Homeongelma: Asukas sairastuu, asiantuntija vaurastuu – ovatko ilmanlaadun mittaukset turhaa rahastusta?

Ovatko hometutkimukset humpuukia?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Silvosten olohuoneesta puuttuvat kattolistat. Toistaiseksi voimat eivät ole riittäneet kodin viimeistelyyn.

Ovatko hometutkimukset humpuukia?
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Oululaisesta omakotitalosta puuttuvat yhä kattolistat, vaikka muutosta on seitsemän vuotta.

Sen verran koville tämä on ottanut.

Kun Hemmu ja Henna Silvonen kävivät ensi kertaa katsomassa uutta kotiaan, oli kesä 2006. Aurinko paistoi. Raikas tuuli puhalsi läpi huoneiden, joiden ikkunat oli avattu.

Vuosituhannen vaihteessa rakennettu omakotitalo vaikutti täydelliseltä lapsiperheelle.

”Meillä oli kolme lasta ja vauva tulossa. Emme halunneet rakennustyömaata siihen päälle”, Henna Silvonen muistelee.

Varmuuden vuoksi kysyttiin vielä pätevän kuntotarkastajan mielipide: Talo oli hyväkuntoinen, kuin uusi.

Kaupat tehtiin. Muutto sovittiin vuodenvaihteeseen.

Syksyllä Silvoset kävivät talolla tekemässä sisustusmittauksia. He panivat merkille, että ikkunoita pidettiin edelleen auki, vaikka kelit alkoivat jo viiletä.

Siltä reissulta Hennaa jäi vaivaamaan omituinen haju.

”Ihmettelin ääneen, että mitähän ruokaa siellä on laitettu.”

Suhde kovilla

Tammikuussa Silvoset muuttivat uuteen kotiinsa. Haju tuntui Hennan nenässä entistä selvempänä. Hän siivosi ja kuurasi, mutta lemu ei lähtenyt pois.

Kevät meni sinnitellessä, ja kesällä avattiin taas ovet ja ikkunat. Asia unohtui vähäksi aikaa.

Seuraavana syksynä Henna ja perheen esikoinen alkoivat oireilla. Tuli kuumetta ja särkyä, astmaattista hengenahdistusta, poissaoloja.

Henna oli varma, että kotona on hometta. Hän ei saanut enää öisin unta, ellei ikkunaa avattu.

Hemmu valitti, että lämpö karkaa harakoille. Mies ei itse kärsinyt homeesta. Hän piti vaimoaan luulosairaana.

Pariskunnalle tuli kovia riitoja.

”Meidän suhde oli todella kovilla. Oikeastaan on pieni ihme, että olemme yhtä yhdessä. Tiedän perheitä, jotka ovat hajonneet homeongelman takia”, Henna sanoo.

Vuoden lopulla hän ilmoitti miehelleen, ettei kestä enää.

”Sanoin, että minun on pakko muuttaa lasten kanssa pois.”

Hemmu taipui. Edessä olisi pitkä evakkomatka.

Pariskunta löysi Googlesta Ositum Oy:n. Yrityksen laboratorio on erikoistunut hometalojen tutkimiseen. Ositumin suosituksen perusteella kuvaan tuli mukaan myös insinööritoimisto Tehoinssit.

Talosta alettiin ottaa näytteitä.

Ei mikään voittajafiilis

Tutkimuksissa selvisi, että ongelmat olivat alkaneet jo rakennusvaiheessa. Rakennusvalvonta oli huomauttanut, että talon perustukset on tehty liian matalalle. Rakennuttaja oli luvannut rakentaa hyvän salaojajärjestelmän, mutta työ oli jätetty tekemättä.

Insinööritoimiston mukaan kosteus oli varastoitunut talon alle ja noussut sieltä seiniin. Ositum Oy löysi talon sisäilmasta yhdisteitä, jotka viittasivat homeeseen.

Nyt betonilaatta pitäisi piikata auki ja ulkoseinät korjata katonrajaan asti. Siitä tulisi melkein sadantuhannen euron remontti.

Silvoset olivat maksaneet talosta 190 000 euroa. He vaativat talon myyjää alentamaan kauppahintaa 85 000 eurolla.

Vaatimukseen ei suostuttu. Edessä oli käräjäreissu.

Oikeudessa asiantuntijat riitelivät siitä, mitä oli mitattu ja millä menetelmällä.

Myyjä kiisti homelöydökset. Myyjän asiantuntijat väittivät, että Silvosten esittämä korjausarvio on täysin ylimitoitettu.

Lopulta oikeus määräsi, että kauppahintaa alennetaan 19 000 eurolla. Sillä rahalla talon ympärille saataisiin kunnon salaojat ja sisälle radon-imuri.

Syy-yhteys terveyshaittojen ja sisäilmaongelman välillä jäi näyttämättä toteen. Oikeus ei pitänyt Ositumin mittaustuloksia luotettavina.

”Me voitimme oikeudessa, mutta oikeutta me emme saaneet. Ei ole voittajafiilis”, Henna Silvonen huokaa.

Evakossa 2,5 vuotta

Kauppahinnan alennus riitti kattamaan oikeudenkäyntikulut. Vakuutuksesta saaduilla 10 000 eurolla maksettiin Ositumin ja Tehoinssien tutkimukset.

Lisäksi perhe joutui ottamaan 70 000 euron remonttilainan, jolla seinät korjattiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Keskituloiselle nelilapsiselle perheelle se oli kova isku. Eikä kyse ollut pelkästä rahasta. Evakkoretki venyi kahden ja puolen vuoden mittaiseksi. Suurremontin jälkeen Silvoset harkitsivat talon myymistä, sillä ikävää historiaa ei ollut helppo unohtaa.

Vähitellen koti on alkanut tuntua kodilta. Outo haju on poissa, samoin oireet. Ehkä kattolistatkin saadaan vielä paikoilleen.

Henna Silvonen miettii rumbaa, joka vaadittiin asioiden selvittämiseksi.

”Hometaloista riitely on joillekin tuottoisa bisnes. Monta perhettä on elätetty sillä rahalla, mitä tähän paloi.”

Asukkaat maksumiehiksi

Silvosten tapaus ei ole ainoa homeoikeudenkäynti, jossa Ositum ja Tehoinssit ovat olleet mukana.

Lihavin riita käytiin pari vuotta vuotta sitten. Kärhämä koski Fokkatornia, modernia kerrostaloa Oulun Toppilansaaressa.

Talo oli vuoden 2005 asuntomessukohde ja sen piti täyttää kaikki hyvän rakentamisen standardit. Silti pian Fokkatornin valmistumisen jälkeen osa asukkaista alkoi sairastella. Taloyhtiö haki rakennuttajalta korvauksia. Lopulta riita päätyi käräjille.

Koska kohde oli iso, oikeuteen kutsuttiin Suomen johtavia asiantuntijoita.

Ositum ja Tehoinssit tekivät talossa testejä. Näyte- ja tutkimuskulujen hinta kipusi lopulta yli 85 000 euron.

Tuomiossa mainitaan, että Fokkatornissa oli otettu poikkeuksellisen paljon näytteitä. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan näyttää, että talossa olisi merkittävä homevaurio.

Useat asiantuntijat vetosivat sosiaali- ja terveysministeriön antamaan Asumisterveysohjeeseen, joka on alan suomalainen Raamattu. Asiantuntijoiden mukaan Ositumin mittaukset eivät täyttäneet yleisesti käytössä olevia kriteereitä.

Fokkatornin taloyhtiö hävisi jutun. Asukkaat määrättiin maksamaan rakennuttajalle isot korvaukset. Laskun hinta nousi lopulta satoihin tuhansiin euroihin.

Hyötyä vai humpuukia

Ositumin palvelut näyttävät kieltämättä houkuttelevilta. Yhtiö mainostaa vaivattomia ja kohtuuhintaisia sisäilman mittauksia. Talon rakenteita ei tarvitse heti repiä auki. Ilmassa leijuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) kertovat, onko kohteessa haitallisia mikrobeja, joista aiheutuu korjaustarvetta.

Menetelmän ongelma on siinä, ettei sitä ole täysin tunnustettu suomalaisessa hometutkimuksessa.

Esimerkiksi Hengitysliiton sisäilma-asiantuntija Tuula Syrjänen on sanonut julkisesti, että ilmanlaadun mittaukset asuntojen kosteusvauroissa ovat humpuukia ja turhaa rahastusta. Syrjäsen mukaan ongelman selvittäminen pitäisi aloittaa rakenteiden kuntokartoituksella. Vasta materiaalinäyte paljastaa homeen.

Suomessa Evira pitää yllä rekisteriä laboratorioista, joilla on asumisterveyden tutkimiseen hyväksytyt laatujärjestelmät. Rekisterissä on parikymmentä laboratoriota. Ositum on yksi niistä. Mutta se täyttää laatuluokituksen vain sisäilman mittausten osalta.

Homemittauksissa Ositumilla ei ole Eviran laatuluokitusta, vaikka yhtiö esiintyy homeriidoissa asiantuntijana.

Kerettiläiset

Jorma Törmälä ja Merja Mikkonen työskentelevät Ositumin Oulun laboratoriossa.

Törmälä perusti yhtiön vuonna 2001, kun sen nimi oli vielä Oulun Sisäilmatutkimus Oy. Merja Mikkonen on väitellyt mikrobiologiasta vuonna 1996. Hän ehti toimia kolme vuotta Suomen Akatemian tutkijana ennen kuin tuli Ositumiin vuonna 2005.

Törmälän mukaan Ositumilla on tuhansia asiakkaita.

”Siinä joukossa on kauhea kasa kotimaisia insinööritoimistoja. Meille tulee joka kuukausi analysoitavaksi näytteitä noin 300 kohteesta.”

Moni ottaa sisäilmamittauksen selvittääkseen, pitääkö asunnossa aloittaa remontti. Törmälän mukaan sisäilma on avaintekijä, kun mietitään asuintalossa ilmeneviä terveyshaittoja.

”Jos otetaan ensimmäiseksi materiaalinäytteitä, se voi johtaa turhiin korjauksiin”, Törmälä sanoo.

Silti esimerkiksi Oulun ympäristövirasto on lähettänyt myllykirjeen, jossa taloyhtiöitä varoitellaan vääränlaisista mittauksista. Tiedotteen mukaan asunnon terveyshaitan selvittämisessä on tutkittava ensisijaisesti materiaalinäytteitä.

”On harmillista, että jotkut viranomaiset antavat tästä asiasta väärää tietoa”, Törmälä sanoo.

Hänen mukaansa Asumisterveysohje on vanhentunut. Markkinoilla on uusia, parempia menetelmiä, mutta viranomaiset eivät tunnusta niitä.

Ositumissa kyseenalaistetaan käytössä olevat homeiden viitearvot. Yritys käyttää Asumisterveysoppaan lisäksi omia viitearvoja. Yrityksessä on kehitetty homeiden tunnistamiseksi myös oma dna-menetelmä.

Hän sanoo olleensa asiantuntijatodistajana kymmenissä homeoikeudenkäynneissä.

Miltä tutkijasta tuntuu edustaa kiistanalaisia tutkimusmenetelmiä?

”Kyllä VOC-sisäilmamittauksilla on voitettu oikeudenkäyntejä. Lopputulos riippuu ihan siitä, missä päin Suomea ollaan. Yhdelle tuomarille käy yksi tutkimus, toiselle toinen. Tässä suhteessa meillä on alueellinen oikeusjärjestelmä”, Mikkonen sanoo.

Hän ei kuitenkaan pysty osoittamaan yhtään oikeusjuttua, joka olisi voitettu Ositumin tekemien VOC-sisäilmamittausten avulla.

Outo käänne

Oppierimielisyydet sikseen.

Ositumilla on Suomessa kolme hyvin varusteltua laboratoriota, joissa työskentelee tohtoritasoista henkilökuntaa. Miksi yhtiö ei ole hankkinut Eviran laatuluokitusta homemittaukseen?

Törmälän mukaan Eviran hyväksynnälle ei ole ollut tarvetta, sillä lain mukaan se vaaditaan vain, jos analysoidaan viranomaisten ottamia näytteitä.

Sitä paitsi laboratoriolla on jo riittävät laatunäytöt.

”Me osallistumme vuosittain THL:n materiaalinäytteiden mikrobianalyysitestiin. Siinä Ositum on ollut Suomen parhaiden laboratorioiden joukossa.”

”Eviran hyväksynnän hankinta on meille myös kustannuskysymys. Kyseessä olisi kallis investointi”, Merja Mikkonen arvelee.

Mutta eikö Eviran laatuhyväksyntä lisäisi Ositumin mahdollisuuksia voittaa oikeudessa?

”Ehkä. Mutta me olemme tulllet tähän tulokseen”, Jorma Törmälä vastaa.

Seuraavana päivänä hän soittaa takaisin. Ositumissa on ajateltu asiaa yön yli.

Yhtiö onkin päättänyt hakea Eviran laatuluokituksen homemittauksille.

Mistä apua?

Jokaisen homeongelman alussa on kysymys: Kenelle pitäisi soittaa?

Siihen ei ole helppo löytää vastausta.

Suomessa puhutaan paljon rakennuksien homeongelmasta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että meillä on sekalainen neuvojien joukko, joka ylläpitää sekavia standardeja.

Ensi katsomalla apua näyttää olevan runsaasti tarjolla: Hengitysliitto, Allergia- ja astmaliitto, Asumisterveysliitto sekä Sisäilmayhdistys – kaikki ne ilmoittavat tarjoavansa neuvontaa.

Käytännössä avun löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Esimerkiksi Hengitysliiton palvelevassa puhelimessa kerrotaan, ettei kosteusvaurioita tutkivien yritysten yhteystietoja saa kertoa. Se olisi lainvastaista.

”Googleta”, sisäilma-asiantuntija neuvoo.

Pienen vänkäämisen jälkeen kysyjä ohjataan FISE-nimisen organisaation nettisivuille. Sinne on kuulemma kirjattu suomalaisten rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet.

Kun hakukoneeseen syöttää pätevyyden kohdalle ”kosteustekninen kuntotutkija” ja alueeksi ”Helsinki”, tuloksia tulee yksi kappale.

Siis yksi pätevä ihminen puolen miljoonan asukkaan kaupungissa!

Eikä kyseinen kuntotutkija ole mikään perusreiska. Referenssien perusteella hän on tutkinut Finlandia-talon ja Uspenskin katedraalin rakenteita. Kyseessä on huippuspesialisti, joka tuskin ehtii vilkaisemaan lähiöön rakennettua pientaloa.

Talosta reikäjuustoa

Epäselvä tilanne on omiaan ruokkimaan riitoja.

Monesti kärhämä puhkeaa asuntokaupan kohdalla. Häikäilemätön ostaja saattaa vedota homeeseen saadakseen asunnon kauppahintaa alas. Tutkijat tilataan paikalle. Talosta tehdään reikäjuustoa.

Samat insinöörit istuvat oikeudessa päivästä toiseen. Mielipide muuttuu sen mukaan, kuka maksaa laskun.

Yksi ikuisuusaihe käräjillä on, ovatko vaurioituneet rakenteet olleet kosketuksessa maan tai ulkoilman kanssa. Kerran nähtiin sellainenkin farssi, jossa alan asiantuntija vakuutti silmät kirkkaina, että vesikaton tukirakenteet ovat kosketuksissa maan kanssa. Siksi tehdyt homemittaukset olisi mitätöitävä.

Neljän vuoden selvitys

Juhani Pirinen huokaa puhelimessa.

”On totta, ettei nykyistä pätevyydentodentamisjärjestelmää ole tehty palvelemaan tavallisia ihmisiä.”

Yritetty kyllä on.

Neljä vuotta sitten Pirinen kutsuttiin Hengitysliitosta ympäristöministeriöön selvittämään muun muassa sitä, miten alan toimijoiden koulutus ja pätevöittäminen voidaan yhdenmukaistaa ja saada kuluttajaystävällisemmäksi.

Asian valmistelu on edelleen kesken.

”Neljä vuotta on pitkä aika”, Pirinen myöntää.

Ongelman ratkaisun tiellä on ollut maankäyttö- ja rakennuslain uudistus, jonka valmistelu on takkuillut.

”Meidän näkökulmasta homeongelmat ja varsinkin tutkijoiden pätevyyden todentaminen ovat jääneet muiden asioiden jalkoihin”, Pirinen sanoo.

Myös mikrobiologia ja kemikaalien tunnistamismenetelmien kehittäminen etenevät hitaasti.

”Uutta teknologiaa tulee, mutta sitä ei ole otettu mukaan ohjeistukseen, koska sen toimivuudesta ei ole toistaiseksi riittävää tieteellistä näyttöä.”

Pirisen mielestä on jokaisen alan toimijan vastuulla vakuuttaa viranomaiset menetelmän luotettavuudesta.

”Virkamiehillä ei ole mitään periaatteellista syytä, miksi uutta teknologiaa ei hyväksyttäisi, jos se läpäisee tieteellisen seulan.”

Talkoohenki elää

Homeen ympärillä liikkuu paljon salaliittoteorioita.

Monesti väitetään, että virkamiehet eivät halua kehittää tehokkaampia menetelmiä, koska julkiset varat eivät riitä korjaamaan vaurioita.

Juhani Pirinen näkee ongelman muualla.

”Pikemminkin kysymys on siitä, että meillä ei ole tunnistettu, kenen ongelma home on.”

Kun ihminen sairastuu hometalossa, asia koskee monta eri hallinnonalaa. Lääkärit, insinöörit, arkkitehdit ja raksaduunarit pitäisi kaikki saada puhumaan samaa kieltä.

”Siihen tarvitaan houkuttelua ja hyvää tahtoa”, Juhani Pirinen sanoo.

”Vuonna 2015 ollaan ihan eri tasolla kuin ennen”, Juhani Pirinen lupaa.

Artikkeli on ilmestynyt alun perin Seurassa 2/2014.

X