Hyökkäys Ukrainaan leimaa suomenvenäläisiä ihmisiä pitkään – jos he itse eivät osoita vastustavansa sotaa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Pieni joukko suomenvenäläisiä
Pieni joukko suomenvenäläisiä on järjestänyt aiemmin toukokuussa Voiton päivän marssin, jossa ylistetään veteraaneja ja asevoimia. Tämä kuva on vuodelta 2017. © Otavamedia / Miikka Järvinen
Asiantuntija pelkää, että suomenvenäläiset voivat tahtomattaan leimautua Ukraina-hyökkäyksen tukijoiksi. Imagon pilaamiseen ei tarvita kuin pari äänekästä mielipidevaikuttajaa – tai tarkoituksellisia provosointeja Putinin hallinnon puolesta.

Suomalaisilla ei Seuran maaliskuun 11. päivänä julkaiseman uuden mielipidemittauksen mukaan ole pahantahtoisuutta täällä asuvia suomenvenäläisiä kohtaan.

Enemmistö suomalaisista osaa kyselyn tulosten mukaan erottaa Venäjän valtion toimet ihmisten tekemisistä, eikä suhtautuminen venäläisiin tai kaksoiskansalaisiin ole muuttunut.

Mutta sodan pitkittyessä ja raaistuessa sympatiat voivat alkaa vähentyä, arvelee Cultura-säätiön ohjelmajohtaja Eilina Gusatinsky.

”Pelkään sitä tilannetta, että jotkut täällä asuvat venäläiset ryhtyvät julkisesti tukemaan Venäjän hyökkäystä. Vaikka näin tekisi vain yksi tai kaksi ihmistä, leima tulee nopeasti tuhansiin.”

Yksi imagoriskin paikka on toukokuussa Venäjällä vietettävä, maailmansodan päättymistä ja asevoimien mahtia juhlistava Voiton päivä.

Jo muutaman vuoden ajan Suomessakin on marssittu päivän kunniaksi, joskin monet ”Kuolemattomien marssin” osallistujista ja järjestäjistä ovat olleet Venäjältä tätä varten tulleita tai tuotuja turisteja.

Koronapandemian takia marssia ei ole pariin vuoteen nähty, mutta tänä keväänä siihen voi olla tilaisuus. Todennäköisesti ainakaan Suomeen nyt tulleet Ukrainan pakolaiset tai Venäjän sotarikoksia kauhistelevat ihmiset eivät katsoisi hyvällä Kremlin-mielisten paraatia.

”Mihinkään turhiin konflikteihin saati tarkoituksellisiin typeriin tekoihin ei ole nyt venäjänkielisillä Suomessa varaa”, Eilina Gusatinsky sanoo.

Lue myös: Miten käy venäjän osaamiselle Suomessa, kun sotaboikotit laajenevat? ”Kielen opiskelun suosio laskee aluksi”, rehtori Tuula Väisänen pelkää

Suomenvenäläisiä ja jopa muita venäjää puhuvia ihmisiä syyllistetään pitkään

Opetusministeriön varoilla toiminut Cultura edistää venäjänkielisten ihmisten kotoutumista Suomeen. Säätiö tuntee ehkä jopa Suomi-Venäjä -seuraakin paremmin tänne muuttaneiden ihmisten todellisen tilanteen.

Suomessa asuu runsaat 84 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa ihmistä, joista kolmisenkymmentä tuhatta on Venäjän kansalaisia tai kaksoiskansalaisia. Myös Ukrainasta, Baltiasta tai Inkerinmaalta tulleissa on runsaasti venäjää puhuvia.

Moni Venäjältä muuttanut on lähtenyt kotimaastaan pois nimenomaan Putinin hallinnon takia.

”Toivon että kun shokki sodan alkamisesta menee ohi, mahdollisimman monet Suomen venäjänkieliset lähtisivät kysyttäessä tukemaan Ukrainaa ja ukrainalaisia. Tätä on jo onneksi näkynytkin viime viikkojen mielenosoituksissa. Nyt tarvitaan kaikilta aitoja, hyviä tekoja”, sanoo Gusatinsky.

Esimerkiksi näyttelijä Ilona Chevakova ja entinen Miss Suomi Alina Voronkova ovat julkisesti kertoneet auttavansa Ukrainan sodan uhreja.

Gusatinsky sanoo arvostavansa suuresti jokaista ihmistä, julkkiksista tavallisiin venäläistaustaisiin suomalaisiin asti, jotka toimivat näin.

Virallinen Venäjän valtio tekee nimittäin nyt parhaansa pilatakseen koko kansakunnan mainetta levittämällä mielikuvaa siitä, että kansa on Vladimir Putinin tukena.

”Kaikki Suomessa asuvat venäläiset ja venäjänkieliset saavat varautua siihen, että heitä syyllistetään pitkään Venäjän presidentin toiminnasta. Niinhän syyttömätkin saksalaiset kantoivat vuosikymmeniä taakkanaan Hitlerin tekoja ja joutuivat elämään vastuunsa kanssa. Jopa sodan jälkeen syntyneiltä kysyttiin, miksi he päästivät tämän diktaattorin valtaan.”

Jos asuu omassa kuplassaan, länsimainen Ukraina-uutisointi menee ohi

Neuvostoliitossa suomalaisen äidin ja venäläisen isän lapsena syntynyt Eilina Gusatinsky tuli Suomeen jo 1990, eikä ole koskaan ollut Venäjän kansalainen saati sikäläisen hallinnon tukija.

Silti hänkin sanoo tuntevansa syyllisyyttä nykytilanteesta–ja siitä että sodan takia myös Suomessa asuvien venäjänkielisten kesken voi syntyä suuria jakolinjoja.

”En tiedä mikä meitä odottaa. Suomessa asuu paljon Venäjältä tulleita ihmisiä, jotka eivät aidosti tajua, mitä Venäjä tekee Ukrainassa. Sitten he jotka tietävät, eivät ehkä pysty vielä edes käsittämään sitä tosiasiaa, että heidän entinen kotimaansa on ryhtynyt näin pahoihin tekoihin.”

Osa täällä asuvista venäjänkielisistä elää tiukasti omassa kuplassaan ja seuraa vain Venäjän mediaa. Heille hyökkäys on oikeutettua natsien vastaista taistelua, ja he kokevat talouspakotteet lännen kostona.

”Moni etäännyttää itsensä tilanteesta sanomalla, ettei seuraa politiikkaa. Mutta ei oikeudettoman sodan aloittaminen ja siviilien pommittaminen ole politiikkaa, se on rikos.”

Olisiko venäjänkielisten pitänyt jo aiemmin kertoa, minne Venäjä oli menossa?

Ukrainan raaka sota on paljastanut, ettemme sittenkään ymmärtäneet, mihin kaikkeen Putinin Venäjä on valmis.

Eilina Gusatinsky soimaa tämän kaunistelevan asenteen syntymisestä myös itseään. Vuonna 2014 hän oli Suomessa ilmestyneen venäjänkielisen Spektr-lehden päätoimittaja.

”Minun olisi pitänyt jo Krimin valtauksen aikana puhua ja kirjoittaa selvemmin, että kulttuurivaihdon ja liikesuhteiden normaali jatkaminen on Putinin hallinnon pönkittämistä. Toivoin liikaa. En halunnut uskoa, että hänen valloitushalunsa ei pysähdy tähän, vaikka kaikki merkit hallinnon pyrkimyksistä olivat jo selvillä.”

Olisiko Gusatinskyn äänekkyys tuolloin auttanut mitään? Olisiko Hjallis Harkimo jättänyt myymättä Jokereita oligarkeille tai Fennovoiman ydinvoimalahanke keskeytetty? Tuskin.

”Silti meidän venäjänkielisten olisi pitänyt 2014–2022 kertoa rohkeammin siitä, mitä näimme, luimme ja kuulimme Venäjällä tapahtuvan.”

Eilina Gusatinsky sanoo tuntevansa pohjatonta surua tavallisten ukrainalaisten kohtalosta, ja etsivänsä itsekin keinoja tilanteen korjaamiseksi.

”Autan ukrainalaisia ihmisiä niin paljon kuin voin. Juuri nyt kotonani asuu kiovalainen perhe.”

X