten ei tehdä mitään. Norkoillaan vain. Ja sekös aikuisia ärsyttää.

”Nuoria ajatetaan pois kauppakeskuksista erilaisin tavoin. Kaiuttimista voidaan soittaa moskiittoääniä, joita vain nuoret korvat kuulevat. Tai kastella suositut istuskeluportaat vedellä, jotta istuminen olisi epämiellyttävää.”

Vartijoiden kanssa leikitään myös kissa-hiiri -leikkiä. Kun vartijat ajavat nuoret jostain paikasta pois, siirrytään toiseen, tai palataan alkupisteeseen toista kautta.

Hengailu ei ole nykynuorten keksintö. Nuoriso on kokoontunut aina.

”Oli paikkana sitten kivi, kadunkulma tai ostari.”

Hengailla voi periaatteessa kaikkialla. Pyyryn tutkimuksen nuorten vakiopaikkoihin kuului esimerkiksi kylmä vaja kuplahallin kupeessa. Tärkeintä on löytää tila, jossa voi olla aikuisten katseiden ulottumattomissa.

”Vaikkei tehtäisi mitään kiellettyä tai salailtavaa, nuorella on tarve olla rauhassa ikäistensä seurassa.”

Kotona, koulussa ja harrastuksissa valvova aikuinen on aina läsnä.

”Itse asiassa nuorilla on aika vähän omaa vapaata tilaa. Jos ei halua olla nuorisotalolla, täytyy lähteä sinne kauppakeskukseen – ainakin talvella.”

Suomessa ilmasto rajoittaa hengailua. Kesällä voi olla ulkona, mutta talvisin on pakko kokoontua sisätiloissa, jos ei tykkää hytistä ulkona.

Toisaalta hengailla voi myös netissä. Osaa kavereista saatetaan tavata vain sosiaalisessa mediassa.

”Useimmilla on kuitenkin tarve myös fyysisiin ihmiskontakteihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen. Se on tunnetasolla kuitenkin varsin erilaista”, Pyyry muistuttaa.

Kaikki tervetulleita

Nuoria alkaa vähitellen lipua kauppakeskukseen. Vaatekauppaa kohti harppoo vakavailmeinen teinityttö paksupohjaisissa kengissään.

Hengailu ei välttämättä tarkoita suuressa ryhmässä oleilua, eivätkä kaikki nuoret ole mukana hengailevissa porukoissa. Hengailu voi olla jopa ulossulkevaa.

”Muistan itse kiertäneeni koulun pihan kaukaa”, Pyyry kertoo.

Varsinkin pikkukaupungeissa sosiaalinen kontrolli voi olla vahvaa. Tietty alue saattaa kuulua tietylle nuorisoporukalle, eikä sinne ole muilla asiaa.

Pyyryn mielestä ulossulkeminen ja klikkiytyminen eivät tee hengailusta itsessään negatiivista. Ne ovat laajemman ilmiön, kiusaamisen, välineitä.

”Mutta en halua romantisoida hengailua, siihen liittyy myös näitä lieveilmiöitä.”

Toisaalta kaupungilta löytyy kuitenkin myös paikkoja, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tällainen on esimerkiksi suuri helsinkiläinen kauppakeskus Kamppi.

”Jos ei tunne kuuluvansa omaan lähiympäristöönsä, voi lähteä jonnekin kauemmas hengaamaan ja näin päästä mukaan uusiin ympyröihin.”

Paineiden purkamista

Jalkapallotreenejä, uintikilpailuja ja musiikkiopistoa. Monen lapsen ja nuoren arki on pakattu täyteen harrastuksia.

”Olen kuullut paljon sellaista viestiä, että nuoret ovat tosi väsyneitä.”

Koulu ja opiskelusuunnitelmat tuovat paineita jo yläkouluikäisille.

”Hengailu on ehkä yleisintä seiska- ja kasiluokalla. Yhdeksännellä monilla alkaa olla jo kovat paineet jatko-opintojen suhteen.”

Kun kilpailu opiskelupaikoista on kovaa, ja työpaikat vähenevät ja kaikesta säästetään, tulevaisuus voi ahdistaa nuoria.

”Jostain kohtaa sitä painetta täytyy höllentää. Täytyy saada vain olla niiden kavereiden kanssa.”

Aikuisetkin hengailevat

Pyyry ihmettelee sitä, miksi monet aikuiset suhtautuvat nuorten hengailuun niin negatiivisesti.

Olemmeko kateellisia nuorille, koska heillä on päivisin hieman luppoaikaa? Vai ajatellaanko, että nuoret ovat jollain tavoin aikuisten tiellä?

”Ehkä isot äänekkäät ryhmät ärsyttävät, tai ne voidaan kokea jopa pelottaviksi,” Pyyry pohtii.

Hänen mielestään pelko on kuitenkin turhaa.

”Yleisesti nuoret ovat aika kivoja ja kilttejä, eivätkä missään tapauksessa pelottavia. Mutta totta kai tuntematon usein pelottaa.”

Ärtymys voi liittyä myös siihen, että yhteiskunnassa asioita perustellaan usein hyödyn kautta. Hengailu ei näyttäydy hyödyllisenä. Siksi ajatellaan, että se on turhaa.

”Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain järkevää. Olisi kuitenkin tärkeää, että löytyisi aikaa myös sellaiselle olemiselle, johon ei liity selkeästi määriteltävää hyötyä.”

Sitä paitsi aikuisetkin hengailevat, omalla tavallaan. Kaikilla on tarve viettää aikaa tekemättä mitään: sohvalla löhöilylle on oma paikkansa ja aikansa.

Oikeus olla

Kauppakeskuksissa nuoriin on alettu suhtautua myös myönteisesti. Heidät nähdään ennen kaikkea tulevina kuluttajina. Kyseessä on siis arvokas ihmisryhmä, jota ei voi väheksyä.

”Sekin on kyllä huolestuttava ajatus, että ihminen olisi jotenkin arvokkaampi, jos kuluttaa”, Pyyry huomauttaa.

Ihmisoikeuksien ei pitäisi kytkeytyä lompakkoon. Kaikilla tulisi olla oikeus liikkua ja näkyä.

”Jos vain tietyt ihmiset saavat olla olemassa julkisessa tilassa, ei eletä enää hyvinvoivassa yhteiskunnassa.”

Pyyry on myös kehitellyt maantieteen ja ympäristökasvatuksen professorin Sirpa Tanin kanssa ajatusta jokamiehen oikeuksista kaupunkiympäristöön. Luonnossa jokamiehen oikeuksilla tarkoitetaan mahdollisuutta liikkua ja oleskella ympäristössä riippumatta siitä, kuka alueen omistaa.

”Olisi tärkeää, että kaikilla olisi samanlaiset oikeudet olla ja elää julkisessa tilassa. Että kaupunki todella kuuluisi ihmisille.”

Katuälykkyyttä

Hengailulle ei saisi asettaa keinotekoisia rajoja. Pyyryn mielestä kaupungilla olisi hyvä olla paikkoja, joissa erilaiset ihmisryhmät voivat vaivattomasti kohdata.

”Nyt meillä on leikkipuistot, skeittipuistot, nuorisotilat ja vanhuksille omat tilansa. Myös kaikille yhteistä julkista tilaa tarvitaan.”

Tutkijasta nuorten tulisi myös saada kulkea asuinympäristössään vapaasti.

”Ei ole hyvä juttu, jos vanhemmat vain kuljettavat lapsiaan autolla paikasta toiseen.”

Kun saa kulkea itse, oppii ottamaan vastuuta omasta olemisestaan. Syntyy katuälykkyyttä ja kykyä erottaa turvalliset ja turvattomat tilanteet toisistaan. Jos joku toinen aina valvoo ja tekee päätökset, ei tämä taito kehity.

Pyyryn mukaan suomalaiset nuoret ovat yllättävänkin taitavia luovimaan kaupungilla.

”Pohjoismaissa liikkumavapautta vielä on. Jenkeissä tilanne on hieman toisenlainen.”

Pyyry teki hengailututkimustaan Helsingin lisäksi myös San Franciscossa, jossa teini-tytöt eivät monesti käytä yksin edes julkista liikennettä.

Pyyryn haastatellessa nuorta kahvilassa vanhempi saattoi seisoa valvomassa tilannetta ikkunan takana.

”Ylisuojelun määrä yllätti. Erään haastattelutilanteen aikana nuori ei vastannut puhelimeen, ja isä ryntäsi paikalle paniikissa vaikka vanhemmat tiesivät hänen olevan haastateltavana.”

Tylsyys ok

Hengailijoilla voi olla myös tylsää. Mutta tylsyys ruokkii luovuutta, kuuluu sanonta. Siihen uskoo myös Pyyry.

”On tärkeää, että joskus on myös tylsää. Koko ajan ei tarvitse olla tekemistä.”

Kun on aikaa olla, oleminen voi muuttua leikilliseksi ja jää tilaa improvisaatiolle.

”Hengailun rytmi on erilainen kuin kaupunkitilassa yleensä. Maailmaan voi avautua uusia näkökulmia, kun ei ole ennalta suunniteltu mitä tehdään.”

Mutta inspiroituminenkaan ei ole välttämätöntä. Hengailu voi olla karjalanpiirakan mutustelua marketin edessä, kuten kolme ostarille saapunutta teinipoikaa osoittavat.

Unohtuuko elämä?

Ole paras versio itsestäsi, kuuluu yksi nykyajan tunnuslauseista. Nuoret jakavat sitä sosiaalisessa mediassa.

Vain paras suoritus kelpaa. Täytyy saada täydellinen vartalo ja täydellinen elämä.

”Elämästä on tullut projekti, joka pitää suorittaa täydellisesti. Mutta en ole vielä keksinyt vastausta siihen, mikä palkinto lopussa sitten seisoo.”

Itse eläminen voi unohtua, kun kaikkea pyritään hallitsemaan.

”Seurauksena on onnettomia ihmisiä. Kun jo lapsilla ja nuorilla on kovia suoritus- ja ulkonäköpaineita, jokin on pielessä.”

Tärkeintä Pyyryn mielestä olisi se, että jokaisella olisi hyvä olla maailmassa ja elämässä.

Koko ajan ei tarvitse olla tehokas ja hyödyllinen. Välillä on hyvä olla vaan ja hengailla.